• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Vaihteiden vaihtaminen - opettelu alkeista lähtien

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Raser
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Vaihteiden vaihtaminen - opettelu alkeista lähtien

Miten ajo-opettaja opettaa oppilasta jolla ei ole yhtään kokemusta moottoripyörän vaihteiden vaihtamisesta?

Miten aloitetaan opettelu moottoripyörän vaihteiden vaihtamiseksi, jos kokemusta asiasta ei ole yhtään? Kuinka asian opetteleminen itsenäisesti tulee aloittaa?
 
Pyörä takapukin päälle ilmaan, jotta takarengas pyörittää tyhjää, sitte opetellaan kytkimen käyttö jne....

Sit muutaman kerran jälkeen koitetaan päästää se kytkin valuttamalla vaan ylös että pyörä lähtee liikkeelle ILMAN että väännetään sitä pelottavaa kaasua.

Sit ku alkaa kytkimen päästäminen sujumaan ni koitetaan pientä kaasua.

Jne....
 
E-urheiluako halutaan opetella ? :D.

Kourallisen omia kosseja alkuun opastaneena ja luokkaa satojen aivan vasta-aloittajien
tapailuja vierestä seuranneena, voin tod.näk. hyvin monen peesaamana todeta:

Konkreettisella tavalla alkuun, asia kerrallaan ja mahdollisimman "vapaassa ympäristössä"

Tyvestä puuhun... eli ei liian montaa asiaa alkuun yhdellä kertaa.

Ensin otetaan jonkinlaista "tuntumaa" pelkkään kytkien käyttöön liikkeellelähtöjen ja
pysähtymisten kautta. Rauhallinen paikka, jossa voi kiertää esim. sopivan pientä lenkkiä tai
isoa ympyrää jollain avoimella kentällä.

Kunhan paikka mahdollistaa sen verran vauhtia, että kytkimen ja pysähdysten alkaessa sujua,
voidaan mukaan ottaa vaihdot... vaikka vaan 1 - 2.... 2 - 1.... ja välillä sekaan taas pysähdyksiä.

Tuntuma, tuntuma ja tuntuma...… rullilla jää sen mukana myös varsin olennaiset ja merkitykselliset
syy - seuraukset täysin hahmottamatta / menemättä ytimeen.

Se, että oppii "leijuen" runkkaamaan pykäliä eessuntaas ei juurikaan palvele asiaa ja tarvetta.

PS. Mihinkähän asioihin mahtaa perustua "uudelleen" taas kerran keksityn "potkuttelupyörän"
jäätävä teho ilman appareita ajon oppimiseen ? :;):
 
Bone sanoi:
PS. Mihinkähän asioihin mahtaa perustua "uudelleen" taas kerran keksityn "potkuttelupyörän"
jäätävä teho ilman appareita ajon oppimiseen ? :;):

Omia lapsenlapsia seuratessa tuli ajatus että ensin opetellaan tasapaino ja kaartaminen potkuttelemalle eli vaihe 1. Sitten 2. vaiheessa ei tarvitse kun opetella polkemaan.

Apupyörät joita omien lapsien kanssa käytettiin opettaa nojaamaan jompaan kumpaan pyörään ja oppiminen siitä pois on paljon hankalamman oloista.
 
Olin aikanaan piikki-ikäisenä juniorina todistamassa hiekkamontulla tilannetta, jossa kaveri antoi tutulleen kokeiltavaksi 2t 420 Kotarin.

Keski-ikäinen koeajaja oli sen verran pitkä, että istuttuaan krossikotarin päälle ( jo pitkäjoustoinen ), hän sai kummatkin jalata maahan.

Kypärätön kokeilija pisti vaihteen silmään, käänsi kaasua kuin mopolla ja päästi kytkimen salamannopeasti ylös.

Sekunnin murto-osassa Kotari repäisi voimallisesti eteenpäin. Sankarimme käsien ote ei pitänyt ja hän putosi peffalleen ja pyörän pinkaistessa etupyörä ilmassa itsekseen noin 10 metriä, jonka jälkeen vauhdin loputtua kaatui.

