Tuossa kun nopeuksista, automaattisesta liikenteenvalvonnasta ja vastaavasta on ollut puhetta eri topiikeissa, pari juttua tuli mieleen.
Kun automaattista nopeudenvalvontaa ollaan lisäämässä, omassa mielessä on kyllä käynyt: miksi? Parantaako se oikeasti turvallisuutta, vai pikemminkin: voisiko automaattinen nopeudenvalvonta vähentää turvallisuutta? Ja: parantavatko nykyiset rajoitukset aina turvallisuutta? Vai: ovatko liian alhaiset rajoitukset omiaan luomaan turvattomuutta ja tappamaan ihmisiä?
Nopeusrajoitusten tarkoitus on toki toimia jonkinlaisena ohjenuorana siten, että nopeusrajoitus asetetaan sellaiseksi, että kuljettaja voi olosuhteisiin, tien kuntoon ja tien varrella oleviin vaaratilanteisiin (koulut yms.) nähden havainnoida riittävästi ajaakseen hyväksyttävän riskin puitteissa. Hyvä niin. Mutta ehkä pari juttua. Otetaan aluksi rajoitukset. Sitten niiden valvonta.
Ensinnäkin nopeusrajoitusten osalta allekirjoittanut on kyllä erinäisiä kertoja miettinyt, onko nykyisissä rajoituksissa mitään tolkkua ja parantavatko rajoitukset sellaisenaan turvallisuutta. Kallonkutistamisen oppikirjoista jäi ainakin mieleen stimulaatiota ja suorituskykyä koskeva malli, jonka mukaisesti stimulaation kasvaessa keskittyneisyys ja kyky suorittaa tehtävä kasvavat - aina johonkin pisteeseen saakka. Sitten kun stimulaatio menee liialliseksi, kyky suorittaa tehtävä alkaa taas laskemaan. Menemättä nyt liialliseen hienosäätöön, stimulaation kasvaminen ja kyky suorittaa tehtävä noudattavat jonkinlaista Gaussin käyrää, väärinpäin käännettyä "U"-kirjainta.
Tuosta kysymyksestä suhteessa nopeusrajoituksiin oli mielenkiintoinen artikkeli toukokuun 2005 englantilaisessa "Bike"-lehdessä (jolla kotimaisen vastineen kanssa ei ole muuta yhteistä kuin nimi ja se, että molemmat käsittelevät moottoripyöräilyä). Siinä tuota yllä olevaa kysymystä oli käsitelty laajemminkin. Hyvänä esimerkkinä oli Suffolkin piirikunta, jossa liikenneturvallisuuden nimissä laskettiin vuodesta 1995 vuoteen 1996 450 piirikunnassa olleesta 60 mailin (n. 100 km/h) rajoituksesta 30 mailiin (n. 50 km/h). Mitäs tästä seurasi?
Rajoitusten puolesta puhuvat varmaan ajattelisivat, että onnettomuudet tippuivat ratkaisevasti, kuolemantapaukset katosivat miltei kokonaan, linnut lauloivat ja aurinko paistoi.
Väärin.
Rajoitusten alentamisen seurauksen vuosia kestänyt kuolemantapausten lasku loppui. Kun viimeisenä korkeampien rajoitusten aikana muutettujen rajoitusten piirissä olleilla teillä tapahtui vuonna 1995 yhteensä 35 kuolemantapausta, rajoitusten alentamista seuraavana vuotena niitä sattui 59. Kuolemantapaukset siis miltei kaksinkertaistuivat. Paikallinen patologi antoi asiasta oman arvionsa ja totesi:
"I think there is a very high possiblity indeed that this tragic fatality has the speed limits as a contributory cause. Unnecessary speed limits lead drivers to think that they are imposd arbitrarily and therefore make drivers less likely to observe speed limits. If 80 per cent of drivers ignore a speed limit, there might be something wrong with that speed limit itself. (Bike/05/2005, s. 36)"
Niin.
Voisin hyvin kuvitella Englannin Biken artikkelin tavoin, että stimulaation jäädessä liian vähäiseksi, suorituskyky heikkenee. Vähän sama asia, kun Suomen jääkiekkojoukkue ottamassa 6-0 päihinsä Perä-Moldovialta. Ei vähäisintäkään mielenkiintoa, ei vähäisintäkään huomiota siihen, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Ajosuoritus on yksinkertaisesti liian helppo suhteessa olosuhteisiin ja kalustoon. Rutiini tappaa.
