-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Pikku GS- miähe seikkailut: "Tehtävä taas, ja Alpeilla"
- Keskustelun aloittaja mchuurre
- Aloituspäivä
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
"Nice- Nice- Bike- Tour 2016", "Pizza in Nizza" tms. joku muu vetävämpi nimi olisi tälle reissulle voinut sopia paremmin, mutta kun pizzaa en syö, eikä kaikki mennyt taaskaan kuin siinä kuuluisassa Strömsöössä, niin olkoon tämä stoori vain edelleen "pikku GS- miähe seikkailut".......
Nizza oli ennestään tuttu mesta, parilta aiemmalta ajokerralta sinne, mutta nyt oli aikomus lentää rannalle suoraan, ja ottaa perillä pikku GS-alle ja menoxi. Norweegian lippujen hinnat kun ovat luokkaa 45e- 49e suuntaansa, niin olisihan se sääli jättää tälläinen tarjous käyttämättä. Pärrävuokraamokin löytyi lopulta, tosin, käytännössä ilman tuota pääpaikan Barcelonan "Headquaterssia", se on ihan paikallinen ja palveluakin alkoi löytymään, kun olin ilmoittanut että naputtelen satunnaisesti alan lehtiin matkastooreja. Esimerkiksi alkuun varaamani pärrän, Honda NC 700 X, hinnalla sain lopulta 800cc pikkugessun, koska Hondassa ei ollut virran ulosottoa, joka oli ehdoton vaatimukseni navia, ja tuliliiviä varten. Mukaan tuli sitten vielä sivulaukut ja perälaukku samaan hintaan, ja mikä parasta, pärrän saisin 300m:n päästä terminaali 1:n vierestä.
Niin, nuo sivu- ja perälaukut selittyi sillä suurella valokuvauskaluston sekä "free-lancer" kamojen määrällä & välttämättömyydellä...
Aikomus oli skipata Monaco, eikä rantaelämä Cannesin muotimaailmassa, tai julkkisten bongaus voisi juuri vähemmän kiinnostaa. Sen sijaan, netistä jo vuosia aikaisemminkin tutuilta dangerousroads bongaamiltani sivuilta, oli tarkoitus tsekata muutamat erityisesti suurta kiinnostusta herättävät kohteet, kuten esimerkiksi:
- Combe Laval
- Route de Presles
- Les Travers, (D220, tämä tosin taisi tulla jostain linkin kautta, ei enää muista....)
- Col de Chaussy
- Col de Turini
Nämä olisi tällä kertaa nähtävä, mutta edellisten lisäksi, olin jo muutamia vuosia aiemmin, viimeksi viime kesän "Melkein Zetori-miähen Seikkailujen yhteydessä", yrittänyt käydä kertaamassa, "poikavuosien" talvisien laskettelureissujen kohteet: Les Deux Alpes, sekä Alpe d´Huez.
Viime kesänä tie oli maanvyöryjen takia poikki juuri hieman ennen tuota Alp d´Huez:iin menevää tietä, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi jatkaa matkaa kohti pohjoista, eli Saint- Sorlin- d´Arvesia.
Eli nämä kohteet kiertämällä, reittini olisikin siten jo valmiina! Tietenkin Michelinin karttaa apuna käyttäen, kiertelisin sitten vielä reitin varrelle sattuvat "vihreät tiet", ja esim. Verdunin kanjoni häätyi nyt kiertää vastaavasti kanjonin pohjoispuolelta, kun aiemmin olin kiertänyt "vain" vaatimattoman eteläpuolen! About 1200km neljälle päivälle jaettuna, ei pitäisi olla liikaa, tosin mutkateillä se tarkoittaa aamuhämärästä - iltahämärään ajoa. Sen olin saanut oppia jo aiemmilta Alppireissuilta: 300km alkaa olemaan katto, eikä siihen juuri sopisi edes yhtään ruokataukoa, vaan runsas aamiainen aamulla, ja vasta päivän päätteeksi sitten päivällinen. Sivulaukuissa olisi tiätenkin juomapulloja parit kpl:eet, hedelmää, keksiä, yms. pikkupurtavaa aina kuvaussession yhteydessä.
Majoitukset tulisivat sitten matkalla vastaan, mutta ensimmäisen ja viimeisen hotellin varaisin booking.com:n kautta ennakkoon, jotta pelihommat lähtisi paikanpäällä käyntiin asap!.
Vaatimuksena vain läheinen sijainti lentokenttään nähden, ja rauhallinen huone. (riittävästi yöunta!).
Ensimmäiseksi yöksi löysin "La Baroquen", jonne saapuisin respan aukioloajan ulkopuolella, mutta avainkortti löytyisi ovesta - no probleimou.
Ja viimeiseksi yöksi valitsin Hotel Premiere Classen, aivan kenttää vastapäätä, josta ei terminaalille olisi kuin about 10min kävely aamulla.
jatkuu.....
Nizza oli ennestään tuttu mesta, parilta aiemmalta ajokerralta sinne, mutta nyt oli aikomus lentää rannalle suoraan, ja ottaa perillä pikku GS-alle ja menoxi. Norweegian lippujen hinnat kun ovat luokkaa 45e- 49e suuntaansa, niin olisihan se sääli jättää tälläinen tarjous käyttämättä. Pärrävuokraamokin löytyi lopulta, tosin, käytännössä ilman tuota pääpaikan Barcelonan "Headquaterssia", se on ihan paikallinen ja palveluakin alkoi löytymään, kun olin ilmoittanut että naputtelen satunnaisesti alan lehtiin matkastooreja. Esimerkiksi alkuun varaamani pärrän, Honda NC 700 X, hinnalla sain lopulta 800cc pikkugessun, koska Hondassa ei ollut virran ulosottoa, joka oli ehdoton vaatimukseni navia, ja tuliliiviä varten. Mukaan tuli sitten vielä sivulaukut ja perälaukku samaan hintaan, ja mikä parasta, pärrän saisin 300m:n päästä terminaali 1:n vierestä.
Niin, nuo sivu- ja perälaukut selittyi sillä suurella valokuvauskaluston sekä "free-lancer" kamojen määrällä & välttämättömyydellä...
Aikomus oli skipata Monaco, eikä rantaelämä Cannesin muotimaailmassa, tai julkkisten bongaus voisi juuri vähemmän kiinnostaa. Sen sijaan, netistä jo vuosia aikaisemminkin tutuilta dangerousroads bongaamiltani sivuilta, oli tarkoitus tsekata muutamat erityisesti suurta kiinnostusta herättävät kohteet, kuten esimerkiksi:
- Combe Laval
- Route de Presles
- Les Travers, (D220, tämä tosin taisi tulla jostain linkin kautta, ei enää muista....)
- Col de Chaussy
- Col de Turini
Nämä olisi tällä kertaa nähtävä, mutta edellisten lisäksi, olin jo muutamia vuosia aiemmin, viimeksi viime kesän "Melkein Zetori-miähen Seikkailujen yhteydessä", yrittänyt käydä kertaamassa, "poikavuosien" talvisien laskettelureissujen kohteet: Les Deux Alpes, sekä Alpe d´Huez.
Viime kesänä tie oli maanvyöryjen takia poikki juuri hieman ennen tuota Alp d´Huez:iin menevää tietä, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi jatkaa matkaa kohti pohjoista, eli Saint- Sorlin- d´Arvesia.
Eli nämä kohteet kiertämällä, reittini olisikin siten jo valmiina! Tietenkin Michelinin karttaa apuna käyttäen, kiertelisin sitten vielä reitin varrelle sattuvat "vihreät tiet", ja esim. Verdunin kanjoni häätyi nyt kiertää vastaavasti kanjonin pohjoispuolelta, kun aiemmin olin kiertänyt "vain" vaatimattoman eteläpuolen! About 1200km neljälle päivälle jaettuna, ei pitäisi olla liikaa, tosin mutkateillä se tarkoittaa aamuhämärästä - iltahämärään ajoa. Sen olin saanut oppia jo aiemmilta Alppireissuilta: 300km alkaa olemaan katto, eikä siihen juuri sopisi edes yhtään ruokataukoa, vaan runsas aamiainen aamulla, ja vasta päivän päätteeksi sitten päivällinen. Sivulaukuissa olisi tiätenkin juomapulloja parit kpl:eet, hedelmää, keksiä, yms. pikkupurtavaa aina kuvaussession yhteydessä.
Majoitukset tulisivat sitten matkalla vastaan, mutta ensimmäisen ja viimeisen hotellin varaisin booking.com:n kautta ennakkoon, jotta pelihommat lähtisi paikanpäällä käyntiin asap!.
Vaatimuksena vain läheinen sijainti lentokenttään nähden, ja rauhallinen huone. (riittävästi yöunta!).
Ensimmäiseksi yöksi löysin "La Baroquen", jonne saapuisin respan aukioloajan ulkopuolella, mutta avainkortti löytyisi ovesta - no probleimou.
Ja viimeiseksi yöksi valitsin Hotel Premiere Classen, aivan kenttää vastapäätä, josta ei terminaalille olisi kuin about 10min kävely aamulla.
jatkuu.....
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
No miksi lähteä enää näin syksyllä, kun osa passoista on jo kiinni- tai ainakin voivat olla?
Tiätty sadekelin sattuessa, korkeimmat passot ovat kiinni kesälläkin, jos huonosti käy. Kuitenkin, jokainen pärrämatka kun on aina seikkailu, niin seikkailuun kuuluu, että yllätysmomentteja tulee ja niitä löytyy myös. That´s it! Onko se sitten seikkailua, jos ja kun tietäisi, että on tuollainen reitti, ja sitten vain ajaa sen......Lähteä liikkeelle, ja vain ajaa sen ?
Vielä edellisellä viikolla, ovat kelit tuolla seutua olleet loistavan aurinkoisia, Nizza / Cannes alueella tasaista +20c ja ylempämä sisämaassa Grenoblessa, ja vuoristossakin Brianconissa ihan siedettäviä teepaita- kelejä. Eli jos vain aurinko paistaa, ei yölliset pakkasetkaan ole passojen ylityksille este. Tarkemmat tiedot voi bongata esim: Alpenjournal-journal.de- sivuilta. Mutta onhan se niin, että vaikka muutamat passot joutuisi väliin jättämään, AINA viereisiltä teiltä löytyy vastaavasti muita mielenkiintoisia "vihreitä" maisemateitä, jne. Esim tällekkin reitille osuisi muutama muukin mielenkiintoinen:
-Col de Cabre
-Col de Rousset
-Col de Vars
-Col du Calibier
-Col du Telegraphe
-Col de Larche
-Ja paljon paljon muitakin sellaisia "pikkunyppylöitä", ~alle tonnin mäkiä....
