• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Turku->Nuorgam->pohjois-Norja

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Guest
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
G

Guest

Guest
Tarkoitus lähteä ensi viikolla reissuun pohjois-Norjaan. Eli teltat kainaloon ja pyörän selkään.
062802moto_prv.gif
Tarvis paikanpäällä käyneiltä vinkkejä missä kannattaa käydä, yöpyä, kalastaa ja varsinkin mitä ei missään nimessä kannata unohtaa kotiin!?
 
Käytiin pari 3-vuotta sitten just Nuorgamista norjanpuolelle, Tana-Bru:hun (ja siitä eteenpäin) heinäkuun alussa sellanen parin päivän pikarykäsy. Kannattaa kattoa ettei bensa lopu etappien välissä ja lämmintä kampetta on sopivasti mukana (ei tarvi mitään älyttömiä määriä +10C tais olla matalin päivälämpötila). Heinäkuussa oli vielä varjopaikoissa kallioleikkausten etc varjokohdissa  lunta.

Pari juttua jäi päällimmäiseksi mieleen tuolta alueelta. Äärimmäisen karua ja karheenkaunista seutua, ei kasva oikeen mitään ja samalla jotenkin takapajunen meininki; ei näy asutusta/ristinsielua kymmeniin kilometreihin, kännykenttä häviää aina välillä. Sää vaihteli nopeesti. Vuonon/leikkauksen pohjalla saatto sataa vettä, huipulla selkeää. Visa kävi ainakin Tana-Brussa huoltiksella. Meren tuntumassa saamarin liukasta kosteeta asfalttia, 180asteen käännökset piti ottaa tarkasti. Yötä oltiin jossain matkanvarrella olleessa mökkikylässä sellasessa alkeellisessa lautahökötyksessä (hyväksyivät pankkikortin pitkin hampain, syy: ~80km lähimpään pankkiin jossa mankelikuitin pystyy lunastamaan. Mistää elektronisesta korttihöylästä ei ollu puhettakaan). Euro valuuttana ei skulannu, joten varmuuden varalle saattaa olla hyvä ottaa paikallista valuuttaa mukaan jos pidempiä aikoja alueella viipyilee. En muista varmaksi, mutta Norjassa ei saa telttaa pystytellä ilman lupia minnekään, kannattaa varmistaa onko näin. Toisaalta kun näky niin vähän asutusta niin voipi olla ettei kukaan aiheesta kiinnostu. Legendaa on kanssa että poliisi on tarkka nopeusrajotusten suhteen, Altan lähellä porukka tuli meitä peräedellä vastaan järestään, ajettiin jotain rajotus+20km/h. Kuultiin vasta suomenpuolella että ois voinu kortti lähteä jos ois poliisilla ollu huono päivä. Ei alottelijan tuurilla nähty yhen yhtä poliisia tai sitte ne piileskeli hunnilaumaa  
tounge.gif


Suomen puolella jäi mieleen Teno ja siinä temmeltävät lohenkalastajat joita riitti. Samoin Utsjoella oli jo aamupäivästä porukalla täyskänni päällä ja meno sen mukasta
biggrin.gif


Kyllä tuolla kerran kannattaa käydä, mutta eipä sinne toista kertaa tule lähdettyä ihan lähiaikoina.
 
No nytpä tulikin mieleen, siis vähän aihetta sivuten...

Eli olis tuossa kesällä aikomus vähän pohjoista ulottuvuutta mennä katselemaan ja ajattelin ajella Utsjoelta tenojokivartta alas ja sieltä Karasjokin kautta Altaan. Siis kumpaa puolta on mukavampi ajella/kummalla puolella on paremmat maisemat, Suomen vai Norjan?
nixweiss.gif
 
En ole Norjan puolelta kurvaillut, mutta mitä toiselta puolelta kattelin, niin Suomen puolella on mutkaisemmat tiet ja Tenoa näkyy enemmän.
 
Myöhässähän nämä jutut tulee ketjun aloittajalle,mutta pistetään kuitenkin vähän tarinaa viime viikon reissusta...