Yhtälailla, liiallisen alhaiset rajoitukset ovat omiaan johtamaan hienosti "desuetudo"-vaikutuksena tms. tunnettuun ilmiöön. Mikäli kaikki rikkovat jotain lainsäädöstä, ei tuollaista säädöstä enää oteta vakavasti. Otetaan nyt vaikkapa Länsiväylä tai Hämeenlinnanväylä. Kuinka moni oikeasti ajaa kiltisti rajoituksenmukaista mittarinopeutta? Hyvin harva, väittäisin. Ja kun ylinopeutta ajavia ei millään lailla rangaista, koko nopeusrajoitus muuttuu pelleilyksi. Se on kyllä rajoitus, mutta niin kauan kuin sitä ei riko yli 20 km/h:lla, voi olla aika varma ettei kukaan sano yhtään mitään.
Mitä tuo sitten opettaa rajoituksista? Varmaan juuri sen, mitä tuo englantilainen patologi oletti: rajoituksia on lämitty teiden varsille lähinnä huvin vuoksi. En suoraan sanoen ymmärrä esimerkiksi erästä tänään ohittamaani rajoitusta. Tasan keskellä peltoa, eteläisessä Suomessa, viivasuora tie, ei liittymiä, hyvä asfaltti. Suoran pituus satoja metrejä. Entäpä nopeusrajoitus? 60 km/h. Niin. 60 km/h!!! Hypoteettisesti voisin teoriassa kuvitella, että joku kilokyykyn omistaja olisi voinut nähdä unta siitä, että moisella suoralla voisi hapettaa vaikkapa 180 km/h. Höh. Alastaron pääsuorakin on varmaan vaarallisempi paikka ajaa yli 180 km/h.
Niinpä. On aivan älytöntä rajoittaa nopeus moisella suoralla 60 km/h-nopeuteen. Kuka h*lvetti sitä oikeasti ottaisi vakavasti? Tuskin kukaan.
Ja tämä on nimenomaan ongelma. Mikäli liian alhaisia rajoituksia sirotellaan sinne tänne puolittain huvin vuoksi, ei kukaan enää tahdo ottaa vakavasti niitä alhaisempia rajoituksia joihin on oikeasti hyvä syy. Miten kukaan voi edes kuvitella, että joku sitten hiljentäisi vaikkapa koulun kohdalla olevan 60 km/h rajoituksen kohdalla, jos moista rajoitusta sirotellaan mielivaltaisesti keskelle viivasuoraa peltoa? Tuonhan pitäisi tarkoittaa sitä, että koulunkin kohdalla on viivasuora tie ilman liittymiä. Pikemminkin tuo on omiaan vaarantamaan turvallisuutta niissä paikoissa, joissa alhaisempaan nopeuteen olisi joku syy.
Ei. Rajoituksilla pitäisi olla informaatioarvoa. Niiden ei pitäisi olla liian alhaisia paikoissa, joissa alhaista rajoitusta ei tarvita. Rajoitukset kärsivät silloin inflaatiosta, eikä niihin enää suhtauduta vakavasti. Eikä rajoituksen pitäisi olla suunniteltu siten, että kurjaakin kuppaisemmalla kulkineella kulkeva kymmenen diopterin ja opaskoiran väillä varustetulla näöllä liikkuva tienkäyttäjä voi ajaa rajoituksenmukaista nopeutta turvallisesti, vaan sen pitäisi olla edes määritelty tavallisen tienkäyttäjän kulkineiden mukaan. Sovittakoon nämä lahoamispisteessä olevilla vekottimilla liikkuvat sitten oman nopeutensa turvalliseksi. Eihän kukaan käske ajaa rajoitusten määräämää vauhtia. Nehän ovat nimenomaan rajoituksia.
Mutta mennäänpä valvontaan.
Katsoin noita pysähtymismatkoja koskevia juttuja Liikenneturvan sivuilla olevan laskurin avulla (löytyy TÄSTÄ) ja aloin vähän pohtimaan. Liikenneturvan laskurilla laskettuna maantienopeuksissa saa seuraavia tuloksia:
Nopeus: 80 km/h = 22 m/s = 58 m/pysähtymismatka
Nopeus: 100 km/h = 28 m/s = 83 m/pysähtymismatka
Tuon perusteella 80 km/h on toki turvallisempi pysähtymismatkan puolesta kuin 100 km/h. Tietenkin.
