Ja vaihtoehtoja löytyy...
jos ajatuksissani olen ajellut ja mikäli vauhtia itellä on vain rajoituksen liki ja ei pahemin ketuta, nostan nopeutta himpun verran, kuitenkaan riskeeraamatta korttia (siis mikäli edessä on tilaa)..
jos ei tehoo
saatan polkasta kutoselta neloselle ja kääntää piuhan kireelle - hetkiseksi
jos väliä ei sittenkään tuu tai tampio kiihdyttää perässä ja roikkuu taasen puskurissa... on pari vaihtoehtoa
jos oon laiskalla päällä hiljennän, hiljennän ja hiljennän vielä lisää vauhtia ja teen tilaa - saatampa huitasta kädellä huolimattomasti, jotta mänehän siitä
jos on piru korvien välissä, ajan omaa vauhtiani kun heebon ois mahdollista ohittaa, sit kun on vastaantulijoita tai keltasta viivaa hiastelen jarrua vilautellen alinopeuksille - jos ei rakoo ala syntymään tai mee ohi - pääpiru hyppää korvienvälistä sarviin, heitän kaffat kaakkoon ja vaikka sitten keskiviivan vierellä muutaman edellämenevän ohi ja sitten takasin marssivauhtiin
olempa joskus heittäny tiensivuun parkkiinkin, kun ei himmailu, jarruvalojen vilkuttelu, huitominen, kansainvälilset kanssakäymis viittelöinnit, tien antaminen, eikä taaksetiiraaminen riittäny... useimmiten nää paskiaiset ajaa sit alinopeudella jatkossa ja pikkupirulainen käskee ajaa liki kotiloa ja pitkiä vilauttelemaan ja kun on saanu ketutuksen häikäsyllä hukattua, otan hajurakoa ja jatkan sit kuin mitään ei ois tapahtunu
... ellei sit paskiainen hiljennä alle rajoituksen, jollon sarvipää hyppää taas songaan kiinni
ja oravanpyörä on valmis
BB
PS: Miksiköhän toisina päivinä sitä ei kestä yhtään mitään liikenteessä provosoitumatta ja tekis mieli potkasta jokasta kotiloa kylkeen, kun tulevat ajonautintoani häiritsemään käyttämällä samaa maantietä itsen kanssa ... sitten taas toistaalta on päiviä, jollon ei mikään hetkauta...