Ei vain millään muista, kun aina ei ole tullut merkittyä karttaan, että olinko jo aiemmin kurvaillut noita lävitse? Mutta mitäs se toisaalta haittaakaan, se kertaus meinaan.
Toinen hyvä syy lähteä syksyllä, on "Season off" - tai ainakin "Middle season"- hinnat hotelleissa, yms. mestoissa. Eli huonehinnat esim laskettelukeskuksissa on jopa puolet tai ainakin kolmanneksen edullisemmat, kuin kesä- tai talviloma-aikaan! Kesällä hiihtokeskuksissa on runsaasti liito- ja rinnevarjohemmoja, patikoijia, vene- ja kanoottihemmoja, sekä maantie- & maastopyöräilijöitä. Syksy aika kun on rospuuttoa.
Mutta ensimmäisestä päivästä pitikin sitten tulla ns. HELPPO A - päivä. Lentää 3h 15min paikanpäälle, kävellä terminaalirakennuksen ovesta 300m ulos ja vasemmalle, pudottaa kamat sivulaukkuihin ja nimi paperiin, ja ottaa pärrä alle. Ajoreitin hotellille olin GM:n avulla opetellut jo ulkoa, eli navia en viitsisi laittaa edes paikoilleen, vain 5km:n ajoa varten: "Liikenneympyrästä ylös, tien ali, ympyrä takaisin alas oikealle, tien alitus, ympyrä oikealle, toinen perään, sitten vain suoraa ajoa, kunnes joen ylitys ja kohta käännös oikealle. Joen rantaa pitkin, kunnes hotellin mainostaulu jo näkyy kaukaa.....helppoa kuin saippua!
Seutulaan saavuttuani, kun lennon PITI lähteä klo 17:20, niin tuntia ennen, sain sms:n että arvioitu lähtöaika olisi 19:00!
Nyt tuli hoppus löytää compjuutteri lentoasemalta! Täytyi päästä lähettämään sanaa pärrävuokraamolle, että tullaan, mutta pari tuntia myöhässä- kääk! Pärrä olisi pakko saada alle, koska aamulla häätyi päästä tien päälle heti aamiaisen jälkeen!
Ja kun olin menossa kohti alakerran informationia, niin eikäkös kohta tullut jo heti toinen viesti: "Uusi arvioitu lähtöaika klo 19:45"
------ Mitä mitä mitä! Nyt meni kyllä jo myähäiseksi tuo Nizzaan laskeutuminen, ei taida kyllä pikkugessua saada enää tänään alle...
Jatkuu....
Tiätty sadekelin sattuessa, korkeimmat passot ovat kiinni kesälläkin, jos huonosti käy. Kuitenkin, jokainen pärrämatka kun on aina seikkailu, niin seikkailuun kuuluu, että yllätysmomentteja tulee ja niitä löytyy myös. That´s it! Onko se sitten seikkailua, jos ja kun tietäisi, että on tuollainen reitti, ja sitten vain ajaa sen......Lähteä liikkeelle, ja vain ajaa sen ?
Vielä edellisellä viikolla, ovat kelit tuolla seutua olleet loistavan aurinkoisia, Nizza / Cannes alueella tasaista +20c ja ylempämä sisämaassa Grenoblessa, ja vuoristossakin Brianconissa ihan siedettäviä teepaita- kelejä. Eli jos vain aurinko paistaa, ei yölliset pakkasetkaan ole passojen ylityksille este. Tarkemmat tiedot voi bongata esim: Alpenjournal-journal.de- sivuilta. Mutta onhan se niin, että vaikka muutamat passot joutuisi väliin jättämään, AINA viereisiltä teiltä löytyy vastaavasti muita mielenkiintoisia "vihreitä" maisemateitä, jne. Esim tällekkin reitille osuisi muutama muukin mielenkiintoinen:
-Col de Cabre
-Col de Rousset
-Col de Vars
-Col du Calibier
-Col du Telegraphe
-Col de Larche
-Ja paljon paljon muitakin sellaisia "pikkunyppylöitä", ~alle tonnin mäkiä....
Ei vain millään muista, kun aina ei ole tullut merkittyä karttaan, että olinko jo aiemmin kurvaillut noita lävitse? Mutta mitäs se toisaalta haittaakaan, se kertaus meinaan.
Toinen hyvä syy lähteä syksyllä, on "Season off" - tai ainakin "Middle season"- hinnat hotelleissa, yms. mestoissa. Eli huonehinnat esim laskettelukeskuksissa on jopa puolet tai ainakin kolmanneksen edullisemmat, kuin kesä- tai talviloma-aikaan! Kesällä hiihtokeskuksissa on runsaasti liito- ja rinnevarjohemmoja, patikoijia, vene- ja kanoottihemmoja, sekä maantie- & maastopyöräilijöitä. Syksy aika kun on rospuuttoa.
Mutta ensimmäisestä päivästä pitikin sitten tulla ns. HELPPO A - päivä. Lentää 3h 15min paikanpäälle, kävellä terminaalirakennuksen ovesta 300m ulos ja vasemmalle, pudottaa kamat sivulaukkuihin ja nimi paperiin, ja ottaa pärrä alle. Ajoreitin hotellille olin GM:n avulla opetellut jo ulkoa, eli navia en viitsisi laittaa edes paikoilleen, vain 5km:n ajoa varten: "Liikenneympyrästä ylös, tien ali, ympyrä takaisin alas oikealle, tien alitus, ympyrä oikealle, toinen perään, sitten vain suoraa ajoa, kunnes joen ylitys ja kohta käännös oikealle. Joen rantaa pitkin, kunnes hotellin mainostaulu jo näkyy kaukaa.....helppoa kuin saippua!
Seutulaan saavuttuani, kun lennon PITI lähteä klo 17:20, niin tuntia ennen, sain sms:n että arvioitu lähtöaika olisi 19:00!
Nyt tuli hoppus löytää compjuutteri lentoasemalta! Täytyi päästä lähettämään sanaa pärrävuokraamolle, että tullaan, mutta pari tuntia myöhässä- kääk! Pärrä olisi pakko saada alle, koska aamulla häätyi päästä tien päälle heti aamiaisen jälkeen!
Ja kun olin menossa kohti alakerran informationia, niin eikäkös kohta tullut jo heti toinen viesti: "Uusi arvioitu lähtöaika klo 19:45"
------ Mitä mitä mitä! Nyt meni kyllä jo myähäiseksi tuo Nizzaan laskeutuminen, ei taida kyllä pikkugessua saada enää tänään alle...
Jatkuu....
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Nyt @-postia asap Vincentille, että nyt "I have a BIG trouble now! My flight Estimated arrival time is about 22:00!", .....että katsotaan mite tässä nyt oikein käy? Sitten vain lompsin kohti Norwegianin "bag drop" - tiskiä, josta pyysin saada muonakorvausta! Juu- helpostihan se kävi, kun vain ymmärsi sitä pyytää. 10 €:n ruokalippu, joka kävisi l-aseman kaikissa muonapisteissä, mutta oma suosikkini on edelleen se alakerran Ceasar. Lohilasagne, runsaalla salaatilla höystettynä, perunaa, leivät juomat, jne.. 1,50e jäi sitten omakustanteeksi - ei huonosti!
Tulihan se sitten Vincentin vastauskin, kun kävin ruokailun jälkeen sitä infopisteen koneelta katsomassa:
"Hi Pekka, I have to check if possible to Thierry be there 2 hours later. What is your hotel? Can we imagine a delivery there tomorrow early?
Many thanks, Vincent"
Vai jotta hotellille suoraan? No, olisihan se tyhjää parempi vaihtoehto tämäkin, mutta gessu häätyy sit tuoda aikaisin, heti aamiaisen jälkeen, eli about 07:00! Näin vastasin, mutta lisäsin vielä, että joka tapauksessa käyn tsekkaamassa sen heidän "rental-parkkinsa", koneen laskeuduttua perille! Kävi sitten miten kävi?
No itse lennossa ei mitään ihmeellistä sitten ollutkaan, muuta kuin että jälleen totesin tehneeni maukkaat ja runsaat eväsvoileivät jääkaappiin, josta saisin syödä ne sitten matkalta palattuani. Eikä muuten ollut taaskaan ensimmäinen, eikä viimeinen kerta.....
Niin, tai olihan vielä se Samsung Galaxyn mainoskuulutus, jotta jos jollain olisi sellainen puhelin hallussaan, niin sitä EI sitten saisi kuljettaa Norwegianin lennoilla käsimatkatavarana, EIKÄ ruumaan menevissä laukuissa! Jotta en tiedä oliko sattumaa, mutta samaan aikaan tuli kummasti jonoa koneen molempiin päissä oleviin wc:eihin? Sehän on se kuuluisaksi tullut uutuusmalli, joka käynnistetään siitä perinteisestä O-napista, mutta sammutus tapahtuu sähköpaloihin suositetulla jauhesammuttimella.
Penkkirivi 31 on poikkeuksetta se meikäläisen suosikkimesta, ja niin tälläkin kertaa. Kumma kyllä, niin monet valittavat, ettei esim selkänojaa saa viimeisellä rivillä kallistettua, mutta eivät varmaan sitten ole Norwegian:in kalustolla lentäneet, vai mistä moinen ajatus? Kaikki muuttuu, joten mikäs sen rauhallisempaa, kuin kukaan ei ole takana potkimassa selkänojaan, ja monesti koneesta pääsee uloskin vieläpä hoppusemmin, jos milloin takaovi avataan.
Tuttu rantabulevardi iltavalaistuksessa.
Kentälle laskuun, ja suoraan reppuni ja kypäräni kanssa ulos terminaalista kohti parkkipaikkaa. Eihän siellä enää ketään olisi, mutta ottaisin sitten taksin ja Norwegian saisi korvata taksimatkani hotellille- ajatuksin tuumasin, kun kävelin kohti "rental-parkkia".... Mitä, siellähän seisoi joku mies, joka asteli kohti meikäläistä käsi ojennettuna! Thierryhän se siinä oli kuin olikin! Oli malttanut kuitenkin odotella, vaikka en olisi uskonut moista! HIANOA! Totisesti hienoa palvelua heiltä, josta muistinkin vielä kiitellä moneen eri kertaan, ja sanoin arvostavani tälläistä toimintaa!
Toki, kuten jo taisin aiemmin kertoakkin, "hienoon palveluun" saattoi vaikuttaa ennakkoon käymämme @-postiliikenne siitä, että kirjoittelen satunnaisesti juttuja mp-lehtiin, koska itse pärrän luovutuskin oli jotain ennen näkemätöntä! Siis aivan jokainen, jopa kärpäsen ukkovarpaan kokoisetkin naarmut, tai kolhaisut katteesta, jalkatappien päistä, ja erityisesti sivulaukkujen kyljistä, merkittiin luovutuspapereihin tarkasti ylös!
