Vakuutusyhtiöt kääntää selkänsä, mitäs nyt

[pecha]

Nykyaikaisella radalla pannuttaminen on motoristin näkökulmasta hyvinkin paljon turvallisempaa, koska siitä ei (yleensä) seuraa törmäystä johonkin kiinteään kohteeseen.

Mutta pyörän näkökulmasta asia ei välttämättä olekaan niin päivänselvä. Joku +200kg täyskatettu katupeli jos luiskahtaa sopivasti radan reunukseen, ja lähtee siitä pyörimään, se voi olla aikalailla kaikilta ulkoisilta osiltaan tuusannuuskana, vaikkei edes vauhtia ollut kovin paljon.

Jo pelkästään se, että painava pyörä käy kertaalleen kummallakin puolella maata vasten, poikii tuhansien eurojen laskun, jos se pitää täysin uudenveroiseksi korjata, niin kuin vakuutuksenottaja vaatii.

Tässä pitää muistaa se, että tieliikenteessä korvaussummat menevät siten, että suurinosa rahoista menevät henkilövahinkoihin joita ei radalla taas tule niinkään... rauta on halpaa verrattuna ihmisen korjaamiseen.

Edit: Ei nyt tunnu löytyvän juttua googlettamalla jossa oli prosentit kerrottu paljon menee henkilövahinkoihin

Mutta nyt lienee kuitenkin puhe nimenomaan vapaaehtoisen ajoneuvovakuutuksen eli kaskovakuutuksen korvaavuudesta.

Henkilövahingot korvataan muualta, liikennevakuutuksesta tai mahdollisista lisävakuutuksista.

 

[svahnm]

Mikä on kasko?

Riskillä on menty tähänkin asti.. Yhden pyörän verran jo ainakin säästetty. Jos nyt ostaisin uuden pyörän laivastoon, niin ehkä pari vuotta maksaisin katukäytössä kaskosta. Olisi aivan liian kallista pitää useassa pyörässä täyskaskoa, kun vain yhdellä voi kaatua kerrallaan.

 

[scuuba]

Ajattelin aloittaa kokonaan uuden ketjun tälle, kun tuolla Turva-yhtiön threadissa todettiin, että Turvastakin sanotaan ratailijoille moikka ja turvallista matkaa. Nyt uhkaa hyvä harrastus nimittäin hyytyä jo alkumetreillä  

Käytännössä kait vaihtoehdot on
-maksaa ihan käsittämättömän suurta kaskomaksua, josta saa mahdollisen kaadon tultua karkkirahaa pahaa mieleen kun omavastuu on pilvissä
-ajaa ilman kaskon turvaa ja jos kaatuu, niin kärsiä tappio täysimittaisena, joka ei tällaiselle köyhälle oikein oo käypä vaihtoehto (oletuksena kohtuullisen uusi, kiva katupyörä hinta 5-15 k€)
-ostaa joku kilvellinen halpa ruoska ratapyöräksi
-olla syntymälahjana jo niin nopea kuski että voi ajaa kilvettömällä keskinopeassa
- olla niin hemmetin hyvä, että ei yksinkertaisesti ole edes teoriassa ole mahdollista kaatua

Nyt kaivattaisiin hyvä ideoita, sillä itseltä alkaa olla loppu. Täytyykö heittää hanskat tiskiin ja laittaa pyörä myyntiin?

Mun suositus ois ett lopetat ton täysin turhan kitisemisen heti alkumetreillä, ja jatkat harrastamista.

Mieti esim sitä, miten toi vakuutusehtojen muutos vaikuttaa käytännössä sun kohdalla?

Jos sä onnistut joskus mopos kippaamaan, niin tod näk kustannukset on max parin tonnin luokkaa jos sä haluut mopos takaisin täysin samaan kuosiin kuin mitä se oli. Eli tonni menee omasta lompakosta.

Jos taas sulle riittää ett mopo on parin kaadon jälkeen ton näkönen:
http://kiia.kuvat.fi/kuvat....ull
niin korjauskustannukset on pari hunttii.

 

[Brocol]

Toisaalta sanotaan että kehittyäkseen täytyy hakea rajoja. Ja toisaalta että eihän sitä kaadu kun ei hölmöile. No, taitaa ne rajanhakemiset kalliilla kilpipyörällä jäädä. Turvan 15% ja bonusmenetykset oli "sopiva" rokotus kaadosta, 25-50% + bonusmenetys on jo melkoinen tappio.

