Eräs ikimuistettava kerta oli ajalta jolloin vielä asustelin japseissa. Kyseisessä maassa oli ainakin tällöin mielenkiintoinen laki, joka kieltää moottoripyörällä 2-päällä ajamisen maksullisilla Expresswayllä (tietullillinen moottoritie). Kyseisellä lailla kuulemma ehkäistään paikallisten moottoripyöräjengien hengailua motarin stopeilla. Tapaavat ajella kyytiläinen mukana, kyytiläisen varusteena saattaa esim. olla pesäpallomailaa ja rautaputkea, jolla voi vaikkapa kopauttaa ohimenevän auton tuulilasiin jos siltä sattuu tuntumaan.
Enivei, kyseisenä päivänä oli tarkoituksena lähteä hakemaan Atsugista silloiselle tyttöystävälleni autoa. Kaupat oli jo tehty ja paperisodan selvittäminen oli sovittu kyseiselle päivälle klo 16 aikoihin. Atsugiin on matkaa noin 50 km Tokiosta ja tavallisia teitä pitkin reissu kestää helposti pari-kolme tuntia esikaupunkien ruuhkissa, kun taas motaria pitkin perille surauttaa helposti puolessa tunnissa.
Päivä tietenkin venähti konttorilla ja hyppäsimme Blackbirdin selkään vasta kolmen kieppeillä iltapäivästä. Koska myöhästymistä ei tavata katsoa sielläpäin maailmaa kovin hyvällä, päätin valita moottoritien. Kyseiseen ratkaisuun kannusti sekin seikka että toisinaan ulkomaalaisten kohdalla kyseistä motarilla kyydittelyä katsotaan sormien läpi koskapa paikallisen lainsäädännön tuntemus on usein vähän heikkoa ja toisaalta harvemmin tonnisella matka-moottoripyörällä naisen kanssa ajeleva edustaa sitä dissidentimpää motoristiporukkaa.
Motarin tulliluukulla oli tällä kertaa kotimaisen eläkeiän jo reippaasti ohittanut vaari, joka ensin vain rutiininomaisesti ojensi tullilapun käteen, mutta tunkiessani maksulappua tankkilaukkuun, huomasikin kyytiläisen. Alkoi hirveä pälätys, josta en ymmärtänyt kuin klassisen "dame"-sanan. ("ei, kielletty") ja vaari osoitteli hätääntyneenä kyytiläistä. Totesin takapenkkiläiselle että "Hemmetti, liike on kiinni ennenkuin ollaan perillä jos joudutaan ajamaan tavallista tietä.", otin leveän aasialaisen hymyn, morjestin vaarille ja Honda poistui putket ulvoen motarille. Parin kilometrin jälkeen alkoi takaraivoon tunkea ajatus että vaari saattaisi olla niinkin innokas, että soittelee paikallisen moottoritiepoliisin perääni.
Atsugiin ei kuitenkaan ollut enää kuin 35 km matkaa, joten pistin pienempää sisään ja siirryin 200km/h++ matkanopeuteen varmistaakseni ettei mahdollinen perässäseuraaja saavuttaisi ainakaan ennen Atsugin exittiä. Ei varsinaisesti ollut yllätys että seuraavalla moottoritierampilla olikin highway patrollin auto (muistaakseni Nissan Skyline) odottamassa saapumistani. En kuitenkaan erityisemmin alkanut hidastelemaan, vaan jatkoin vielä pari kilometria "poistumista" kaistojen välissä kunnes mieleen tuli viisumin ja työluvan menettämisen riski ja siirryin hitaimmalle kaistalle pitkän rekkaletkan väliin toivoen että paikallinen viranomainen kiireessä vain vilahtaisi ohitse. Ei mennyt aikaakaan kun Nissan suhahti ohitse ja olinkin jo toiveikas että pääsen kuin koira veräjästä ainakin tietulliportille saakka. Toive oli turha, 10 sekunnin päästä Skyline valui takaisin rinnalle ja sivuikkunasta ulostyönnetystä megafonista huudettiin "Pul ouvah! Pul ouvah!". Tästä näppäränä poikana päättelin että vissiin haluavat että pysähdyn, joten siirryin hätäkaistalle aika ripeästi ja parkkeerasin pyörän.
Tässä vaiheessa alkoi jo hieman hikoiluttaa ja päätin unohtaa sen vähänkin japaninkielen taidon mitä siihen mennessä oli karttunut ja esittää iloisen typerän hymyilevää turistia. Autosta marssi ulos pari todella tiukan näköistä "keisatsua" ja ajattelin että tästä vähintään "akakippu" (kova rangaistus) rapsahtaa. Sedät tivasivat japaniksi ajokorttia, passia ja kaikkia mahdollisia papereita, itse vastailin kysymyksiin sujuvasti suomeksi ja vähitellen englanniksi kun hekin alkoivat löytää yhteisen kielen sanoja. Homman näyttävyyttä toki lisäsi että poliisiautossa oli koko ajan kaikki mahdolliset vilkut päällä ja paikallisen tavan mukaan kaverit kävivät sytyttämässä parit hätäsoihdut muutaman kymmenen metrin päähän. Siinä tilanteessa olisi vain puuttunut enää torvisoittokunta ja spottivalot, kun koko motarin liikenne hidasti tuijottamaan tyhmää ulkomaalaista.
Kohtelu kuitenkin parani huomattavasti kun poliisit huomasivat etten olekaan jenkki vaan suomalainen. Kovasti esmennettiin että kaksipäällä ajelu on paha asia. Toinen kavereista haki autosta paperilehtiön ja piirteli siihen moottoripyörän ja päälle kaksi tikku-ukkoa ja sen jälkeen voimakkain vedoin toisen tikku-ukon päälle henkselit. Viestin perillemenoa korostettiin naputtamalla XX:n takaistuinta ja laittamalla käsiä ristiin ja hokemalla "aite dame desu yo!" ja "no tandemu" meikän kumarrellessa ja pyydellessä anteeksi nöyrän näköisenä. Kyseistä näytelmää jatkui noin 20 minuuttia, jonka jälkeen sain paperit ja kortit takaisin, tyttöystävä ohjattiin kohteliaasti poliisiauton takapenkille ja ajoimme näyttävästi saattueessa kaikki vilkkuvalot palaen 60 km/h hätäkaistaa Atsugiin asti. Ei muuten yhtään hävettänyt.
Tietullilla menimme edelleen majakat päällä sivusta ohi, jouduin toki maksamaan tietullin ja poliisit ohjasivat sivuun levähdysalueelle. Saarna alkoi uudelleen ja ajattelin nytköhän tulee sittenne sakot. Jostain syystä poliisejakin alkoi lähes saman tien hymyilyttää (näytinköhän riittävän vaivautuneelta?) ja yhtäkkiä he vain toivottivat hyvää matkaa, hyppäsivät takaisin autoon ja poistuivat paikalta. Ympärillä oli jo yleisöä melko kiitettävästi joten ei muuta kuin pyörän päälle, kypärä päähän ja reippaasti kohti määränpäätä. Ei edes myöhästytty kuin puolisen tuntia. En kuitenkaan kehdannut selittää kauppiaalle oikeaa syytä, joten tyydyin hymyillen mutisemaan jotain liikenneruuhkista. Ja kaupat tuli.
. Teiden kunto, profiili, mutkat jne. ovat varmaan maailman parhaita, ei vedä Alppien maisemat tai tiet vertoja ... superlatiivit loppuivat jo heti lauantaiaamuna
.