Kaveri päästeli alkuviikosta Vantaalta superdukellaan läpi Suomen Rovaniemelle ja täältä sitten pudoteltiin E75:sta keski-/aamuyöllä Ivaloon (tankkaus Sodankylässä tai Käyrämön keitaalla tai Vuotsossa),meikäläisellä alla varsin kevyttä tavaraa eli BMW:n F650 vuosimallia -2000.Ideana oli että allekirjoittanut aluetta vähän enempi tuntevana oli varannut majoitukset ja reitit pohjoisempana ja kaveri ihastelee maisemia.Emot jäivät kotiin,joten vaikkei mitään Ironbutt-meininkiä ollutkaan,niin oli varauduttu vähän urakoimaankin.Loppujen lopuksi ei kuitenkaan tullut mitään älyttömiä taipaleita sillä aikataulu oli varattu viiden päivän mukaan ja vähän lyhenneltiinkiin välillä.

No,netistä tai kännykästä sadetutkachekkaus ja taipaleelle aamulla ennen pahinta rintamaa kohti Karigasniemeä.Tarkoituksena oli päästellä Suomen puolta Tenojokivartta Karigasniemestä Nuorgamiin (paremmat näkymät kuin Norjan puolen tiellä) ja vielä illalla pieni Norjan lenkki.Vettä alkoi kuitenkin tulemaan Kaamasen Lapin sodan muistomerkillä ja suunnattiin suoraan kohti Utsjokea jonne tultiinkiin kaatosateessa.Sieltä Shellin korttiautomaatilla bensat tankkiin ja syömään kylällä olevaan Luossajoen hotelliin lohilounas a 16 e,lohiaikahan oli kiivaimmillaan.Tuli kiiteltyä Rukan kaulasuojan ostoa ennen matkaa...Saamen siltahan on Rovaniemen Jätkänkynttilän pienoisveli Utsjoella.Maisemat ovat muuten parempia Karigasniemi-Utsjoki välillä kuin Utsj-Nuorgam.

Utsjoelta tien pinta aavistuksen huononee Nuorgamia kohti,mutta eipä tässä kiirettäkään ollut ja Nuorgamissa suoraan firman majapaikkaan odottamaan vähän kuivempaa keliä.Pari tuntia kamppeiden kuivatusta saunassa ja kun kelit tunturissa vaihtelevat nopeasti,niin ei muuta kun lämmin takki päälle ja kohti motoristien kehumaa reittiä Norjaan Polmakin kautta Skippagurraan,Tana bruhun sillasta yli ja tietä 98 kohti Tenovuonoa.(Tanassa korttiautomaatti ja huoltoasema pikkukauppoineen auki 22(ettei jopa 23) asti paikallista aikaa).Tie kulkee mukavasti Tenojen laidassa,tosin Tanasta 25 km pohjoiseen melko mitäänsanomatonta mutta kohtuupintaista maisemaa.Ruostefielbmassa on huoltoasema ja sieltä kohti Torhopia tie on mutkainen ja osin huonopintainen mutta nautittava ajaa-ja maisemat ovat upeat.Torhopin jälkeen alkoi kaatosade ja oltiin sovittu että ajetaan vain tuollainen keskiyön 150 km,joten tultiin takaisin samaa reittiä.Jätetään Lakselvin ja Porsangerinvuono sitten seuraavalle reissulle,siellä kun on käytävä.

Keskiyön pilvettömässä kelissä tultiin Nuorgamiin yöpymään,pakollisen rajamerkkivalokuvauksen merkeissä klo 24 auringon kilottaessa klyyvariin.Kaveriin tietysti aurinko vaikutti niin kuin yleensä käy:ei unta silmään ennen neljää.

Sitten aamulla pakollinen nousu tunturin laelle Nuorgamin kylältä Pulmankijärven suuntaan (asvalttia mäelle asti,loistavaa!)että näkee nuo maisemat ja sitten kohti "Skippagurraa shen minkhä phershiit notkhaa"-kuten Petelius/Kalliala elikkäs Naima-Aslak ja Soikhiopää ™ työryhmä aikanaan totesi.

