-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
PeterPanBike?
- Keskustelun aloittaja suzuki03
- Aloituspäivä
Neljällä reissulla käynyt, 2006 Kambodzassa, 2007 Costa Ricassa, 2008 Vietnamissa ja 2009 Laosissa. Ei ole kuin hyvää sanottavaa reissuista, voin lämpimästi suositella
Matkajuttuja PeterPanBiken sivuilla
Peterin oma blogi reissuista
Matkajuttuja PeterPanBiken sivuilla
Peterin oma blogi reissuista
Kesällä 2006, se ensimmäinen Peterin Route 66. Mitenpä tuon lyhyesti sanoisi.. Olihan siinä hyvääkin ja ainakin se on mieleen jäänyt reissu.. Vaan jos menisin uudestaan, niin tuosta, tai vastaavasta tulisi omatoimimatka pienemmällä ja tutummalla porukalla. Ei ole kovin kummoinen homma varata lentoja, majoituksia ja vuokrata pyörät ihan omatoimisestikaan.. Myös aikataulu 66:selle olisi väljempi, vähintään kuukausi..
Jälkeenpäin tuota paljonkin muistellut.. Jäi vähän sellanen mielikuva, että kovinkaan ihmeitä ei oltu suunniteltu etukäteen. Sellasta vitun säätämistä, sekoilua, eksymistä jne.. Muutaman sadan kilometrin päivämatkoihin joka päivä vähintään kellon ympäri, eikä riittänytkään.
No, tuo oli tosiaan se 1. reissu, olen kuullut / lukenut kommentteja paremmistakin ja em. on vain oma mielipide.
Keskikesällä en toista kertaa 66:selle lähtisi - kuuma, kuuma ja aivan helvetin kuuma..
Jälkeenpäin tuota paljonkin muistellut.. Jäi vähän sellanen mielikuva, että kovinkaan ihmeitä ei oltu suunniteltu etukäteen. Sellasta vitun säätämistä, sekoilua, eksymistä jne.. Muutaman sadan kilometrin päivämatkoihin joka päivä vähintään kellon ympäri, eikä riittänytkään.
No, tuo oli tosiaan se 1. reissu, olen kuullut / lukenut kommentteja paremmistakin ja em. on vain oma mielipide.
Keskikesällä en toista kertaa 66:selle lähtisi - kuuma, kuuma ja aivan helvetin kuuma..
Joo, kyllä kaksi viikkoa on liian lyhyt tuohon matkaan. Kolme viikkoa minimi ja siihen muutama päivä perillä niin kyllä neljän viikon reissusta puhutaan. Me suunniteltiin viimeksi ihan oma reitti ja käytettiin motellien ja pyörien varauksessa sekä lentojen varauksessa SUOMI-SEURAN MATKATOIMISTOA, suosittelen, erinomaista palvelua....
+1Omatoimimatka vaatii aina selvittelyä ja ihmettelyä, helpolla pääsee kun ottaa vaan suoraan valmiin paketin.
Mutta omatoimimatkalla on vapautta enemmän, ja itse tykkään juuri tutkistella ja suunnitella etukäteen, se on osa matkaa
Omalla kohdallani olen käyttänyt aikaa varmaankin saman verran kuin itse reissussa hyvien ajoreittien ja paikkojen metsästämiseen netin ja google mapsin kanssa.
Niin, se valmis pakettikin saattaa vaan joskus olla kaikkea muuta kuin valmis.. Eli voipi tulla sellanen tunne, että mistä tässä oikein maksoikaan.
Tämä siis ihan yleistäen ja muuhunkin kuin mp-matkailuun liittyen. Onhan noita kaikenmoisia valmismatkoja vuosien varrella tehty, kuten omatoimimatkojakin. Molemmilla hyvät ja huonot puolensa..
Omatoimimatkankin saa helposti pilalle lähtemällä reissuun tuntemattomien kanssa.. Ei toki aina näin, mutta kun meitä ja mieltymyksiä on niin moneksi, niin todennäköisyys on aika suuri. Erilaisten mieltymysten ja tapojen vuoksi tulee helposti erimielisyyksiä ja kiukkuilua - lopulta ajellaankin sitten omia teitä.