Harjoitteluvälineen valinta ehkä oli hiukan epäonnistunut?:D
 
Tinde sanoi:
Omia lapsenlapsia seuratessa tuli ajatus että ensin opetellaan tasapaino ja kaartaminen potkuttelemalle eli vaihe 1. Sitten 2. vaiheessa ei tarvitse kun opetella polkemaan.

Apupyörät joita omien lapsien kanssa käytettiin opettaa nojaamaan jompaan kumpaan pyörään ja oppiminen siitä pois on paljon hankalamman oloista.

Periaatehan on tosiaan se, että ei liian monta uutta asiaa samalla kerralla.
Kuten myös tuo, että mukana ei ole "harhaanjohtavia" elementtejä.

Nämähän on ihan empiirisiä juttuja, joihin ei tarvita tutkintoja/oikeuksia.
Samat realiteetit ovat jyllänneet sukupolvesta toiseen, vaikka esim. markkinoiden kautta
asioita keksitään/synnytetään aina uudestaan ja uudestaan.

Monet tenavat, jotka alkavat touhuamaan potkulaudoilla jo hetimiten kävelemään oppimisen jälkeen,
oppivat myös tuon ilman appareita fillaroinnin usein ihan "yhdellä sessiolla".

On ihan jees, että asioita keksitään markkinoinnin kautta uudestaan ja saadaan moneen hommaan
paremmin kohdennettuja ja hyvin toimivia tuotteita.
Kun ne ovat vielä jotenkin edes laadukkaita "kevyellä" käytöllä, ne on helppo kierrättää ja kustanukset
pysyvät suht lyhyestä käyttötarpeesta huolimatta kohtuullisina.

Paljon toki tehdään omin kätösin myös "budjettipotkureita" poistamalla ensipyörästä kammet
sen sijaan, että hommataan se apupyörillä. Kun potkuttelu alkaa sujumaan, ei muuta kun
kammet ja polkimet takaisin ja menox.

Tästä asioiden uudelleen keksimisestä käy hyvänä esimerkkinä myös "maastopyöräily",
varsinkin sen alalaji "alamäkiajo" :grin:.

Mitähän mahdettiin tehdä päivät pääksytysten alkaen jo ennen kouluikää ja 60- luvulla...…
pitkäsatulaisilla..... vaihteettomilla ja vaihteellisilla + käsijarrullisilla "hakkisrenkaisilla fillareilla ? :;):.

PK-seudulla ainakin Taivaskallio ja Pihlis olivat jo tuolloin näiden touhujen "Graalin maljoja", juurikin
ennen mopoikää :WAZAAP:.
 
vstrom sanoi:
Olin aikanaan piikki-ikäisenä juniorina todistamassa hiekkamontulla tilannetta, jossa kaveri antoi tutulleen kokeiltavaksi 2t 420 Kotarin.

Keski-ikäinen koeajaja oli sen verran pitkä, että istuttuaan krossikotarin päälle ( jo pitkäjoustoinen ), hän sai kummatkin jalata maahan.

Kypärätön kokeilija pisti vaihteen silmään, käänsi kaasua kuin mopolla ja päästi kytkimen salamannopeasti ylös.

Sekunnin murto-osassa Kotari repäisi voimallisesti eteenpäin. Sankarimme käsien ote ei pitänyt ja hän putosi peffalleen ja pyörän pinkaistessa etupyörä ilmassa itsekseen noin 10 metriä, jonka jälkeen vauhdin loputtua kaatui.

Harjoitteluvälineen valinta ehkä oli hiukan epäonnistunut?:D

Taisi paremminkin olla ongelmana se, että kokeilijalla ehkä oli aivot, mutta jos olikin, ne oli jumissa tai
niitä ei ylipäänsä muutenkaan käyttänyt :grin:.