E75 Ski(i)ppagurrasta kohti Varangerinpohjaa on aluksi aika mitäänsanomatonta,mutta laskeutuminen Varangerinvuonon pohjukkaan on silmälle nannaa,pohjukassa Kirkkoniemen risteyksessä on korttiasema (Esso).Meillä oli matka Vardön suuntaan,tai ainakin Vesisaareen ja sieltä takaisin Näätämöön.Meno maittoi ja tie Vadsöhön kulkee komeaa vuonon laitaa,tuulta oli 10-15 m/s.Norjan teksti tv:n ennuste piti täysin paikkaansa ja välillä mentiin melkoisella tuulikorjauksella ainakin meikäläisen pappamallilla.Vadsössä,joka on komea kirkonkylä menisi varmaan päivä ja yöpyminen,mutta me jatkoimme Vardön suuntaan.Puitahan ei enää ollut ja tuuli tarttui varsin hyvin,liikenne oli tosin hiljaista ja aurinko paistoi.Karua seutua,vähän kuin nummimaisemaa,puuduttavaa ajoa kilometrejä seuraten,matkalla tosin pieniä kyliä ja edelleen vuonon rantaa siis.

Vardö näkyy n. kymmenen kilometriä ennen perillepääsyä ja on komea ilmestys.Kylähän on saaressa ja vähän alle kolmen kilometrin tunneli meren ali oli mukava mutta pakokaasunkatkuinen ja kalsea kokemus.Mulla ainakin Cobran radiopuhelin alkoi särisemään tunnelissa voimakkaasti,piuha irti vaan.

Vardössa on pieni mutta komea satama jossa hurtigrutenin laivat lähtevät reitilleen.Syömässä käytiin yllättäen tunnelista tultaessa melko heti mainostavassa kiinalaisessa,jossa paikallinen kaveri osasi Saamea,Norjaa,Ruåttia,Englantia ja vähän Suomea.Oli kuulemma oppinut kalatehtaan Suomi-tytöiltä männävuosina pe-/la- iltaisin ja Rovaniemellä baarissa...omisti Hondan ,jonka oli vaihtanut kyrsiinnyttyään Vardön seuduilla HD:n huoltamiseen.Ymmärrettävää ehkä noilla etäisyyksillä...?Bensa-asemahan Vardöstä löytyy ja seuraava siis vasta Vadsössa 76 km:n päässä.Vardössä siis muuten nähtävyytenä linnoitus ja saarta reunustavat jyrkkäreunaiset saaret.Nato-tukikohtahan tuo on ja isot tutkat näkyvät mäen päällä.

Ja eikun sateessa ja tuulessa takaisin Vesisaareen,jossa tankkaus.(No kaverin Sdukehan söi bensaa kuin Cadillac,joten oli meillä varakanisteri mukana...).Sitten Vesisaaresta takas Varangerbotniin ,josta ALKAA LOISTAVA REITTI kohti Kirkenesiä.Nousua,laskua,mutkaa,vuonoa.Loistavaa! (Tosin alitehoisella jatkuvaa vaihtamista,mutta kun ei ollut kiire).Kirkenesiin olisi pitänyt päästä,mutta mentiin Näätämöön tankkaamaan korttiautomaatille Suomen puolelle ja sitten melko mukavaa mutkaista tietä kohti Inaria Sevetin kautta.Maisemat eivät kyllä ole pääsääntöisesti kovin erikoisia Sevetin hiekkarantaa ja joitakin erämaalampareita sekä Inarin rantaa lukuunottamatta.Lintutörmäys Dukeen jäi mieleen.Sitten Inarin kautta Ivaloon yöksi.(Ivalohotellin poropizza on muuten maistunut erittäin monelle).

Ja seuraavana päivänä Rolloon.Kaverilla enää vähän jäljellä pääkaupunkiseudulle.Viikko olisi ollut sopiva,niin olisi mahtunut tie 98 kokonaisuudessaan sekä Kirkenesin kylä ohjelmaan -ehkä pari yöpymistä Norjassakin.Norjan bensa näytti olevan 11.5-12.2 kruunua litralta.Utsjoki,Nuorgam ja Ivalo 95 noin 1,47.Taitaa kallistua tällä viikolla.
Ehkä oli enemmän fiilistelyä kuin tietoa,mutta netistä lisää muilta.Välimatkoja tuli kertailtua kun kokemusta on kaksipyöräisellä vähempi.

http://www.kolumbus.fi/mikapj.kivioja/lappi2.htm Tuossa linkissä muuten ihan hyviä juttuja ja kuvia pohjoisen maisemista.
-eko-
 
En muista varmaksi, mutta Norjassa ei saa telttaa pystytellä ilman lupia minnekään, kannattaa varmistaa onko näin.

