-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Talouselmä: Prätkäkauppa kiihtyy
- Keskustelun aloittaja Johu
- Aloituspäivä
kyllä ton kasvun on huomannu monessa liikkeessä palvelun huonontumisena,aivan sama kuinka asiakasta kohtelee tyyliin "jos toi ei osta seuraava ostaa" tai kuten multa kerran kysyttiin "luuletsä nyt oikeesti pystyväs ostamaan 6t€ pyörän?,ei meillä taida sulle olla täällä mitään". mutta aina pitäisi pitää mielessä mahdolliset tulevat huonot ajat kun kauppa ei enää käy. sillon hyvä maine saattaa pelastaa
Logiikkahan tuossa on sama kuin syntyvyyden kasvu-uutiseen reagoisi murehtimalla tulevien kuolleiden lisääntynyttä määrää.Täytyypä ostaa uusi sytkäri, kun näyttää olevan tarvetta kynttilöiden sytyttelylle (toteaa realistinen pessimisti)
Jep, mutta ko. kaveri vain haluaa ottaa niin maan perusteellisen varman päälle, että ei päästä ainakaan kuolleitten lukumäärän lisääntyessä häntä syyttämään jälkiviisaudesta.Logiikkahan tuossa on sama kuin syntyvyyden kasvu-uutiseen reagoisi murehtimalla tulevien kuolleiden lisääntynyttä määrää.Täytyypä ostaa uusi sytkäri, kun näyttää olevan tarvetta kynttilöiden sytyttelylle (toteaa realistinen pessimisti)
Paikalliset mp-kauppiaat taputtelee käsiään, kun keski-ikäiset asuntolainansa maksaneet kävelee kauppaa ja sanoo, että pitäisi moottoripyörä ja ajovarusteet ostaa. Eiköhän niille palvelua löydy..
Joku vähän tarkempi asioista tietoinen käytetyn ostaja jää toissijalle väkisin. Harmi ettei ne myyjät ymmärrä, että käytetyn ostaja on todennäiköinen uuden ostaja tulevaisuudessa.
Pyörät ostetaan yksityiseltä niin ei tartte mp-kauppa lisää maksaa ja palvelukin on hyvää
. Vai onko ollutr yksityistä myyjää, joka ei olisi kertonut kaikkea mahdollista pyörästään?
Joku vähän tarkempi asioista tietoinen käytetyn ostaja jää toissijalle väkisin. Harmi ettei ne myyjät ymmärrä, että käytetyn ostaja on todennäiköinen uuden ostaja tulevaisuudessa.
Pyörät ostetaan yksityiseltä niin ei tartte mp-kauppa lisää maksaa ja palvelukin on hyvää
Ei ole tarkoitus olla etu- tai jälkiviisas. On positiivista, että hyvän lajin pariin tulee lisää harrastajia. Mutta onnettomuustilastoja seuratessa huomaa, että perinteisesti riskialttein ryhmä ovat nuoret kuljettajat. Näiden rinnalle voimakkaimmin kasvava riskiryhmä ovat keski-ikäiset ensi/uusmotoristit. Mikä näitä yhdistää ? Vaatimaton ajokokemus, joka näkyy puutteellisena pyörän hallintana.
Tuon artikkelin perusteella näitten riskiryhmien määrä on kasvaa. Toivottavasti kaikilla uusilla harrastajilla on:
a) malttia opetella pyöränhallintaa oman osaamisensa puitteissa ja tarvittaessa kokeneempien opsastuksella
b) nöyryyttä ymmärtää omat rajoituksensa.
Viimevuosi valitettavasti osoitti, että näin ei ollut asianlaita.
Tuon artikkelin perusteella näitten riskiryhmien määrä on kasvaa. Toivottavasti kaikilla uusilla harrastajilla on:
a) malttia opetella pyöränhallintaa oman osaamisensa puitteissa ja tarvittaessa kokeneempien opsastuksella
b) nöyryyttä ymmärtää omat rajoituksensa.
Viimevuosi valitettavasti osoitti, että näin ei ollut asianlaita.
Näissä riskiryhmissä on vain sellainen ero, että:
- Keski-ikäiset ensi/uusmotoristit yleensä tietävät, että homma ei välttämättä ole hanskassa
- Nuoret kuljettajat yleensä luulevat homman olevan hanskassa
tää on joku trendi. Ei 90 luvun puolessavälissä ollut ruuhkaa. Moottoripyöräilyä pidettiin koko suvun mielessä erittäin epätoivotulta harrastukselta. töissäkin vain pari ikimotoristia ajoi.
