Hm... Koitin haeskella foorumista kaarrejarrutuksista erilaisilla hakusanoilla, mutta:
a) en osannut (ei olis eka kerta)
b) asiasta ei ollut erikseen kokemuksia/pohdintaa.
Kokemus juhannussunnuntailta. Sori, stoorista tulee väkisinkin suht pitkä, joten ei kannata quotata ainakaan koko stooria. (Suomeksi: opetelkaa noin yleisestikin lainaamisen ja esikatselun käyttäminen...).
Ajettiin kolmella kulkuneuvolla Lapin läänin puolelta mökkeilemästä niin, että ekana oli auto, itse olin toisena tonnisella Cebarilla ja takana auto. Pidettiin reilut välimatkat joka suuntaan. Matkavauhti oli tasainen 2-5 km/h alle rajoituksen - 2-5 km/h yli rajoituksen (mulla oli GPS tankin päällä). Oma "turva"väli edelläajavaan oli tilanteen alkaessa arviolta 100 m. Rajoitus oli 100 km/h, kun tultiin paikkaan, jossa osoitetaan sinipohjaisella merkillä mutkamerkin alla "maksimi suositusnopeutta" 60 km/h. Kyseessä oli vasemmalle kääntyvä suht tiukka mutka, jonka olen ajanut kymmeniä kertoja kotilolla ja pyörällä, eli tie oli kaikkinensa jokaisen routapompun ja päällystehalkeaman kanssa todella tuttu. Mutka kääntyy todennäköisesti ysikymppisen ennen oikeamista ja suht lähelle sisäkurvia jää järvi rantapusikoineen ja ulkokaarteeseen jää reippaasti leveää piennarta ja ojaa ennen mäntymetsää ja -kangasta. Kovin kauas ei näe sisäkurvin puolelle pusikoiden vuoksi.
Tie oli siis tuttu ja kaarreajaminen on tunnetusti hauskaa, joten jätin edelläautoilevaan kultaani enemmän väliä ennen kaarretta, jotta sain kelattua enemmän vauhtia
Edelläni ajavan murun oltua kaarteen loppuosassa jarruvalot syttyi ja itse olin jo siinä vaiheessa kantannut kaarteeseen hieman "reilummalla" vauhdilla. No perkeleen porotokkahan siellä odotti kaarteen lopussa!
Tapanani on ajaa suht lähellä keskiviivaa, ehkä 1/4 tai 1/3 koko kaistanleveydestä ja niin oli nytkin aloittaessani kaarteeseen kanttauksen. Kun edelläolevan jarruvalot syttyi himmasin ensiksi saman tien kaasua, mutta auton perä läheni turhan nopeasti. Sitten tapahtui todennäköisesti muutaman sekunnin aikana jotain tällaista:
- tempaisin pyörän ylös ja jarrutin todella voimakkaasti
- vapautin jarrut ja kanttasin radikaalisti lisää, koska ajauduin ylöstempaistessa ja jarruttaessa kohti ulkokaarretta
- em. tapahtui ehkä 3-4 kertaa nopeassa tahdissa, ei ole ihan tarkaa muistikuvaa.
Lopulta himmasin vauhdit pois luojan kiitos ulkokaarteen loppupuolella olleelle linja-autopysäkille.
Muutama asia tuli mieleen selattuani taas foorumia ja luettuani erilaisia otsikoita mm. ojaansuistumisista. Kommentoikaa vapaasti kokemuksia, ainakin aloitteleville / mieleen palautteleville näistä asioista voi oikeasti olla hyötyä. Mitään turhanpäiväisiä kommentteja en kaipaisi.
- Oma ajolinja kannattaa opetella pitämään suht lähellä keskiviivaa ainakin vasemmalle taittuvissa kaarteissa, joissa onnettomuudetkin usein tapahtuvat "kuljettajan ajauduttua ulkokaarteessa ulos". Jos joutuu jarruttamaan, on tilaa tempaista pyörä ylös, jarruttaa voimakkaasti ja kantata uudelleen. Jos sinne ulkokaarteen hatelikkoon päätyy, niin ainakin ehtii saada vauhtia pois.
- Turvaväli tiukkoihin kaarteisiin ajettaessa on life saver. Kotilot ehtii kyllä ohittaa niillä suoranpätkillä ihan mainiosti. Jos oma kulta ei olis ajanut autoa, niin todennäköisesti olisin itsekin ollut valmiina ohittamaan mutkan jälkeisellä lyhyellä suoralla eli mutkaan heittäessäni olisin ollut paaaaaaaljon lähempänä auton persausta, joten:
a) liian kova pakkojarrutus ---> keula/perä alta, nurin ja ojaan
b) pehmeä jarrutus, jotta pysyy pystyssä --> auton persaukseen kops ---> jonnekin päätyen
c) väistöliike, hätäjarru ja suoraan kurvista ojaan, lieneekö tyypillisin suistumisonnettomuus.
Varmaankin tuon ylipitkän stoorin pointit voi kiteyttää jotenkin näin:
- laita turvaväli edellä ajavaan vähintäänkin kaarteissa kuntoon
- opettele ajolinja lähelle keskiviivaa erityisesti vasemmalle kaartuvissa mutkissa
- opettele kaarteessa tehokas pyörä ylös, tehojarrutus - uusi kantaus manööverin opettelu, jotta saat ainakin vauhdit pois, vaikka et ennättäisikään kokonaan pysähtyä ja ajautuisit ulkokaarteen kautta hatelikkoon.
