Terve vaan meikäläisenkin puolesta.
Tänä keväänä eteni kuume pidemmälle kuin viimeiseen 16 vuoteen, ja tuli nettimoton stalkkailun lisäksi käytyä ihmettelemässä kaksipyöräisiä oikein sellaisten myyntiin erikoistuneessa liikkeessä.
Otin varmuuden vuoksi rouvan mukaan toppuuttelemaan liikoja intoiluja, mutta homma meni totaalisen metsään kun hän löysi niiiin ii-hanan ajotakin ja kypärän että niitä ilman ei voi kuulemma liikkeestä poistua.
Ja lisäksi investoinnit jaettiin niin että meikäläisen kontolle jäi sopivan aloituspyörän hankinta ja arvon puoliso kustantaa molempien ajovarusteet , niin sehän oli menoa sitten...
Pyöräilytaustaa on normaaliin tapaan kevarista viimeksi, oli muutaman kuukauden marginaalilla vielä täysitehoinen kortti vuodelta -96 joka sitten päivittyi ihan isoksi A:ksi kun täysi-ikäisyys koitti.
Kevariaikana tuli ajettua ihan huhtikuun alusta aina lumien tuloon asti, ja pyöriäkin oli tallissa kaksi. Ns. ykkösnyrkki oli Cagiva Mito -93, ja aina kun Italialaisen mäntä suli, niin varalla oli Honda NS 125 F -88.
Hondalla tuli aikoinaan käytyä myös Ahvenistolla rataa koittamassa, mutta lopputulemana rataa tuli koitettua myös kropalla ja päällä.
Kotimatka Tampereelle sitten hoituikin Hämeenlinnan sairaalan tikkauspöydän kautta ambulanssilla. Tajunta oli pois koko tuon päivän. Ahveniston keikasta muistuttaa joka peiliinvilkaisulla kypärän leukasuojan jättämä arpi leuassa, vaikken muuten koko päivästä mitään muistakaan...
Mutta sehän ei intoa latistanut. Kunnia meni mutta maine kasvoi, vai miten se lausutaankaan?
Sittemmin piikkinen vaihtui nelipyöräiseen vuonna -98 ja niillä onkin sitten pärjäilty tähän kevääseen asti.
Välillä on tullut kaverilta jotain pyörää hieman koeajettua, mutta se on aina ollut vain muutaman kilometrin lenkki jos sitäkään.
Näillä taustoilla ja ikääntymisen aiheuttaman mahdollisen viisastumisen vuoksi ei ensipyöräksi ollut mielessä mikään muu kuin Honda CBR 600 F, ja tietysti ruiskukoneisena 01 - 06 vuotisena mallina.
Netistä luetun diipadaapan perusteella sellainen pitäisi olla hinta-laatusuhteeltaan järkevä, ja myös matkustaja viihtyy kyydissä edes jollain asteella.
Lisäksi tällainen pitäisi olla ihan riittävä tykki näin 18 vuoden ajotauon jälkeen ilman pelkoa että henki lähtee. Ainakaan heti.
Lankomies olisi kyllä kovin mielellään myynyt VTRränsä, mutta kieltäydyin kohteliaasti...
Ja pari viikkoa sitten torstaina sellainen sitten tupsahti pihaan.
Ähväsepari vuosimallia 2003 toimii kehonsiirtimenä tänä kesänä, ja katsotaan mihin päin sairaus lähtee etenemään.
Tähän mennessä kilometrejä on tullut sellainen rontti 750 ja kummasti on muistunut vanhat opit mieleen ihan vastaohjauksesta lähtien.
Mutta lapa pystyyn ja hyvää ajokeliä vaan kaikille kanssamotoristeille!