Mutta ainahan se siinä kohtaa syy on jossain muussa. Yleensä vehkeissä :grin:
 
Bone sanoi:
Mutta ainahan se siinä kohtaa syy on jossain muussa. Yleensä vehkeissä :grin:

Jo muutaman vuoden ajaneena tuo 420 Kotari oli aika mainio. Pehmeällä hiekalla oli ihan sama mikä neljästä ( vai viidestä ) pykälästä oli päällä. Keula nousi joka tapauksessa pienelläkin kaasunväännöllä, mutta tärinä oli piikkiin verrattuna myös hurja. Kuin lentävällä tärylätkällä olisi ajanut.
 
Bone sanoi:
E-urheiluako halutaan opetella ? :D.

Se, että oppii "leijuen" runkkaamaan pykäliä eessuntaas ei juurikaan palvele asiaa ja tarvetta.
Ainaki e-urheilussa käytetään enemmän aivoja kuin tän viestin kirjoittaminen vaati...

Ainoastaan ensimmäinen rivi viestistä sisälsi sen että takarengas on ilmassa. Siitä syystä että se pyörä ei liiku minnekään ja sillä on helppo demonstroida vaikka vieressä seisomalla miten se kytkimen liikuttaminen näkyy käytännössä.

Ja nyt tämä rautalankavaihe joka oli sulle liikaa:
Vaihe 2 : Pyörä alas pukilta, ja opettelija istumaan pyörän selkään, ja sitte opetellaan sitä liikkeellelähtemistä.

Kuvittelin että ku lauseessa sanotaan että "kytkin valuttamalla vaan ylös että pyörä lähtee liikkeelle" ni jokainen tajuaisi että pyörä ei siinä vaiheessa voi olla enää pukin päällä.


Oon vaa iha mopoajoista asti huomannu (ja autoilla) kuinka helvetin paljon ihmiset säheltää sen kytkimen ja kaasun kanssa alussa. Tästä syystä näyttäisin ennemmin ihan ensin takapukin kanssa sen käytön, ja sit vasta pyörän päälle istumaan jotta siitä lähtee se kaikkein karmein paniikki pois yhtälöstä.

Ja sittenkin vielä ilman kaasua niin kauan että se kytkimen päästö ei tule rykäisynä. Niin monta kertaa on 2hv mopokin lähtenyt keulimaan päin naapurin piha-aitaa ku ei porukka osaa päästää kahvaa rauhallisesti.


Ehkä nyt oli selkeämpi vastaus jonka kaikki sisäistää...
 
PrivateeR sanoi:
Ainaki e-urheilussa käytetään enemmän aivoja kuin tän viestin kirjoittaminen vaati...

Ainoastaan ensimmäinen rivi viestistä sisälsi sen että takarengas on ilmassa. Siitä syystä että se pyörä ei liiku minnekään ja sillä on helppo demonstroida vaikka vieressä seisomalla miten se kytkimen liikuttaminen näkyy käytännössä.

Ja nyt tämä rautalankavaihe joka oli sulle liikaa:
Vaihe 2 : Pyörä alas pukilta, ja opettelija istumaan pyörän selkään, ja sitte opetellaan sitä liikkeellelähtemistä.

Kuvittelin että ku lauseessa sanotaan että "kytkin valuttamalla vaan ylös että pyörä lähtee liikkeelle" ni jokainen tajuaisi että pyörä ei siinä vaiheessa voi olla enää pukin päällä.


Oon vaa iha mopoajoista asti huomannu (ja autoilla) kuinka helvetin paljon ihmiset säheltää sen kytkimen ja kaasun kanssa alussa. Tästä syystä näyttäisin ennemmin ihan ensin takapukin kanssa sen käytön, ja sit vasta pyörän päälle istumaan jotta siitä lähtee se kaikkein karmein paniikki pois yhtälöstä.

Ja sittenkin vielä ilman kaasua niin kauan että se kytkimen päästö ei tule rykäisynä. Niin monta kertaa on 2hv mopokin lähtenyt keulimaan päin naapurin piha-aitaa ku ei porukka osaa päästää kahvaa rauhallisesti.


