Aika yleinen onnettomuustyyppihän on sellainen, missä autoilija kääntyy kulkusuunnassaan vasemmalle, suoraan ajavan motoristin eteen.
Tänään sain todeta (vaikkei onnettomuutta tapahtunutkaan) että voi se käydä toisinkin päin, kun vaan sopivasti on yritystä.
Ajoin pyörällä Pornaisten keskustasta piirun verran pohjoiseen, ja olin aikeissa kääntyä vasemmalle kohti Järvenpäätä vievälle tielle. Vilkku päälle ja valmistauduin kaartamaan vasemmalle. Ketään ei näkynyt missään.
Kunnes sitten (onneksi!) ja juuri ratkaisevalla hetkellä näin edessä lähestyvän auton katon. Risteyksen jälkeen tiessä on pieni notkelma, joten muu osa autosta, mm. ajovalot, peittyy sen taakse, ei mitään kovin fiksua tiesuunnittelua jos suoraan sanotaan, mutta liekö juuri siinä osasyy, miksi paikalla on 60km/h rajoitus.
Isohko BMW:hän sieltä porhalsi tulemaan. Ja LUJAA. On vaikea arvioida tarkkaan vauhtia, kun toinen tulee vastaan, mutta sen verran kovaa tultiin, että jos olisin ehtinyt kääntyä siihen hänen eteensä, olisi varmaan korkeimman kädessä, kirjoittaisinko nyt tätä tässä. Joka tapauksessa vauhtia oli ainakin 120, mahdollisesti enemmänkin, muuten tässä ei mitään tilannetta olisi voinut edes syntyä.
Bemarikuski huomasi minut, säikähti ja teki lyhyen paniikkijarrutuksen. Sitten kun näki, että en ole tulossa eteen, jatkoi vaan muina miehinä matkaansa. Vauhtia oli vielä jarrutuksenkin jälkeen reippaasti yli sallitun.
Varsinaista vaaratilannetta ei siis syntynyt, koska onnekkaasti satuin havaitsemaan auton ajoissa. Silti autoilijan valitsema nopeus oli siihen kohti todella typerän kova, koska ei hänellä tuon notkelman takia olisi ollut mahdollisuutta havaita myöskään risteyksestä eteen kääntyviä ajoissa.
Mutta näin Pornaisissa tällä kertaa. Jäi semmoinen olo, että sama tilanne ihan vaan pikkuisenkin toisenlaisella tuurilla olisi voinut päättyä aika ikävästi, taikka ainakin johtaa aika hemmetinmoiseen vaaratilanteeseen. Onneksi pyrin aina risteysajossakin katselemaan joka suuntaan niin hyvin kuin pystyn, ehkäpä se oli se tekijä, mikä nyt kallisti vaa´an paremmalle puolelle.
Eipä sitä toisaalta kannata liikaa jäädä vatvomaan tuommoisia tilanteita, liikenteessä on aina riskejä (ja valitettavasti myös tarpeettomia sellaisia) mutta opikseen niistä on silti hyvä ottaa.
Eli, silmät auki joka suuntaan ja koko ajan, kaikenlaisia tapauksia on tiet väärällään, etkä ikinä voi tietää mistä ja milloin seuraava formulakuskiksi itseään luuleva taulapää ilmestyy vaarantamaan terveytesi.
Tänään sain todeta (vaikkei onnettomuutta tapahtunutkaan) että voi se käydä toisinkin päin, kun vaan sopivasti on yritystä.
Ajoin pyörällä Pornaisten keskustasta piirun verran pohjoiseen, ja olin aikeissa kääntyä vasemmalle kohti Järvenpäätä vievälle tielle. Vilkku päälle ja valmistauduin kaartamaan vasemmalle. Ketään ei näkynyt missään.
Kunnes sitten (onneksi!) ja juuri ratkaisevalla hetkellä näin edessä lähestyvän auton katon. Risteyksen jälkeen tiessä on pieni notkelma, joten muu osa autosta, mm. ajovalot, peittyy sen taakse, ei mitään kovin fiksua tiesuunnittelua jos suoraan sanotaan, mutta liekö juuri siinä osasyy, miksi paikalla on 60km/h rajoitus.
Isohko BMW:hän sieltä porhalsi tulemaan. Ja LUJAA. On vaikea arvioida tarkkaan vauhtia, kun toinen tulee vastaan, mutta sen verran kovaa tultiin, että jos olisin ehtinyt kääntyä siihen hänen eteensä, olisi varmaan korkeimman kädessä, kirjoittaisinko nyt tätä tässä. Joka tapauksessa vauhtia oli ainakin 120, mahdollisesti enemmänkin, muuten tässä ei mitään tilannetta olisi voinut edes syntyä.
Bemarikuski huomasi minut, säikähti ja teki lyhyen paniikkijarrutuksen. Sitten kun näki, että en ole tulossa eteen, jatkoi vaan muina miehinä matkaansa. Vauhtia oli vielä jarrutuksenkin jälkeen reippaasti yli sallitun.
Varsinaista vaaratilannetta ei siis syntynyt, koska onnekkaasti satuin havaitsemaan auton ajoissa. Silti autoilijan valitsema nopeus oli siihen kohti todella typerän kova, koska ei hänellä tuon notkelman takia olisi ollut mahdollisuutta havaita myöskään risteyksestä eteen kääntyviä ajoissa.
Mutta näin Pornaisissa tällä kertaa. Jäi semmoinen olo, että sama tilanne ihan vaan pikkuisenkin toisenlaisella tuurilla olisi voinut päättyä aika ikävästi, taikka ainakin johtaa aika hemmetinmoiseen vaaratilanteeseen. Onneksi pyrin aina risteysajossakin katselemaan joka suuntaan niin hyvin kuin pystyn, ehkäpä se oli se tekijä, mikä nyt kallisti vaa´an paremmalle puolelle.
Eipä sitä toisaalta kannata liikaa jäädä vatvomaan tuommoisia tilanteita, liikenteessä on aina riskejä (ja valitettavasti myös tarpeettomia sellaisia) mutta opikseen niistä on silti hyvä ottaa.
Eli, silmät auki joka suuntaan ja koko ajan, kaikenlaisia tapauksia on tiet väärällään, etkä ikinä voi tietää mistä ja milloin seuraava formulakuskiksi itseään luuleva taulapää ilmestyy vaarantamaan terveytesi.
