• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Rautaperseilyn mielekkyys?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Hannu59
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
On tainnut mennä joku hyvä rautapersevääntö ohi huomaamatta; pitääpä selailla...
tounge.gif
No ei siitä oikein kunnon vääntöä ollut, mutta muutama kommentti " Kaveria Rautaperseajoon heinäkuun alkupuolella" -threadissa herätti ajatuksia joita en viitsinyt vastata samaan threadiin pelätessäni suistavani koko keskustelun sivuraiteelle
biggrin.gif
 
Sopii tähän tunnelmaan.

I love motorcycles, and I love riding. Like many of you what first drew me to bikes was not just the experience of riding, but the feeling that I'd become part of a special community - a brotherhood, really. Nothing calms me more than a long ride down the interstate, waving to the members of my beloved clan.

Except when I pass Harley guys. I hate Harley guys. Hate, hate, hate.
When they pass me on the highway, you know what I do? I don't wave. With their little tassel handlebars and the studded luggage and the half helmets. I mean really, why would you dress up like a pirate to ride a motorcycle? - God, they drive me crazy.

You know who else I hate? BMW guys. Oh, do I hate those guys. I don't wave at them either. They think they're so great, sitting all upright, with their 180 degree German engines. They have those stupid textile suits that they wear. They are so dam anal. God, I hate them. They're almost as bad as those old bastards on their touring motorcycles. You know what I call those bikes? "Two wheeled couches!" Get it? Because they're so big. They drive around like they have got all day. Appreciate the scenery somewhere else, Grandpa, and while your at it, I'm not waving to you.

I also hate KTM guys. I never wave at them. News flash! Orange is a crappy motorcycle color. Hey, I did not know you could ride a pumpkin. Why would anyone ride a water cooled bike that does not have a water pump that can last longer than a half hour? I mean come on!

Ducati guys - I don't wave at them either. Why they don't spend a little more money on their bikes? "You can have it in any color as long as it is red." Aren't you cool! Like they even know what a Desmo-whatever engine is, anyway. Try finding the battery, you Italian-wannabe racers! I never, ever wave at those guys.

Suzuki guys aren't much better, which is why I never wave at them, either. They always have those stupid helmets sitting on the top of their stupid heads, and God forbid they should ever wear any safety gear. They make me so mad. Sometimes they'll speed by and look over at me and you know what I do? I don't wave I just keep going.

Please, don't get me started on Kawasaki guys. Those KLR’s are crap they look like something my father rode in his teens. Ninjas? What are you, twelve years old? Team Green my ass. I never wave at Kawasaki guys.

I ride a Honda, and I'll only wave at Honda guys, but even then, I'll never wave at a guy in full leathers. Never, never, never. Yeah like you're going to get your knee down on the New York Thruway. Nice crotch, by the way. Guys in full leathers will never get a wave from me, and by the way, neither will the guys in two piece leathers. And I'll tell you who else I'm not waving at - those guys with the helmets with loud paint jobs. Four pounds of paint on a two pound helmet - like I'm going to wave back at that! I'll also never wave at someone with a mirrored visor. Or helmet stickers. Or racing gloves. Or hiking boots.

To me, motorcycling is like a family, a close knit brotherhood of people who ride Hondas, wear jeans and a leather jacket (not Vanson) with regular gloves and a solid color helmet with a clear visor, no stickers, no racing gloves and regular boots (not Timberlands). And isn't that what really makes riding so special?
 
Sopii tähän tunnelmaan.

I love motorcycles, and I love riding. .......
Avarakatseinen kanssamotoristi  
biggrin.gif
 Tarkkana vaan saa olla ajaessaan ettei tule vääräuskoiselle moikattua.... se vasta veisi yöunet.

Kait tossakin jutussa joku totuuden siemen on... hyvällä mielikuvituksella voi itsekin nähdä eroja siinä, moniko vastaantuleva ja millaisella kalustolla ajava jättää morjenstamatta riippuen siitä ajaako itse kyykyllä vai sohvalla, goreissa tai nahkoissa...
 