Ja jos tuohon 66 reissuun vielä palaan, niin jo parin päivän jälkeen yksi pariskunta ajeli omaa reissuaan, kolmannen päivän jälkeen heidän mukaan lähti toinen pariskunta.. Reilu viikko ja meitä ajelikin jo 4 pyörää / 6 henkilöä omaa reittiä - omalla aikataululla. Tai paremminkin pääsääntöisesti samaa reittiä, mutta omalla aikataululla. Tämä ei varmaankaan ollut tarkoitus, mutta kun on mieltynyt hieman erilaiseen matkantekoon, niin näin siinä vaan kävi.
Sellainen vinkki että jos haluaa paremmin valmiiksi pureskellun matkan, ei kannata lähteä noille pioneerimatkoille jotka siis ovat ensimmäisiä matkoja kyseiseen kohteeseen. Niillä yleensä tuota säätämistä on enemmän, sitten kun matkaa on pari kertaa vedetty on matkanjohtajakin paremmin kartalla parhaista reiteistä ja mahdollisista ongelmapaikoista.
Omista reissuistani 3 on ollut pioneerimatkoja, ja onhan niissä ollut kaikenlaista säätöä, mutta olen sen tiedostanut jo ennen reissuun lähtöä joten se ei ole itseäni haitannut. Jokaisella reissulla on ollut rengasrikkoa, katkenneita vaijereita, ketjuja yms. teknistä pikkuhäikkää, jotka aina muokkaavat reissua. Suunnitellut ajopäivät eivät pidäkkään paikkaansa kun aikaa menee pyörien korjaukseen. Vietnamin reissulla jouduttiin reittiä muuttamaan kun Hanoin yläpuolisessa vuoristossa satoi lunta ja oli pakkasta, jätimme sen kokemuksen väliin. Kambodzassa jaettiin porukka välillä kahtia, kunnon enskakuskit ajeli rankempaa reittiä ja tissiposkikatumotoristit (minä) ajelimme helpompaa reittiä seuraavaan kaupunkiin. Kambodzassa myös muutimme ryhmän yhteisellä päätöksellä reittiä niin että pääsimme kaupunkiin jossa näkyy Eurosport katsomaan jääkiekon olympiafinaalia Suomi-Ruotsi. Valitettavasti näkyvä kanava oli väärä Eurosport, ja 2-3 tappio jäi näkemättä.
Vaikka kyseessä ovat järjestetyt matkat, ei kannata odottaa ihan mitään Aurinkomatkojen valmispakettia kuitenkaan. Sen takia olenkin PPB:n reissuista tykännyt, on ryhmän tuki ja turva kun ajellaan keskellä ei mitään, mutta liian pakettimatkoja reissut eivät kuitenkaan ole olleet. Joustavuutta ja huumorintajua reissuilla tarvitaan.
Itse en olisi omatoimimatkalle lähtenyt yhteenkään maista joissa olen PPB:n matkoilla käynyt, tai ainakaan niille reiteille joita olemme ajaneet. Yksin pyörän kanssa keskellä Costa Rican viidakkoa kun pyörä lakkaakin toimimasta tulee äkkiä äitiä ikävä. Muutaman ystävän kanssa olisinkin voinut lähteä esim. Vietnamiin jossa ajeltiin pääsääntöisesti asfaltilla, mutta valitettavasti sellaisia ystäviä joiden kanssa aikataulut, intressit ja taloudellinen tilanne osuisi yhtäaikaa kohdilleen reissua varten ei ole löytynyt.
