-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Huonon onnen kuningatar ilmottautuu... Viragosta taas latauksen säädin paskana, korjaus menee takuuseen, mut ei se pal mua lohduttanu siellä Myllykukossa. Haikeena kattoin, ku te lähditte ajamaan komeena letkana...
Sen sijaan on se Star Servicen Jokke kyl ihme heppu, että viitti tulla mua jeesaa Vantaalta asti, duunipäivänsä lopuks. Jos Jokke näet tän (tuskin se kyl ehtii näitä seurata, asiakkaat työllistää sitä kiitettävästi!), ni taas TUHAT KIITOSTA sulle!!
Oli kiva kumminki ajella teidän jätkien kanssa sieltä Rinnekodin risteyksestä Nurmijärvelle - jotta tuli edes vähän koettuu letka-ajon ihanuutta. Kiitti Köpille, ettet pudottanu mua kyydistä - niin, ja te muuthan ette muuta voineet ku pysyä mun takana...!
Sen sijaan on se Star Servicen Jokke kyl ihme heppu, että viitti tulla mua jeesaa Vantaalta asti, duunipäivänsä lopuks. Jos Jokke näet tän (tuskin se kyl ehtii näitä seurata, asiakkaat työllistää sitä kiitettävästi!), ni taas TUHAT KIITOSTA sulle!!
Oli kiva kumminki ajella teidän jätkien kanssa sieltä Rinnekodin risteyksestä Nurmijärvelle - jotta tuli edes vähän koettuu letka-ajon ihanuutta. Kiitti Köpille, ettet pudottanu mua kyydistä - niin, ja te muuthan ette muuta voineet ku pysyä mun takana...!
vauhtipuiston kohdalla, jäin ootteleen punasta busaa joka tuli mun peräs mut ei sieltä ketään tullutkaan ja oli turhaa lähtee ottaan etuletkaa enää kiinniajelin sit mutkaista motaria takas himaan
aikas näyttävä letka oli!!
Jaa mää vai …
Letka oli tosiaankin uljas näky
sanoi:Jaa mää vai …... Hyvinkään risteyksestä mun perässä tulleet motorisristit eivät olleetkaan samaan porukkaa, joten turhaan jäin odottamaan muuta letkaa seuraavaan risteykseen
juu sekoitin kans ne 2 muuta mopoo meitin ryhmäksi mutta ne kääntykin toiseen suuntaan! noh tuli siinä aika matka ajeltua letkas..vauhti oli varsin mukava
millä piipu ehdit laskemaansanoi:
Täs meikäläisen letka-ajot
Oli aurinkoinen torstai ilta. Nojaten pyöräni punaiseen tankkiin, näin ihmisten tulevan ovesta. He määrätietoisesti hakeutuivat ajokkiensa tykö, niinkuin vanhanajan lavatansseissa naista hakien. Muutamia minuutteja ennen sitä suven suloista ääntä, vetivät eräät nahkahaalarinsa, toiset värikkäät ajopukunsa ylleen ja kiiltävine saappaineen lopulta tuon lain määräämän vakuutuksen päähänsä. Yksitellen käynnistyivät nuo asfaltin ratsut päästäen ilmaan tuon miellyttävän katkun.
Pakokaasuja haistellen aikani, muodostuu eteeni se krominkiiltoinen, sulavalinjainen, metelöivä jono, josta ilta-auringon säteet heijastuvat visiiriini herättäen sisälläni tunteen. Tunnen olevani yksi heistä. Hengitystä pidättäen herätän ratsuni. En taustamelusta kuule kuinka se heräsi henkiin mutta tunsin kuin joku haarojeni välissä olisi tulessa. Vielä jännittäen liikkeellelähtöä sanoin ajokilleni "ei hätää, kohta mennään".
Vihdoin tuo nahkapukuinen muodostelma hörähti liikkeelle. En mahtanut mitään, se vain imaisi minut mukaansa. Varovaisuutta noudattaen polkaisin vaihteen päälle, nostaen kytkintä tunsin kuinka kumi kohtaa tien. Hellästi kallistaen olinkin jo letkan perässä. Pidätin vieläkin hengitystäni, sillä polte sisälläni oli sanoinkuvaamaton. Huomasin, jollen nähnyt unta, että jono kasvoi perässäni.