Asia ei ole noin :) Teltan voi pystyttää käytännössä mihin haluaa, kunhan pitää järjen mukana touhussa, eli suunnilleen samat säännöt kuin Suomessa. Ns. jokamiehenoikeus pätee myös Norjassa. Tosin lakat - tai hillat, miten haluatte - ovat sikäli poikkeus, että turistit saavat keräillä niitä vain suuhunsa, muita marjoja ja sieniä voi keräillä mukaankin, mutta ei varmaan myyntiin. Fisustamisessa tietysti on rajoituksia, mutta niistä en tarkemmin tiedä, kun en sitä lajia harrasta.

Palauduimme tänä aamuna klo 6 parin viikon Finnmark turneelta, joten just nyt ei jaksa enempiä, mutta ehkä myöhemmin lisää aiheesta :)
 
Myöhässä tämäkin tulee ketjun aloittajalle, mutta kai jollain vielä elokuussakin on lomaa...

Tänä vuonna ei missään nimessä kannata unohtaa hyttyshattuja, -savuja ja muita karkotteita. Muuten voi mennä teltassa oleiluksi, jos aikoo maastossa yöpyä, mikä tietysti on halvin vaihtoehto. Itse emme kokeilleet telttailua lerintäalueilla, vaan otimme sitten mökin jos telttailu ei onnistunut tai huvittanut. Kahden hengen mökistä veloittivat 350 kruunua lähes joka paikassa Finnmarkin alueella. Hotellihuoneiden hintoja emme edes kyselleet. Viime kesänä yövyimme yhden yön majakalla, ei ihan majakassa, mutta piharakennuksessa (Berlevågissa). Se oli vähän kalliimpi, 700 kr, mutta meidän mielestä oikein mainio majoituspaikka. Joidenkin mielestä se on ollut vähän alkeellinen, mutta ei meitä nyt kauheasti haittaa, että vessat ovat ulkohuusseja yms. pikkujutut. Majakkamajoitusta näytti olevan myös ainakin Gamvikin suunnalla.

Jos paheisiin kuuluu tupakointi, kandee ottaa röökiä mukaan koko reissun tarpeiksi - jos tullimääräykset vaan sallivat :) Eipä meitä tosin ole koskaa pysäytetty millään Suomen ja Norjan välisellä rajanylityspaikalla, vaikka kaikkia on kokeiltu. Röökiboxi maksoi viime kesänä suunnilleen 65 kruunua (tänä vuonna ei tarvinnut ostaa, olimme varautuneet) ja 50 gr toppa sätkäröökiä täysin käsittämättömät 150 kr (lähes 20 euroa) eikä filsuja myydä missään, kun harrastavat niitä koneeseen työnnettäviä hylsyjä, joissa on paperi ja filtteri valmiina. Myös viina on sikakallista, joten meillä on ollut pieni (n. 3 dl) pullo mukana hätätapauksen varalta. Onneksi sitä ei ole vielä tarvittu :) Puolen litran bissetölkki maksaa kaupassa 20 - 25 kr + pantti. Ruoka on vähän kalliimpaa kuin Suomessa, mutta ei nyt mitenkään häkellyttävän kallista. Retkikeitin kannattaa kyllä ottaa mukaan, siinä säästää ihan mukavasti. Havaitsimme retkeilymuonat, joissa pussiin lisätään kuuma vesi, annetaan hautua ja syödään suoraan pussista, varsin käteviksi valmistaa esim. levähdyspaikoilla. Bensan hinta vaihteli 11-13 kr/litra (95).