Omista reissuistani 3 on ollut pioneerimatkoja, ja onhan niissä ollut kaikenlaista säätöä, mutta olen sen tiedostanut jo ennen reissuun lähtöä joten se ei ole itseäni haitannut. Jokaisella reissulla on ollut rengasrikkoa, katkenneita vaijereita, ketjuja yms. teknistä pikkuhäikkää, jotka aina muokkaavat reissua. Suunnitellut ajopäivät eivät pidäkkään paikkaansa kun aikaa menee pyörien korjaukseen. Vietnamin reissulla jouduttiin reittiä muuttamaan kun Hanoin yläpuolisessa vuoristossa satoi lunta ja oli pakkasta, jätimme sen kokemuksen väliin. Kambodzassa jaettiin porukka välillä kahtia, kunnon enskakuskit ajeli rankempaa reittiä ja tissiposkikatumotoristit (minä) ajelimme helpompaa reittiä seuraavaan kaupunkiin. Kambodzassa myös muutimme ryhmän yhteisellä päätöksellä reittiä niin että pääsimme kaupunkiin jossa näkyy Eurosport katsomaan jääkiekon olympiafinaalia Suomi-Ruotsi. Valitettavasti näkyvä kanava oli väärä Eurosport, ja 2-3 tappio jäi näkemättä.
Vaikka kyseessä ovat järjestetyt matkat, ei kannata odottaa ihan mitään Aurinkomatkojen valmispakettia kuitenkaan. Sen takia olenkin PPB:n reissuista tykännyt, on ryhmän tuki ja turva kun ajellaan keskellä ei mitään, mutta liian pakettimatkoja reissut eivät kuitenkaan ole olleet. Joustavuutta ja huumorintajua reissuilla tarvitaan.
Itse en olisi omatoimimatkalle lähtenyt yhteenkään maista joissa olen PPB:n matkoilla käynyt, tai ainakaan niille reiteille joita olemme ajaneet. Yksin pyörän kanssa keskellä Costa Rican viidakkoa kun pyörä lakkaakin toimimasta tulee äkkiä äitiä ikävä. Muutaman ystävän kanssa olisinkin voinut lähteä esim. Vietnamiin jossa ajeltiin pääsääntöisesti asfaltilla, mutta valitettavasti sellaisia ystäviä joiden kanssa aikataulut, intressit ja taloudellinen tilanne osuisi yhtäaikaa kohdilleen reissua varten ei ole löytynyt.
Tuo on ihan totta, en lähtisi kovin eksoottiseen maahan itsekseni minäkään - enkä edes kaksin.. Ja kyllä siellä Route 66 erämaataipaleillakin saattaisi tulla onnettomuus tms. tapauksessa äitiä ikävä..
Noista pioneerimatkoista joku sana.. Asiakas ei välttämättä tiedä kyseessä olevan 1. matka ko. kohteeseen. Ja vaikka tietäisikin, niin luottaa matkanjärjestäjän lupauksiin ja ammattitaitoon.
Ja vielä tuosta "säätämisestä"...
En tarkoita mitään rengasrikkoja tms. hankaluuksia, vaan ihan muuta.
Aamulla liikkeellelähtö kesti ja kesti.. Kun viimein päästiin tien päälle, niin ehkä max. puoli tuntia ja sitten stoppi. Oli tupakkataukoa, nahkan rasvaustaukoa, kartanlukutaukoa, juomatauoka, syömätaukoa, tankkaustaukoa, vaatteiden lisäystaukoa, vaatteiden vähennystaukoa, valokuvaustaukoa, videointitaukoa, odottelu- ja eksymistaukoa ja taukoa ihan muuten vaan.. Päälle tietysti ne pakolliset nähtävyystauot, jotka asiaa olivatkin. Tämä kaikki yhtään liioittelematta ja siis erikseen.. Puolta tuntia pitempään ei yksi ajorupeama kestänyt, kun piti taas pysähtyä.
Hommaa olisi voinut järkeistää monellakin tavalla.. Tätä tarkoitan ajatuksillani erilaisesta matkanteosta.
PPB:n nettisivuilla on jokaisen pioneerimatkan kohdalla tämä ollut kerrottuna, lisäksi voi ja kannattaa olla yhteydessä matkan vetäjään tai jos vetäjää ei kerrota nettisivuilla niin esim Peteriin ja kysellä lisätietoja.
Itseasiassa nyt kun katselin PPB:n uusia sivuja, niin tällä hetkellä siellä ei mainita mitkä matkat ovat pioneerimatkoja. Täytyykin laittaa asiasta palautetta menemään.