Täytyy katsoa jos joskus innostuisi niin paljon että viitsisi panostaa kilvettömään, kärryyn, peleihin ja pensseleihin.

edit. kun nyt kritisoidaan että pitäisikö vakuutusten korvata mitään ratalippoja, niin omasta mielesta normi vakuutusten henkeen sopii paremmin se että kasko korvaa katukuskin ei-kilpailuun tähtäävässä ajoharjoittelussa kohtuullisella omavastuulla, kuin se että liikennevakuutus korvaa kilpailuissa sattuneet vahingot.

 

[Hannula]

Joskus vuosia sitten ihmettelin täällä syytä vakuutusyhtiöiden yleiselle paniikille rajata ratakaadot kaskon ulkopuolelle. Ei löytynyt vastausta silloin, enkä ole viisastunut asiassa senkään jälkeen. Otetaan siis uusiksi.

Kasko korvaa vain aineellisia vahinkoja, ei henkilövahinkoja. Oletetaan, että ratapäivillä kaadetaan 50 mopoa per vuosi niin ettei niistä jää mitään myytävää jäljelle. Pyörän keskihinta olkoon 20 000 €. Näin ratakaatojen korvauspotti olisi korkeintaan 1 000 000 €. Ainakin ORGin ratapäivillä mennään pääosin melko pienillä paikkauksilla ja täystuhoja tulee aika harvakseltaan, joten luulisin tuon vahinkopottiarvion olevan riittävän pessimistisen. Mikä lie muiden järjestäjien saldo, siitä ei ole mitään hajua.

Moottoripyöriä on alakanttiin arvioiden 150 000 kpl ja tämän kyselyn perusteella niistä noin 70 %:ssa on täyskasko. Eli täyskaskossa olisi vähintään 100 000 mopoa.

Ratakaatojen kustannusrasite per täyskaskotettu mopo on siis about 10 €.

Laskelmassa on ilmeisesti jokin kertaluokkavirhe, sillä näillä luvuilla tokko rataharjoittelun erityiskohtelua selitetään. Kilpailutekijästäkään ei pitäisi olla kyse, sillä vakuutusmaksujen hintahaitari yhtiöiden välillä on pahimmillaan luokkaa 1000 € per vuosi.

 

[nuudel]

Mahtaiskohan tässä olla paikka jollekkin ryhmävakuutukselle johon sisältyisi rata-ajon mahdollisuus kohtuullisella omavastuun korotuksella? Hatusta heittelen ideoita

 

[AriH]

Pitäiskö tämä ketju kääntää niin päin, että ne jotka on vuosia ja vuosikymmeniä ajaneet ilman vahinkoja ja kuluja vakuutusyhtiöille, pitäisi palkita, sillä nämä kuskithan (koputtaa puuta) maksaa myös niiden muutaman tai vielä useamman kerran kesässä konttaavien kuskien korjauslaskuja aina vaan kohoavien vakuutusmaksujen muodossa.
Tästä aiheesta ollaan keskulteltu saunailloissa joita vakuutusyhtiöt on järjestäneet, mutta tilanne ei ole juurikaan vuosikymmenien saatossa muuttunut.

 

[Poistettu]

Suosio ratatapahtumissa on kasvanut. 1999 kun aloitimme SRRA hallituksen voimin järjestämään noita rata-ajoharjoittelutapahtumia, useimmiten kukaan ei kaatunut ja paikalla oli 40-50 kuskia. Nyt viime kesänä olin kaksilla MP Tuen päivillä ohjaajana, täydet 120 kuskia ja tiukasta kaitsemisesta huolimatta joka päivä kaikissa ryhmissä kaatuiltiiin. Lisäksi MP Tuen, SRRA:n ja monen muun toimesta järjestetään paljon tapahtumia. Rataharrastus on hyvä ja kiva, mutta käsistä lähtenyt ilmiö nimenomaan riskinoton kanssa.

Vakuutuksen tuoma taloudellinen "turvaverkko" pois ja pysyy paremmin se maltti hakea niitä omia rajoja. Eikä se harrastus siitä muutu yhtään sen huonommaksi että tajuaa vähän elämän realiteetteja.