Käteistä kannattaa aina olla varmuuden vuoksi mukana, sillä ihan joka paikassa - välillä vähän yllättäenkin - kortit eivät kelpaa. Periaatteessa Visalla tai Masterilla pärjää aika pitkälle. Pankkiautomaatteja on suunnilleen joka kylässä, ja Nordean Visalla voi nostaa rahaa ilman provikkaa Nordean minibankeista, joita on ainakin Vadsössä, Altassa ja Honninsvågissa, Tromsössä oli automaatti Statoilin huoltsikalla heti sillan jälkeen ja varmaan kaupungillakin jossain. Suomen puolella rahaa voi vaihtaa ainakin Näätämössä, jossa K-kaupasta sai kruunuja ihan järkevällä kurssilla. Varmaan muidenkin rajanylityspaikkojen tuntumassa vaihtavat kaupoissa, kun niissä yleensä voi maksaa myös kruunuilla. Bensaa sai ihan ongelmitta kortilla, joko automaatista tai kassalle maksaen (vain yhden kerran automaatti ei hyväksynyt mun korttia, syy ei selvinnyt). Joissain paikoissa maksuautomaatti voi olla aika omituisissakin paikoissa, kuten kulman takana rakennuksen seinässä monen metrin päässä bensapumpuista esim. Berlevågissa ainakin vielä viime kesänä.

Norjan puolella saa sitten varoa lampaita, jopa enemmän kuin poroja. Ne ovat kuitenkin vähän fiksumman oloisia eivätkä yleensä säntäile miten sattuu. Tuntuvat viihtyvän välillä tunnelien suuaukkojen läheisyydessä, mikä voi vähän yllättää, kun ajaa ulos tunnelista. Tunnelimaksuja ei Finnmarkin puolella juurikaan ole, tosin ei ole kovin pitkiä tunneleitakaan, pisin taisi olla reilut 3 km. Poislukien tietysti Nordkappiin menevät tunnelit. Vaikka olemmekin boikotoineet Nordkappia, olen siitä niin monta tarinaa lukenut, että uskallan kehottaa: unohtakaa se Nordkapp. Käsitykseni mukaan siellä ainoastaan pääsee rahoistaan, ja sitäpaitsi se on saari. Euroopan mantereen pohjoisin piste onkin Kinnarodden Nordkinn-niemellä, mutta sinne joutuisi kai vähän kävelemään (emme ole käyneet). Varmasti yhtä hienoja paikkoja kuin Nordkapp, joista on suora näkyvyys pohjoiseen löytyy muiden niemien kärjistä. Itse tykkäsin erityisesti Varangin pohjoisrannasta. Siellä on myös mahtavia kuumaisemia, kuten jo aiemmassa viestissä mainitussa Hamninbergissäkin, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Tänä kesänä kävimme Nordkappin sijasta Havöysundissa, joka sijaitsee samalla niemellä kuin Nordkappiin menevä tie, mutta toisella puolella nimeä. Siellä on ainakin iso tuulipuisto (16 tuulimyllyä), jonka pohjoisimmassa kolkassa on Artic View kahvila-ravintola. Suosittelen kirkkaalla ilmalla. Meillä ei oikein ilmat osuneet kohdalleen, ja koko Havöysundin reissu oli tuulessa ja tihkusateessa ajamista sumun ja pilvien keskellä. Tie sinne kulkee kuitenkin sen verran komeissa maisemissa meren rantaa, että jo ihan maisemienkin takia kannattaa ajaa se reilut 60 km Kokelvista Havöysundiin. Jos taas Nordkappissa jostain syystä kiehtoo meren alittava tunneli, niin niitäkin löytyy muualtakin. Kuuluisin tietysti Vardön tunneli, jonka läpiajosta voi lunastaa diplomin :) Lauttoja kannattaa myös kokeilla. Ne eivät ole kovin kalliita, puolen tunnin reissu vajaa 100 kr. Veloittavat käsittääkseni matkan pituuden mukaan.