Samoin kuin Thierry opasti sivulaukkujen lukituksen, kahvalämppäreiden, bensamittarin, pärrän papereiden käytön ja merkitykset erittäin huolella ja asiantuntevasti, vaikka kerroin, että em. pärrä oli kyllä tuttu ja olin ajanut useilla samanlaisilla yksilöillä. 33tkm ajettu, ja vm.2015. Ihan soiva peli, ja mikä parasta, mukaan sain VARMASTI kaikki pitkäkyntiset ja mahdolliset varkausyritykset karkoittavan JÄREÄN ankkuriketjun kaltaisen lukkosysteemin matkaan. Painoihan se melkoisesti, mutta olipahan KUNNOLLINEN lukko!
Kypäri päähän ja reppu sivulaukkuun. Gessu tulille, ja kohti ensimmäistä liikenneympyrää, josta muisin mukaan osasinkin lähteä oikeaan suuntaan tien ali seuraavalle liikenneympyrälle. Tässä mitään navia tarvitse, kuin matkaa olisi hotellille vain se 5km. Hmm. tuossa tulikin jo se seuraava liikenneympyrä, jossa piti vain heittää 360´kieppi ja takaisin alas, ja heti sitten oikealle tien ali.... Pimeässä ja runsaiden tietöiden, betoniesteiden ja runsaan autoliikenteen seassa kävikin sitten niin, että se liittymä, josta pitikin vain lähteä "ulos", johtikin nyt näemmä jollekkin puomilliselle ja maksulliselle parkkialueelle, joten sitten otettiinkin suunta Cannesiin johtavalle isommalle tielle, ja jo kohta paineltiinkin menemään 110km/h:llä kohti pimeässä kuunvalossa kimmeltävää jokea, (jonka varrella se hotellini sijaitsi), eli hyvä suunta, mutta - mutta....
Tuonne joen rantaan häätyisi päästä, joten ei muuta kuin tuosta valojen jälkeen vasemmalle, tai no...hmm...Punaisissa valoissa odotellessani, gessun ajovalon kenttään tepasteli KISSAN KOKOINEN ROTTA, vipeltäen vihreillä, varmaankin tottuneesti ja maltilla tien ylitse! Kas kummaa, ovat oppineet ihan oikein nämä valojen merkitykset ja kaikki! Vihreällä jatkoin matkaani, kunnes....
Ikinä en ollut käsitellyt näin järeää lukkoketjua, sitten aktiivipalveluksen....
(33 min myöhemmin)...Saavuin hotellin takapihalle, jossa parkkeerasin gessun ison puun juurelle, johon olisikin hyvä ankkuroida sillä JÄREÄLLÄ ankkuriketjulla gessu parkkiin. Navi vielä irti tuulilasiin laittamasta telineestäni, ja reppu selässä kohti pääovea. Viestin mukaan, ovikoodilla saisin oven auki, ja huoneeni n
110, löytyisi toisesta kerroksesta. Ovessa olisi avainkortti paikoillaan. Olin ilmoittanut hotelliin, varausta tehdessäni, että: "Can I get a quet room, please!" Siis vain yksi toive oli minulla, ja kun viimein oikaisin itseni vuoteelle pitkälleni, aloin kuuntelemaan, että mikähän separaattori se pitää tuollaista ääntä?!!! Ääni tuli selvästi jostain seinän takaa, eikä se sitten lakannut koko yönä. Kiitos korvatulppien, sain kuitenkin nukuttua about sen tarvittavat 4-5h, jotta aamulla pääsisin gessun satulaan levänneenä....
jatkuu.....
Tulihan se sitten Vincentin vastauskin, kun kävin ruokailun jälkeen sitä infopisteen koneelta katsomassa:
"Hi Pekka, I have to check if possible to Thierry be there 2 hours later. What is your hotel? Can we imagine a delivery there tomorrow early?
Many thanks, Vincent"
Vai jotta hotellille suoraan? No, olisihan se tyhjää parempi vaihtoehto tämäkin, mutta gessu häätyy sit tuoda aikaisin, heti aamiaisen jälkeen, eli about 07:00! Näin vastasin, mutta lisäsin vielä, että joka tapauksessa käyn tsekkaamassa sen heidän "rental-parkkinsa", koneen laskeuduttua perille! Kävi sitten miten kävi?
No itse lennossa ei mitään ihmeellistä sitten ollutkaan, muuta kuin että jälleen totesin tehneeni maukkaat ja runsaat eväsvoileivät jääkaappiin, josta saisin syödä ne sitten matkalta palattuani. Eikä muuten ollut taaskaan ensimmäinen, eikä viimeinen kerta.....
Niin, tai olihan vielä se Samsung Galaxyn mainoskuulutus, jotta jos jollain olisi sellainen puhelin hallussaan, niin sitä EI sitten saisi kuljettaa Norwegianin lennoilla käsimatkatavarana, EIKÄ ruumaan menevissä laukuissa! Jotta en tiedä oliko sattumaa, mutta samaan aikaan tuli kummasti jonoa koneen molempiin päissä oleviin wc:eihin? Sehän on se kuuluisaksi tullut uutuusmalli, joka käynnistetään siitä perinteisestä O-napista, mutta sammutus tapahtuu sähköpaloihin suositetulla jauhesammuttimella.
Penkkirivi 31 on poikkeuksetta se meikäläisen suosikkimesta, ja niin tälläkin kertaa. Kumma kyllä, niin monet valittavat, ettei esim selkänojaa saa viimeisellä rivillä kallistettua, mutta eivät varmaan sitten ole Norwegian:in kalustolla lentäneet, vai mistä moinen ajatus? Kaikki muuttuu, joten mikäs sen rauhallisempaa, kuin kukaan ei ole takana potkimassa selkänojaan, ja monesti koneesta pääsee uloskin vieläpä hoppusemmin, jos milloin takaovi avataan.
Tuttu rantabulevardi iltavalaistuksessa.
Kentälle laskuun, ja suoraan reppuni ja kypäräni kanssa ulos terminaalista kohti parkkipaikkaa. Eihän siellä enää ketään olisi, mutta ottaisin sitten taksin ja Norwegian saisi korvata taksimatkani hotellille- ajatuksin tuumasin, kun kävelin kohti "rental-parkkia".... Mitä, siellähän seisoi joku mies, joka asteli kohti meikäläistä käsi ojennettuna! Thierryhän se siinä oli kuin olikin! Oli malttanut kuitenkin odotella, vaikka en olisi uskonut moista! HIANOA! Totisesti hienoa palvelua heiltä, josta muistinkin vielä kiitellä moneen eri kertaan, ja sanoin arvostavani tälläistä toimintaa!
Toki, kuten jo taisin aiemmin kertoakkin, "hienoon palveluun" saattoi vaikuttaa ennakkoon käymämme @-postiliikenne siitä, että kirjoittelen satunnaisesti juttuja mp-lehtiin, koska itse pärrän luovutuskin oli jotain ennen näkemätöntä! Siis aivan jokainen, jopa kärpäsen ukkovarpaan kokoisetkin naarmut, tai kolhaisut katteesta, jalkatappien päistä, ja erityisesti sivulaukkujen kyljistä, merkittiin luovutuspapereihin tarkasti ylös!
Samoin kuin Thierry opasti sivulaukkujen lukituksen, kahvalämppäreiden, bensamittarin, pärrän papereiden käytön ja merkitykset erittäin huolella ja asiantuntevasti, vaikka kerroin, että em. pärrä oli kyllä tuttu ja olin ajanut useilla samanlaisilla yksilöillä. 33tkm ajettu, ja vm.2015. Ihan soiva peli, ja mikä parasta, mukaan sain VARMASTI kaikki pitkäkyntiset ja mahdolliset varkausyritykset karkoittavan JÄREÄN ankkuriketjun kaltaisen lukkosysteemin matkaan. Painoihan se melkoisesti, mutta olipahan KUNNOLLINEN lukko!
Kypäri päähän ja reppu sivulaukkuun. Gessu tulille, ja kohti ensimmäistä liikenneympyrää, josta muisin mukaan osasinkin lähteä oikeaan suuntaan tien ali seuraavalle liikenneympyrälle. Tässä mitään navia tarvitse, kuin matkaa olisi hotellille vain se 5km. Hmm. tuossa tulikin jo se seuraava liikenneympyrä, jossa piti vain heittää 360´kieppi ja takaisin alas, ja heti sitten oikealle tien ali.... Pimeässä ja runsaiden tietöiden, betoniesteiden ja runsaan autoliikenteen seassa kävikin sitten niin, että se liittymä, josta pitikin vain lähteä "ulos", johtikin nyt näemmä jollekkin puomilliselle ja maksulliselle parkkialueelle, joten sitten otettiinkin suunta Cannesiin johtavalle isommalle tielle, ja jo kohta paineltiinkin menemään 110km/h:llä kohti pimeässä kuunvalossa kimmeltävää jokea, (jonka varrella se hotellini sijaitsi), eli hyvä suunta, mutta - mutta....
Tuonne joen rantaan häätyisi päästä, joten ei muuta kuin tuosta valojen jälkeen vasemmalle, tai no...hmm...Punaisissa valoissa odotellessani, gessun ajovalon kenttään tepasteli KISSAN KOKOINEN ROTTA, vipeltäen vihreillä, varmaankin tottuneesti ja maltilla tien ylitse! Kas kummaa, ovat oppineet ihan oikein nämä valojen merkitykset ja kaikki! Vihreällä jatkoin matkaani, kunnes....
Ikinä en ollut käsitellyt näin järeää lukkoketjua, sitten aktiivipalveluksen....
(33 min myöhemmin)...Saavuin hotellin takapihalle, jossa parkkeerasin gessun ison puun juurelle, johon olisikin hyvä ankkuroida sillä JÄREÄLLÄ ankkuriketjulla gessu parkkiin. Navi vielä irti tuulilasiin laittamasta telineestäni, ja reppu selässä kohti pääovea. Viestin mukaan, ovikoodilla saisin oven auki, ja huoneeni n
110, löytyisi toisesta kerroksesta. Ovessa olisi avainkortti paikoillaan. Olin ilmoittanut hotelliin, varausta tehdessäni, että: "Can I get a quet room, please!" Siis vain yksi toive oli minulla, ja kun viimein oikaisin itseni vuoteelle pitkälleni, aloin kuuntelemaan, että mikähän separaattori se pitää tuollaista ääntä?!!! Ääni tuli selvästi jostain seinän takaa, eikä se sitten lakannut koko yönä. Kiitos korvatulppien, sain kuitenkin nukuttua about sen tarvittavat 4-5h, jotta aamulla pääsisin gessun satulaan levänneenä....jatkuu.....
