Oletan etten niellyt trollipeikkoa, joten suoraan kysymykseen suora vastatus. Pointti lienee eri rautaperseille vähän eri, tämä on vain omani.
Olen ajanut paljon vähemmän kuin sinä ja liekö kokemattomuutta vai mitä, mutta en paljon välitä siitä missä pitäisi ajaa ja millä tyylillä ja niinpä ajan yhdellä ja samalla pyörällä aivan erilaisilla reiteillä: sorareitillä, radalla, ajokoulutuksessa, Oulujokivartta ylös jokaisesta moottoriajoneuvolle sallitusta sillasta joki ylittäen, työmatkat silloin kun tie on sula tai kaverien kanssa iltakahvilenkillä. Ja tietenkin vaimon kanssa sen kesän kahdestaan ajettavan reissun.
Rautaperseilyyn osallistuin ensimmäistä kertaa reitin suunnittelussa ja säämiehenä kotoa SMS:n välityksellä. Minua moisessa kiinnostaa suunnittelutehtävä ja sen toteutus. Mukaan en halunnut koska tiesin reissun minulle liian rasittavaksi. Fyysisen rasittavuuden hyväksyn osana lajia, mutta tuolloin tarvittavan ponnistuksen ja saavutetun nautinnon välillä olisi ollut mielestäni liian heikko.
Sen jälkeen hommasin kaikista muista syistä mutta ei rautaperseilystä johtuen sattumoisin myös rautaperseilyyn sopivan mopon ja muutamia muitakin varusteita.
Ensimmäisessä rautaperseessä väsyi jossain vaiheessa takamus, mutta se meni ohi ja lopulta pahiten väsyivät korvat. Myöhemmillä reissuilla eivät edes ne, koska korvatulpat ja kypärä olivat paremmat.
Extreme-lajeista en tiedä mitään, koska kahdella kolmesta RP-reissustani olen ollut mukana vain aikeenani keskeyttääkseni silloin kun on vielä kivaa vaikka muu joukkue jatkaakin vielä itse suunnitelemaani reittiä.
Eikö sinulle ikinä tule tunnetta, että taas piti palata reaalimaailmaan hieman aiemmin kuin olisit halunnut (ks. ne kilometrit kotisivujeni mopohistorian BMW-kohdasta). Eikö mieleesi ole koskaan tullut että ottaisi joskus itselleen aikaa ajaa oikein sydämensä kyllyydestä?
Eihän tämä rautaperseilyyn mitään järkeä tee. Mutta suunnilleen tuo ylläoleva minua siinä on viehättänyt. Ei fyysinen haaste ajaa kauas, ikään kuin se konevoimalla olisi jokin miehekkään raskas tehtävä. Jos olisi, niin kapoisilla harteillani minä olisin ensimmäisiä karsiutujia.
Minulle se on peli, jossa tehtävänä on suunnitella huolella ja sitten kurinalaisesti toteuttaa suunnitelma kivojen paikkojen kautta ajaen. Ja koska suunnitelma ei kuitenkaan aivan pidä, niin sitten pitää improvisoida nopeasti ja harkitusti. Viimekesäinen veto oli tästä hyvä esimerkki. Minulle haasteena ei ole ajaa mahdollisimman kauas vaan ajaa suunniteltu matka mahdollisimman hyvässä kunnossa perille tullen.
Tästä suunnittelupuolesta johtuen olen miettinyt tehdäkö seuraavaksi 2000k moottoriteitä välttäen joka menee Suomessa ajettuna ajan suhteen melko tarkalle vai suunnittelisiko tasan 1609 km reitin. Rajoja voi etsiä monista suunnista. Yhden Bemukuskin kuulin ajaneen rautaperseen Oulun läänistä (vai oliko se Pohjois-Pohjanmaalta?) poistumatta. Minusta se oli oikein kiehtova ajatus.
Meidänkin reiteissämme on joka kerta ollut jokin idea jota lähdimme toteuttamaan. Tähän astisista paras oli Pohjois-Ruotsin Inlandsvägenin 600 km pätkä. Se vaan sattuu meiltä päin vaatimaan 2*500 km siirtoajoa...
Yksi hyvä puoli tällaiselle kokemattomammalle kuljettajalle on myös sekä varusteiden että suunnitelmien selkiyttäminen ennen lomamatkaa. Mitä on vielä mukava tehdä ja missä varusteissa ja miten keli ja matka vaikuttaa varusteisiin.
Rautaperseilyn plussat ja miinukset omalta kannaltani ovat myös kotisivuillani, mikäli olit aidosti kiinnostunut motiiveista etkä vain halunnut kyseenalaistaa niitä.
. Tarkemmin sanottuna C 650 GT. Taisin olla ensimmäinen, joka tolla vehkeellä ajoi SStonnin..??? Korjatkaa, jos jollakin on parempaa tietoa.
Siis hitto, jos kerran elämässäni ajan vaikkapa käsivarteen, niin ei tulisi mieleenkään kääntyä saman tien kotimatkalle. Tämä on se juttu.