Ehkä nyt oli selkeämpi vastaus jonka kaikki sisäistää...

Edelleen.... käytännössä hukkaan heitettyä neppailua se kykän puristelu "ilmassa".
Uskot tai et :grin:.

Otetaan nyt näin... Ihan nollilta ei mopedihommissa kannata aloittaa vanhoilla ison tai pienemmänkään
luokan 2-tahtareilla.

Jos alla on yhtään "normaalilaite", vaikka sinällään tehokkaampikin, se ensimmäinen tuntumanhaku
kykään hoituu "varman päälle" tehokkaasti ja ehdottoman autenttisesti esim. nostamalla
hieman tyhjäkäyntiä. Ei liene kunnolla itsensä nurkanneille rata-aivoillekaan paha/monimutkainen homma ?
Eli päästään tosituntumalla ja turvallisesti, ihan alusta saakka vaikka kaasuun koskematta.

Voihan sitä vaikka työntää alkuun sitä mopedia viisi kierrosta mökin ympäri.... molempiin suuntiin.....
ja puristella sitä kykää :grin:..... mutta ei se sen viisaampaa touhua kun ihmetellä pukilla,
että nysse pyärii…. ja nysse ei pyärikkää :grin:.

Sori nyt.... Jankkaa ihan miten paljon tahansa:D.

Siinä välissä ei ehkä haittais miettiä monen homman syvintä olemusta.... Eli "mitä jäbä duunaa" :;):.

Noi asiat kun alkaa vähänkin hahmottua, alkaa ihmettelemään nykyisin tolkutonta määrää "välttämättömiä
lisäarvoasioita" joita työnnetään joka hommaan..... jotka todellisuudessa tuhlaavat resursseja enemmän
kuin tarinan mukaan säästävät niitä ja tehostavat touhua.

Toimivuus on valitettava totuus. Poranterän lailla tyhjän pyöriminen ei ole tehokkuutta vaikka
helvetillinen huiske väen väkisin sellaiselta halutaan saada näyttämäänkin :D.
 
Nii no... jos haluat välttämättä ottaa riskin että kalusto ottaa kipeää koska on hirvee kiire tehdä asiat juuri sinun tavallasi, ni en missään nimessä estä.

On sitä vain Alastaron varikollaki nähty kuinka siihe portin alamäkeen veti jannu naamalleen ku kytkin ei ollu niin hirveän kiva laitos...

Itse mieluummi otan varman päälle kuin katon että pyörä on nurin koska oli liian kiire tehdä asioita.
Oon parissakymmenessä erilaisessa asiassa toiminut kouluttajana eikä oo vielä kertaakaan metsään menny ku on noudattanu samaa ajattelumallia, pätee ihan itsenikin kouluttamiseen ku pyörälleni teen jotain uutta ekaa kertaa.
 
Raser sanoi:
Miten ajo-opettaja opettaa oppilasta jolla ei ole yhtään kokemusta moottoripyörän vaihteiden vaihtamisesta?

Miten aloitetaan opettelu moottoripyörän vaihteiden vaihtamiseksi, jos kokemusta asiasta ei ole yhtään? Kuinka asian opetteleminen itsenäisesti tulee aloittaa?

Se on ihan helppoa, nuoret oppii nopeasti ja jos on ajellut autolla, niin sen osaa heti. Ekoilla kerroilla ei ymmärretä, että kytkimestä irrotetaan hitaan varovaisesti. Muutaman kerran käy niin, että mopo nytkähtää ja moottori sammuu. Sitten se alkaa sujua ja sen jälkeen homma on koko ajan paremmin hallinnassa.

Alussa on vaikeuksia hallita pieniä liikkeitä, niin kytkimellä kuin kaasulla löytyy vain on-off eikä mitään siitä väliltä. Hetken kuluttua osaa jo nämä pienet asteittaiset muutokset.

Ja se perusjuttu - ykkönen on alaspäin, kakkonen-kuutonen ylöspäin.
 
yöLiitäjä sanoi:
Ja se perusjuttu - ykkönen on alaspäin, kakkonen-kuutonen ylöspäin.

