Kävi tossa tänään semmonen tapaus, että oikeen ihmettelen: olin lenkillä emännän kanssa ja tultiin Paneliasta, pysähdyttiin linkkaripysäkille hetkeksi happea haukkaamaan. Laitoin kantapäällä sivujalan alas ja meinasin laskea mopon sen varaan, kun yhtäkkiä hoksasin että ei se saateri pidäkään, vaan mopo kallistuu yli sopivan. En ehtinyt paljoa reagoida, kun kallistus ylitti voimavarani, ja tunsin että taitaa nyt mennä nurin. Mutta, sattumalta siinä vaiheessa kun otti jalkatappi kiinni asfalttiin, tajusin että jalkani, jonka sisupäissäni ajattelin jättää sinne mopon alle, olikin aika passelissa kulmassa, reisi hyvin tankkiin tukien ja polvi sylinteriryhmässä kiinni. Sainkin siinä pidettyä sen aikaa että nostin toisenkin jalan satulan samalle puolelle ja sitten pikku punnerrus, moppe oli taas pystyssä. Eikä tullut naarmun naarmua, jalkatapin päässä oli vähän asfalttia.
Opetus: ei kannata heittää toivoa huonossakaan paikassa, vaan yrittää puristaa aina loppuun asti.
Opetus: ei kannata heittää toivoa huonossakaan paikassa, vaan yrittää puristaa aina loppuun asti.