 

[IlDuce]

Vakuutuksen tuoma taloudellinen "turvaverkko" pois ja pysyy paremmin se maltti hakea niitä omia rajoja. Eikä se harrastus siitä muutu yhtään sen huonommaksi että tajuaa vähän elämän realiteetteja.

Luulisi että ensimmäisenä olisi mielessä oma terveys ja hyvinvointi ja vasta sen jälkeen aineelliset vahingot. Tuohon väliin saattaa monella tunkea vielä omaisetkin.

Lapset kun olivat pieniä ja meno joskus hieman päätöntä, yritin hillitä menoa mainitsemalla että vakuutus kyllä korvaa vahingot, mutta ei poista kipua.

Tuntuuko rataympäristö niin turvalliselta että ainoa mitä siellä voi sattua on aineellista ?

 

[Kriisi]

Vakuutuksen tuoma taloudellinen "turvaverkko" pois ja pysyy paremmin se maltti hakea niitä omia rajoja. Eikä se harrastus siitä muutu yhtään sen huonommaksi että tajuaa vähän elämän realiteetteja.

Luulisi että ensimmäisenä olisi mielessä oma terveys ja hyvinvointi ja vasta sen jälkeen aineelliset vahingot. Tuohon väliin saattaa monella tunkea vielä omaisetkin.

Lapset kun olivat pieniä ja meno joskus hieman päätöntä, yritin hillitä menoa mainitsemalla että vakuutus kyllä korvaa vahingot, mutta ei poista kipua.

Tuntuuko rataympäristö niin turvalliselta että ainoa mitä siellä voi sattua on aineellista ?

Tokihan radallakin voi henkilövahinkoja sattua, vaikkakin riskit ovat pienemmät kun liikenteessä. Nyt vaan keskustellaan nimenomaan kaskovakuutuksesta radalla, joka ei korvaa henkilövahinkoja vaan ne korvataan liikennevakuutuksesta.

 

[Poistettu]

Luulisi että ensimmäisenä olisi mielessä oma terveys ja hyvinvointi ja vasta sen jälkeen aineelliset vahingot. Tuohon väliin saattaa monella tunkea vielä omaisetkin.

Lapset kun olivat pieniä ja meno joskus hieman päätöntä, yritin hillitä menoa mainitsemalla että vakuutus kyllä korvaa vahingot, mutta ei poista kipua.

Tuntuuko rataympäristö niin turvalliselta että ainoa mitä siellä voi sattua on aineellista ?

Niin luulisi. Statistiikkaa en ole kerännyt, mutta satakunta ukkoa ja yhden naisen kylläkin radalta. Vain noin joka neljäs lähtenyt sirralla eteenpäin. Ensimmäisenä tai viimeistään toisena ajatuksena on kilpikaataneilla, että miten tän saa vakuutusyhtiön lunariin. Tervetuloa noihin järjestelyhommiin, putoaa pinkit aurinkolasit äkkiä nenältä.

Mutta ei siinä kyllä ainoot epäkohdat, kerran HelRC:n ajoleirillä kerättiin Botniaringillä uuden GSX-R750 kisapelin omistaja vakavan aivotärähdyksen saaneena. Päässä oli ollut kolmenkympin Lidlin tms muovipotta, joka oli mennyt kahteen osaan ja poistunut styroksipehmusteiden kera päästä. Lääkärikin ambulanssissa halusi vetää tätä jätkää turpaan omasta tyhmyydestä, mutta nähtävästi eettiset lupaukset estää lyömästä tajutonta.

Jospa mun annettava tähän(kin) threadiin olis tässä.

EDIT: Kun ei ole kaskon suojaverkkoa, ei niitä hlövahinkojakaan tule niin paljoa ja yhtiö on sama kaiketi aina. Omaan kyllä sisälukutaidon, mutta näen myös metsän puilta.

 

[Streethawk]

Eihän sinne radalle mennä katupyörällä kaatuilemaan? Järkipäässä ajaessa omaa, mukavaa vauhtia kaatumisen riski on aika olematon ja kaaduttaessakin vauriot yleensä kohtuullisen pieniä.

Sitten kun mennään sinne epämukavuusalueelle ja pyritään parantamaan kierrosaikaa aina vaan paremmaksi, ei kyseessä ole enää mielestäni sellaista ajoharjoittelua jossa kaskon tarvitseekaan olla voimassa.