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Yö meni jotenkin korvatulppien ansiosta, tiedä sitten nukuinko 3-4 vaiko peräti 5 tuntia. Tärkeintä oli nyt kuitenkin se, että pikkugessu odotti, (ja toivottavasti oli lukittuna edelleen), takapihalla. Klo lähestyi kuutta, joten oli aika ottaa suihku, koska aamiainen tarjoltaisiin 06:30.... No, varsinaisen suihkun jätin väliin, koska hanasta tuli vain kylmää, tai sitten erittäin kylmää vettä. Vaikka talvisin avantouintia harrastankin, ei se tähän kuvioon nyt oikein sopinut, joten ei tullut aivan kaikkia paikkoja pestyä.
Aamiaishuoneen ovikaan ei sitten avautunut 06:30, eikä kohta sen jälkeenkään? Ikkunat pimeinä joka paikassa, niin ravintolasalissa, kuin kaikkialla muuallakin? Eikä edes mitään ääniäkään missään, paitsi se epämääräinen moottorinpörinä, mitä olin jo koko yön kuunnellutkin! Näinköhän tässä oli hujjauksen makua hieman, aloin epäilemään, ja lähdin vielä kerran tarkistamaan ravintolasalia! En voisi tehdä valitusta metelistä, enkä pääsisi tienpäälle kylläisenä, joka olisi edellytys ~300km:n ajolle, kohti pohjoisen Verdunin laakson seutuja, ja edelleen Combe Lavalia.....
No olihan täällä jo sentään valot ainakin! Ja pöydätkin katettuna! No, olimmehan ranskassa, jossa ei voinut tietenkään odottaa germaanialaista täsmällisyyttä, kun katselin hieman hujan hajan olevia kuppia ja lautasia pöydällä. "Hot Chocklate please - merci beaucoup!", tai jotain sinne päin, ainakin yritin vastailla.
Ja kas, tulihan sieltä ihan oikeata kaakaota ja patongit, croissantit, joten tästä homma lähtisi lopultakin käyntiin! Olo muuttui syödessä ihan kelvolliseksi, joten suihkun jääkylmästä vedestä, ja koko yön jatkuneesta huonemetelistäkään, en sitten sen enemmän enää keskustellut, saati korvausta vaatinut , kun tarjoilijatyttönen kertoi omistajankin tulevan vasta klo 10:00:n jälkeen paikalle. Ja mitäs se toisaalta enää auttaisikaan...
Suupielet pyyhittyäni, kopistelin lattia natisten takaisin yläkerran huoneeseeni, reppu pykälään, kypäri toiseen käteen ja sitten takapihalle ja gessulle. Päivä alkoi juuri valaistumaan, ja ilmassa tuntui välimerellinen lämmin henkäys. Puun alla kyhjötti tukevaan ankkurikettinkiin sidottu pikkugessu, joka oli valmiina kohti uusia seikkailuja...
jatkuu..
Tulevasta piäni näyte, olokaapa hyvät!
Aamiaishuoneen ovikaan ei sitten avautunut 06:30, eikä kohta sen jälkeenkään? Ikkunat pimeinä joka paikassa, niin ravintolasalissa, kuin kaikkialla muuallakin? Eikä edes mitään ääniäkään missään, paitsi se epämääräinen moottorinpörinä, mitä olin jo koko yön kuunnellutkin! Näinköhän tässä oli hujjauksen makua hieman, aloin epäilemään, ja lähdin vielä kerran tarkistamaan ravintolasalia! En voisi tehdä valitusta metelistä, enkä pääsisi tienpäälle kylläisenä, joka olisi edellytys ~300km:n ajolle, kohti pohjoisen Verdunin laakson seutuja, ja edelleen Combe Lavalia.....
No olihan täällä jo sentään valot ainakin! Ja pöydätkin katettuna! No, olimmehan ranskassa, jossa ei voinut tietenkään odottaa germaanialaista täsmällisyyttä, kun katselin hieman hujan hajan olevia kuppia ja lautasia pöydällä. "Hot Chocklate please - merci beaucoup!", tai jotain sinne päin, ainakin yritin vastailla.
Ja kas, tulihan sieltä ihan oikeata kaakaota ja patongit, croissantit, joten tästä homma lähtisi lopultakin käyntiin! Olo muuttui syödessä ihan kelvolliseksi, joten suihkun jääkylmästä vedestä, ja koko yön jatkuneesta huonemetelistäkään, en sitten sen enemmän enää keskustellut, saati korvausta vaatinut , kun tarjoilijatyttönen kertoi omistajankin tulevan vasta klo 10:00:n jälkeen paikalle. Ja mitäs se toisaalta enää auttaisikaan...
Suupielet pyyhittyäni, kopistelin lattia natisten takaisin yläkerran huoneeseeni, reppu pykälään, kypäri toiseen käteen ja sitten takapihalle ja gessulle. Päivä alkoi juuri valaistumaan, ja ilmassa tuntui välimerellinen lämmin henkäys. Puun alla kyhjötti tukevaan ankkurikettinkiin sidottu pikkugessu, joka oli valmiina kohti uusia seikkailuja...
jatkuu..
Tulevasta piäni näyte, olokaapa hyvät!
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Ensimmäiseksi suuntasin gessun etupyörän rantaan, elikkäs lähimmälle uimarannalle tarkistamaan meren lämpötiloja, mutta pulimiseen ei nyt olisi mitenkään aikaa. Tavoite kun oli, Gorges Verdunin pohjoisreuna ja sitten mahdollisesti yöksi Sisteronin "viipalekallio-hotellille", eli sille samaiselle, joka oli jo vuosia sitten tullut tutuksi: "Citadalle", tms. mikä se olikaan nimeltään, ei enää muista, mutta ainakin sinne olisi tänään selvittävä! Booking:in mukaan siellä olisi seutukunnan kohtuu hinnat, ja tilaakin tälle päivälle... .
Rannalle saavuttuani, totesin, että olihan siellä jo yksi uimaan menijä, joten siitä päätellen, veden täytyi olla vielä lämmintä - ja niin muuten olikin! JOS olisi aurinko ollut jo ylhäällä, ja paistanut kimmaltaen välimeren pintaan, niin varmasti olisinkin kuitenkin jäänyt vartiksi kellumaan, mutta kun aurinko vasta teki verkkaista nousuaan. Sitä paitsi, aamurusko ei tietäisi hyvää, eli sateen mahdollisuus näyttäisi tulevan ainakin Nizzan seutuville. Gessu liikkeelle ja suunta kohti Grassea. Matkalla tuonne, tarkastin tietenkin vielä etu- ja takarenkaan ilmanpaineet, vaikka pärrän kunto, etenkin nyt näin kirkkaan päivänvalossakin näytti tosi hyvältä! Renkaat nyt olivat mitä sattuu, edullista edessä ja takana: "Metzeler Tourance ja Pirellin -mikä lie ihme katuslick. Noilla ei paljon olisi asiaa mennä lumisille passoille, eikä edes sohjoon asti!
Tie kun lähti nousemaan ylemmäs, niin tiätty tuliliivikin oli kytkettävä vuorotellen navi:n kanssa. HARMI, kun tässä gessussa ei ollut kuin yksi virranulosotto. Temperaturet oli nyt vielä siedettävät 8´c, ja päiväksi luvassa 18-20´c, mutta mitä ylemmäs tie kapusi, niin sen alemmas se laski. Maaseudulle ja ylängölle päästyäni, seurasinkin mielenkiinnolla, kun lämpömittarin lukemat vajosivat sitä mukaa, kun matka eteni. 5´c....3,5´c......ja sitten lukema alkoikin välkkymään "varoitukseksi" 2.5´c.......
Perälaukku paukutti kevyen kk:n tavoin tarakalla, kun siitä oli jokin kumi, tms. pudonnut jo aiemmin pois. Tästä se Thierrekin opasti, ettei kannata pelästyä, vaan että kyllä se pysyy kiinni ja paikoillaan. Tuulilasi nyt olisi saanut olla korkeampi selvästi. Tämmöisellä "mittarilasilla, ei mitään muuta virkaa kyllä ollut, kuin että sain navi;n telineen siihen kätevästi kylläkin kiinni. Ilmavirran se vain sekoitti suoraan kypärään!
Kahvalämppärit saisivat olla koko ajan tällä reissulla päällä, ainakin ykkösteholla. Pikkugessu muutoin soveltuisi näille mutkapätkille todella hyvin, etenkin kun kytkinkäsi saisi huilata kokonaan. Vaihteet kun menevät päälle niin ylös, kuin alaspäinkin suorastaan "imemällä", joten kyllä tälläisen 1200km:n lenkin jälkeen vasen käsi olisikin aikas kipeänä, jos vielä häätyisi kytkinkahvaa alkaa aina puristelemaan...
Saint-Vallerien jälkeen alkoi sitten viimein jo tulemaan pientä maiseman tynkää vastaan.
Mutta vielä piti lämpötilamittarinkin käydä 2´c:ssa pari kertaa, samoin kuin parin vuoren harjanteen päällä, ennen kuin tie lähti alas, Gorges Verdunin laaksoon vievän joen rantaan, sekä kallioisten vuorenjyrkänteiden kupeelle...
Mikäs se olikaan kevyellä pikkugessulla täällä päästellä, lähes tyhjillä, autioilla maanteillä, kun kaikki lomalaisten bussit, ja asunto- sekä matkailuautot olivat tipoteissään! Hyvä niin, eli jo senkin takia täällä kannatti ohjastella juuri nyt!
Tähän kohdin oli nyt hyvä pysähdellä! Oli aika juoda mehua pullosta, käydä harjanteen päällä monumenttia tsiigaamassa, sekä syödä eväsomena. Tästä kohdin näkyisi vieläpä hyvin Gorges Verdunin "aloitusrotkon" ja sen pystysuorat harmaana siintävät kalliot!
Jatkuu....
Rannalle saavuttuani, totesin, että olihan siellä jo yksi uimaan menijä, joten siitä päätellen, veden täytyi olla vielä lämmintä - ja niin muuten olikin! JOS olisi aurinko ollut jo ylhäällä, ja paistanut kimmaltaen välimeren pintaan, niin varmasti olisinkin kuitenkin jäänyt vartiksi kellumaan, mutta kun aurinko vasta teki verkkaista nousuaan. Sitä paitsi, aamurusko ei tietäisi hyvää, eli sateen mahdollisuus näyttäisi tulevan ainakin Nizzan seutuville. Gessu liikkeelle ja suunta kohti Grassea. Matkalla tuonne, tarkastin tietenkin vielä etu- ja takarenkaan ilmanpaineet, vaikka pärrän kunto, etenkin nyt näin kirkkaan päivänvalossakin näytti tosi hyvältä! Renkaat nyt olivat mitä sattuu, edullista edessä ja takana: "Metzeler Tourance ja Pirellin -mikä lie ihme katuslick. Noilla ei paljon olisi asiaa mennä lumisille passoille, eikä edes sohjoon asti!