Mutta ajatellaanpa aluetta, jolla on automaatinen nopeudenvalvonta.
Pyörällä näistä ei toki tarvitse vielä huolestua. Kuten eräs kaveri osuvasti ilmaisi, "Automaattinen nopeudenvalvonta" tarkoittaa pyörällä toistaiseksi suunilleen samaa, kuin "ohituskaista". Näin tietenkin hypoteettisesti. Jos joku ylinopeuksia ajaisi. Mutta ei tuossa varmaan pitkään vierähdä, kun nuo kamerat alkavat kuvaamaan takaa ja pyörätkin ovat vaaravyöhykkeessä. Englannissahan "Gatsot" (valmistajan mukaan nimetty, vähän kuin "heteka") jo kuvaavat takaa.
Mietitäänpä kuitenkin mitä teet, kun saavut automaattisen valvonnan alueelle. Toki voit nostaa keulan pystyyn, ajaa ylinopeutta ja elegantisti näyttää esimerkiksi keskisormea valvontakameralle. Valokuvauksellisestihan moinen voi olla mitä mielenkiintoisinta. Mutta entäpä peruskuljettaja?
Kun ajatellaan niitä seuraamuksia joita ylinopeuksista saa, nuo eivät ole missään suhteessa teon vaarallisuuteen. Kyseessä on kuitenkin abstrakti vaarantamisrikos.
Pikemminkin päinvastoin. Ajatellaanpa noita pysähtymismatkoja ja etenemismatkoja.
Mikäli kuljettaja ajaa 80 km/h huolellisesti ja todella seuraa tätä nopeusmittarista, veikkaisin vähintään 1/3 huomiosta olevan koko ajan nopeuden tarkkailussa. Ehkei tuokaan riitä. No, jos tuo olettamani pitää paikkansa, kulkiessaan 1.000 metriä, kuljettaja etenee tosiasiallisesti sokkona runsaat 300 metriä siksi, että katsoo nopeusmittaria tien sijasta. Onko tuo sitten järkevää? Ei varmasti.
Kun huomioi sen ajan, joka pitäisi käyttää liikennetilanteen seuraamiseen nopeuden sijasta, voisi miltei ajatella, että automaatinen valvonta pikemminkin lisää riskejä, kuin vähentää niitä. Ei kai kukaan tahdo, että tienkäyttäjät ajavat sokkona? Olisikin mielenkiintoista saada tietää, kuinka paljon huomiosta menee nopeuden tarkkailuun automaattisen valvonnan alueella. Sen sijaa, että oikeasti seurattaisiin liikennettä. En olisi yhtään hämmästynyt, jos kuljettajan nopeuden seuranta johtaisi siihen, että huomio olisi enemmän nopeudessa kuin liikennetilanteessa. Näin varsinkin silloin, kun huomioidaan kuinka paljon sakkoja Suomessa saa, jos ylinopeudesta jää kiinni.
No niin. Tulipahan avauduttua. Noin vapautuslausekkeena ("Disclaimer" lontooksi), en kaahaa tiellä. Takana kuitenkin n. 15+-vuoden sakoton kausi, joka kertonee jotain. Yhä enemmän tuo ajaminen menee kuitenkin radalle, jonne olen onneksi saanut varattua kaudelle 2005 jonkun 15-20 päivää. Onneksi tuokin vaihtoehto on yhä olemassa.
Tuo edellä mainittu huomioiden, mietin kyllä usein onko nykyisessä sääntelyssä järjen häivää? Vai kääntyykö se itseään vastaan? Vaikkei asiaa noin uutisoitaisikaan, en ihmettelisi vaikka jonkun tulevan onnettomuuden täsmällinen kuvaus olisi: "Kuljettaja tappoi lapsen katsottuaan liikaa nopeusmittaria viivasuoralla tiellä ja pyrkiessään noudattamaan lakia." Tai jotain vastaavaa. Nuo edellä mainitut seikat huomioiden ja ylinopeuksista langetetut tuomiot mielessä - en yhtään ihmettelisi.