Täytyy myöntää että kokonaisuutena reissuistani paras on ollut Kambodzan MotorBokor, joka ei ollut pioneerimatka. Vetäjän Severin tietty rutiini näkyi siinä että reittitietous oli hyvä, ja ajamisen lisäksi oli sopivasti nähtävyyksien katselua, rantalomapäivä jne. Lisäksi meitä oli matkalla pieni 7 hengen porukka jotka kaikki tulimme toimeen keskenämme todella hyvin.
Sen verran tiiviitä nämä parin viikon reissut ovat olleet, että tuon ensimmäisen Kambodzan matkan jälkeen opin ottamaan viikon tai kaksi omaa lomaa samassa maassa. Kun on ensin tiedustellut paikat pyörän selässä, on helppo päättää mitä paikkoja haluaisi nähdä lisää. Ongelmanahan näissä reissuissa on se että näkee läpileikkauksen koko maasta, mutta yleensä joka paikassa ollaan yö tai maksimissaan kaksi jolloin ei kovin syvällisesti mihinkään paikkaan pääse tutustumaan.
Kriisi tuossa jo kiteyttikin aika hyvin.
Olen noista PPB matkakertomuksista ymmärtänyt, että aika totaalista ajamista se on. Ja toki isolla porukalla tarvitaankin hotellien yms. palveluiden ennakkovaraamista. Sitoo sitten kuitenkin aika paljon. Mutta kukin tavallaan.
Itse en ole noille osallistunut vaan omatoimisesti olen reissannut. Uusi Seelanti kun tuossa mainittiin, niin meiän reissuun pyörä varattiin netin kautta ja kahden ekan yön hotelli (vaati lento putkeen hieman toipumista), sen jälkeen päivä kerrallaan. Kunnon pyörä ja kuitenkin ihan sivistynyt maa. Mutta kiirellä sekin ois menny pilalle, on niin paljon erinäköistä koettavaa.
G
Olen noista PPB matkakertomuksista ymmärtänyt, että aika totaalista ajamista se on. Ja toki isolla porukalla tarvitaankin hotellien yms. palveluiden ennakkovaraamista. Sitoo sitten kuitenkin aika paljon. Mutta kukin tavallaan.
Itse en ole noille osallistunut vaan omatoimisesti olen reissannut. Uusi Seelanti kun tuossa mainittiin, niin meiän reissuun pyörä varattiin netin kautta ja kahden ekan yön hotelli (vaati lento putkeen hieman toipumista), sen jälkeen päivä kerrallaan. Kunnon pyörä ja kuitenkin ihan sivistynyt maa. Mutta kiirellä sekin ois menny pilalle, on niin paljon erinäköistä koettavaa.
G
Vielä tuosta Jackin mainitsemasta säätämisestä, itse en ole reissuilla tuohon törmännyt. Toki täytyy aina muistaa että näillä matkoilla on kasassa n. kymmenkunta toisilleen tuntematonta ihmistä, ja jokaisella erilaiset mielihalut.
Reissuilla joilla minä olen ollut mukana on sovittu että kuvaamaan, tupakille, tarpeilleen tai muuten vaan pysähtyvä näyttää muille peukkua jotta tiedetään että kaikki on hyvin ja muut voi jatkaa ajamista. Jokaisen vain pitäisi tietää ketä on edellä ja ketä takana, jotta kukaan ei pääse porukasta jäämään. Risteyksissä on noudatettu normaalia ryhmäajosääntöä, viimeinen odottaa merkkaamassa risteystä kunnes kaikki ovat tulleet.
Noin tunnin välein on pidetty juomatauot, jolloin on kasattu koko porukka kasaan, hätäisimmät ovat näiltä tauoilta lähteneet ajamaan jo ennen muita jotta saavat mennä omassa tahdissaan ja pysähdellä kuvaamaan.
Toki Route66 on luonteeltaan täysin erilainen kun nämä matkat joilla olen ollut, tuollaisen Honda XR250 satulassa kun ei juuri tuntia pidempään takamus edes kestä istua.