Tie kun lähti nousemaan ylemmäs, niin tiätty tuliliivikin oli kytkettävä vuorotellen navi:n kanssa. HARMI, kun tässä gessussa ei ollut kuin yksi virranulosotto. Temperaturet oli nyt vielä siedettävät 8´c, ja päiväksi luvassa 18-20´c, mutta mitä ylemmäs tie kapusi, niin sen alemmas se laski. Maaseudulle ja ylängölle päästyäni, seurasinkin mielenkiinnolla, kun lämpömittarin lukemat vajosivat sitä mukaa, kun matka eteni. 5´c....3,5´c......ja sitten lukema alkoikin välkkymään "varoitukseksi" 2.5´c.......
Perälaukku paukutti kevyen kk:n tavoin tarakalla, kun siitä oli jokin kumi, tms. pudonnut jo aiemmin pois. Tästä se Thierrekin opasti, ettei kannata pelästyä, vaan että kyllä se pysyy kiinni ja paikoillaan. Tuulilasi nyt olisi saanut olla korkeampi selvästi. Tämmöisellä "mittarilasilla, ei mitään muuta virkaa kyllä ollut, kuin että sain navi;n telineen siihen kätevästi kylläkin kiinni. Ilmavirran se vain sekoitti suoraan kypärään!
Kahvalämppärit saisivat olla koko ajan tällä reissulla päällä, ainakin ykkösteholla. Pikkugessu muutoin soveltuisi näille mutkapätkille todella hyvin, etenkin kun kytkinkäsi saisi huilata kokonaan. Vaihteet kun menevät päälle niin ylös, kuin alaspäinkin suorastaan "imemällä", joten kyllä tälläisen 1200km:n lenkin jälkeen vasen käsi olisikin aikas kipeänä, jos vielä häätyisi kytkinkahvaa alkaa aina puristelemaan...
Saint-Vallerien jälkeen alkoi sitten viimein jo tulemaan pientä maiseman tynkää vastaan.
Mutta vielä piti lämpötilamittarinkin käydä 2´c:ssa pari kertaa, samoin kuin parin vuoren harjanteen päällä, ennen kuin tie lähti alas, Gorges Verdunin laaksoon vievän joen rantaan, sekä kallioisten vuorenjyrkänteiden kupeelle...
Mikäs se olikaan kevyellä pikkugessulla täällä päästellä, lähes tyhjillä, autioilla maanteillä, kun kaikki lomalaisten bussit, ja asunto- sekä matkailuautot olivat tipoteissään! Hyvä niin, eli jo senkin takia täällä kannatti ohjastella juuri nyt!
Tähän kohdin oli nyt hyvä pysähdellä! Oli aika juoda mehua pullosta, käydä harjanteen päällä monumenttia tsiigaamassa, sekä syödä eväsomena. Tästä kohdin näkyisi vieläpä hyvin Gorges Verdunin "aloitusrotkon" ja sen pystysuorat harmaana siintävät kalliot!
Jatkuu....
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Häätyy sanoa, että täällä on jopa parempaa ruskaa havaittavissa, kun muutama viikko sitten Lemmenjoella, jonne sitä ei tänä vuonna juurikaan tullut. Mutta sitten jo taas jatketaan matkaa, ja olipa pari muutakin pärrämiestä tullut samalle nähtävyydelle. Germaaneja kahdella RT:llä. Annan heidän mennä ohitse, niin saadaan sitten parempaa ajokuvaa GoPro:lle, tuumaan, kun vetävätkin jo samalla mutkassa ohitseni.
Osoite näyttäisi heilläkin olevan aivan sama: Gorges Verdunin pohjoisreuna, jossa häätyy ohjastellakkin paljon tarkemmin, kuin eteläpuolen rennommilla teillä. Tie lähtee kutakuinkin välittömästi nousemaan, kun erkaannumme peräkanaa mutkikasta ja somaa asfalttipätkää, jossa tosin kuoppaakin löytyy niin, että tulee amalgaamipaikkojen kiinnipysyminen kyllä mieleen! Noh, onhan se kevväillä taas uusintatarkastus, kun erään mutkan jälkeen germaanit erkaantuvat pienelle, mielestäni niin kovin vaatimattomalle nähtävyyspaikan levikkeelle huilaamaan, vai oliko syy meikäläisen takaa-ajossa?
Jatketaan nyt sentään kunnon maisemiin, ennen kuin otetaan kameraa esille. Muutamat sadepisarat ilmestyy visiiriin, mutta eihän se ole kuin näiden matalalla kulkevien pilvien syytä, tai kun tie nousee ylös pilviin, pitäisi oikeammin sanoa. Sitten tulee parit tiukat mutkat vielä, ja tuossa näyttäisi olevan jotain jo katseltavaa...vedän Gessun sopivasti ylämäkeen ja sivujalalle parkkiin.
Olihan tässä nyt sentään jo jotain piäntä "yritystä" ainakin maisemien suhteen, totean, kun tarkkailen parkkialueen suunnalla vuorikiipeilyvarusteitaan sovittavia kiipeilyhemmoja. Olivat selvästi tulossa juuri tähän suuntaan, missä seisoin jyrkänteellä, tai jopa tyhjän päällä. Ihan pystysuoraa kalliota kun oli suoraan allamme.
Köydet ja hakaset heiluen, marssivat he polkua jyrkänteelle päin edeten, lopulta kadoten puskien taakse. Noh, harrastushan se kai tuokin oli, mutta ei kiitos minulle ei! Kun astelin jo takaisin kohti Gessua. Mars matkaan, ja yhä vain ylemmäs ja ylemmäs nousevaan tietä. Tässähän pitikin alkaa kääntelemään kypärän asentoa jo joka suuntaan, kun maiseman tynkää alkoi tulemaan vastaan jo vähän joka suunnalta.
Ja sitten, kun tieura lähtikin laskuun kohti kanjonin eteläreunaa, pongasinkin jo tuttuja tunneleita "vastarannalta", erityisesti tämä, jossa oli useita ikkunoita ulos. Hyvin näkyi myös se kuulu silta, Pont de l´Artuby, josta porukat hyppivät benji-hyppyjä alas syvyyteen! Aikas hurjalta tuntuisi tuollainenkin harrastus......
Kyllähän tämä pohjoispuoli voittaa eteläpuoliajon 6 -0 selvästi!
jatkuu....
Osoite näyttäisi heilläkin olevan aivan sama: Gorges Verdunin pohjoisreuna, jossa häätyy ohjastellakkin paljon tarkemmin, kuin eteläpuolen rennommilla teillä. Tie lähtee kutakuinkin välittömästi nousemaan, kun erkaannumme peräkanaa mutkikasta ja somaa asfalttipätkää, jossa tosin kuoppaakin löytyy niin, että tulee amalgaamipaikkojen kiinnipysyminen kyllä mieleen! Noh, onhan se kevväillä taas uusintatarkastus, kun erään mutkan jälkeen germaanit erkaantuvat pienelle, mielestäni niin kovin vaatimattomalle nähtävyyspaikan levikkeelle huilaamaan, vai oliko syy meikäläisen takaa-ajossa?
Jatketaan nyt sentään kunnon maisemiin, ennen kuin otetaan kameraa esille. Muutamat sadepisarat ilmestyy visiiriin, mutta eihän se ole kuin näiden matalalla kulkevien pilvien syytä, tai kun tie nousee ylös pilviin, pitäisi oikeammin sanoa. Sitten tulee parit tiukat mutkat vielä, ja tuossa näyttäisi olevan jotain jo katseltavaa...vedän Gessun sopivasti ylämäkeen ja sivujalalle parkkiin.
Olihan tässä nyt sentään jo jotain piäntä "yritystä" ainakin maisemien suhteen, totean, kun tarkkailen parkkialueen suunnalla vuorikiipeilyvarusteitaan sovittavia kiipeilyhemmoja. Olivat selvästi tulossa juuri tähän suuntaan, missä seisoin jyrkänteellä, tai jopa tyhjän päällä. Ihan pystysuoraa kalliota kun oli suoraan allamme.
Köydet ja hakaset heiluen, marssivat he polkua jyrkänteelle päin edeten, lopulta kadoten puskien taakse. Noh, harrastushan se kai tuokin oli, mutta ei kiitos minulle ei! Kun astelin jo takaisin kohti Gessua. Mars matkaan, ja yhä vain ylemmäs ja ylemmäs nousevaan tietä. Tässähän pitikin alkaa kääntelemään kypärän asentoa jo joka suuntaan, kun maiseman tynkää alkoi tulemaan vastaan jo vähän joka suunnalta.
Ja sitten, kun tieura lähtikin laskuun kohti kanjonin eteläreunaa, pongasinkin jo tuttuja tunneleita "vastarannalta", erityisesti tämä, jossa oli useita ikkunoita ulos. Hyvin näkyi myös se kuulu silta, Pont de l´Artuby, josta porukat hyppivät benji-hyppyjä alas syvyyteen! Aikas hurjalta tuntuisi tuollainenkin harrastus......
Kyllähän tämä pohjoispuoli voittaa eteläpuoliajon 6 -0 selvästi!
jatkuu....
unohtuko köydet ja valjaat kotiin, kun ei kiipeily napannut ? 
Epäilen kyllä ettei tää onnistuis vaikka jonkun kerran kävis treenamassa ...
https://youtu.be/yDx98Ax0kfo
Epäilen kyllä ettei tää onnistuis vaikka jonkun kerran kävis treenamassa ...
https://youtu.be/yDx98Ax0kfo
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
jjjjj sanoi:unohtuko köydet ja valjaat kotiin, kun ei kiipeily napannut ?
Epäilen kyllä ettei tää onnistuis vaikka jonkun kerran kävis treenamassa ...
https://youtu.be/yDx98Ax0kfo
Juu ja ei! Varjohommia ja sukellusta tehty, mut tää kiipeily ei ole sentään mun juttu!
Aika tiukkaa shittiä, noita ei harrastajien joukossakaan ole pilvin pimein suomessa, jotka tuon pystyy vetämään.jjjjj sanoi:unohtuko köydet ja valjaat kotiin, kun ei kiipeily napannut ?
Epäilen kyllä ettei tää onnistuis vaikka jonkun kerran kävis treenamassa ...
https://youtu.be/yDx98Ax0kfo
Kotarikuski
Betatestaaja
Merialpeilla maasto on ihan erilaista kuin dolomiiteilla. Mukavaa mp-seutua toki. Mitä mahtaa olla tuo violettiin vivahtava tummanpunainen kivilaji, muualla sitä ei ole näkyviin osunut.
Jatkopätkää odotellaan.
Jatkopätkää odotellaan.
