En jaksa lainailla kaikkia tekstejä, en siis osaa, mutta sotketaan pakkaa ja annetaan lisää ajateltavaa.
Eräs vanhanliiton tervas ja oikea kisakuski TT -ajoilta neuvoi minua noissa ajohommissa parina päivänä ja seuraaviin asioihin tuli aika paljon korjauksia:
- Pyörä käännetään etujarrulla, mutkaan sisään mentäessä siis.
+ Tämän tulkitsen itse niin että mitä syvemmälle mutkaan jarrulla mennään niin keula painuu enemmän kasaan ja kääntyy kuin itsestään mutkaan. Eli jarruttamalla muutetaan geometriaa jyrkemmäksi ja herkemmin ohjaavaksi.
- Mutkassa kurvin sisäpuoleinen käsi on rentona ja kyynärpään voi tarvittaessa runtata vaikka tonttiin kiinni.
+ Tästä päättelin sen että ulkokädellä pidetään tuki tankista ja sillä myös ohjataan, mikäli tarpeellista. Sisämutkan käsi vaan roikkuu mukana ja tarvittaessa kaasuttaa ja komppaa toisen käden tekemiä ohjausliikkeitä. Suurinpana syynä käden rentona pitämiselle itse olen pähkäillyt sen että silloin yläkroppa ei jäkitä ja ajoasentosi on oikeasti rento sekä luonnollinen ja oikeista paikoista tukeva siinä mopon päällä.
- Jaloilla käännetään myös mopoa.
+ Tämän kun kuulin niin olin ihan hoo-moilasena. Mutta kun kokeilin pienessä vauhdissa, suoralla, siirtää painoa jalkatapilta toiselle niin huomasin että pyöränperkelehän kääntyy. Eli kun mutkasta lähdetään ulos niin ulkomutkan jalalla painetaan jalkatapista samaan aikaan kun painoa aletaan muutoinkin siirtämään pystympään. Näin saadaan pyörä nopeammin pystyyn. Tämä myös selittää osiltaan mun kenkien kulumisen päkiän kohdalta, miltei puhki asti kuluneet.
Ja mitä tulee siihen että on vaihdettu toisen merkin rengas taakse ja alkaa yli- tai ali-ohjaamaan niin yleensähän noi renkaat on tehty myös profiileiltaan pareiksi, eli siis erimerkkiset renkaat ei välttämättä sovi pareiksi ja siksi ei myöskään suositella sekarengastusta. Tuollaiset sekarengastukset saattaa tehdä mitä ihmeellisimpiä "oireita" mopoon ja varsinkin sen geometriaan sekä kääntyvyyteen.
Kiitos Jani, tiivistit muutaman asian mitä olen empiirisesti tässä ihmetellessäni ruvennut "tapailemaan".
Etujarrulla "kääntämistä" olen ehkä juuri tiedostamatta hakenut. Vaatii todella hyvän "kosketuksen" etujarruun ja herkän etusen, että meikäläinen tohtii edes kunnolla opetella "jarruttamaan sisään" ja "kääntämään samalla", jolloin en vielä tällä vähäisellä kokemuksella oikeastaan voi enää erottaa kummasta syystä pyörä kääntyy jarrulla vai ohjauksella tai "molemilla". Kuskille säätämättömällä ja täysin tönköllä etusella se on vielä vaikeampaa kuin on tarpeellista.
Oliskohan tuota "kätisyyttä" syytä ajatella ryhtyä vaihtamaan? Mulle kävi niin, että kun laskin mopoa enemmän kuin tuon 2mm nokalleen niin jouduin
sisä kädellä pitämään sitä mutkissa "pystyssä". Kun opettelen käyttämään ulkokättä voin
työntää/pitää ja lepuuttaa sisäkäden rentona eikä käsi kramppaa vaikka pyörä "kaatuiskin" - heureka! Mulla meni jo vaihdekaavion käännön takia yhdeksi kaudeksi motoriikka siltä osin sekaisin, ei viittis ohjauksen kanssa ruveta motoriikkaa rukkaamaan, jos se on yhtä vaikeaa. Ulkokäsi "johtoiseksi" saan ehkä motoriikan, jos se helpottaa asioita, kun ohjaus on jo kuitenkin aika neutraalia sisäkäden johtaessa. "Pystyin" ajamaan tolla 8mm pudotettunakin, mutta kun ei yhtään pystynyt luottamaan siihen, että selkärangasta motoriikka toimii "oikein" niin se oli aika kieli keskellä suuta ajamista. Tämä on muuten ehkä se aivan ensimmäinen kysymys, johon en koskaan aiemmin ole saanut selkeää vastausta, kun olen kysellyt milloin keltäkin
kuinka he käyttävät vastaohjausta. Ei ole helppoa koska eiköhän toi vielä vähän vaihtele tilanteesta riippuen.