Kommentoinnin paikka??? OK. Teksti ei ole ihan loppuun mietittyä, mutta ehkä laittaa ajattelemaan... Tai jotain.
Kun automaattista nopeudenvalvontaa ollaan lisäämässä, omassa mielessä on kyllä käynyt: miksi? Parantaako se oikeasti turvallisuutta, vai pikemminkin: voisiko automaattinen nopeudenvalvonta vähentää turvallisuutta? Ja: parantavatko nykyiset rajoitukset aina turvallisuutta? Vai: ovatko liian alhaiset rajoitukset omiaan luomaan turvattomuutta ja tappamaan ihmisiä?
Nopeusrajoitusten tarkoitus on toki toimia jonkinlaisena ohjenuorana siten, että nopeusrajoitus asetetaan sellaiseksi, että kuljettaja voi olosuhteisiin, tien kuntoon ja tien varrella oleviin vaaratilanteisiin (koulut yms.) nähden havainnoida riittävästi ajaakseen hyväksyttävän riskin puitteissa. Hyvä niin. Mutta ehkä pari juttua. Otetaan aluksi rajoitukset. Sitten niiden valvonta.
Ensinnäkin nopeusrajoitusten osalta allekirjoittanut on kyllä erinäisiä kertoja miettinyt, onko nykyisissä rajoituksissa mitään tolkkua ja parantavatko rajoitukset sellaisenaan turvallisuutta. Kallonkutistamisen oppikirjoista jäi ainakin mieleen stimulaatiota ja suorituskykyä koskeva malli, jonka mukaisesti stimulaation kasvaessa keskittyneisyys ja kyky suorittaa tehtävä kasvavat - aina johonkin pisteeseen saakka. Sitten kun stimulaatio menee liialliseksi, kyky suorittaa tehtävä alkaa taas laskemaan. Menemättä nyt liialliseen hienosäätöön, stimulaation kasvaminen ja kyky suorittaa tehtävä noudattavat jonkinlaista Gaussin käyrää, väärinpäin käännettyä "U"-kirjainta.
Tuosta kysymyksestä suhteessa nopeusrajoituksiin oli mielenkiintoinen artikkeli toukokuun 2005 englantilaisessa "Bike"-lehdessä (jolla kotimaisen vastineen kanssa ei ole muuta yhteistä kuin nimi ja se, että molemmat käsittelevät moottoripyöräilyä). Siinä tuota yllä olevaa kysymystä oli käsitelty laajemminkin. Hyvänä esimerkkinä oli Suffolkin piirikunta, jossa liikenneturvallisuuden nimissä laskettiin vuodesta 1995 vuoteen 1996 450 piirikunnassa olleesta 60 mailin (n. 100 km/h) rajoituksesta 30 mailiin (n. 50 km/h). Mitäs tästä seurasi?
Rajoitusten puolesta puhuvat varmaan ajattelisivat, että onnettomuudet tippuivat ratkaisevasti, kuolemantapaukset katosivat miltei kokonaan, linnut lauloivat ja aurinko paistoi.
Väärin.
Rajoitusten alentamisen seurauksen vuosia kestänyt kuolemantapausten lasku loppui. Kun viimeisenä korkeampien rajoitusten aikana muutettujen rajoitusten piirissä olleilla teillä tapahtui vuonna 1995 yhteensä 35 kuolemantapausta, rajoitusten alentamista seuraavana vuotena niitä sattui 59. Kuolemantapaukset siis miltei kaksinkertaistuivat. Paikallinen patologi antoi asiasta oman arvionsa ja totesi:
"I think there is a very high possiblity indeed that this tragic fatality has the speed limits as a contributory cause. Unnecessary speed limits lead drivers to think that they are imposd arbitrarily and therefore make drivers less likely to observe speed limits. If 80 per cent of drivers ignore a speed limit, there might be something wrong with that speed limit itself. (Bike/05/2005, s. 36)"
Niin.
Voisin hyvin kuvitella Englannin Biken artikkelin tavoin, että stimulaation jäädessä liian vähäiseksi, suorituskyky heikkenee. Vähän sama asia, kun Suomen jääkiekkojoukkue ottamassa 6-0 päihinsä Perä-Moldovialta. Ei vähäisintäkään mielenkiintoa, ei vähäisintäkään huomiota siihen, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Ajosuoritus on yksinkertaisesti liian helppo suhteessa olosuhteisiin ja kalustoon. Rutiini tappaa.