Kiitti Huurukselle vinkistä motovuokraamosta, taidan joskus kokeilla samaa. Heinäkuussa olin omalla pyörällä samoissa maisemissa, mutta välillä tuli vettä enemmän kuin tarpeeksi niin jäi maisemien ihailu vähän puolitiehen. https://www.youtube.com/watch?v=BmpNQjEIRNQ
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Kanjonin reunaa oli oivallista päästellä perälaukku tasaisia paukutuksia päästellen, kun tiet olivat lähes autiot! Vain muutamat vastaantulijat, eikä sateestakaan ollut vielä tietoa! Oivallista kiipeilyseutua varmasti alan harrastajille, mutta kuten tulikin jo varmaan selväksi, ei minulle tuollaista! Ei koskaan!
Päivän tavoitteeksi olin alkuunsa laatinut Sisteronin, eli sellaisen pienen mutta upean linnoituskaupungin reittini varrelta, olettaen, että sekä sadesää, että lyhyempi valoisa aika, rajoittaisi matkani etenemistä. Nyt kuitenkin näyttäisi, että Sisteronissa olisin jo ruoka-aikaan, josta vielä pääsisin syötyäni jatkamaan tietä E712, kohti Serresiä, ja ensimmäistä Col:ia, elikkäs Col de Gabrea. Ja JOS Herra tahtoisi, olisin yötä jossain hyvissä asemissa ajatellen erästä valitsemaani, "Must to see"- kohdetta, elikkäs Combe Lavalia. Tuo oli nimittäin aiiiikas hyvän ja "vaarallisen" näköinen ainakin YouTubesta tsiigattuna, mutta ennen kaikkea, se oli minulta vielä ajamatta.
Ainoa ns. piäni murhe, oli se, että laajempi - lähes kaiken kattava ja isompi saderintama oli tulossa juurikin näille seuduin, jonka ennusteen olin tarkistanut vielä aamun säätiedotuksesta!
Ajopukuni pitäisi kyllä veden, sekä takkini, että housuni, mutta se rajallinen näkyväisyys pin-lock;ista huolimatta! Se ei olisi hyvä, eikä tietenkään valokuvista saati GoPro-videoistakaan tulisi juuri mitään......
Mutta sitten kun saavuin Sisteronin kaupunkiin, oli kello paikallista aikaa juurikin tulossa 15:00, joten TIÄTENKIN, kaikki ruokamestat menivät sitä mukaa kiinni, kun läheisellä kävelykadulla käppäilin, ja tartuin ravintoloiden ulko-oviin kiinni! Mitenkäs se nyt näin meni, kun muistin että vasta klo 16:00 alkaisi tämä ranskisten "siesta!". Noh, ei sitten voinut muuta, kuin palata Gessulle, jonka olin jättänyt sen tutun hotellin "Citadellin" eteen, ja onneksi sentään sen alakerrasta sain helpotusta wc:n muodossa....
Eihän tässä auttanut muu, kuin jatkaa matkaa! Kaivoin perälaukussa valmiina avoinna eli levitetystä kartastani seuraavan mahdollisen ruoka- ja / tai yöpaikkani nimeä, ja sehän olikin aiiiikas sopivalta kuulostava: "DIE" !
Nose! Olinhan tänne tullut nuitten "Dangerousroad"- sivujen houkuttelemana, niin ei muuta kuin tuonne syömään ja vaikkapa yöksikin?
Kypäri päähän ja hyökkäsin tunnelista ulostautuvan autoletkan perään.....
jatkuu....
Päivän tavoitteeksi olin alkuunsa laatinut Sisteronin, eli sellaisen pienen mutta upean linnoituskaupungin reittini varrelta, olettaen, että sekä sadesää, että lyhyempi valoisa aika, rajoittaisi matkani etenemistä. Nyt kuitenkin näyttäisi, että Sisteronissa olisin jo ruoka-aikaan, josta vielä pääsisin syötyäni jatkamaan tietä E712, kohti Serresiä, ja ensimmäistä Col:ia, elikkäs Col de Gabrea. Ja JOS Herra tahtoisi, olisin yötä jossain hyvissä asemissa ajatellen erästä valitsemaani, "Must to see"- kohdetta, elikkäs Combe Lavalia. Tuo oli nimittäin aiiiikas hyvän ja "vaarallisen" näköinen ainakin YouTubesta tsiigattuna, mutta ennen kaikkea, se oli minulta vielä ajamatta.
Ainoa ns. piäni murhe, oli se, että laajempi - lähes kaiken kattava ja isompi saderintama oli tulossa juurikin näille seuduin, jonka ennusteen olin tarkistanut vielä aamun säätiedotuksesta!
Ajopukuni pitäisi kyllä veden, sekä takkini, että housuni, mutta se rajallinen näkyväisyys pin-lock;ista huolimatta! Se ei olisi hyvä, eikä tietenkään valokuvista saati GoPro-videoistakaan tulisi juuri mitään......Mutta sitten kun saavuin Sisteronin kaupunkiin, oli kello paikallista aikaa juurikin tulossa 15:00, joten TIÄTENKIN, kaikki ruokamestat menivät sitä mukaa kiinni, kun läheisellä kävelykadulla käppäilin, ja tartuin ravintoloiden ulko-oviin kiinni! Mitenkäs se nyt näin meni, kun muistin että vasta klo 16:00 alkaisi tämä ranskisten "siesta!". Noh, ei sitten voinut muuta, kuin palata Gessulle, jonka olin jättänyt sen tutun hotellin "Citadellin" eteen, ja onneksi sentään sen alakerrasta sain helpotusta wc:n muodossa....
Eihän tässä auttanut muu, kuin jatkaa matkaa! Kaivoin perälaukussa valmiina avoinna eli levitetystä kartastani seuraavan mahdollisen ruoka- ja / tai yöpaikkani nimeä, ja sehän olikin aiiiikas sopivalta kuulostava: "DIE" !
Nose! Olinhan tänne tullut nuitten "Dangerousroad"- sivujen houkuttelemana, niin ei muuta kuin tuonne syömään ja vaikkapa yöksikin?
Kypäri päähän ja hyökkäsin tunnelista ulostautuvan autoletkan perään.....
jatkuu....
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Vieläkään ei ollut satanut tippaakaan, joten "so far - so good!" YES! Gessu pääsisi kohta juurikin niille teille, jossa tämä olisi omiaan! Kevyt, siro ja hoppusesti kiihtyvä! Toki tehoa saisi olla kuten isommassa Gessussa, samoin kuin vääntöä, mutta onhan iso Gessu turhan painava tiukoille mutkille!
Serres, Aspres-Sur-Buech (D993), Saint-Pierre-d´Argencon ja La Beaume..... Tälläiset kylät häätyisi tulla vastaani, ennen tuota ensimmäistä passoa, eli Col De Gabrea! Vielä ei näkynyt varsinaisia vuoria, tms. merkittäviä huippuja, mutta toki pilvetkin olivat suhteellisen alhaalla, ja metsäinen maasto tiätty haittasi näkyvyyttä myös...
Mutta sitten aivan yllättäen, tie lähtikin nousemaan, jonka huomasin parhaiten siitä, että Gessun vaihdepolinta oli alettava hämmentämään ja tulihan siinä sitten jo mutkia vastaankin. Ripeitä kiihdytyksiä ja taas jarruja, kakkonen - kolmonen "BROOOOOOAAAAAAA!" mökät kaikui kallioleikkausten lomassa, kun arvelin, jokos se tämä olisikin jo se "Gabre"? Olihan se! Vielä muutamia mutkia vasemmalle ja perään oikealle: "RÄÄÄÄP-RÄÄÄ- BROOOOOOAAA!" Kun jo saavutinkin jo huipun, jonka tienvarsitaulussa lukikin tuo samainen nimi: "Col Du Gabre".
Tosin olisin odottanut näkeväni hieman paremmat maisemat, mutta nyt korkeudesta kertoi vain tien reunassa, parissa kohdin kasaanutuneet lumikasat. No eipä ollut ylösmenoreitillä juuri mitään nähtävää, tuumasin, samalla kun painelin jo kohti alamäkeä: "Rääääää-pp-päääääää - WROOOOOOOAAA!"
Sitten olinkin jo kohta jollain ihme suoralla, aivvvan mitään sanomattomalla, kuin melkein motarilla ja saavuin pienen Moliers-Glnadaz- kylän jälkeen viimeinkin paikkaan: "kuolla pois", eli DIE:hen.
Täällä olisi varmaan hotellia tarjolla, ja pääsisin viimein myös syömäänkin! Pakko päästä.....!
Otin Gessu parkkiin suoraan ensimmäisenä vastaan tulevan hotellin eteen; "Hotel Les Alpes", ja vaikka kivinen katupahainen olikin kapea kuin mikä, jätin Gessun suoraan jalkakäytävälle, ja pinkaisin sisälle respan tiskin eteen. YES! Huone löytyisi, ja vielä Gessullekkin oma pilttuu, eli oikea autotallikin!
Toki pyysin nähdä huoneeni ennen päätökseni tekoa, mutta kun se oli ihan OK, ja kuumaa vettäkin oli luvassa, niin en enää epäröinyt yhtään, vaan palasin ripeästi alakertaan ja suoraan kadulle, jossa hotellin isäntä jo odottikin meikäläistä, opastaakseen Gessulleni reitin autotallilleen alemmas kylän vieläkin vanhemmille ja kapeimmille kaduille....
Taitaa olla vuosisatoja wanha viinikellari tämä pimeä, tunkkainen ja holvikattoinen, nyt autotallina toimiva tila, tuumasin, kun purin vermeet laukuista reppuuni, ja jätin kypäräni Gessun peiliin roikkumaan.
Ovi säppiin, ja "that´s it!" Eipähän tarvinnut viritellä taas sitä aivvvvan HIRVEÄN painoista kettinkiä eturenkaaseen, se, jolla esim. Leopard panssarivaunuja voi kiskoa suolta takaisin kovemmalle maalle. Sen oloista kettinkiä se on, mutta varmaan sitten Nizzan keskustan hulinoissa tarpeellinen!
Tiätty hotellin ravintola oli tähän aikaan vielä kiinni, koska kello ei ollut kuin vasta viisi! Samoin kun kiertelin kadulla muita ruokamestoja etsien, totesin että aivan turha homma, mutta ruokaa oli kyllä nyt jo saatava jostain! Ees- takaisin kulkiessani, ja jopa samoja katujakin päädyin sitten johonkin sellaiseen "suklaapuoti-sekavalmisruoka-kinkki-pikkuputiikkiin", josta uskokaa tai älkää, sain puhuttua itselleni jonkinlaisen "mitähänselieloppujenlopuksiollutkaan"- aterian! Sain, vaikka myyjä, eikä hänen 8 vuotias pikkutyttöapulainen kumpikaan osanneet pätkääkään englantia, enkä minäkään sitten ranskaa... Mutta onneksi lompakostani löysin vaimoni sinne joskus laittaman pikkulappusen: "vegeterian", tms. mitähän siinä oikein lukikaan, mutta se toimi!