Johan tuo tuli ajettua jo melkein 30 vuotta sitten, Tukholma -Salzburg, (1900 km/24 tuntia). Ei silloin kukaan vaahdonnut mistään rautaperse todistuksista. Ei ole tarvetta tehdä uudestaan, pystyn pätemään muutenkin ja varsinkin kun homma ei missään mielessä ole turvallista enää loppupuolella väitettäköön mitä tahansa.
062802moto_prv.gif
cool.gif
 
Onko missään mitään järkeä... Mikä tuntuu hyvältä... Mikä on elämisen arvoista... Mistä saa mielekkyyttä elämään... Mikä on ylipäätään elämisen tarkoitus?

Kuten tuossa edellisen RP-saarnan jälkeen totesin, jos mun elämästä loppuu hulluttelu ja hauskuus, voi ihan hyvin mennä hautaan samoin tein. Jos elämästä ja harrastuksista loppuu mielikuvituksen ja kokeilun halu, asun silloin mielen vankilassa.

Jos mä rajoitun elämässäni ja pääni sisällä niin paljon, että lopetan uuden kokeilun ja mielikuvituksella leikittelyn, mun täytyy pysähtyä miettimään miten jatkaa tätä elämän polkua.

Ei jumalauta sentään tätä harrastusta tarvitse vakavasti ottaa. Tässä voi kokeilla kaikenlaisia ulottuvuuksia, sen kummemmin miettimättä onko siinä mitään järkeä. Tän harrastuksen pitäsi olla juuri se ammentava laari, josta pumata korvien väliin voimaa ja jaksamista, ilman mitään rajotteita. Duunit ja perhe asettaa niin paljon rajotteita, että motskarin selässä minä ainakin koen vapautta. Ja niin se pitääkin olla.

Lisäksi on erinomaista saada sitten siitä Rp-ajosta todistus seinälle, tai minhin sen nyt sitten kukin laittaa. Minä ainakin sitten kun sen saan, laitan sen oman työpisteeni seinälle ihan ihmisten kiusaksi ja luettavaksi. Masa on joskus todistettavasti hankkinut RAUTAPERSE -todistuksen. Miettiköön muut mitä haluaa, mutta minä nauran koko asialle hullun onnellista naurua...

wink.gif


-Matti
 
En omaa mitään tämänkaltaisia ajosuorituksia vastaan, vaikka tuskin tulenkaan itse sellaisia suorittamaan.

Ainoa asia mitä näissä vastustan on se, että ajetaan yhtäjaksoisesti niin maailman tappiin saakka, ettei olla enää tolkuissaan, koska silloin otetaan isoja, ja aivan turhia riskejä.

Niin kuin tässä hiljattain eräskin sankari Englannissa, joka aikoo lähteä yhdistetylle hyväntekeväisyys- ja rautaperseajelulle (5000mailia/8000km ja 5 päivässä). Se voi olla hänelle viimeinen hyväntekeväisyysajelu, tai ajelu yleensä.
 
Ai niin,

tuo edellinen kirjoitelmani oli vain minun subjektiivinen käsitys Mp- ja Rp-harrastuksesta. Siitä ei tarvitse vetää kenenkään hernettä nenäänsä, sillä niin sen ei tarkoitettu olevan. Se ei arvostellut ketään tai kenenkään tarkoitusperiä. Eikä sen tarkoitus ollut, että meikäläinen olisi jotenkin -Paremmintietävä-.

wink.gif


-Matti
 
Duunit ja perhe asettaa niin paljon rajotteita, että motskarin selässä minä ainakin koen vapautta. Ja niin se pitääkin olla.

Lisäksi on erinomaista saada sitten siitä Rp-ajosta todistus seinälle, tai minhin sen nyt sitten kukin laittaa. Minä ainakin sitten kun sen saan, laitan sen oman työpisteeni seinälle ihan ihmisten kiusaksi ja luettavaksi...

...Miettiköön muut mitä haluaa, mutta minä nauran koko asialle hullun onnellista naurua...



