Ohessa tarina joka löytyi erään kerhon wappusanomista vuonna miekka ja kilpi.
Aikojen alussa, eli noin kaksikymmentä vuotta sitten ei suuremmin ollut eroja motoristeissa. Kaikki olivat samaa paarialuokkaa, eikä tyylieroja ollut syntynyt. Kaikki olivat yhtä tyylikkäitä tai tyylittömiä. Vaan kuinkas on nyt. On sen kuuttatoista alalajia motoristeja ja vielä piikkikuskit lisäksi. Seuraavassa esitellään hivenen näitä lajeja, tunnistakoon jokainen itse itsensa.
Kyykkypyöräilijä, katujen nopein eläin, ajaa yleensä viimeistä mallia olevalla CBRGPZGSXFZRR: llä . Pukeutuu papukaijan kirjavasti, käyttää aina kokokypärää (mieluiten jonkun kisakuskin mukaan nimettyä replikaa), usein polvissa teflontyynyt ja jalassa Prexportsaappaat. Jutut on opittu viimeisessä Bikessa olleista kisakuskien haastatteluista. Eksyy harvoin kauas kaupungeista.
Enduro-ukko ajaa (varsinkin nykyisin) ISOLLA nelitahtiendurolla joka on pirun raskas käsitellä mutta joka jytisee miehekkäästi. Pukeutuu mitä ihmeellisimpiin corduragoretexhiporanylonasuihin, crossikypärään ja 24 kg painaviin crossisaappaisiin. On myönnettävä, että varsinkin suomalaiset enduroukot osaavat myös ajaa päinvastoin kuin monet keskieurooppalaiset virkaveljensä , joille soratie on kauhistus, metsästä nyt puhumattakaan. Enduro-ukolla on myös usein kuraiset kamppeet, ja jutuissa liikutaan sellaisessa suossa josta muut eivät menisi ylitse edes helikopterilla.
Biker taas ajaa Harrikalla tai vanhalla brittipyorällä, ja wannabebikerille kelpaa japsikopterikin. Pukeutuminen on kaikilla sama, mustat nahkat, ja vain rohkeimmat käyttävät tummanruskeita nahkoja. Päässä keikkuu mattamusta jettikypärä, joka muistuttaa mummon vanhaa kiisselikulhoa, ja jaloista löytyv yleensä aidot Tony Mora bootsit tai Pekka Lahden tekemät spesiaalit. Jutut kopterista tai Easyriderista. Yksi asia ihmetyttää: mitä rumempi Biker, sitä nätimpi typy kyydissä. .Mutta maailma on täynnä ihmeellisiä asioita, ja ehkäpä tässä on syy kopterikannan räjähdysmäiseen kasvuun viime vuosina.
Matkamotoristi on otus, joka liikkuu pitkin ja poikin maailmaa joko BMW:llä tai Hondan matkasohvalla. Kuuluu usein Touring Inflandiaan, ja puheet alkavat usein sanoilla: "Muistatko vuoden xx FIM rallin, siellä oli tosi hyvä meininki, ainakin 60 suomalaista, ei tarvinnut paljon jutella ulkomaanpellejen kanssa." Pukeutuu joko nahkapukuun tai sitten uusimpaan Rukan goretexiin ja, jalassa ovat 24 kg painavat crossisaappaat, jotka ovat turvalliset ja pirun epämukavat 300 C lämpötilassa. Päästä löytyy 105% :n varmuudella BMW systeemikypärä, joka on näppärä silloin kun haluaa näyttää naurettavalta. (Arvatkaapa muuten, onko tämän kirjoittaja ostanut uuden kypärän...)
Itäpyöräilijät ovat ryhmä, joka nauttii kaksitahtiöljyn lemusta ja Jawanpärpätyksestä yli kaiken. Ajaa yleensä MZ tai Jawa merkkisellä öljyruiskulla sinisen savun saattelemana. Pukeutuu vanhaan öljyiseen barbour-pukuun,joka on ollut viimeksi kaupan hyllyssä 15 vuotta sitten ja pesukoneessa (missä ihmeen pesukoneessa kysyn vaan) 15 vuotta sitten ja jonka 2T-öljy on kyllästänyt vesi- ja ilmatiiviiksi. Päässä voi olla jetti tai kokokypärä, tärkeintä on se että kypärä on vanha, ainakin yhtä vanhakuin barbourit. Jalasta loytyvat isoisän perintö jatsarit tai kumiteräsaappaat Juttujen aiheista ei ota selvää , jos e ole valantehnyt itäpyörä tutkija tai alan harrastaja. Jotkut itäpyörailijät perustavat moottoripyoräliikkeen vanhoilla päivillään ja yrittävät houkutella muitakin viattomia motoristeja ajamaan itäpyörillä.
Mitä taas piikkikuskeihin tulee, niin ainakin allekirjoittanut kauhistuu suuresti nähdessään aloittelevan piikkikuskin ajavan salihousut jalassa, Manahein Mighty Fucks takki päällä, mattamusta kypärä päässä (hihna tietysti auki), jalassa talvilenkkarit nauhat auki ja koko koreuden kruunaa pyörän tangosta roikkuva putkikassi. Opettakaa hyvät ihmiset miten lastenne pitää pukeutua moottoripyörällä ajaessaan.