Ehkäpä kaskon puute rauhoittaa yliyrittämistä ja riskillä ajamista kilpipyörillä.

Summasummarum: Järkipäässä ajaen ei kaskon korvaamattomuuden pitäisi muodostua ongelmaksi kenellekään.

Vaikka ajat täysin omalla mukavuusalueella ilman älyttömiä riskejä, niin vahinkoja voi sattua. Sieltä voi juosta vaikka jänis radalle johon törmäät ja kaadat sen takia. Siellä voi olla öljyläikkä johon kaadat pyöräsi. Edellä ajanut voi kaataa pyöränsä ja romut plus mies jäädä keskelle rataa jota väistäessäsi vedät ulos jne. jne.

Minä sanoisin omalta kohdaltani, että radalla minua hillitsee pelko siitä mitä minulle voi sattua kaadossa. Mutta vakuutusten korvaus asiat pistää miettimään, että mennäkkö sinne radalle ollenkaan. Ei ole kiva kaataa siellä pyörää esim. jostain yllä olevista esimerkeistä ja samassa menettää jopa 10000e rahaa

 

[Streethawk]

Sinänsä jännä juttu, että pitää sillä hienolla katupyörällä lähteä
radalle ja vaikka nyt sitten maksaa sitä korkeaa ratakaskoa.

Kuitenkin useimmille tarpeeksi vikkelän ja hauskan ratapyörän saa kohtuu hinnalla. Kuoleentuu ketterästi ratakaskomaksuilla.

Mutta, jos haluaa edelleen ajaa myös kadulla, niin tuo ratapyörä + kuljetuskalusto olisi pelkkää lisäkustannusta kaiken jo olemassa olevan päälle. Jos on vielä samanlainen tumpelo kuin minä, joka ei osaa itse juurikaan korjata ja laittaa noita pyöriä, niin ratapyörän pitäisi olla suhteellisen hyvä ja luotettava = melko uusi = melko kallis.

 

[Streethawk]

On ihan oikein ettei kasko korvaa. Radalla voi toki ajaa iisisti mut ns. väärinkäyttäjiäkin löytyy. Ja me muut sitten maksamme toisten hauskan.

(tämä on sitten ihan mutua)

Itse veikkaan kyllä, että ne kuskit jotka käy radalla jokusen kerran vuodessa on oikeasti niitä jotka maksaa niiden vakuutuksia jotka ei käy radalla. Radalla ajavat ei niin todennäköisesti ole niitä jotka löytyy mutka ulkokaarteesta lepikosta, kun hartialukko on iskenyt päälle. Uskon vakaasti siihen, että kokonaisuutta katsoen kaikki rata-ajo on plussaa oman mopon hallintaan. Tieliikenteessä sattuvat onnettomuudet on keskimäärin luultavasti aika hemmetin paljon kalliimpia korvata kuin radalla tapahtuneet kaadot.

Rata-ajo omalla kohdallani on rauhoittanut menoani tieliikenteessä. Ei se ole rata-ajon jälkeen, niin hauskaa mutkapätkillä yrittää ajaa lujaa, kun oikeasti tietää mikä on hauskaa, kun voi ajaa lujaa.

 

[Streethawk]

...tai joku ajaa päin niin nurin ollaan.

Tuo meneekin sitten päälle ajajan liikennevakuutuksesta.

 

[Tachometer]

Sinänsä jännä juttu, että pitää sillä hienolla katupyörällä lähteä
radalle ja vaikka nyt sitten maksaa sitä korkeaa ratakaskoa.

Kuitenkin useimmille tarpeeksi vikkelän ja hauskan ratapyörän saa kohtuu hinnalla. Kuoleentuu ketterästi ratakaskomaksuilla.

Mutta, jos haluaa edelleen ajaa myös kadulla, niin tuo ratapyörä + kuljetuskalusto olisi pelkkää lisäkustannusta kaiken jo olemassa olevan päälle. Jos on vielä samanlainen tumpelo kuin minä, joka ei osaa itse juurikaan korjata ja laittaa noita pyöriä, niin ratapyörän pitäisi olla suhteellisen hyvä ja luotettava = melko uusi = melko kallis.