Summa summarum, näille reissuille kannattaa lähteä avoimin mielin, ja tosiaan pakata sitä joustavuutta ja huumorintajua matkaan. Kaikille nämä matkat eivät sovi, kaikkia ne eivät kiinnosta, mutta itse olen näistä tykännyt
Reissuilla joilla minä olen ollut mukana on sovittu että kuvaamaan, tupakille, tarpeilleen tai muuten vaan pysähtyvä näyttää muille peukkua jotta tiedetään että kaikki on hyvin ja muut voi jatkaa ajamista. Jokaisen vain pitäisi tietää ketä on edellä ja ketä takana, jotta kukaan ei pääse porukasta jäämään. Risteyksissä on noudatettu normaalia ryhmäajosääntöä, viimeinen odottaa merkkaamassa risteystä kunnes kaikki ovat tulleet.
Noin tunnin välein on pidetty juomatauot, jolloin on kasattu koko porukka kasaan, hätäisimmät ovat näiltä tauoilta lähteneet ajamaan jo ennen muita jotta saavat mennä omassa tahdissaan ja pysähdellä kuvaamaan.
Toki Route66 on luonteeltaan täysin erilainen kun nämä matkat joilla olen ollut, tuollaisen Honda XR250 satulassa kun ei juuri tuntia pidempään takamus edes kestä istua.
Summa summarum, näille reissuille kannattaa lähteä avoimin mielin, ja tosiaan pakata sitä joustavuutta ja huumorintajua matkaan. Kaikille nämä matkat eivät sovi, kaikkia ne eivät kiinnosta, mutta itse olen näistä tykännyt
^Älä välitä, en ole minäkään muualla moiseen törmännyt - siksi kritisoinkin. Muistan vallan hyvin, kun matkanjohtaja alussa kysyi porukalta sopivaa taukoväliä. Kun kukaan ei oikein mitään sanonut, niin hän itse ehdotti puolta tuntia. Luulin vitsiksi, mutta sitä se ei ollut. Oli vaan pysähtymistä pysähtymisen perään ja sen jälkeen meno taas kuin tuli hännän alla.
Ryhmäajosäännöt olivat muutamalle täyttä hepreaa (vaikka sitä ennen matkaa osallistujilta kysyttiin) ja ensimmäinen odottelua vaatinut eksyminen tapahtui jo ennen kuin Chigagosta päästiin. Matkalla piti useampaan kertaan käydä katsomassa mitä se "dead end" merkki tarkoittaakaan.. Uskokaa, tai älkää, mutta se tarkoittaa ihan samaa kuin kotimaan umpikuja...
Toiseksi viimeisenä päivänä tuli sitten ne pahimmat eksymiset ja sekoilut, eli yksi osallistuja katosi risteyksen merkkaamatta jättämisen takia kokonaan. Sitä viimeistä hotellia etsittiin varmaan kolme tuntia, kunnes selvisi että etsittiin sitä ihan väärästä kaupunginosasta - oltiin muistaakseni 90 km väärässä paikassa. Tässä vaiheessa matkanjohtaja oli kadottanut koko porukan..
Päättäjäis-illallisella meinasi muutamien tunteet kuumentua - ja kuumenivatkin. Vaan ei tästä sen enempää, ikimuistoinen reissu joka tapauksessa.
P.s. Route66:sta ei tietenkään voi, eikä pidäkään verrata mihinkään eksoottiseen enduroreissuun.. Ja kuten jo aiemmin totesin, myöhemmät Routet ovat ilmeisesti onnistuneet kivuttomammin. Eikä juttujani kaikki osallistujat allekirjoittaisi, muutamien mielestä reissussa ei ollut mitään moitittavaa..
Vielä yksi juttu, ettei tuliisi sekaannuksia... Kokemukseni ovat PeterPanMaailma Oy:n reissulta ja sellaista firmaa ei ole enää olemassa. En siis kritisoi PPB:n (vai mikä se virallisesti onkaan) matkoja ja matkan järjestelyjä millään muotoa.
Ryhmäajosäännöt olivat muutamalle täyttä hepreaa (vaikka sitä ennen matkaa osallistujilta kysyttiin) ja ensimmäinen odottelua vaatinut eksyminen tapahtui jo ennen kuin Chigagosta päästiin. Matkalla piti useampaan kertaan käydä katsomassa mitä se "dead end" merkki tarkoittaakaan.. Uskokaa, tai älkää, mutta se tarkoittaa ihan samaa kuin kotimaan umpikuja...
