Iso kiitos Masalle vetomiehen hommista ja hienoista
mutkapätkistä vaikkakin poistuin eilen ennen aikojani. Kiitos myös kaikille kanssa ajajille.
Eikä ne muutamat routakuopatkaan haitanneet, olipahan enemmän mutkia kun väisteli niitä ja pysyipähän kerrankin vauhti melkein rajoituksien mukaisena.
Oli muuten yhdessä kohtaa sillä pätkällä tosi hyvät letun paisto tuoksut.
Ja siitä vauhdista; vauhti oli keskinopeuden mukaan ihan ok, mutta tosiasiassa välillä tais mennä vähän överiks keulan osalta itse myös siihen joukkoon lukeutuneena. Ei se etteikö kerkeisi mukana vaan esim. muita tiellä liikkujia ajatellen (bambit, undulaatit, rusakot , kukat tienposkessa ja jokunen ihminenkin jne.).
Letka pysyi kuitenkin mielestäni hyvin kasassa kaikesta huolimatta kiitos siitä Masalle hyvästä vedosta ja tauotuksesta.
Siitä letkassa 2. tai 3. ajamisesta verrattuna vetomieheen se pitää kyllä paikkansa että se on helpompaa.( ei nyt ihan vielä eilisissä vauhdeissa kuitenkaan
) En ole paljon pyörällä ollut vetäjänä mutta paljon metsässä, niin lumella kuin hiekalla ja tiedän kyllä mistä puhutaan.
Jos vetäjästä tuntuu pahalta ja ajatukset rupee olemaan vähän että "sori ei pysty nopeammin" niin eiköhän silloin olla jo aika limiitillä kuskin tai pyörän suorituskyvyssä ja olisi aika hiljentää ja rauhoittaa tahtia.
Itse en mielestäni ole provosoinut ajamaan yhtäkään vetäjää muuten kuin omien tottumuksien, tapansa ja taitojensa mukaisesti, jos joku on niin ymmärtänyt, syvimmät pahoitteluni siitä.
Jos kovaa haluaa ajaa ja koetella omia tai pyörän rajoja menee sitten radalle, se on muuten tosi kivaa.
Mielestäni vetäjä määrää letkan vauhdin ja se ei saisi olla missään nimessä lähelläkään limiitillä/riskirajoilla. Jos vauhti on kohtuullista niin myös vetäjä ehtii näyttää kuopat ja hiekat ainakin pääosin, niin myös pääosin eilenkin oli.
Se siitä omalta osaltani jälleen kerran hienosta reissusta.
Ensi viikolla taitaapi sitten olla miun vetovuoro. Vielä ei ole tietoa mihin mennään ja milloin mutta eiköhän se alkuviikkoon mennessä selviä.
Se on varmaa että suht ajoissa/valoisanaikaan ollaan takaisin. Nähdään ja
ensi viikolla suurin joukoin.
t. Mie vaan, se "undulaatin värinen ja ihmeellisesti puhuva hölöttäjä."
mutkapätkistä vaikkakin poistuin eilen ennen aikojani. Kiitos myös kaikille kanssa ajajille.
Eikä ne muutamat routakuopatkaan haitanneet, olipahan enemmän mutkia kun väisteli niitä ja pysyipähän kerrankin vauhti melkein rajoituksien mukaisena.
Oli muuten yhdessä kohtaa sillä pätkällä tosi hyvät letun paisto tuoksut.
Ja siitä vauhdista; vauhti oli keskinopeuden mukaan ihan ok, mutta tosiasiassa välillä tais mennä vähän överiks keulan osalta itse myös siihen joukkoon lukeutuneena. Ei se etteikö kerkeisi mukana vaan esim. muita tiellä liikkujia ajatellen (bambit, undulaatit, rusakot , kukat tienposkessa ja jokunen ihminenkin jne.).
Letka pysyi kuitenkin mielestäni hyvin kasassa kaikesta huolimatta kiitos siitä Masalle hyvästä vedosta ja tauotuksesta.
Siitä letkassa 2. tai 3. ajamisesta verrattuna vetomieheen se pitää kyllä paikkansa että se on helpompaa.( ei nyt ihan vielä eilisissä vauhdeissa kuitenkaan
Jos vetäjästä tuntuu pahalta ja ajatukset rupee olemaan vähän että "sori ei pysty nopeammin" niin eiköhän silloin olla jo aika limiitillä kuskin tai pyörän suorituskyvyssä ja olisi aika hiljentää ja rauhoittaa tahtia.
Itse en mielestäni ole provosoinut ajamaan yhtäkään vetäjää muuten kuin omien tottumuksien, tapansa ja taitojensa mukaisesti, jos joku on niin ymmärtänyt, syvimmät pahoitteluni siitä.
Jos kovaa haluaa ajaa ja koetella omia tai pyörän rajoja menee sitten radalle, se on muuten tosi kivaa.
Mielestäni vetäjä määrää letkan vauhdin ja se ei saisi olla missään nimessä lähelläkään limiitillä/riskirajoilla. Jos vauhti on kohtuullista niin myös vetäjä ehtii näyttää kuopat ja hiekat ainakin pääosin, niin myös pääosin eilenkin oli.
Se siitä omalta osaltani jälleen kerran hienosta reissusta.
Ensi viikolla taitaapi sitten olla miun vetovuoro. Vielä ei ole tietoa mihin mennään ja milloin mutta eiköhän se alkuviikkoon mennessä selviä.
Se on varmaa että suht ajoissa/valoisanaikaan ollaan takaisin. Nähdään ja
t. Mie vaan, se "undulaatin värinen ja ihmeellisesti puhuva hölöttäjä."