-Matti

Tällä asenteella mennään, ja pitkään
buttrock.gif
 
Eli kyllä itsetuntemuksen pitää olla kohdallaan ennenkuin tuollaisiinkin ryhtyy. Pitää uskaltaa ja kehdata heittää leikki kesken jos/kun se lakkaa tuntumasta hyvältä (tai edes siedettävältä).
Heh, taitaa kokemus puhua.... jos oikein muistan.

Tottahan tuo on juurikin noin. Mulla ei ole kyllä mitään mielenkiintoa lähteä edes yrittämään. En ymmärrä pointtia, mutta ei haittaa vaikka muut ymmärtää. Kun ajan loman aikana kolme viikkoa 10 tuntia päivässä, se riittää.
 
Kun ajelin pari päivää sitten oman ekan rautaperseajoni (jos se hyväksytään) niin yllätyin tuosta omasta jaksamisestani. Murheita oli takapuolen kanssa. Hartiatkin oli aika kovilla kunnes tiputin puolessa välissä tangon ala-asentoon ja meteli lakkasi. Pidin pikku taukoja reilun tunnin välein. Ja tein aina välillä pikku herättelyvetoja (joo karkasi aika reilusti päiväsakkojen puolelle muutaman kerran kun ei näkynyt muuta liikennettä), pujotteluharjoituksia risteysten maalauksia väistellen sekä täysjarrutusharkkoja. Hirvivaara-alueet ajelin kaksi sormea etujarrulla herra Hirveä odottaen. Reilusti kahvia tupakkaa sekä hieman energiajuomaa. Jumppaa satulassa ja 80-alueet loppumatkasta seisaaltaan.

Musiikki vaihtui napeissa vähän väliä. Kaikki muu on tervetullutta paitsi apaattinen eteenpäin tuijottaminen.
Ja väitän että vireystilani ei mitenkään romahtanut. Toinen asia olisi päätön ajaminen pelkillä tankkaustauoilla..
 
Minä en periaatteessa välitä tuosta rautaperseilystä. En ainakaan nykypyörällä moista tekisi. Ja jos haluaa itselleen jotain todistaa, niin miksi niitä kuitteja keräämään. Eli kyllähän siinä on "näyttämisen" tarvetta. Ei mitään järkeä.

Mutta.

Ihminen on sosiaalinen eläin. Kuka meistä muka on täysin immuuni ulkopuoliselle maailmalle? Eivät urheilijat tee suorituksiaan pelkästään yksikseen. Jos haluat juosta maratonin, niin kyllä se mennään tekemään johonkin Hki-maratoonille, eikä yksinään hölkytellen takahikiällä.

Ehkä ajan sen sitten kun kasvan aikuiseksi ja ostan jonkun hommaan sopivan pelin. MotoGuzzi Breva 1100 vois olla hyvä.
062802moto_prv.gif

Eikä koko moottoripyöräilyssä, mukaan lukien ironbutt-ajo, ole edelleenkään mitään järkeä...
 
Ainoa asia mitä näissä vastustan on se, että ajetaan yhtäjaksoisesti niin maailman tappiin saakka, ettei olla enää tolkuissaan, koska silloin otetaan isoja, ja aivan turhia riskejä.
Kysyn aina vaan samaa: miksi pitää ajaa niin pitkään ettei ole tolkuissaan? Onko pakko jos ei taho? Saako fuskata ja havaita omasta ajamisestaan että tarvitsee lepotauon jo ENNEN kuin edes kokee itsensä väsyneeksi?

Jos tällä tavoin pitää opetella tuntemaan itsensä, niin riskinsä siinä on. Olisi paljon parempi jos ensin tunteen itsensä ja suunnittelee aikataulun tuntemalleen otukselle sopivaksi. Mitä tykkäät syödä? Juoda? Milloin? Aamuvirkku vai yökyöpeli? Aina vähintään riittävän lämmintä ettei ainakaan palele vai mukavan raikas ja vilpoinen olo? jne...

Yksi tykkää vain ajaa vailla karttoja ja minimipysäkein, toinen haastaa itsensä navigoimaan koko reitin oman maakuntansa rajojen sisäpuolella joka maitolaiturin kiertäen.

