Olenpa minäkin oikea tuuliviiri ja takinkääntäjä, minähän lupasin...
Mehän olemme aivan samaa mieltä, jos lieriön (iskutilavuus) tilavuus on pohjan pinta-ala kertaa korkeus, niin tilavuuden pysyessä vakiona ja toisen tekijän kasvaessa toisen on pienennyttävä. Minä pidin tätä niin itsestään selvänä, etten katsonut aiheelliseksi kommentoida.
Lukiessani läpi tätä ketjua tuli sellainen tuntemus, että ensin täytyy osata kirjaimet ennenkuin voi ruveta lukemaan ja kirjoittamaan.
Jos nyt koitettaisiin pitää tämä homma vielä käsitettävällä tasolla, mehän voitaisiin ruveta ihmettelemään seoksen homogeenisuuden vaikutusta palotilassa, sytytystulpan optimaalista sijoitusta kannessa, termisen kuorman l. palotilan lämpötilan merkitystä komponenttien kannalta,sytytyksen ajoituksen ja käytettävien materiaalien vaikutusta jne. Ei viitsitä, se ei lopu koskaan sillä tämähän koski vasta yhtä yksittäistä sylinteriä. Sen jälkeen tulisi sylinterien lukumäärän vaikutusten tarkastelu, voimansiirron eri vaihtoehdot, runkogeometria jne. Moottoripyörähän muodostuu monista eri kokonaisuuksista, ei ainoastaan moottorista.
Vielä kerran korostan, että otto-moottori on niin vanha keksintö, etteivätkö kaikki valmistajat sitä osaisi optimoida haluamallaan tavalla. Kysymyshän on pitkälti riskinotosta tavoiteltaessa huipputehoa ja väitänpä, että kaikilla neljällä suurella kilokyykyn valmistajalla on ollut omassa laboratoriossaan muiden kolmen kilpailevan valmistajan mallit tutkailtavana ja myös täyden tehon käyttöikä on mitattu ts. tiedetään kilpailijoiden "riskitaso". Olennainen osa riskiä on olettamus, miten suuren osan ajasta keskimääräinen käyttäjä käyttää täyttä tehoa. Jos nyt kävisi niin, että yhden merkin käyttäjistä poikkeuksellisen suuri osa harrastaisi merkittävästi enemmän rata-ajoa, saattaisi ko. merkin maine moottorin keston suhteen kärsiä pikku kolauksen.