Tajusin juuri tuota edellistä miettiessäni että syy minkä takia ohjausmotoriikkaa voisi olla järkeä vaihtaa on jotakuinkin ehkä seuraava, sen lisäksi että sillä sisäkädellä voi helpommin ottaa tukea jos on jo menossa nurin. Kun mennään ulkokäden paineella työntämällä niin JOS se etusen pito pettää niin ei olla ehkä niin helposti välittömästi kumossa, koska ohjauspaine on jo niin, että työntämällä lisää luisto loppuu! Mulle ON käynyt niin pari kertaa, että sekä etunen että takanen on ruvenneet irrottelemaan, niissä tapauksissa olen refleksinä pystynyt "kääntämään" vastaan, mikä siis edellyttää mun tyylillä sisäkäden paineen keventämistä ja saanut pienen luiston kiinni! Mutta samalla se tarkoittaa sitä että linja on mutkassa menetetty aivan täysin, koska kovin hyvää hienosäätöä tässä välissä ei ole olemassa, koska paineen suunta muuttuu! Tämä on myös luultavasti syy mun ns. joihinkin mutkissa tapahtuviin ajovirheisiin ts. hienosäätö puuttuu luiston rajaa hakiessa pienikin ylitys johtaa siihen, että pyörä on otettava reilusti "pystympään" koska tuolla tekniikalla ei pysty kovin helposti ihan pieniin korjauksiin.
hmm.. Pitääkö tää edellinen päätelmä yhtään paikkansa?
Jos päättely pitää, niin tuli vähän etupäähän tarve säätöhommille ja menee motoriikka harjotteluksi! Pitää alkuun tehdä niin että muutan etupäätä juuri sen verran että ohjausgeometria on "käänteinen", mutta silti lähes neutraali ja opetella vastaohjaus kokonaan uusiksi. Radalla tapahtuvan opettelun kannalta voisi tosin olla tehokasta tehdä uudelleen toi isompi esim. 8mm tms. etupään lasku, että olis "pakko" miettiä miten kääntää. Rupee myös vähän ymmärtämään mitä käyttöä sille pituussäädettävälle takaiskarille oikein on?
-> Saan heittää roskiin mun koko nykysen ohjaustekniikan! Ensi kesän rataseteistä tulee alkuun hyvin hyvin vaikeita!
Pidin suksijana jaloilla kääntämistä luontevana, kun ensin luin siitä Ibbottin kirjasta ***. Se että sitä osais tehokkaasti mopolla ajaessa hyödyntää onkin eri stoori.
*** enpä löydäkään tätä kirjasta, mutta kirjan välissä mulla on tämä
Kevin Schwantz Track tips, kohdat 12. 13. "Weight the pegs .. ". Olen vahvasti kohdassa 1. "Increase your speed incrementally"! .. tosta listasta on monta muutakin asiaa "työnalla", mutta ei pysty kaikkea kerralla kehittämään.
Mulla kesti Contin Race Attac etunen pistää Metzelerin RaceTek:n taakke sekoomatta, mutta ohjaus hidastui. Jos se olis ollut toisinpäin, Metzeler edessä ja Contia taakke niin olis voinu geometria muuttua juuri sen verran ettei homma olis toiminut enää. Kyselinkin jossain silloin "saako" sekarengastaa, mutta en muista sainko silloin heti selkeää vastausta. Pistin sekasin lähinnä laiskuuttani vaikka fiilis sano ettei pitäs. Hyvin kävi, nyt on käyttämätön metukka jolle riittää että ostaa takasen pariksi.
hmm.. tuossapa riittääkin jo talveksi miettimistä mitä aikoo sitten keväällä radalla puuhata. Nyt ainakin tuntuu, että on todella vaikea oppia ohjaamaan kokonaa udella tavalla, mutta saapa nähdä.
/z
edit1: Kävin ajolenkillä testaamassa ulkokädellä ohjaamista. Vaikeaa, ei niinkään varsinainen ohjaaminen se periaatteessa onnistuu mutta "unohtuu" helposti. Tiedä sitten pitäisikö käännökseen myös lähteä ulkokädellä? Ulkokäden käyttö voisi hyvinkin onnistua jyrkemmällä keulalla, kun tarvittavat ohjausvoimat on pienempiä. Näillä säädöillä käännökseen meno ulkokädellä on mulla ainakin hitaampaa. Toisaalta jyrkemmällä keulalla sisäkädellä käyttää helposti liikaa kropan painetta, jolloin säätely on hankalampaa ja voi aiheuttaa mutkaan "kaatumisen" tunteen? Täytyy koettaa saada ohjausmotoriikka tasapainoisemmaksi ja pyrkiä siihen, että tarvittava ohjauspaine on juuri ja juuri siten, että pystyy ulkokäden työnnöllä tai sisäkäden vedolla ohjaamaan mahdollisimman neutraalisti mutka läpi. Kokonaan uusiksi mun on aika mahdoton enää ohjaus motoriikkaani pistää, mutta jotain hienosäätöä siihen ehkä saa tehty, jos tietää mitä tavoittelee. Tasapainon hakeminen ja oman motoriikan kehittäminen asteittain oikeaan suuntaan menee niin tarkaksi, ellei halua pistää sitä kokonaan ensin sekaisin ja väkisellä uuteen uskoon, että pituussäädettävä taka iskari olis poikaa. Pelkästään etusen kanssa roplatessa ei pysty ihan niin helposti tekemään rata-päivän aikana muutoksia.