Nyt on jokaisella pyörä ja loput meinaa hankkia. Melko rasittavaa. Luulen, kyllä, että huomaavat homman olevan melko kallista ja parissa vuodesssa menee buumi ohitse, niin ne meni rullaluistimetkin ja sauvakävely ja aerobixs yms ohi. Ikiharrastajat jatkaa trendeistä huolimatta. sitten on pyörät halpoja.
JakeT
Nyt on jokaisella pyörä ja loput meinaa hankkia. Melko rasittavaa. Luulen, kyllä, että huomaavat homman olevan melko kallista ja parissa vuodesssa menee buumi ohitse, niin ne meni rullaluistimetkin ja sauvakävely ja aerobixs yms ohi. Ikiharrastajat jatkaa trendeistä huolimatta. sitten on pyörät halpoja.
JakeT
Keski-ikäisillä on kyllä etuna kyky vaaratilanteiden ennakointiin, kyky lukea liikennettä ja (yleensä) myös enemmän malttia, mutta siitä huolimatta pyörän käsittelytaito on pieni. Useasti ei myöskään ole käsitystä siitä, mitä pyörän koko vaikuttaa käsiteltävyyteen eli ostetaan liian iso pyörä heti kättelyssä.
Esimerkkinä ystäväni, jota lähdin opastamaan hänen ensimmäiselle ajolleen. Hänen kysymyksensä oli: "Pitäisikö vuokrata 1200 vai 250 pyörä?". Myönsi neuvoni oikeaksi (naama hikisenä ja kädet krampissa), että kannattaa aloittaa pienemmällä pyörällä.
Itsekin uusmotoristina (nyt 9 kautta takana) aloitin 500:lla, siirryin tonniseen ja nyt 1200. Kyllähän se pienempi alkaa aika pian tuntua tuhnulta, mutta antaa enemmän anteeksi.
njoooh!tää on joku trendi. Ei 90 luvun puolessavälissä ollut ruuhkaa. Moottoripyöräilyä pidettiin koko suvun mielessä erittäin epätoivotulta harrastukselta. töissäkin vain pari ikimotoristia ajoi.
Nyt on jokaisella pyörä ja loput meinaa hankkia. Melko rasittavaa. Luulen, kyllä, että huomaavat homman olevan melko kallista ja parissa vuodesssa menee buumi ohitse, niin ne meni rullaluistimetkin ja sauvakävely ja aerobixs yms ohi. Ikiharrastajat jatkaa trendeistä huolimatta. sitten on pyörät halpoja.
JakeT
Oikeat motoristit on aloittaneet alle 15v ja jatkaneet siitä ja tärkeintähän on, että hiffaa mikä on homman suola
ja näyttää enemmistö tajuavankin mikä on se suola
Noin homma tuntuu juuri menevän, samaa mieltä siitä. Kun ostimme "uusiomotoristipyörämme" vuonna -98, leimautui hieman kylähulluksi täällä maaseudulla. Parin vuoden päästä alkoi kalustoa ilmestyä ja 2002 alkaneilla paikallisilla ilta-ajeluilla oli jatkuvasti porukkaa; myös ilmat suosivat silloin touhua. Pikkuhiljaa kuitenkin ajohalut ovat kaikonneet, muut harrastukset menevät pyörähommien edelle etenkin kun on hieman sateista/kylmää. Asiasta innostuneilla taas ajokilometrit lisääntyvät vuosi vuodelta, on halua kehittää ajotaitoja ja pyörän hallintaa ja myös pyörien/varusteiden parissa on "päivitystä".tää on joku trendi. Ei 90 luvun puolessavälissä ollut ruuhkaa. Moottoripyöräilyä pidettiin koko suvun mielessä erittäin epätoivotulta harrastukselta. töissäkin vain pari ikimotoristia ajoi.
Nyt on jokaisella pyörä ja loput meinaa hankkia. Melko rasittavaa. Luulen, kyllä, että huomaavat homman olevan melko kallista ja parissa vuodesssa menee buumi ohitse, niin ne meni rullaluistimetkin ja sauvakävely ja aerobixs yms ohi. Ikiharrastajat jatkaa trendeistä huolimatta. sitten on pyörät halpoja.