Vihdoin lämmin kermaperunoilta maistuva ateria, patonkia runsaasti ja VOILÀ, vai miten se sanotaankaan, mutta homma oli nyt OK! Takaisin sitten vain hotellille, huoneeseen ja en edes muista, nukahdinko jo ennen, kuin sammutin telkkarin, vai olinkohan sitä edes avannutkaan missään vaiheessa..... z zz zzzz zzzzz!
Aamulla havahduin, kun kuuntelin ulkoa kantautuvaa hentoa sateen ropinaa - ei kai........kyllä muuten joo! NYT se saderintama oli saapunut, mistä tosin oli ennusteetkin jo pariakin päivää aiemmin ilmoittaneet! Mutta minkäs teet! Ei muuta kuin aamutoimet, aamiainen ja käppäillen wanhalle viinikellarille Gessua noutamaan, ja oikeastaan, eihän tämä suomessa olisi edes oikea sade! Vain muutamia pisaria ja hiljelleen tuli visiiriin ja takilleni! Tästä ei olisi mitään haittaa, jos se vain pysyisi näin hentona tämä sade!
Tietenkään maisemia ei saisi kuvattua samalla tavalla, kuin auringossa, mutta eteenpäin vain nyt ja mars! Tankattavakin oli paikallisen marketin automaatilla, ja sitten GoPro pipoon kiinni, ja menoksi! Nyt tie lähtikin nousemaan ihan "oikeille" vuorille, joten pian alkaisikin se odotettu "tankojumppa". Vuoroin oikealle sitten vasemmalle, tuliliivi tosin oli jo päällä, että kyllähän tässä olisi jo lämmintä, vaikka vain suoraa tietä olisi menty. Mutta Combe Laval odotti edessä, joka oli se yksi niistä "Dangerousroad"- kohteistani!
Muuten, jos ajatellaan mitä tuollaiset "Dangerousroad":id oikeasti ovat, niin periaatteessa aivan kaikki! Ihan alkaen kotipihan tutusta tiestä lähtien, kun sää- ja muut muuttujat ovat pahasti päällekkäin. Mimmoset renkaat jääpolanteella, mimmoset valot rankassa lumisateessa ja pimeässä, jne. Ihan jokainen tienpätkä voisi olla tässä samaisessa luettelossa, mutta tiätty tähän sivustoon on koottuna, sanotaanko, ne kaikkien "näyttävimmät" ja sitä myötä mielenkiintoisimmat yleisen tiehoidon ja ylläpidon alaiset maisematiet.
Jos katsotaan vaikkapa Col de
I´Iserania, tai vaikkapa Bonettea, niin mitäs ihmeellistä nyt noissa sitten on? Korkealle nousee, mutkaa on, mutta eihän siinä sitten muuta ollutkaan! Ja nämä sitten tässä luettelossa tä? Saati sitten Col d´Izoard haloo ? Toissakesänä, kun kaverin Adventuren toin kotisuomeen spaniasta, niin juurikin tämän passon otin tarkoituksella, ja ei mitenkään ihmeellinen tämä pätkä ollut. Melkein voisi sanoa että päinvastoin! Adventuren karstat lähti tuolla osuudella varmasti putkista pois, kun keskinopeus nousi varmasti suuremmaksi, mitä "normitiellä" olisi noussut.
Ja sitten, (saa nauraa!), onhan siellä suomestakin muutamat "Dangerouspätkät" he hee.....
Muotkatakka, ja esimerkiksi Savikyläntie hui kamalaa! Missähän päin se onkin tuollainen hurjaakin hurjempi savikkotie ?
No, nyt olin kuitenkin matkalla kohti Combe Lavalia, joten saattaahan se sittenkin olla "vain" kapea ja mutkainen tie jossain vuoren kupeella? Katsotaan mitä tuleman pitää......
jatkuu....
Serres, Aspres-Sur-Buech (D993), Saint-Pierre-d´Argencon ja La Beaume..... Tälläiset kylät häätyisi tulla vastaani, ennen tuota ensimmäistä passoa, eli Col De Gabrea! Vielä ei näkynyt varsinaisia vuoria, tms. merkittäviä huippuja, mutta toki pilvetkin olivat suhteellisen alhaalla, ja metsäinen maasto tiätty haittasi näkyvyyttä myös...
Mutta sitten aivan yllättäen, tie lähtikin nousemaan, jonka huomasin parhaiten siitä, että Gessun vaihdepolinta oli alettava hämmentämään ja tulihan siinä sitten jo mutkia vastaankin. Ripeitä kiihdytyksiä ja taas jarruja, kakkonen - kolmonen "BROOOOOOAAAAAAA!" mökät kaikui kallioleikkausten lomassa, kun arvelin, jokos se tämä olisikin jo se "Gabre"? Olihan se! Vielä muutamia mutkia vasemmalle ja perään oikealle: "RÄÄÄÄP-RÄÄÄ- BROOOOOOAAA!" Kun jo saavutinkin jo huipun, jonka tienvarsitaulussa lukikin tuo samainen nimi: "Col Du Gabre".
Tosin olisin odottanut näkeväni hieman paremmat maisemat, mutta nyt korkeudesta kertoi vain tien reunassa, parissa kohdin kasaanutuneet lumikasat. No eipä ollut ylösmenoreitillä juuri mitään nähtävää, tuumasin, samalla kun painelin jo kohti alamäkeä: "Rääääää-pp-päääääää - WROOOOOOOAAA!"
Sitten olinkin jo kohta jollain ihme suoralla, aivvvan mitään sanomattomalla, kuin melkein motarilla ja saavuin pienen Moliers-Glnadaz- kylän jälkeen viimeinkin paikkaan: "kuolla pois", eli DIE:hen.
Täällä olisi varmaan hotellia tarjolla, ja pääsisin viimein myös syömäänkin! Pakko päästä.....!
Otin Gessu parkkiin suoraan ensimmäisenä vastaan tulevan hotellin eteen; "Hotel Les Alpes", ja vaikka kivinen katupahainen olikin kapea kuin mikä, jätin Gessun suoraan jalkakäytävälle, ja pinkaisin sisälle respan tiskin eteen. YES! Huone löytyisi, ja vielä Gessullekkin oma pilttuu, eli oikea autotallikin!
Toki pyysin nähdä huoneeni ennen päätökseni tekoa, mutta kun se oli ihan OK, ja kuumaa vettäkin oli luvassa, niin en enää epäröinyt yhtään, vaan palasin ripeästi alakertaan ja suoraan kadulle, jossa hotellin isäntä jo odottikin meikäläistä, opastaakseen Gessulleni reitin autotallilleen alemmas kylän vieläkin vanhemmille ja kapeimmille kaduille....
Taitaa olla vuosisatoja wanha viinikellari tämä pimeä, tunkkainen ja holvikattoinen, nyt autotallina toimiva tila, tuumasin, kun purin vermeet laukuista reppuuni, ja jätin kypäräni Gessun peiliin roikkumaan.
Ovi säppiin, ja "that´s it!" Eipähän tarvinnut viritellä taas sitä aivvvvan HIRVEÄN painoista kettinkiä eturenkaaseen, se, jolla esim. Leopard panssarivaunuja voi kiskoa suolta takaisin kovemmalle maalle. Sen oloista kettinkiä se on, mutta varmaan sitten Nizzan keskustan hulinoissa tarpeellinen!
Tiätty hotellin ravintola oli tähän aikaan vielä kiinni, koska kello ei ollut kuin vasta viisi! Samoin kun kiertelin kadulla muita ruokamestoja etsien, totesin että aivan turha homma, mutta ruokaa oli kyllä nyt jo saatava jostain! Ees- takaisin kulkiessani, ja jopa samoja katujakin päädyin sitten johonkin sellaiseen "suklaapuoti-sekavalmisruoka-kinkki-pikkuputiikkiin", josta uskokaa tai älkää, sain puhuttua itselleni jonkinlaisen "mitähänselieloppujenlopuksiollutkaan"- aterian! Sain, vaikka myyjä, eikä hänen 8 vuotias pikkutyttöapulainen kumpikaan osanneet pätkääkään englantia, enkä minäkään sitten ranskaa... Mutta onneksi lompakostani löysin vaimoni sinne joskus laittaman pikkulappusen: "vegeterian", tms. mitähän siinä oikein lukikaan, mutta se toimi!
Vihdoin lämmin kermaperunoilta maistuva ateria, patonkia runsaasti ja VOILÀ, vai miten se sanotaankaan, mutta homma oli nyt OK! Takaisin sitten vain hotellille, huoneeseen ja en edes muista, nukahdinko jo ennen, kuin sammutin telkkarin, vai olinkohan sitä edes avannutkaan missään vaiheessa..... z zz zzzz zzzzz!
Aamulla havahduin, kun kuuntelin ulkoa kantautuvaa hentoa sateen ropinaa - ei kai........kyllä muuten joo! NYT se saderintama oli saapunut, mistä tosin oli ennusteetkin jo pariakin päivää aiemmin ilmoittaneet! Mutta minkäs teet! Ei muuta kuin aamutoimet, aamiainen ja käppäillen wanhalle viinikellarille Gessua noutamaan, ja oikeastaan, eihän tämä suomessa olisi edes oikea sade! Vain muutamia pisaria ja hiljelleen tuli visiiriin ja takilleni! Tästä ei olisi mitään haittaa, jos se vain pysyisi näin hentona tämä sade!
Tietenkään maisemia ei saisi kuvattua samalla tavalla, kuin auringossa, mutta eteenpäin vain nyt ja mars! Tankattavakin oli paikallisen marketin automaatilla, ja sitten GoPro pipoon kiinni, ja menoksi! Nyt tie lähtikin nousemaan ihan "oikeille" vuorille, joten pian alkaisikin se odotettu "tankojumppa". Vuoroin oikealle sitten vasemmalle, tuliliivi tosin oli jo päällä, että kyllähän tässä olisi jo lämmintä, vaikka vain suoraa tietä olisi menty. Mutta Combe Laval odotti edessä, joka oli se yksi niistä "Dangerousroad"- kohteistani!
Muuten, jos ajatellaan mitä tuollaiset "Dangerousroad":id oikeasti ovat, niin periaatteessa aivan kaikki! Ihan alkaen kotipihan tutusta tiestä lähtien, kun sää- ja muut muuttujat ovat pahasti päällekkäin. Mimmoset renkaat jääpolanteella, mimmoset valot rankassa lumisateessa ja pimeässä, jne. Ihan jokainen tienpätkä voisi olla tässä samaisessa luettelossa, mutta tiätty tähän sivustoon on koottuna, sanotaanko, ne kaikkien "näyttävimmät" ja sitä myötä mielenkiintoisimmat yleisen tiehoidon ja ylläpidon alaiset maisematiet.