Toiseksi viimeisenä päivänä tuli sitten ne pahimmat eksymiset ja sekoilut, eli yksi osallistuja katosi risteyksen merkkaamatta jättämisen takia kokonaan. Sitä viimeistä hotellia etsittiin varmaan kolme tuntia, kunnes selvisi että etsittiin sitä ihan väärästä kaupunginosasta - oltiin muistaakseni 90 km väärässä paikassa. Tässä vaiheessa matkanjohtaja oli kadottanut koko porukan..
Päättäjäis-illallisella meinasi muutamien tunteet kuumentua - ja kuumenivatkin. Vaan ei tästä sen enempää, ikimuistoinen reissu joka tapauksessa.
P.s. Route66:sta ei tietenkään voi, eikä pidäkään verrata mihinkään eksoottiseen enduroreissuun.. Ja kuten jo aiemmin totesin, myöhemmät Routet ovat ilmeisesti onnistuneet kivuttomammin. Eikä juttujani kaikki osallistujat allekirjoittaisi, muutamien mielestä reissussa ei ollut mitään moitittavaa..
Vielä yksi juttu, ettei tuliisi sekaannuksia... Kokemukseni ovat PeterPanMaailma Oy:n reissulta ja sellaista firmaa ei ole enää olemassa. En siis kritisoi PPB:n (vai mikä se virallisesti onkaan) matkoja ja matkan järjestelyjä millään muotoa.
kallepekka
MotOrg ry
Olen ollut (ja vaimo tarakalla) kahdella PP:n reissulla USAssa, R66 ja HW1, molemmat Jussin vetämiä. Molemmat reissut olivat onnistuneita, sitä saatiin mitä tilattiinkin. Ajorupeamat olivat tunnista kahteen, meille sopivan mittaisia ja ajoajat päivässä riippuivat tietenkin matkan pituudesta, harhaanajoja tai muita ongelmia ei ollut.
Majoitukset ja ruokailut olivat luvattua tasoa, vaatimatonta mutta kuitenkin kelvollista. Jos ostat opastetun matkan matkatoimistolta, mikä PetePankin on, joudut maksamaan osuutesi oppaan ja toimiston kuluista sekä hieman ylimäräistä, jotta liikeyritys pysyy pystyssä ja voi jatkaa toimintaansa. PeterPanin hinnoittelu vaikuttaa olevan aivan kohtuullista, ja näin jälkeenpäinkin olen sitä mieltä, että nuo reissut kannatti tehdä opastettuna eikä omatoimisena.
Majoitukset ja ruokailut olivat luvattua tasoa, vaatimatonta mutta kuitenkin kelvollista. Jos ostat opastetun matkan matkatoimistolta, mikä PetePankin on, joudut maksamaan osuutesi oppaan ja toimiston kuluista sekä hieman ylimäräistä, jotta liikeyritys pysyy pystyssä ja voi jatkaa toimintaansa. PeterPanin hinnoittelu vaikuttaa olevan aivan kohtuullista, ja näin jälkeenpäinkin olen sitä mieltä, että nuo reissut kannatti tehdä opastettuna eikä omatoimisena.
... ja pahuksen totta että heinäkuussa on Route -reitillä kuuma. Itseasiassa ensimäinen Route oli toistaiseksi kuumin kaikista... ja taisit Jack olla toinen niistä, jotka ajoivat koko matkan goretexit päällä. Se oli melkoinen suoritus se siinä helteessä. Minuakin olisi nyppinyt pahasti, jos olisin tahtonut lähteä aikaisin aamulla goret päällä ajamaan ja pääjoukko haluaisi nukkua pidempään...
... on myös totta että taukoja oli välillä enemmän kuin toisinaan, mutta tosiasia oli kuitenkin, että noudatimme pääsääntöisesti samaa ajorytmiä kuin kaikilla muillakin matkoilla sen jälkeen. Noin tunti ajoa ja marlboron mittainen tauko... se on aina myös vähän ryhmän enemmistön mukaan. Välillä on ryhmiä, joiden kanssa vedetään pidempää tauon väliä ryhmiä joiden kanssa lyhyempää. Ja ei se ryhmä Jack nyt niin mahdottoman huono ollut ryhmäajossa. Se on helposti vähän hakusessa kun monta konepyöräkuljettajaa, jotka eivät ole ennen ajaneet kimpassa ...