Altan jälkeen (siis länteen päin) alkaa turistimeininki. Tienvarsilla kaupitellaan matkamuistoja: porontaljoja ja käsitöitä. Asutustakin alkaa olla sen verran enemmän, että voi joutua turvautumaan leirintäalueisiin. Myöskään reitillä Altasta Suomeen, meni sitten Kautokeinon tai Karasjoen kautta, ei ole oikein mitään erityistä. Sen sijaan Näätämö on kiva rajanylityspaikka, kun molemmilla puolilla rajaa on oikein kauniita maisemia. Sevettijärven baarissa kannattaa ehdottomasti poiketa (vrt. aiemman viestin kommentti Utsjoesta :)). Kirkenesin takana voi käydä ajelemassa Venajän rajanpinnassa, joko alas Nyrudiin tai itään Grense Jakobselviin. Viimeksi mainittuun menevän tien varrella on komeita maisemia. Mutta varokaa yrittämästäkään ottaa kontaktia rajan yli ja välttäkää paremmilla vehkeillä kuvaamista. Muut käyttäytymisohjeet löytyvät raja-alueen alussa olevista infotauluista :)

Suosittelen nappaamaan jostain turisti-infosta Finnmark lomaoppaan (niitä saa jo Suomen puolelta ainakin Inarista), jossa kerrotaan hyvinkin tarkkaan alueen nähtävyyksistä. Oppaita löytyy vaikka millä kielillä, myös suomeksi. Erittäin asiallinen lehtinen, ei mitään turhaa hehkuttelua (kuten Tromsön vastaavassa) vaan ihan asiaa. Sieltä voi tutkia mitä kaikkea kiinnostavaa reitille osuu, tai miettiä reittiä sen mukaan mitä haluaa nähdä :)

Yritin kyllä tiivistää tuohon vain olennaisimman, mitä olemme kuudella moporeissulla (Norjan)Lappiin oppineet, mutta tuli siltikin aika pitkä juttu. Matkapäiväkirjat kokonaisuudessaan löytyvät netistä (varmaan ne joku löytääkin jos haluaa), mutta laitan linkin vaikka tuonne matkakertomuksiin, kunhan saamme vielä viime ja tämän kesän reissut digimuotoon.

[Paikannimissä korvaa 'ö' norjalaisella vastineellaan, niin löytyvät kartalta.]
 
Nyt on reissu pitkällä takanapäin. Kiitos kaikille jotka vaivautuivat antamaan vinkkejä. Reissu tehtiin 6.7-14.7.
Norjan puolella ajeltiin pääasiassa Finnmarkin alueella.

Torstai ilalla 6.7 startattiin pyörät ja suunnattiin Turusta kohti Nuorgamia. Päätettiin sitten vetästä siivu yhtä kyytiä (n.1400 KM) ja sehän me sitten tehtiinkin. Yöllä oli meinaa hyvä painaa menemään, kun ei ollu liikennettä, eikä muitakaan kyttäilijöitä. Pidettiin reipasta matkavauhtia yllä ja tauot n.150 KM:n välein. 18 tuntia myöhemmin Nuorgamissa. Vähän maisemia katselemaan ja pari bisseä naamaan, sitten nukkumaan. Ja eikun mitä, kello 4 aamulla herättiin ihan pirteänä, vaikka koko viime yö ajettu, tais yöttömät yöt yllättää.

Etuvalot kohti norjaa ja seuraava leiripaikkaa etsimään. Tanan kunnassa ajettiin Ifjordiin saakka, tällä pätkällä tiessä ei kehumista. Välillä oli Norjan paikallinen tieliikennelaitos ajanut pikeä maahan ja soraa päälle. Ei ehkä se paras pinta katupyörille, pikistä kiveä alusta täynnä. Mutta tän pätkän jälkeen ilo oli ylimmillään, sillä rupes tie paranee, eikä sen jälkeen ollut moittimista tiessä! Jossain välissä siinä yövyttiinkin. Teltta ja retkikeitin meinigillä! suosittelen ainakin retkikeitintä, sillä kuten aiemmista kirjoituksistakin voi päätellä Norja ei ole sieltä halvimmasta päästä! Tosiaan sielläkin on jokamiehen oikeus ja selvästi sitä paljon käytetään!