Jos katsotaan vaikkapa Col de
I´Iserania, tai vaikkapa Bonettea, niin mitäs ihmeellistä nyt noissa sitten on? Korkealle nousee, mutkaa on, mutta eihän siinä sitten muuta ollutkaan! Ja nämä sitten tässä luettelossa tä? Saati sitten Col d´Izoard haloo ? Toissakesänä, kun kaverin Adventuren toin kotisuomeen spaniasta, niin juurikin tämän passon otin tarkoituksella, ja ei mitenkään ihmeellinen tämä pätkä ollut. Melkein voisi sanoa että päinvastoin! Adventuren karstat lähti tuolla osuudella varmasti putkista pois, kun keskinopeus nousi varmasti suuremmaksi, mitä "normitiellä" olisi noussut.
Ja sitten, (saa nauraa!), onhan siellä suomestakin muutamat "Dangerouspätkät" he hee.....
Muotkatakka, ja esimerkiksi Savikyläntie hui kamalaa! Missähän päin se onkin tuollainen hurjaakin hurjempi savikkotie ?
No, nyt olin kuitenkin matkalla kohti Combe Lavalia, joten saattaahan se sittenkin olla "vain" kapea ja mutkainen tie jossain vuoren kupeella? Katsotaan mitä tuleman pitää......
jatkuu....
Viimeksi muokattu:
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
krummi sanoi:
Qui! Nimenomaan rauhallinen huone on aina "must", samoin kuin "top-floor", jos vain mahdollista....
Hyä huone oli, rauha, kuumavesi myäs aamulla, ja hissikin! Aamiainen tosin "perussettiä":
-Patonki, cafe-chocklad-croissant-yogurth-marmelade, eli net tomaatit/kurkut/juustot häätyy syödä muissa maissa
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Pisaraa tuli koko ajan visiiriin, mutta nou hätää, koska sekä takkini, housuni, että saappaat pitävät kyllä veden ulkopuolella, eli missä sen pitääkin olla. Tuliliivi ja kahvalämppärit päällä ei tule ropleemia, vaikka pitäisi ajella koko päivä sateessa, (niin kuin muuten sitten pitikin!...). Gessu toimi kuin se perinteinen sveitsiläinen kello ja aikaahan tässä oli ajella rauhassa, ennen kaikkea!
Ainoa pieni huoli tulisi olemaan Brianconiin pääsy, elikkäs kun kaikki korkeammat passot muuttuvat vesisateella lumiajohommiksi, niin nyt kun ja jos sitä tulee koko päivän, tai peräti kaksi, niin kyllä se Col du Chaussy saattaisi jäädä pois tykkänään meikäläisen reitiltä....? Ongelma kun oli tuo vuorten ylitys Alpe d´Huezin ja Les Deux Alpesin jälkeen kun lähdetään nousemaan La Gravesta edemmäs...tielle D902, joka vie ylös Col du Galibierille!
Onneksi tuonne oli vielä kuitenkin matkaa, ja tänään oli vasta torstai. Sää ennättäisi vielä muuttua, eli JOS hyvin kävisi, ja Herramme tahtoisi, niin tänään ajelisin jonnekkin Les 2 Alpesiin, jossa olisin yötä, ja sitten vasta huomenna lähtisin ylittämään korkeimmat tiet, ja kohti Chaussya.....?
Nyt kuitenkin mentiin vasta Combe Lavalia kohden, ja vielä se Route de Presleskin olisi noita laskettelukeskuksia ennen..(Alp d´Huez / Les 2 Alpes).
Mutta mikäs keltainen kyltti tulee tuosta vastaan!? Ei kai nyt tämäkin tie ole jo suljettu..... En kuitenkaan jää vesisateessa sitä siihen tavailemaan, ja kaasutan Gessun uudelleen vauhtiin, ja kohti edessä näkyviä serpentiinimutkia! Jotain päivämääriä ja kellonaikoja siinä kyllä oli raapusteltu, mutta enköhän kohta näe, jos ei yhtään autoa tule vastaan, joka tarkoittaisi sitten sitä tietenkin, että tie olisi tuolla edessä poikki!
Nousen ylemmäs ja kiittelen samalla Kiinan poikia tämän Rotaxin vaihdelootan toimivuudesta. Niin somasti se imee vaihteet sisäänsä, vaihdoimpa sitten isommalle, tai takaisin pienemmälle ilman kytkintä! Ihme homma se "shiferin" mainospuhe, kun kaikilla omilla pärrilläni olen aina ajellut ilman kytkintä, (juu paitse se LT!), sillä se ei onnistu!
Mutta nyt tuolla näkyy jo ainakin yhden auton valot! YES! On siellä tie avoinna, paitsi jos se onkin tienrakentajen autoja? Noh, mennään nyt kuitenkin niin pitkälle, kunnes tulee totaalinen stoppi eteen!
Gessu kiidättää yhä ylemmäs ja korkeammalle niiiiin kevyesti ja kun eräässä neulansilmässä katselen alemmas laaksoon, niin näen jo sielläkin parit auton valot, joten ei hätää, kyllä paikallisetkin näköjään suuntaavat tälle tielle, joten täytyyhän sen silloin olla avoinna!
Ylös ja taas vain ylös nousee tämä paikoin uudella asfaltilla päällystetty kapeahko tie, joten erityisesti mutkissa pitää kaasua annostella maltilla! Uusi asfaltti ja nämä oudot, alla olevat renkaat, kun ei ole hyvä yhdistelmä! Sitten mentiinkin jo kohta tunneliin, metsäpätkää mutkitellen ja lopulta saavun alas peltovainioiden jälkeen kylään, joka ei juuri pienempi enää voisi olla. Tien risteyksessä, keskellä kylää, yritän löytää edes yhden "järkevältä" kuulostavan kyltin, mutta kun ei...? Mihinkäs sitten? Postiauton kuski touhuaa jotain tuossa ilmeisesti postin edessä, joten ei muuta kuin kysymään häneltä tietä?
"Jaahas, bien, attendez ... Vous devez exécuter la première fois dans cette direction kilomètre pari, et puis vous tournez à gauche, vers les montagnes ....
Kiitän miestä ystävällisesti tiedoista: "merci beaucoup monsiur!" ranskan kielellä, koska englantia ei misjöö osannut sanaakaan. Joten muuta kuin miehen käden osoittamaan suuntaan jonkin matkaa, ja sehän on selvä, ettei se Combe Laval missään pellolla sijainnut, joten ylös vain heti kun vain mistä pääsee....
jatkuu....
Ainoa pieni huoli tulisi olemaan Brianconiin pääsy, elikkäs kun kaikki korkeammat passot muuttuvat vesisateella lumiajohommiksi, niin nyt kun ja jos sitä tulee koko päivän, tai peräti kaksi, niin kyllä se Col du Chaussy saattaisi jäädä pois tykkänään meikäläisen reitiltä....? Ongelma kun oli tuo vuorten ylitys Alpe d´Huezin ja Les Deux Alpesin jälkeen kun lähdetään nousemaan La Gravesta edemmäs...tielle D902, joka vie ylös Col du Galibierille!
Onneksi tuonne oli vielä kuitenkin matkaa, ja tänään oli vasta torstai. Sää ennättäisi vielä muuttua, eli JOS hyvin kävisi, ja Herramme tahtoisi, niin tänään ajelisin jonnekkin Les 2 Alpesiin, jossa olisin yötä, ja sitten vasta huomenna lähtisin ylittämään korkeimmat tiet, ja kohti Chaussya.....?
Nyt kuitenkin mentiin vasta Combe Lavalia kohden, ja vielä se Route de Presleskin olisi noita laskettelukeskuksia ennen..(Alp d´Huez / Les 2 Alpes).
Mutta mikäs keltainen kyltti tulee tuosta vastaan!? Ei kai nyt tämäkin tie ole jo suljettu..... En kuitenkaan jää vesisateessa sitä siihen tavailemaan, ja kaasutan Gessun uudelleen vauhtiin, ja kohti edessä näkyviä serpentiinimutkia! Jotain päivämääriä ja kellonaikoja siinä kyllä oli raapusteltu, mutta enköhän kohta näe, jos ei yhtään autoa tule vastaan, joka tarkoittaisi sitten sitä tietenkin, että tie olisi tuolla edessä poikki!
Nousen ylemmäs ja kiittelen samalla Kiinan poikia tämän Rotaxin vaihdelootan toimivuudesta. Niin somasti se imee vaihteet sisäänsä, vaihdoimpa sitten isommalle, tai takaisin pienemmälle ilman kytkintä! Ihme homma se "shiferin" mainospuhe, kun kaikilla omilla pärrilläni olen aina ajellut ilman kytkintä, (juu paitse se LT!), sillä se ei onnistu!
Mutta nyt tuolla näkyy jo ainakin yhden auton valot! YES! On siellä tie avoinna, paitsi jos se onkin tienrakentajen autoja? Noh, mennään nyt kuitenkin niin pitkälle, kunnes tulee totaalinen stoppi eteen!
Gessu kiidättää yhä ylemmäs ja korkeammalle niiiiin kevyesti ja kun eräässä neulansilmässä katselen alemmas laaksoon, niin näen jo sielläkin parit auton valot, joten ei hätää, kyllä paikallisetkin näköjään suuntaavat tälle tielle, joten täytyyhän sen silloin olla avoinna!
Ylös ja taas vain ylös nousee tämä paikoin uudella asfaltilla päällystetty kapeahko tie, joten erityisesti mutkissa pitää kaasua annostella maltilla! Uusi asfaltti ja nämä oudot, alla olevat renkaat, kun ei ole hyvä yhdistelmä! Sitten mentiinkin jo kohta tunneliin, metsäpätkää mutkitellen ja lopulta saavun alas peltovainioiden jälkeen kylään, joka ei juuri pienempi enää voisi olla. Tien risteyksessä, keskellä kylää, yritän löytää edes yhden "järkevältä" kuulostavan kyltin, mutta kun ei...? Mihinkäs sitten? Postiauton kuski touhuaa jotain tuossa ilmeisesti postin edessä, joten ei muuta kuin kysymään häneltä tietä?
"Jaahas, bien, attendez ... Vous devez exécuter la première fois dans cette direction kilomètre pari, et puis vous tournez à gauche, vers les montagnes ....
Kiitän miestä ystävällisesti tiedoista: "merci beaucoup monsiur!" ranskan kielellä, koska englantia ei misjöö osannut sanaakaan. Joten muuta kuin miehen käden osoittamaan suuntaan jonkin matkaa, ja sehän on selvä, ettei se Combe Laval missään pellolla sijainnut, joten ylös vain heti kun vain mistä pääsee....
jatkuu....