Paitsi jos on joku hyvin vanha pyörä. Minulla oli 70-luvun alussa 100 kuutioinen Kawasaki jossa vapaa ei ollut ykkösen ja kakkosen välissä vaan ykkösen ja vitosen välissä. Eli kaikki ylöspäin. Siinä oli vielä semmonen ominaisuus että kun tuli vaikka liikennevaloihin sen sain vitoselta ylöspäin nostamalla vapaalle ja sitten liikkeelle taas ykkönen ylöspäin.
 
1. Pyörän siirtäminen ja tasapainottelu taluttaessa. Tässä vaiheessa vaihde vapaalla, mikä mahdollistaa pyörän liikuttamisen. Jos vaihde on päällä, joutuu kytkinkahvasta puristamaan, jotta pyörä liikkuisi helposti.

2. Pyörän päällä istuminen ja kahvojen säätäminen niin että ylettää vasemman käden sormilla piristamaan kytkinkahvaa. Polkimien liikkeen kokeilu.

3. Ole pitkä suora syrjäinen tie. Moottori käyntiin kytkin pohjassa ja vaihde vapaalla.

4. Vasemmalla jalalla vaihdepolkimesta painetaan alas, jotta saadaan 1. Vaihde päälle. Kytkin on pidettävä pohjassa!

5. Moottorin käydessä ja vaihteen ollessa päällä aletaan varovasti hellittää puristusotetta kytkinkahvasta, kunnes moottoripyörä lähtee liikkumaan. Kytkin puristetaan pohjaan heti kun pyörä on saatu liikahtamaan - pyörä pysähtyy. Tämä kannattaa tehdä tasaisella maalla.

6. Toista edellistä kohtaa useita kertoja. Jalat voi pitää vielä maassa pyörän lähtiessä liikkumaankin.

7. Nosta jalat tapeille pyörän liikkuessa ja vedä kytkin pohjaan. Käytä nyt myös takajarrua pyörän pysäyttämiseen. Paina oikealla jalalla jarrupoljinta varovasti ja huomaa pyörän nopeampi hidastuminen edelliseen kohtaan verrattuna. Etujarruun ei vielä kosketa laisinkaan!

8. Nyt kun saat pyörän pysähtymään kävelyvauhdista, voit kokeilla kaasukahvan kääntämistä. Älä lähde heti kaahaamaan, vaan pysähdy takajarrua käyttäen.

9. Lisää vauhtia. Pysähdy.

10. Kun olet oppinut saamaan puörän liikkeelle ja pysähtymään, voit vaihta vaihdetta
Kiihdytä 1. vaihteella noin 30km/h nopeuteen, päästä kaasu pois samanaikaisesti kun painat kytkimen pohjaan. Nosta vasemmalla jalalla vaihdepolkimesta ylös valitaksesi 2. vaihteen. Päästä kytkin hitaasti ja lisää kaasua kytkimen otettua kiinni.

11.Ajettuasi kakkosvaihteella hetken aikaa voit kokeilla 3. vaihteelle vaihtamista samalla tavalla kuin ykköseltä kakkoselle. Vaihtoehtoisesti voit muös vaihtaa takaisin ykköselle:
Paina kytkin pohjaan, löysää hieman kaasua jos moottorin käyntinopeus meinaa nousta paljonkin kytkimen irroitettua vedon, paina vaihdepolkimesta alas ja vapauta kytkin hitaasti.

12. Kelaa vaihteita ylös/alas eri ajonopeuksilla. Älä vieläkään kaahaa, koska et ole vielä oppinut jarruttamaan kunnolla.

Tässä vaiheessa varmaan tulisi moottoripyörän ohjaamisen, ajoasennon, jarruttamisen, katseen jne. opetteleminen ennen kuin päästään seuraavaan vaiheeseen vaihteiden vaihtamisen harjoittelussa.
Joku muu voi jatkaa :boring:



Mitäköhän AP halusi oikeastaan tietää?
 