Teltta kyytiin ja Altaan. Välillä oli ehkä hiukan tylsääkin pätkää tällä taipalella, mutta eipä paljon haitannut. Säästä sen verran, että joka päivä satoi, tosin vain kuurottain. Ja jäämereltä puhalsi oikein melkeinpä talvinen tuuli ajoittain. Onneksi oli varustus sen mukainen! Altassa herpaannuttiin sen verran että otettiin oikein 2 hengen mökki, oisko ollu 500 kruunua ja vielä saunaankin mentiin 100 kr/tunti. Illalla rupes nälättää ja mukana oli vielä oikein suomalaista makkaraa, mutta grillikatokseen pääsy olisi maksanut 100 kr. Sillä summalla olisi saanut puita mukaan, mutta haistakoot paska!. Retkikeitin kuumaksi vaan ja sopat kiehumaan.

Altasta lähdettiin kohti Kilpisjärveä. Tätä pätkää voi suositella, jos sitä ei ole vielä ajanut. Koko päivänä ei ollut tylsää kohtaa ajella ja olis voinu ajella vaikka pidempäänkin. Välillä noustiin ja taas laskettiin, hieno kuntoista mutkatietä. Ja ne maisemat...

Kilpisjärvelle kun tultiin maisemat tyssäs kun seinään. Ei sillä etteikö Kilpisjärvi olis upea tai tunturit, mutta se vuonojen määrä mitä oli Norjassa, niin loppus heti kun tultiin Suomeen.
Pari yötä viivyttiin kilpisjärvellä, siellä muuten kannattaa käydä hotellilla. Yllätyttiin vähän että siellä oli niinkin pyörähenkistä porukkaa ja oikein palveluja, kuten pyöräpesu ja huoltoa. Kaverillekkin oikein tilattiin ja vaihdettiin rengas. Kilpisjärveltä Ouluun. Matka 600 km, josta 400 km kaatamalla vettä ja koko matkan tuuli. No ei siitä paluu reissusta sen enempää!

Siinä se reissu pähkinänkuoressa! Täytyy päästä vielä uudestaan, mutta ei ihan lähitulevaisuudessa, eikä lähivuosinakaan. oli se sen verran rankka reissu!
 
Hiukan omaa kokemusta...

Liikkeellä oltiin 23. - 26. päivä, Oulusta Ouluun. Valitettavan tiukalla aikataululla, alkupäästä sukujuhlien (häät) takia, loppupäästä naisväen työvuorojen vuoksi. Säät olivat ennustekarttaa lukiessa ikävän näköisiä, mutta liikkeelle piti päästä; kesän yhteiset ajelut olivat tähän mennessä jääneet n. 200km tuntumaan.

Hiukan huoletti lähteä reissuun, tälle kesälle ei edes itselle ollut tullut pitkän matkan ajoa juuri ollenkaan. Vanhasta kokemuksesta osasi odottaa "lievää" paikkojen puutumista.

Eli matkaan. Pyöränä ZR-7S, täydessä kolmen laukun lastissa ja kakspäällä. Raskaasti oltiin liikkeellä siis, ja siltä pyörän käsittely hitaassa vauhdissa tuntuikin.

Ensimäisenä päivänä ajeltiin Inariin, taukoja pidettiin keskimäärin 80km välein, joka toinen-kolmas pysähtyminen oli sitten vähän pitempi.
Kypäräpuhelimesta luovuttiin jo ekalla pysäyksellä, johtuen siitä että toisessa kypärässä ne olivat lähteneet ajelemaan aika pahasti. (huomio itselle: seuraavassa hankittavassa kypärässä on kunnon paikat noille ämyreille, oli se sitten itselle tai vaimokkeelle. Lisäksi silmälasien mukavuus tarkistetaan viimeisen päälle...). Loppumatkalla kommunikointi tapahtui sitten hiljentämällä ja huutamalla.
Inarissa joka tapauksessa leiri pystyyn yöksi.

Aamulla jatkettiin matkaa, samalla taukovälillä ja pian sitä olikin jo Norjassa. Eräs täälläkin mainittu opetus unohtui: levikkeillä on hiekkaa.

Eli pyörän kanssa kontattiin. Eturengas hiekkaisella asfaltilla lukkoon, kahdesti. Toisella kertaa eivät enää akrobaatin taidot riittäneet pitämään raskaasti lastattua pyörää pystyssä ja nurin; nopeutta ei ollut enää juuri ollenkaan, joten selvittiin minimaalisilla vahingoilla: Koneen kyljessä pari matalaa naarmua, sivulaukussa vähän syvemmät (yllättäen, muovia kun ovat). Henkilökohtaisesti vahingot nolla, ei naarmuakaan. Kuitenkin melkoinen vitutus asian suhteen.

