Knaku sanoi:
koko homman pointti on, että vetureita tarvitaan jatkossakin.
Juurikin näin. En pyrkinyt omassa kommentissani millään muotoa jarruttamaan asiaa, päin vastoin. Halusin vaan listata muutaman seikan joilla letkalle osallistuminen saadaan turvallisemmaksi, mukavammaksi ja veturillekin mielyttäväksi ajeluksi.
Joskus satunnaisesti tuntuu että possujonoilijat unohtavat että veturikin on ajelemassa omaksi ilokseen, eikä hän ole mikään palkkaa nauttiva palvelualojen erityisosaaja. Jos sen ajelun tuoksinassa kykenee tuottamaan iloa ja hauskaa muillekin, niin mikäs sen upeampi asia.
Veturin virassa yksi iso haaste on siinä että nokkamies on se tienavaaja. Se joka pyyhkäisee irtohiekalle ensimmäisenä, kohtaa sen puimurin pimeässä mutkassa muita ennen, ilman kenenkään varoitusta. Joskus mietiskelin itsekseni että mikä on passeli vetovauhti kokeneille letkailijoille. Tulin siihen johtopäätökseen että jos veturi joutuu joka mutkassa ottamaan vauhtia pois jarrulla, on joko vetovauhti veturillekin liikaa tai vaihtoehtoisesti veturi ei tunne vetämäänsä reittiä. Jos veturi kippaa moponsa, tai ajautuu mutkassa vastaantulevien kaistalle, on tilannenopeus ollut veturillekin liikaa. Toisin sanoen veturin taitoihin kuuluu osata arvioida paitsi letkansa taidot, myös omansa. Toki vahinkoja ja yllättäviä olosuhteita tulee eteen ihan jokaiselle tässä harrastuksessa.
Kun tähän lisää vielä sen että veturi ajaa ison osan matkasta katse peilissä, on haasteita ihan riittävästi. Unelmatilanteessa veturin ja perämiehen välillä on radioyhteys, kuten esim PK-letkoilla lähes poikkeuksetta on viimeaikoina ollut. Vähimmäisvaatimuksena tulisi olla veturin kännykkänumero perämiehen tiedossa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun keulalle saadaan tieto pikku pyllähdyksistä kännykällä.
Lisäksi vielä pari sanaa perämiehestä. Osaavan perämiehen rooli onnistuneessa letkailussa on lähes yhtä iso kuin veturin. Letkan jouhevan etenemisen kannalta mikään ei ole niin iso apu kuin tilannetajuinen ja taitava perämies. Soisinkin siis että myös osaavia perämiehiä syntyisi lisää, ei pelkkiä vetureita. Vaikka usein veturi kantaa moraalista syyllisyyttä jonkun letkapannuista, perämies on se joka kahlaa kurassa, kerää romut talteen ja pitää huolen että tarvittavat auttajat saadaan paikalle. Perämiehen hommassa vaaditaan siis henkistä munaa ja rauhallista toimintakykyä, sekä usein ihan puhdasta lihasvoimaa. PK-seudulla olemme saaneet jo vuosia nauttia kertakaikisen loistavista perämiehistä, joita ei koskaan voi kyllin kiittää panoksestaan. Toivottavasti myös tälle sektorille löytyy uusia innokkaita vastuunjakajia.
120km rykäsy vähän eilistä kovempaa (tikkari -20 menee jo polkumyynnin puolelle vaikka vaan välilläkin?) kuminauha vauhtia about Hesan Hitaat tyyliin. 
Silloin ei pukamaa tarvita ja jos joku eksyy beesiin niin eksyköön tai löytäköön perille jos ei eksy. 