Pitkän matkan ajaminen yöllä voi olla vaarallista, mutta ei sen ole pakko olla.

Lisää aiheesta kotisivuilla.
 
Kysyn aina vaan samaa: miksi pitää ajaa niin pitkään ettei ole tolkuissaan? Onko pakko jos ei taho? Saako fuskata ja havaita omasta ajamisestaan että tarvitsee lepotauon jo ENNEN kuin edes kokee itsensä väsyneeksi?
Viittasinkin tähän jonkun briteissä keksimään "rautaperseilyyn" (8tkm / 5vrk), siinä ei kovin hyvää matikkapäätä tarvita kun voi laskea, että jos kaveri jotenkin tuommoisesta tempusta ehjin nahoin selviäisi, mitä hieman epäilen, hän on loppumatkasta ihan pelkkä "zombie" siellä pyörän puikoissa, ja silloin on vaarassa niin ajaja kuin muutkin.

Oikeasti kenelläkään ei riitä voimat ajaa noin paljon noin lyhyessä ajassa, oli tiet millaiset hyvänsä. Tätäkin projektia oltiin silti ainakin brittien sivustoilla miltei sokeasti puolustelemassa juuri sen rautaperseilyn nimessä.

Ei siis ole mikään pakko ajaa yhtään pidemmälle kuin jaksaa. Ja toivottavasti jokainen wannabe-rautaperse oikeasti myös ymmärtää sen. Tämä brittihemmo ainakaan ei mielestäni ole ymmärtänyt.
 
sanoi:
Kysyn aina vaan samaa: miksi pitää ajaa niin pitkään ettei ole tolkuissaan?

Vastaus: ei pidä. Ei IronButin mukaan pidä - eikä ole suotavaakaan - eikä minkään muunkaan. Kukaan ei sitä vaadi. Mistä olet ollenkaan saanut moisen kysymyksen päähäsi?

Omaa kokemusta: Viime viikolla ajoin 3 päivää sateessa P-Norjaan.
Takaisin läksin lauantaina aamulla reissun ekana selkeänä aamuna, ajatuksella että sunnuntaina illalla kotio pk-seudulle. Sään puolesta hieno ajopäivä läpi tylsän P-Ruotsin ja niin se vaan eteni että Ouluntullin tauolla n. 18.30 päätin koettaa kotio samalla istumalla.
Melko tarkaan puolilta öin pääsin kotiin, p***e aika hellänä mutta muuten vielä kunnossa (vähän reilut 1400 km, 16,5 tuntia).
SS1000:een ei olisi enää tarvinnut paljoa ajaa, parin tunnin lepo ja parisataa päälle.
Ei tuo erityisen rasittavaa ollut. Itse asiassa hyvässä säässä yllättävänkin helppoa. Lopun n. 200 km:n matkan ajoin autoletkassa ja motarin hirviaidat - ainakin omasta mielestäni - paransivat turvallista ajoa olennaisesti. Eli kun en väitäkään olleeni skarpeimmillani loppumatkastani niin reitinvalinta mahdollisti vielä suht turvallisen etenemisen.

G
 
sanoi:
Kysyn aina vaan samaa: miksi pitää ajaa niin pitkään ettei ole tolkuissaan?

Vastaus: ei pidä. Ei IronButin mukaan pidä - eikä ole suotavaakaan - eikä minkään muunkaan. Kukaan ei sitä vaadi. Mistä olet ollenkaan saanut moisen kysymyksen päähäsi?
Pääsemme vähemmällä väittelyllä jos jatketaan sitten kun olet lukenut uudelleen koko postaukseni johon vastasit ja vielä erityisesti lopussa viittaamiltani kotisivuilta turvallisuutta ja rautaperseilyä pohdiskelevat osiot.
 
Ehkäpä se mahdollinen ongelmaryhmä näissä ei olekaan valtaosa rautaperseilyn harrastajista, vaan se pieni murto-osa, joille homman säännöt eivät olekaan niin selkeät, tai heillä on syystä taikka toisesta halua taivutella niitä?