PPK
a) en osannut (ei olis eka kerta)
b) asiasta ei ollut erikseen kokemuksia/pohdintaa.
Kokemus juhannussunnuntailta. Sori, stoorista tulee väkisinkin suht pitkä, joten ei kannata quotata ainakaan koko stooria. (Suomeksi: opetelkaa noin yleisestikin lainaamisen ja esikatselun käyttäminen...).
Ajettiin kolmella kulkuneuvolla Lapin läänin puolelta mökkeilemästä niin, että ekana oli auto, itse olin toisena tonnisella Cebarilla ja takana auto. Pidettiin reilut välimatkat joka suuntaan. Matkavauhti oli tasainen 2-5 km/h alle rajoituksen - 2-5 km/h yli rajoituksen (mulla oli GPS tankin päällä). Oma "turva"väli edelläajavaan oli tilanteen alkaessa arviolta 100 m. Rajoitus oli 100 km/h, kun tultiin paikkaan, jossa osoitetaan sinipohjaisella merkillä mutkamerkin alla "maksimi suositusnopeutta" 60 km/h. Kyseessä oli vasemmalle kääntyvä suht tiukka mutka, jonka olen ajanut kymmeniä kertoja kotilolla ja pyörällä, eli tie oli kaikkinensa jokaisen routapompun ja päällystehalkeaman kanssa todella tuttu. Mutka kääntyy todennäköisesti ysikymppisen ennen oikeamista ja suht lähelle sisäkurvia jää järvi rantapusikoineen ja ulkokaarteeseen jää reippaasti leveää piennarta ja ojaa ennen mäntymetsää ja -kangasta. Kovin kauas ei näe sisäkurvin puolelle pusikoiden vuoksi.
Tie oli siis tuttu ja kaarreajaminen on tunnetusti hauskaa, joten jätin edelläautoilevaan kultaani enemmän väliä ennen kaarretta, jotta sain kelattua enemmän vauhtia
Tapanani on ajaa suht lähellä keskiviivaa, ehkä 1/4 tai 1/3 koko kaistanleveydestä ja niin oli nytkin aloittaessani kaarteeseen kanttauksen. Kun edelläolevan jarruvalot syttyi himmasin ensiksi saman tien kaasua, mutta auton perä läheni turhan nopeasti. Sitten tapahtui todennäköisesti muutaman sekunnin aikana jotain tällaista:
- tempaisin pyörän ylös ja jarrutin todella voimakkaasti
- vapautin jarrut ja kanttasin radikaalisti lisää, koska ajauduin ylöstempaistessa ja jarruttaessa kohti ulkokaarretta
- em. tapahtui ehkä 3-4 kertaa nopeassa tahdissa, ei ole ihan tarkaa muistikuvaa.
Lopulta himmasin vauhdit pois luojan kiitos ulkokaarteen loppupuolella olleelle linja-autopysäkille.
Muutama asia tuli mieleen selattuani taas foorumia ja luettuani erilaisia otsikoita mm. ojaansuistumisista. Kommentoikaa vapaasti kokemuksia, ainakin aloitteleville / mieleen palautteleville näistä asioista voi oikeasti olla hyötyä. Mitään turhanpäiväisiä kommentteja en kaipaisi.
- Oma ajolinja kannattaa opetella pitämään suht lähellä keskiviivaa ainakin vasemmalle taittuvissa kaarteissa, joissa onnettomuudetkin usein tapahtuvat "kuljettajan ajauduttua ulkokaarteessa ulos". Jos joutuu jarruttamaan, on tilaa tempaista pyörä ylös, jarruttaa voimakkaasti ja kantata uudelleen. Jos sinne ulkokaarteen hatelikkoon päätyy, niin ainakin ehtii saada vauhtia pois.
- Turvaväli tiukkoihin kaarteisiin ajettaessa on life saver. Kotilot ehtii kyllä ohittaa niillä suoranpätkillä ihan mainiosti. Jos oma kulta ei olis ajanut autoa, niin todennäköisesti olisin itsekin ollut valmiina ohittamaan mutkan jälkeisellä lyhyellä suoralla eli mutkaan heittäessäni olisin ollut paaaaaaaljon lähempänä auton persausta, joten:
a) liian kova pakkojarrutus ---> keula/perä alta, nurin ja ojaan
b) pehmeä jarrutus, jotta pysyy pystyssä --> auton persaukseen kops ---> jonnekin päätyen
c) väistöliike, hätäjarru ja suoraan kurvista ojaan, lieneekö tyypillisin suistumisonnettomuus.
Varmaankin tuon ylipitkän stoorin pointit voi kiteyttää jotenkin näin:
- laita turvaväli edellä ajavaan vähintäänkin kaarteissa kuntoon
- opettele ajolinja lähelle keskiviivaa erityisesti vasemmalle kaartuvissa mutkissa
- opettele kaarteessa tehokas pyörä ylös, tehojarrutus - uusi kantaus manööverin opettelu, jotta saat ainakin vauhdit pois, vaikka et ennättäisikään kokonaan pysähtyä ja ajautuisit ulkokaarteen kautta hatelikkoon.
PPK
)