JakeT
Onpahan monta pyörää mennyt jo myyntiin, veneily/mökkeily yms. kiinnostaa kuitenkin enemmän: melkein kaikki muuten custom -pyöriä... Pettymys on ollut suuri, kun menopeli ei mene millään ilveellä kaupaksi eikä ole halua ottaa takkiin hinnanpudotusta
Tuolla Speedbikessa/HD-Centerissä tuli, kun se vielä oli Lauttasaaressa, käytyä kyykkyjä koeajamassa. Kun käväisin myymälän HD-osastolla, siellä oli useita 1.500-3.000 km ajettuja kiilteleviä uudehkoja Harrikoita kaikenlaisilla lisäpalikoilla varustettuna, joten rupesi naurattamaan kun tuli mieleen, että ne oli aikanaan hirveässä ostokiimassa hankittu hapsuineen, tupsuineen ja kromattuine lisäreleineen ja sitten ostaja suhteellisen pian kohtasi karun totuuden, esim. että kauniita ilmoja ei riitäkään Suomen kesässä niin kuin jossain Arizonassa ja että HD:ssa on vikoja paljon enemmän kuin tysissä japsikikottimissa.Onpahan monta pyörää mennyt jo myyntiin, veneily/mökkeily yms. kiinnostaa kuitenkin enemmän: melkein kaikki muuten custom -pyöriä... Pettymys on ollut suuri, kun menopeli ei mene millään ilveellä kaupaksi eikä ole halua ottaa takkiin hinnanpudotusta
Olen samaa mieltä kuin pari edellistä kirjoittajaa: kuskin puutteellinen säänkestävyys on suurin syy sille, että harrastus alkuinnostuksen jälkeen hiipuu. Itseltäkin aina välillä ajokausien välillä unohtuu, miten kuraista/pölyistä/likaista puuhaa, kylmästä puhumattakaan, prätkäily voi joskus olla.
Kun ihmisten varallisuus kasvaa ja kaikein tärkeimmät hankinnat on periaatteessa tehty
, alkaa katse kääntymään joko entiseen harrastukseen tai sitten "pikkupoika" herää sisällä ja hankitaan se prätkä
. Jonkinlainen lumipallo-efekti.
Vähän kuin kysyisi varusmieheltä, joka oli saanut turpaansa, lompakko varastettu ja lakki kateissa, paskasissa varusteissa kysytty, että oliko hyvä ja hauska iltaloma ja siihen varusmies nauraen; totta vi*** oli hauskaa, sitähän se homma Suomessa on motoristin elämä on
, kaikesta huolimatta.
Vähän kuin kysyisi varusmieheltä, joka oli saanut turpaansa, lompakko varastettu ja lakki kateissa, paskasissa varusteissa kysytty, että oliko hyvä ja hauska iltaloma ja siihen varusmies nauraen; totta vi*** oli hauskaa, sitähän se homma Suomessa on motoristin elämä on
Sara
MotOrg ry jäsen
Niin aikansa kutakin. Mistäpä sitä voi tietää mikä on oma juttu, jos ei kokeile sitä. Niin aikoinaanhan itsekin lopetin tämän harrasteen kalleuden ja "aina ajokamat päällä" hapitukseen kyllästyneenä. Kolme vuotta sitten kun aloitin uudelleen, niin ostin sellaisen pyörän jolla voi ajella kioskiajoja pidenpäänkin, jos ajokärpänen ei purase. Nyt on kolmas päivitys tehty pyörän vaihdolla.
Kymmenes pyörä alla ja Suomen mutkaiset tiet koluttu moneen kertaan, ulkomaillekin on joskus jopa eksytty. Homma on muuttunut niin, että kun mutterilla olen käynyt satoja kertoja, ei kiinnosta. Lähialueen pikkuteillä poliisia pelätty monet, monet kerrat, ei kiinnosta. Vähän kauempanakin käyty useasti, menkööt muut, mä jään kotiin grillaamaan. Mutta n. kerran viikossa kärry koukkuun, 1-3 päivää radalla niin paljon kuin sielu sietää ja kantti antaa myöten. Kierrosaikoja vertaillaan, renkaita tutkaillaan ja talvella hankittuja hipohipoja ihmetellään. Illalla takas ilmastointi päällä, hevi täysillä ja hymy naamalla. Kun kerran tourinki ei enää kiinnosta niin ei sitten. Mutta kalustoa päivitellään, paljon ajetaan ja kovaa. Ainakin omasta mielestä kovaa
Sama täällä, mopoajan jälkeen meni 15 vuotta ilman kaksipyöräistä ja sitten eräänä päivänä kaveri osti vanhan KTM crossin, menin sitä kokeilemaan ja BANG semmonen oli saatava !Itseä täytyy onnitella etten odottanut sitä viidenkympin villitystä vaan palasin pyöräilyn pariin jo aiemmin ja nyt pysyvästi.
Äkkiähän paikat tulee tutuksi ja reissut venyy, pyörä on myös samalla päivittynyt ja , vois sanoa: jalostunut, samalla.
Ensi kesä 6.des