Lisättäköön, että kilvettömäänkin tarvitsee sen (bonuksettoman) liikennevakuutuksen.

Ihmeellistä teilaamista myös enemmän rata-ajoa harrastavien suunnalta, ymmärrän kyllä että enemmän rata-ajoa harrastavien on järkevää ja perusteltua ajaa kilvettömällä.

Tämä kaskovakuutusasia koskee nimenomaan meitä vähemmän radalla ajavia, joiden ei mielestäni ole muutaman ratapäivän takia järkeä lähteä ostamaan kilvetöntä pyörää alle.

Joillekin myös esimerkiksi se tonnin ero vakuutuskorvauksessa on kuitenkin iso ero. Itsellekin viidensadan menettäminen on iso juttu tässä lomautustilanteessa.

 

[KatjaN]

Eihän sinne radalle mennä katupyörällä kaatuilemaan? Järkipäässä ajaessa omaa, mukavaa vauhtia kaatumisen riski on aika olematon ja kaaduttaessakin vauriot yleensä kohtuullisen pieniä. Järkipäässä ajaen ei kaskon korvaamattomuuden pitäisi muodostua ongelmaksi kenellekään.

Edellä ajanut voi kaataa pyöränsä ja romut plus mies jäädä keskelle rataa jota väistäessäsi vedät ulos jne. jne.

Juurikin em. syystä on tullut oma ainut läheltäpititilanne ja loput sydämentykytykset on tulleet suorilla tökerösti ohitteniden sankareiden kiilatessa ennen mutkaa eteen ja jarruttaessa raivoisasti, kun mutkissa ei sittenkään uskalla mennä kovaa.

Jos olisi tiennyt ratakärpäsen purevan, olisi kannattanut ostaa selvästi halvempi pyörä, mutta jälkiviisaus on jälkiviisautta. Tämä kesä täytynee tyytyä tuohon Nordean 25% omavastuuseen ja taas vähän kalliimpaan vakuutukseen. Ehkäpä ensikesänä olisi tarpeeksi vauhtia keskiryhmään, niin vois hankkia kohtuuhintaisen ja -kuntoisen kilvettömän pyörän...

 

[Streethawk]

Jos sä onnistut joskus mopos kippaamaan, niin tod näk kustannukset on max parin tonnin luokkaa jos sä haluut mopos takaisin täysin samaan kuosiin kuin mitä se oli. Eli tonni menee omasta lompakosta.

Minä taas ajattelen vakuutuksia enemmän sen pahimman mahdollisen tilanteen kannalta. Eli mitä, jos se mopo oikeasti menee aivan säpäleiksi. Sitä varten mulla on vakuutus. Jos miettisin, että kaadoilla selviää 2000e kustannus/kaato, niin en edes ottaisi kaskoa ja miettisi näitä asioita.

 

[Matso]

No onko se nyt niin ihmeellistä jos haluaa  ajaa radalla silloin-tällöin omalla kilvellisellä pelillään ja oppia samalla hieman "ajamaan" ja keskittyä ajamiseen ilman, että pitää pelko perseessä miettiä jotain seuraamuksia jos vaikka jotain pientä töhöileepi.

Jokainen vastaa toki omista tekemisistä ja seuraamuksista ei siinä mitään, mutta ei tuo vakuutusyhtiöiden kanta kyllä rohkase radalle menemään ja opettelemaan sitä pyörän käsittelyä.

Mutta täytyypi hieman tutkia noita eri firmojen vakuutuksia.

 

[Streethawk]

Tämä kesä täytynee tyytyä tuohon Nordean 25% omavastuuseen ja taas vähän kalliimpaan vakuutukseen.

Pieni vinkki sitten tähän asiaan. Sain tarjouksen 1300e/v joka on voimassa 31.3. asti. Kysyin sitten, että mikä on hinta 1.4. alkaen ja vastaus oli, että 1500e/v. Saa kuullemma vielä halvemmalla hinnalla, jos viimeistään huomenna vaihtaa vakuutuksen sinne. Nämä hinnat tietysti pyörä ym. kohtaisia, mutta hinnat luonnollisesti nousussa. En vaan vielä saanut vastausta onko sama hinta koko vuodeksi, jos maksaa neljässä erässä vai pitääkö maksaa yhdessä erässä.