Joo tattistavaan vetoporukalle.
Itse halusin aluksi ottaa toodella rauhallisesti, varsinkin kun mun uudella takakumilla on kilsoja takana (tapahtuman sattuessa) 200 km.
Kiitoksia kovasti kaikille auttaneille ja hengessä mukana olleille. Eipä kai näissä hommissa ilman **ttuiluja selviä, se vaan vahvistaa miestä. Tosiasia on se, että illalla olo oli todella sellainen, ettei veri kierrä vitutuksen takia.
Onneksi kuttaperkkaa saa kaupasta lisää ja nyt lähdenkin tästä juuri Stormille hakemaan uutta ohjaustankoa. Sen mahodollinen korjaaminen ja takasin vääntely on sellaista alakoulun hommaa ja saattaa olla jopa vaarallista. Jos maaliin tuli naarmuja, sain Muukalta pari hyvää vinkkiä niiden hoitamiseen; älä tee yhtään mitään, ei se haittaa mitään
Todellisuudessa se takakumi lipsahti kai siitä ajoradan keskiviivasta, koska olen todennäköisesti ajanut pienellä vaihteella siihen jyrkkään kurviin. Tuossa mun 1000:ssa V2-moottorissa on ihan helvetillinen moottorijarrutus ja uskoisinkin sen lipsahduksen käyneen juuri sen takia. Olen vaan tullut kaarteeseen reippaahkolla vauhdilla ja pienellä vaihteella tasakaasun osuudella mutkassa maaliviivan päällä päästänyt koneen jarrulle. Lips, se niljahti pahasti alta, muttei kaatunut. Siinä vaiheessa taas nenä osoitti kohti penkkaa ja en päässyt kalastamaan enää pyörää ylös ennen reunan hiekkaa. Onnksi vauhtia ei ollut taas paljoa, sellainen hölkkävauhti.
Alkaa olla mulle riittävästi kolhuja tuolla Inkoon suunnalla. Taitaa olla niin, että tuo mun pyörä yhdessä Inkoossa on pahaa karmaa, siis oikea permuudankolmio.
Henkisiä haavoja nuollessa korjaan pyörän ensiksi kunnolla kuntoon, ennen seuraavia ajoja. Olin suunnitellut ens. vkl:ksi jotain, mutta jätänpä reissut nyt vähäksi aikaa muille.
-M