Yhtälailla, liiallisen alhaiset rajoitukset ovat omiaan johtamaan hienosti "desuetudo"-vaikutuksena tms. tunnettuun ilmiöön. Mikäli kaikki rikkovat jotain lainsäädöstä, ei tuollaista säädöstä enää oteta vakavasti. Otetaan nyt vaikkapa Länsiväylä tai Hämeenlinnanväylä. Kuinka moni oikeasti ajaa kiltisti rajoituksenmukaista mittarinopeutta? Hyvin harva, väittäisin. Ja kun ylinopeutta ajavia ei millään lailla rangaista, koko nopeusrajoitus muuttuu pelleilyksi. Se on kyllä rajoitus, mutta niin kauan kuin sitä ei riko yli 20 km/h:lla, voi olla aika varma ettei kukaan sano yhtään mitään.
Mitä tuo sitten opettaa rajoituksista? Varmaan juuri sen, mitä tuo englantilainen patologi oletti: rajoituksia on lämitty teiden varsille lähinnä huvin vuoksi. En suoraan sanoen ymmärrä esimerkiksi erästä tänään ohittamaani rajoitusta. Tasan keskellä peltoa, eteläisessä Suomessa, viivasuora tie, ei liittymiä, hyvä asfaltti. Suoran pituus satoja metrejä. Entäpä nopeusrajoitus? 60 km/h. Niin. 60 km/h!!! Hypoteettisesti voisin teoriassa kuvitella, että joku kilokyykyn omistaja olisi voinut nähdä unta siitä, että moisella suoralla voisi hapettaa vaikkapa 180 km/h. Höh. Alastaron pääsuorakin on varmaan vaarallisempi paikka ajaa yli 180 km/h.
Niinpä. On aivan älytöntä rajoittaa nopeus moisella suoralla 60 km/h-nopeuteen. Kuka h*lvetti sitä oikeasti ottaisi vakavasti? Tuskin kukaan.
Ja tämä on nimenomaan ongelma. Mikäli liian alhaisia rajoituksia sirotellaan sinne tänne puolittain huvin vuoksi, ei kukaan enää tahdo ottaa vakavasti niitä alhaisempia rajoituksia joihin on oikeasti hyvä syy. Miten kukaan voi edes kuvitella, että joku sitten hiljentäisi vaikkapa koulun kohdalla olevan 60 km/h rajoituksen kohdalla, jos moista rajoitusta sirotellaan mielivaltaisesti keskelle viivasuoraa peltoa? Tuonhan pitäisi tarkoittaa sitä, että koulunkin kohdalla on viivasuora tie ilman liittymiä. Pikemminkin tuo on omiaan vaarantamaan turvallisuutta niissä paikoissa, joissa alhaisempaan nopeuteen olisi joku syy.
Ei. Rajoituksilla pitäisi olla informaatioarvoa. Niiden ei pitäisi olla liian alhaisia paikoissa, joissa alhaista rajoitusta ei tarvita. Rajoitukset kärsivät silloin inflaatiosta, eikä niihin enää suhtauduta vakavasti. Eikä rajoituksen pitäisi olla suunniteltu siten, että kurjaakin kuppaisemmalla kulkineella kulkeva kymmenen diopterin ja opaskoiran väillä varustetulla näöllä liikkuva tienkäyttäjä voi ajaa rajoituksenmukaista nopeutta turvallisesti, vaan sen pitäisi olla edes määritelty tavallisen tienkäyttäjän kulkineiden mukaan. Sovittakoon nämä lahoamispisteessä olevilla vekottimilla liikkuvat sitten oman nopeutensa turvalliseksi. Eihän kukaan käske ajaa rajoitusten määräämää vauhtia. Nehän ovat nimenomaan rajoituksia.
Mutta mennäänpä valvontaan.
Katsoin noita pysähtymismatkoja koskevia juttuja Liikenneturvan sivuilla olevan laskurin avulla (löytyy TÄSTÄ) ja aloin vähän pohtimaan. Liikenneturvan laskurilla laskettuna maantienopeuksissa saa seuraavia tuloksia:
Nopeus: 80 km/h = 22 m/s = 58 m/pysähtymismatka
Nopeus: 100 km/h = 28 m/s = 83 m/pysähtymismatka
Tuon perusteella 80 km/h on toki turvallisempi pysähtymismatkan puolesta kuin 100 km/h. Tietenkin.