Punainen valo, ajan hitaasti omalle paikalleni ryhmittyessäni risteykseen, odottaen keltaista, ja lopulta vihreää valoa. Jono kääntyy vasemmalle, nuo perkeleenkin itse kiroamat koneet lähtevät parijonossa sulavasti liikkeelle. Kuinka huomaankaan, välimatka edelläajavaan tuli jo lähes 100 metriä. Tunnustelin hetken oikeaa kämmentäni, ote pitää, kunnes samaan aikaan eteenpäin nojatessani, väänsin hellästi alaspäin. Ulina kypäräni sisällä sai minut vaihtamaan isommalle, samalla kuin letkan häntä tulee vastaan. Punainen valo. Päästän kaasun antaen ratsuni, vähän sitä auttaen, hidastaa vauhtiaan. Tunnen tien muodostumat penkissäni samalla puristaen jarrua pysähtyäkseni risteykseen.
Ei kauaa kun vihreä valo syttyi ja jono päristeli liikkeelle. Harmillista mutta vain osa jonosta pystyi ylittämään risteyksen ajoissa. Osa meistä jäi vielä odottamaan uutta vihreää. Tässä vaiheessa oli pakko alkaa taas hengittämään. Sytytin tuon vihreän valon mittaristooni saadakseni kädet vapaaksi nojaten hieman taaksepäin. Katsoin horisonttiin kuinka aurinko lähestyy puiden latvoja. Kohautin olkapäitäni ja huomasin valon jo olevan vihreä. Hätäisesti liikkeelle lähdettyäni keltainen valo paloi jo.
Ehdin kuin ehdinkin valoista kääntyessäni vasemmalle jättäen taakseni ainakin yhden mustankiiltävän moottoripyörän. Mietin hetken jäänkö odottamaan vai painelenko letkan perään joka kylläkin jo viiletti taas miltei 100 metrin päässä. Päätin ottaa letkan kiinni, kunnes kuin puun takaa huomaan edessäni vilkkuvan. Letka kääntyy pienelle mutkaiselle tielle. Liian houkuttelevaa, mutta jäin risteykseen. En tiedä tunnetta, mikäli se oli unta, näkisin letkan vielä edessäni. 3 sekuntia ja näin mustaa vain. Oli hätä, 20 sekuntia, takanani ei ollut ketään. 30 sekuntia, lähin moottoripyörä on varmaan jo kilometrin päässä. 40 sekuntia, se oli unta, 1 minuutti ja lähdin liikkeelle toivoen tavoittavani joukkoni, tuon nahkapukuisen muodostelman, jota uskollisesti seuraten, kadotin, ja ettei takanani todellakaan ollut enää ketään.
Ampaisin liikkeelle häveten jalankulkijoiden katseita. Tie on tyhjä, näkyvyyttä tarpeeksi, uskallan käskeä ratsuni vauhtiin. Tuohon vauhtiin joka pysäyttää sydämeni samalla siirtäen minut taaemmaksi. Ne voimat, jotka tulevat esiin mutkissa, kiersivät suonissani. Kuolemaa huijaten, reikäpäisenä jopa yli omien rajojeni ylittäneenä tiukan jarrutuksen jälkeen pienessä ylämäessä, havahduin keskeltä risteystä.
(Jossa luki Rajamäki 5 --> ja röykkä jotainKM <--)
Hätäännyin ja pidätin taas hengitystäni. Haistelin mahdollista palaneen kumin katkua, sammutin nopeasti tulen allani kuullakseni uljaan joukkoni älämölöä, tuloksetta. Pieni pisara tippui nenälleni, oikealle puolelle, ja se sai minut uskomaan Rajamäkeen. Ampaisin liikkeelle jälleen, kunnes saavuin taajamaan.
"Reijät tukkoon" ajattelin noudattaessani tarkkaan määrättyä nopeusrajoitusta. Taajamassa hetken aikaa ajaessani uskoin joukkoni hylänneen minut. Mielessä kävi ajatus kysyä ohikulkijoilta äskettäin ohimenevästä nahkamadosta, mutta järki puhui minulle ääneti toivottaen turvallista matkaa, sekä kielsi edes yrittää tavoittaa joukkoani. Sammutin pyöräni tien viereen, kuunnellen lämmön aiheuttamaa natinaa penkkini alla. Päätin kääntyä kohti Klaukkalaa...
Oli aurinkoinen torstai ilta. Nojaten pyöräni punaiseen tankkiin, näin ihmisten tulevan ovesta. He määrätietoisesti hakeutuivat ajokkiensa tykö, niinkuin vanhanajan lavatansseissa naista hakien. Muutamia minuutteja ennen sitä suven suloista ääntä, vetivät eräät nahkahaalarinsa, toiset värikkäät ajopukunsa ylleen ja kiiltävine saappaineen lopulta tuon lain määräämän vakuutuksen päähänsä. Yksitellen käynnistyivät nuo asfaltin ratsut päästäen ilmaan tuon miellyttävän katkun.
