Ensimmäiset maahamme tulleet moottoripyörät ovat epäasiallisten lähteiden mukaan otettu käyttöön Varsinais-Suomen viljavainioiden ytimessä ja sielussa, voimaa uhkuvalla Saviseudulla, siis Loimaalla. Siellä main, muun edistyksen ohella tunnettua oli myös kansanperinne, jossa sukupolvesta toiseen kulki tarinoita kuuluisasta noidasta nimeltään
Prättäkitti. Prättäkitti yhdistettiin noitana monenlaiseen pahaan ja vitsauksiin, joten oli hyvinkin luonnollista että huonosti kostealla ilmalla käyntiin lähtevää tai muuten oikuttelevaa moottoripyörää saatettiin käyntiin työnnellessä manata: "Äää-tanan Prättäkitti, lährekkö vai et!" ja vastaukseksi kuului pakoputken päästä ehkä vain vaimea: "Prät..."
Siinä saattoi sitten lopen uupunut motoristi huokaista että: "Em mää ruppee, Prättäkitin prätkäki prätkäht vaa PRÄT..."
Tästä lapset lienevät saaneet loruihinsa pontta, ja aina kun joku tuuppi moottoripyöräänsä lauma lapsia hoki joukolla perässä että: "Sano Prättäkitin Prätkä PRÄT..."
Toisaalta - muistelen että me pojat laitettiin polkupyörän etuhaarukkaan ja tietty jokaikiseen takahaarukan rautaankin
"Rätkät", pyykkipojilla kiinnitetyt pahvinpalaset. Voimakkaan tuotekehittelyn kautta keksimme, että aluesairaalan röntgenosaston hoitajan kanssa väleissä olevilla oli mahdollisuus saada käsiinsä vanhoja röntgenkuvia, joista leikattiin rätkiä. Niistä lähti voimakkaampi ja terävämpi ääni, sekä ne kestivät käyttöä pidempään. Vähintään kahdellatoista rätkällä varustettu pyörä oli ehkä raskas saada liikkeelle ja ajaa, mutta voiman tunne oli ajossa valtava! Matka keskeytyi kuitenkin pian tien pieleen singahtavan pyykkipojan irtoamiseen...