T. ao. matkan matkanjohtaja Peter
No jopas.. Tämä täytynee ottaa huomionosoituksena.
Tuossa jo totesin, ettei tästä aiheesta sen enempää.. Kun kuitenkin vaivaudut kirjoittamaani kommentoimaan ja orggiin ensimmäisen viestisi laittamaan, niin jokunen sana sinulle ja ihan yleisestikin..
Ensinnäkin Peter, tiedät vallan hyvin etten ole ajatuksineni yksin. En ole myöskään se, jonka suusta sait kuulla suorinta tekstiä. Tuskin olisin reissua koskaan edes arvostellut, enkä sitä arvostelua siellä päättäjäisillallisellakaan aloittanut. Siinä kävi silloin vaan niin, ettet osannut ottaa kritiikkiä ammattimaisella tavalla. Otit kaiken itseesi ja poltit hihasi täydellisesti.
Olisit voinut pelastaa paljon, jos et olisi lähtenyt hyökkäävälle puolustuskannalle. Pari ystävällistä sanaa ja ehkä jonkun luokan anteeksipyyntö sen ensimmäisen kommentin jälkeen, niin arvostelut olisivat loppuneet siihen. Nyt vaan kävi niin, että monelle jäi aika paska maku koko hommasta ja se johtuu suurelta osin käytöksestäsi.
Jotenkin tulee mieleen, että mielestäsi minä olen se vittumainen häirikkö, koska uskalsin sinulle ja muille osallistujille reissun jälkeen mailata, sekä pukea omia ja muiden ajatuksia sanoiksi. Tosiasiassa ne suorimmat sanat sait kuulla aivan muiden henkilöiden suusta. Ja siinä kirjeessäkin kerroin suurelta osin porukasta erkaantuneiden mietteitä, toki omianikin.
Huomaisit edes nyt, miten herkkänahkainen olet arvostelulle... Ja miten ylimielisesti, sekä asioita vääristellen kehtaatkin minulle vastata.
Vastauksesi (toki hieman kärjistettyyn
taukokommenttiini on täyttä puppua ja tuo goretex-juttusi on hanurista. Miksi heität tuollaista skeidaa, vaikka itsekin tiedät asioiden oikean laidan?
Meillä ja parilla muulla (jos muistat/haluat muistaa) oli toki asialliset hellesään ajovarusteet, mutta tix-textien kanssa niillä ei ollut mitään tekemistä. Samoja kalvottomia, ilman läpipäästäviä tekstiiliajovarusteita olen myöhemmin käyttänyt myös Kroatian helteessä ja viimeksi vuodenvaihteessa Thaimaan paahteessa – ja tulen jatkossakin käyttämään. Meidän ajovarusteet eivät olleet pieninkään ongelma – ei meille, eikä kenellekään muulle. Kuumuudesta ja palovammoista Route 66:sella kärsivät aivan jotkut muut – muutama jo lämpöhalvauksen partaalla – mutta vitsiksihän sekin väännettiin.
En ryhmää sen enempää arvostellutkaan, eikä siihen ole tarvettakaan, mukavaa porukkaa kaikki. Totuus on kuitenkin se, että risteyksen merkkaamisesta osa porukasta ei ollut koskaan kuullutkaan, vaikka se on ryhmäajon alkeita. Ei se sinun syysi ole, toki ryhmäajokokemusta ennen reissua kyselit ja kaikki vakuuttivat osaavansa. Homma olisi näköjään vaan pitänyt vääntää vaikka rautalangasta.
Toinen arvostelu joka koski ryhmäajoa, oli toki suunnattu kärjessä ajavalle, eli sinulle. Tällöinkään arvostelija en ollut minä, vaan eräs toinen peräpäässä ajava. Mutta ei siitä, eikä muustakaan minun puolestani tämän enempää.