Pakokaasuja haistellen aikani, muodostuu eteeni se krominkiiltoinen, sulavalinjainen, metelöivä jono, josta ilta-auringon säteet heijastuvat visiiriini herättäen sisälläni tunteen. Tunnen olevani yksi heistä. Hengitystä pidättäen herätän ratsuni. En taustamelusta kuule kuinka se heräsi henkiin mutta tunsin kuin joku haarojeni välissä olisi tulessa. Vielä jännittäen liikkeellelähtöä sanoin ajokilleni "ei hätää, kohta mennään".
Vihdoin tuo nahkapukuinen muodostelma hörähti liikkeelle. En mahtanut mitään, se vain imaisi minut mukaansa. Varovaisuutta noudattaen polkaisin vaihteen päälle, nostaen kytkintä tunsin kuinka kumi kohtaa tien. Hellästi kallistaen olinkin jo letkan perässä. Pidätin vieläkin hengitystäni, sillä polte sisälläni oli sanoinkuvaamaton. Huomasin, jollen nähnyt unta, että jono kasvoi perässäni.
Punainen valo, ajan hitaasti omalle paikalleni ryhmittyessäni risteykseen, odottaen keltaista, ja lopulta vihreää valoa. Jono kääntyy vasemmalle, nuo perkeleenkin itse kiroamat koneet lähtevät parijonossa sulavasti liikkeelle. Kuinka huomaankaan, välimatka edelläajavaan tuli jo lähes 100 metriä. Tunnustelin hetken oikeaa kämmentäni, ote pitää, kunnes samaan aikaan eteenpäin nojatessani, väänsin hellästi alaspäin. Ulina kypäräni sisällä sai minut vaihtamaan isommalle, samalla kuin letkan häntä tulee vastaan. Punainen valo. Päästän kaasun antaen ratsuni, vähän sitä auttaen, hidastaa vauhtiaan. Tunnen tien muodostumat penkissäni samalla puristaen jarrua pysähtyäkseni risteykseen.
Ei kauaa kun vihreä valo syttyi ja jono päristeli liikkeelle. Harmillista mutta vain osa jonosta pystyi ylittämään risteyksen ajoissa. Osa meistä jäi vielä odottamaan uutta vihreää. Tässä vaiheessa oli pakko alkaa taas hengittämään. Sytytin tuon vihreän valon mittaristooni saadakseni kädet vapaaksi nojaten hieman taaksepäin. Katsoin horisonttiin kuinka aurinko lähestyy puiden latvoja. Kohautin olkapäitäni ja huomasin valon jo olevan vihreä. Hätäisesti liikkeelle lähdettyäni keltainen valo paloi jo.
Ehdin kuin ehdinkin valoista kääntyessäni vasemmalle jättäen taakseni ainakin yhden mustankiiltävän moottoripyörän. Mietin hetken jäänkö odottamaan vai painelenko letkan perään joka kylläkin jo viiletti taas miltei 100 metrin päässä. Päätin ottaa letkan kiinni, kunnes kuin puun takaa huomaan edessäni vilkkuvan. Letka kääntyy pienelle mutkaiselle tielle. Liian houkuttelevaa, mutta jäin risteykseen. En tiedä tunnetta, mikäli se oli unta, näkisin letkan vielä edessäni. 3 sekuntia ja näin mustaa vain. Oli hätä, 20 sekuntia, takanani ei ollut ketään. 30 sekuntia, lähin moottoripyörä on varmaan jo kilometrin päässä. 40 sekuntia, se oli unta, 1 minuutti ja lähdin liikkeelle toivoen tavoittavani joukkoni, tuon nahkapukuisen muodostelman, jota uskollisesti seuraten, kadotin, ja ettei takanani todellakaan ollut enää ketään.
Ampaisin liikkeelle häveten jalankulkijoiden katseita. Tie on tyhjä, näkyvyyttä tarpeeksi, uskallan käskeä ratsuni vauhtiin. Tuohon vauhtiin joka pysäyttää sydämeni samalla siirtäen minut taaemmaksi. Ne voimat, jotka tulevat esiin mutkissa, kiersivät suonissani. Kuolemaa huijaten, reikäpäisenä jopa yli omien rajojeni ylittäneenä tiukan jarrutuksen jälkeen pienessä ylämäessä, havahduin keskeltä risteystä.