Mutta ajatellaanpa aluetta, jolla on automaatinen nopeudenvalvonta.
Pyörällä näistä ei toki tarvitse vielä huolestua. Kuten eräs kaveri osuvasti ilmaisi, "Automaattinen nopeudenvalvonta" tarkoittaa pyörällä toistaiseksi suunilleen samaa, kuin "ohituskaista". Näin tietenkin hypoteettisesti. Jos joku ylinopeuksia ajaisi. Mutta ei tuossa varmaan pitkään vierähdä, kun nuo kamerat alkavat kuvaamaan takaa ja pyörätkin ovat vaaravyöhykkeessä. Englannissahan "Gatsot" (valmistajan mukaan nimetty, vähän kuin "heteka") jo kuvaavat takaa.
Mietitäänpä kuitenkin mitä teet, kun saavut automaattisen valvonnan alueelle. Toki voit nostaa keulan pystyyn, ajaa ylinopeutta ja elegantisti näyttää esimerkiksi keskisormea valvontakameralle. Valokuvauksellisestihan moinen voi olla mitä mielenkiintoisinta. Mutta entäpä peruskuljettaja?
Kun ajatellaan niitä seuraamuksia joita ylinopeuksista saa, nuo eivät ole missään suhteessa teon vaarallisuuteen. Kyseessä on kuitenkin abstrakti vaarantamisrikos.
Pikemminkin päinvastoin. Ajatellaanpa noita pysähtymismatkoja ja etenemismatkoja.
Mikäli kuljettaja ajaa 80 km/h huolellisesti ja todella seuraa tätä nopeusmittarista, veikkaisin vähintään 1/3 huomiosta olevan koko ajan nopeuden tarkkailussa. Ehkei tuokaan riitä. No, jos tuo olettamani pitää paikkansa, kulkiessaan 1.000 metriä, kuljettaja etenee tosiasiallisesti sokkona runsaat 300 metriä siksi, että katsoo nopeusmittaria tien sijasta. Onko tuo sitten järkevää? Ei varmasti.
Kun huomioi sen ajan, joka pitäisi käyttää liikennetilanteen seuraamiseen nopeuden sijasta, voisi miltei ajatella, että automaatinen valvonta pikemminkin lisää riskejä, kuin vähentää niitä. Ei kai kukaan tahdo, että tienkäyttäjät ajavat sokkona? Olisikin mielenkiintoista saada tietää, kuinka paljon huomiosta menee nopeuden tarkkailuun automaattisen valvonnan alueella. Sen sijaa, että oikeasti seurattaisiin liikennettä. En olisi yhtään hämmästynyt, jos kuljettajan nopeuden seuranta johtaisi siihen, että huomio olisi enemmän nopeudessa kuin liikennetilanteessa. Näin varsinkin silloin, kun huomioidaan kuinka paljon sakkoja Suomessa saa, jos ylinopeudesta jää kiinni.
No niin. Tulipahan avauduttua. Noin vapautuslausekkeena ("Disclaimer" lontooksi), en kaahaa tiellä. Takana kuitenkin n. 15+-vuoden sakoton kausi, joka kertonee jotain. Yhä enemmän tuo ajaminen menee kuitenkin radalle, jonne olen onneksi saanut varattua kaudelle 2005 jonkun 15-20 päivää. Onneksi tuokin vaihtoehto on yhä olemassa.
Tuo edellä mainittu huomioiden, mietin kyllä usein onko nykyisessä sääntelyssä järjen häivää? Vai kääntyykö se itseään vastaan? Vaikkei asiaa noin uutisoitaisikaan, en ihmettelisi vaikka jonkun tulevan onnettomuuden täsmällinen kuvaus olisi: "Kuljettaja tappoi lapsen katsottuaan liikaa nopeusmittaria viivasuoralla tiellä ja pyrkiessään noudattamaan lakia." Tai jotain vastaavaa. Nuo edellä mainitut seikat huomioiden ja ylinopeuksista langetetut tuomiot mielessä - en yhtään ihmettelisi.
Kommentoinnin paikka??? OK. Teksti ei ole ihan loppuun mietittyä, mutta ehkä laittaa ajattelemaan... Tai jotain.