Matka jatkuu... Iltapäivästä sitten tankkaus oldfjärd:ssä (miten se nyt kirjoitettiinkaan) ja kohti Nordkappia. Tässä vaiheessa ongelmat alkoivat. Hirveä, puuskittainen sivutuuli teki ajamisesta yhtä helvettiä. Reilut 60 kilometriä päästiin, kunnes tultiin varsin aukealle paikalle jossa tie kaartoi loivasti liki 180 astetta. Vastaantulevat bussit blokkasivat aina sen verran sivutuulesta että aina pyörä huojahti ja pahasti. Tuulenpuuskat meinasivat pari kertaa heittää muutoinkin ojaan. Tässä vaiheessa rohkeus (hulluus?) loppui ja yhteisellä päätöksellä pyörä ympäri ja takaisin.

Takaisin E6:n varrelle päästyä tauko ja jatkon mietintä. Käsivarret olivat tässä vaiheessa aika pirun kipeät jatkuvasta pyörän kanssa taistelusta.

Alkuperäinen suunnitelma oli jatkaa Altaan ja sieltä eteenpäin, lopulta Kilpisjärven kautta takaisin Suomeen. Kartan katselu sekä muistot tuulesta eivät innostaneet; arvaus oli että tuolla reitillä voi tuulla myös, ja paljon. Kokeileminen ei kiinnostanut, joten keula takaisin kohti Inaria. Samaa tietä takaisin...

Yöksi selvittiin taas Inariin, siellä (toiselle) leiripaikalle. Ja siitä etelään Rovaniemen kautta Ranualle jossa sitten oltiin tuo viimeinen yö (sukulaisten luona), sieltä pikainen pyrähdys takaisin Ouluun.

Eli lopputulos. Neljä päivää, 1800 kilometriä, takanakki kulmikkaaksi kulunut ja Nordkapp jäi saavuttamatta. Rahaa meni reippasti, mutta niinhän se reissussa tahtoo aina käydä. Fiilis on kuitenkin hommasta loppujen lopuksi hyvä.

Veikeää kyllä, tuolla viimeisellä ~180km etapilla satoi enemmän kuin edellisinä päivinä yhteensä, vaikka sääkartoista olisi voinut etukäteen ajatella aivan muutoin käyvän.

Sen verran kylmä sää pohjoisessa kuitenkin oli että paksummat hanskat ja kahvanlämmittimet ansaitsivat helposti hintansa. Kyytiläisen lämmittimet ovat vielä jossain tässä pöydällä projektina, joten pitäisi viimeistellä sekin homma.
 
Olis Jänkhällä jytisee aikoihin tarkoitus tuolla päin ajella, miten noita tankkauspaikoja löytyy akselilta Inari, Kirkkoniemi, Tana...varsinkin Norjan puolella? Miten valuutan vaihto.

Jos esim. yrittäs heittää Inarista Kirkkoniemelle ja takaisin tai Kirkkoniemeltä vielä Tanan kautta Inariin...
lookaround_orig.gif
 
Olis Jänkhällä jytisee aikoihin tarkoitus tuolla päin ajella, miten noita tankkauspaikoja löytyy akselilta Inari, Kirkkoniemi, Tana...varsinkin Norjan puolella? Miten valuutan vaihto.

Näätämö on viimeinen tankkauspaikka Suomen puolella, Kirkkoniemessä on ainakin Statoil ja Esso, Varangerbotnissa on ainakin yksi huoltsikka ja Tanassa sitten muistaakseni useampikin. Ainakin Kirkkoniemessä on korttiautomaatit ja varmaan muuallakin. Jos kuitenkin käteistä tarvitsee, niin Näätämössä voi vaihtaa kaupassa valuuttaa tai Norjan puolella pankkiautomaateista voi nostaa Visalla kruunuja. Euroilla ei kannata maksaa, vaikka niitä ehkä huolitaankin, kurssi on kuulemma tosi huono.
 
Back
Ylös