(Jossa luki Rajamäki 5 --> ja röykkä jotainKM <--)
Hätäännyin ja pidätin taas hengitystäni. Haistelin mahdollista palaneen kumin katkua, sammutin nopeasti tulen allani kuullakseni uljaan joukkoni älämölöä, tuloksetta. Pieni pisara tippui nenälleni, oikealle puolelle, ja se sai minut uskomaan Rajamäkeen. Ampaisin liikkeelle jälleen, kunnes saavuin taajamaan.
"Reijät tukkoon" ajattelin noudattaessani tarkkaan määrättyä nopeusrajoitusta. Taajamassa hetken aikaa ajaessani uskoin joukkoni hylänneen minut. Mielessä kävi ajatus kysyä ohikulkijoilta äskettäin ohimenevästä nahkamadosta, mutta järki puhui minulle ääneti toivottaen turvallista matkaa, sekä kielsi edes yrittää tavoittaa joukkoani. Sammutin pyöräni tien viereen, kuunnellen lämmön aiheuttamaa natinaa penkkini alla. Päätin kääntyä kohti Klaukkalaa...
G
Guest
Guest
Argh, niin taas pääsi käymään jotta letka katkesi. Multa on edes turha kysellä missä oltiin, mutta Oitti taisi olla kaffepaikka, jossa meitä oli vielä 20. Siitä aikamme odoteltuamme ja loppupäätä etsiskellenkin jatkoimme "jotain pikkutietä" Mäntsälään. Jotkut jatkoivat vielä Myrskylän suuntaan, minä hyvän vinkin saaneena Hirvihaara - Kellokoski (uutta asfalttia ja mukavia mutkia) reittiä stadiin.
Kiitos kaikille taas seurasta.
Wimmevanamolle voimia taistelussa ongelmia vastaan!
Kiitos kaikille taas seurasta.
Wimmevanamolle voimia taistelussa ongelmia vastaan!
Tack!! Sitä tarvitaan...
Olipas ihanata taas
Kiitos kahvi ja ajelu seurasta kaikille... Ja Anteeksi kaikille niille autoille jotka mä taas ohitin
Niin ja extra kiitokset mun tangentin kiinnittäjälle, on se kumma ettei kenelläkään ole enään nippusiteitä mukana - te ette jätkät osaa ennakoida
No mut kaikkihan taas innolla odottaa mun OTOKSIA
Kiitos kahvi ja ajelu seurasta kaikille... Ja Anteeksi kaikille niille autoille jotka mä taas ohitin
Niin ja extra kiitokset mun tangentin kiinnittäjälle, on se kumma ettei kenelläkään ole enään nippusiteitä mukana - te ette jätkät osaa ennakoida
No mut kaikkihan taas innolla odottaa mun OTOKSIA
G
Guest
Guest
Pr*kle et harmitaa et taas katkes letka, ei sen pitäis olla vaikeeta et seuraa jokaisessa risteyksessä et takan tuleva näkee minne käännytään. Harmittaa aivan käsittömän paljon niiden puolesta jotka putos lenkiltä, hikiällä kävin koe ajamassa köpin bemaria ja etsimässä loppu letkaa kuitenkaan löytämättä. Yritettiin tehdä Petri12r:lle ylläri käymällä mökki vierailulla, mut petripä oli tehnyt yllärin ja lähtenyt kyläilemään espooseen. Mulle näytti kertyneen kilsoja reilun 250, joten olihan siinä lenkkiä yhdelle illalle. Vesisadetta ei saatu niskaan vaikka märkää tietäkin löydettiin.
riisor
MotOrgBike-vastaava, moderointivastaava
MotOrg ry jäsen
Moderaattori
Motorg ry hallitus
Betatestaaja
Kiitokset Rimmonille. Tarvii tilata ne kahvit (ja sauna) ens kerralla etukäteen
)
PS. se apinasuodatin olis tosi kiva..
Ollos hyvä vaan! Ens kerralla sit uudet nipparit mukaan, noita ei enää siihen saa jos vielä irtoaa (ei kyl irtoaNiin ja extra kiitokset mun tangentin kiinnittäjälle, on se kumma ettei kenelläkään ole enään nippusiteitä mukana - te ette jätkät osaa ennakoida
PS. se apinasuodatin olis tosi kiva..
riisor
MotOrgBike-vastaava, moderointivastaava
MotOrg ry jäsen
Moderaattori
Motorg ry hallitus
Betatestaaja
+1Inkoosta Tammisaaren on kyllä liian hyvä tie ollakseen totta