Vähän kuten silloin kun tämä Bomber-ilmiö oli kovasti muodissa, joskus 2000-luvun alkuvuosina, kyllä niitä negatiivisia lehtiotsikoita tehtailivat kaikkein eniten juuri ne, kenellä tahtoa oli huimasti enemmän kuin taitoa.

Tässä tapauksessa esim. 8000km viidessä vuorokaudessa ei minusta kuulosta enää tervejärkisen yksilön suunnitelmalta. Kuten ei esim. semmoinen että "minäpä seuraavaksi ajan takarenkaalla Porvoosta Kälviälle!"
 
Kysyn aina vaan samaa: miksi pitää ajaa niin pitkään ettei ole tolkuissaan? Onko pakko jos ei taho? Saako fuskata ja havaita omasta ajamisestaan että tarvitsee lepotauon jo ENNEN kuin edes kokee itsensä väsyneeksi?
Viittasinkin tähän jonkun briteissä keksimään "rautaperseilyyn" (8tkm / 5vrk), siinä ei kovin hyvää matikkapäätä tarvita kun voi laskea, että jos kaveri jotenkin tuommoisesta tempusta ehjin nahoin selviäisi, mitä hieman epäilen, hän on loppumatkasta ihan pelkkä "zombie" siellä pyörän puikoissa, ja silloin on vaarassa niin ajaja kuin muutkin.

Oikeasti kenelläkään ei riitä voimat ajaa noin paljon noin lyhyessä ajassa, oli tiet millaiset hyvänsä.
OK, klipsaisin quotestani hieman liikaa. Anteeksi.

Tuosta pitkästä reissusta olen samaa mieltä melkein missä tahansa normaalin liikenteen seassa. Lepoaika ei minulle riittäisi, mutta tässä on yksilöllisiä eroja paljon. Pidän itseäni vuosikymmenien 100 matkapäivää / vuosi eri mantereilla työkokemuksen pohjalta aika hyvänä pitämään pääni työkykyisenä vuorokaudenkin nukkumatta, mutta sen jälkeen tulee raja vastaan ja otan 10 - 12 tunnin unet. Toiset siirtävät kelloaan väkisin valvomalla, minä en. Pitkän yön nukuttuani minulle aikavyöhyke on taas aivan yksi lysti, koska yli 10 tuntia nukuttuaan ei voi väsyttää olipa aurinko missä tahansa.

Olennaista ei silti mielestäni olekaan se kuinka pitkään pystyy jatkamaan lepäämättä, koska samallakin henkilöllä tämä vaihtelee eri tekijöistä johtuen paljon. Paljon tärkeämpää mielestäni on huomata koska väsyminen häiritsee ajamista ja siinä MuTu ei minulle riitä.

Suunnittelu on merkittävä osa rautaperseilyä ja JOS itse olisin tuollaista monen päivän vetoa jostain syystä suunnittelemassa, niin tekisin sen ehdottomasti omista lähtökohdistani, siis noin 8 tunnin yöunen budjetoiden.

Jos löytyy paikka jossa voi pitää keskinopeuden 150 km/h ja vartin tauon 2 tunnin välein on 13.5 tunnin kiidon jälkeen hyvää aikaa kunnon illalliselle ja yhdelle oluelle ennen nukkumista. Talladegan ovaalilla tuo ei olisi temppu eikä mikään, paitsi minulle, jonka korvat eivät kestä suurella nopeudella ajamista pitkään.
 
Itse voisin ajaa rautaperseen, mutta en pidä sitä nautittavana. se on liian pitkä matka.

ihminen esim 10 tuntia ajaneena on tilassa, jossa ei itse tajua tilaansa ja väsymyksensä määrää.

jos joskus matkalla tulee ajettua kyseinen kilometrimäärä, niin en ainakaan ilmoittaudu minnekkään assosiaatioon tällä tuloksella.

pitäväthän jotkut ryhmäajeluistakin, en sitä tajua, mutta saavat minun puolestani ajaa ryhmässä jos siltä tuntuu.
 
Back
Ylös