Viimeksi muokattu:
Raser sanoi:
Miten ajo-opettaja opettaa oppilasta jolla ei ole yhtään kokemusta moottoripyörän vaihteiden vaihtamisesta?

Miten aloitetaan opettelu moottoripyörän vaihteiden vaihtamiseksi, jos kokemusta asiasta ei ole yhtään? Kuinka asian opetteleminen itsenäisesti tulee aloittaa?

Itselläni ei ollut mitään kokemusta pyöristä, kyllä ne siellä ajokoulussa opettaa mitään aikaisempaa opettelua tai tutustumista, eihän siitä tietysti haittaakaan ole. Oma ajo opettajani sanoi että olin helppo kouluttaa kun ei ollut mitään aikaisempaa taustaa ja olisi pitänyt huonoja tapoja korjata, tein mitä käskettiin niin ykösellä kaikki meni läpi kun kortin ajoin.
 
Miikam laittoikin hyviä yksityiskohtaisia ohjeita mistä lähteä vaihteiden kohdalla liikkeelle. Pysytään siis mielellään vain vaihteiden käsittelyssä ja opettelussa.

Autolla vaihdettaessa 1 -> 2, ja siitä ylöspäin, vaihtaminen helpottuu kytkimen käsittelyn osalta paljon, koska kytkintä ei tarvitse samalla tavoin luistattaa kytkinpolkimen liikettä säätelemällä ja auto ei nykäise niin pahasti kuin liikkeelle lähtiessä, jos kytkimen käyttö ei ole vielä hallussa (esim. liian nopea kytkinpolkimen nostaminen).

Miten moottoripyörällä? Onko isompien vaihteiden vaihtaminen kytkimen käytön näkökulmasta helpompaa kuin liikkeelle lähtössä kytkimen luistattaminen?
 
Löytyisikö jostakin lähipiiristä kytkimellinen mopo päiväksi lainaan? Sillä olisi turvallista harjoitella.
 
MrWilson sanoi:
Löytyisikö jostakin lähipiiristä kytkimellinen mopo päiväksi lainaan? Sillä olisi turvallista harjoitella.

Miten se liittyy tähän keskusteluun vaihteiden vaihtamisesta moottoripyörällä ja perusteiden opettelusta vielä siitä lähtökohdasta, että miten se opettelu aloitetaan ja tehdään oikein esimerkiksi asiantuntijoiden (autokouluopettajien) toimesta?

Mopon lainaukselle ja vuokraukselle lienee oma viestiketjunsa jossain...?
 
ei oo enne tullu mielee että vaihteite vaihatmineki vaatii jotaki erikoisopetusta- enne vaa lähettii ajamaa ja siinä se- tiiän monia lahjakortillisaki jokka ostanu vahemalla iällä tonnikyykyn eikä niilä ole ollu sensuurempaa hankaluutta vaihtaa vaihteita tai käytää kytkintä kun yleesäkään vaikeutta ku vaa pitää järje päässä sen vauhrin ja kaasu kanssa- jos taas ei ole edes autokorttia minkä takia tarttee opetella jollaki ylitehokkaalla?piikkisellä tai mopolla se onnistuu turvallisemmi- vai onko kysesä henkilö millä oppimiskyky tai koortinaatio jotenki rajottunutta sillo kannattas ihan yleise turvalisuude takia jättää se pätkälläajamine tai sitte ajelle enturolla mettäsä- siinä sitä vasta oppiiki- nykypäivänä kyllä siinä paskapaperissaki pitäs olla käytöhje muuten ollaa onkelmissa-:)-
 
Alkuperäiseen kysymykseen:

Eka reenattiin liikkeellelähtöjä ja pysähtymisiä harjottelualuetta ympäri ajamalla.
Sitten kun se suju, alotettiin pitkillä sivuilla vaihteen vaihdot 1 -> 2 -> 1.
Sitten ku tää suju, otettiin mukaan vielä kolmonen (autokoulun Hondassa oli pienet välitykset, oma pyörä saattais stögää).
 
Back
Ylös