Eilen lauantai-iltana lähdin vakiolenkilleni kohti porkkalaa ja sieltä kirkkonummenkautta veikkolaan. Noh, kuinkas ollakaan, en vilkuillut siinä porkkalaa kohti mennessä taakseni (olis pitäny), enkä huomannu sitä koko taivaan peittävää mustaa pilveä.
Vasta kirkkonummella huomasin, ku ekat pisarat läsähteli visiiriin. Ei siinä, arvelin paeta ja kiertää koko pilven, kunnekka veikkolassa tajusin jääväni toiseksi luonnon voimien kanssa. Soitto kotio keskustaan ja kysely, miten tulee vettä. Vastaus oli lyhyt: Älä nyt vaan lähe tulemaan, täällä tulee vettä, niin ettei kaivot kerkee vetää! Siinä sitä sit ihmeteltiin että mitä tehä. Katsellessa aika ajoin välähtelevää tummaa möykkyä itäisellä taivaalla tuli mitä hulluin idea lähteä puskemaan suoraan kohti myrskyn silmää. Arvatkaa oliko vedenpitävät vermeet päällä, ei ollu. Turun motarilla vähän ennen kehä 2:sta taivas putosi niskaan.. tiedättehän ne ekat pisarat, ne oikein isot jotka tulee ryöpsähtäen, ne sattuu. Kotilotkin mateli n.40km/h. Suupertin S1:n visiirin huomasin fuskaavan, naama ja koko ukko märkänä kehä 1:lle ja kas kummaa, joku toinenki höpelö mopolla kiihdytti ohitte ja minä perään. Tämä onkin hauskaa- fiilis nousi heti kun oli joku kanssakokija!
Sitä vettä tuli niin rutosti, että ilman pinlockia olisin ollu helisemässä, ku ei sitä olis nähny yhtää mitään. Luulin jo Voittaneeni luonnon kunnekka tulin hietalahden torin mutkaan.. valehtelematta 20cm oli kertynyt vettä katukaivon ympärille ja minä en nähny mitään. Vettä lenti sylintäydeltä päälle, niin että kaula-aukostakin tuli osa hipiälle. Se oli kuin, olisin hiekkalaatikkoon hurauttanu, vauhti pysähty ku seinään ja kaatumisen vaara oli hetkessä ilmeinen. Selvisin ja naama ku hangon keksimainoksessa kurvasin mutterille.. ei näkyny yhen yhtä kanssakokijaa, mitä velliperseitä, ajattelin ja olin yhtäkkiä kuin yhtä luonnon kanssa. Olisi kun olisin ollut maaäidin kohdussa, jossa lapsivesi huuhtoi isoa miestä kuin pientä lasta.
Suosittelen kaikille, että menkääpä seuraavan rajun ukonilman aikaan mopolla lillumaan jonnekin lammikkoon, ette pety.