Kyllä reissu kaiken kaikkiaan oli mielekäs ja suurelta osin hyväkin kokemus. Se oli kuitenkin sellainen kokemus, etten vastaavalle uudestaan lähtisi. En lähtisi siksi, koska omien kokemusten perusteella homman voi tehdä mukavamminkin - aikataulu ja vuodenaika tärkeimpinä kriteereinä. Kuukausi on mielestäni minimi tuollaiselle reissulle. Keskikesän 2006 helle oli jotain sanoin kuvaamatonta.. Joka päivä (paitsi kanjonilla) 40-47 C ja jopa >50C. Vegasissa klo 02 yöllä naapurihotellin mittari näytti 42 C. Ei enää ikinä heinäkuussa..
Kuten siinä kirjeessäkin silloin mainitsin, eräs osallistuja totesi reissun olleen täysi farssi. Farssiksi minä en matkaa tuomitse, mutta paljon olisi voinut tehdä toisin. Se, että matka oli 1. Route 66, ei ole oikea selitys.
Ja vielä kerran... Myöhemmistä 66 reissuista en ole kuullut mitään negatiivista – päin vastoin.
Jos haluat jatkaa keskustelua täällä, niin siitä vaan.. Uudestaan en ala ainakaan niitä negatiivisia kokemuksia reissusta kirjoittamaan... Mutta voin toki halutessasi kopioida sen osallistujille lähettämäni kirjeen tänne.
Ystävällisesti, Jaska
Tuossa jo totesin, ettei tästä aiheesta sen enempää.. Kun kuitenkin vaivaudut kirjoittamaani kommentoimaan ja orggiin ensimmäisen viestisi laittamaan, niin jokunen sana sinulle ja ihan yleisestikin..
Ensinnäkin Peter, tiedät vallan hyvin etten ole ajatuksineni yksin. En ole myöskään se, jonka suusta sait kuulla suorinta tekstiä. Tuskin olisin reissua koskaan edes arvostellut, enkä sitä arvostelua siellä päättäjäisillallisellakaan aloittanut. Siinä kävi silloin vaan niin, ettet osannut ottaa kritiikkiä ammattimaisella tavalla. Otit kaiken itseesi ja poltit hihasi täydellisesti.
Olisit voinut pelastaa paljon, jos et olisi lähtenyt hyökkäävälle puolustuskannalle. Pari ystävällistä sanaa ja ehkä jonkun luokan anteeksipyyntö sen ensimmäisen kommentin jälkeen, niin arvostelut olisivat loppuneet siihen. Nyt vaan kävi niin, että monelle jäi aika paska maku koko hommasta ja se johtuu suurelta osin käytöksestäsi.
Jotenkin tulee mieleen, että mielestäsi minä olen se vittumainen häirikkö, koska uskalsin sinulle ja muille osallistujille reissun jälkeen mailata, sekä pukea omia ja muiden ajatuksia sanoiksi. Tosiasiassa ne suorimmat sanat sait kuulla aivan muiden henkilöiden suusta. Ja siinä kirjeessäkin kerroin suurelta osin porukasta erkaantuneiden mietteitä, toki omianikin.
Huomaisit edes nyt, miten herkkänahkainen olet arvostelulle... Ja miten ylimielisesti, sekä asioita vääristellen kehtaatkin minulle vastata.
Vastauksesi (toki hieman kärjistettyyn
taukokommenttiini on täyttä puppua ja tuo goretex-juttusi on hanurista. Miksi heität tuollaista skeidaa, vaikka itsekin tiedät asioiden oikean laidan?Meillä ja parilla muulla (jos muistat/haluat muistaa) oli toki asialliset hellesään ajovarusteet, mutta tix-textien kanssa niillä ei ollut mitään tekemistä. Samoja kalvottomia, ilman läpipäästäviä tekstiiliajovarusteita olen myöhemmin käyttänyt myös Kroatian helteessä ja viimeksi vuodenvaihteessa Thaimaan paahteessa – ja tulen jatkossakin käyttämään. Meidän ajovarusteet eivät olleet pieninkään ongelma – ei meille, eikä kenellekään muulle. Kuumuudesta ja palovammoista Route 66:sella kärsivät aivan jotkut muut – muutama jo lämpöhalvauksen partaalla – mutta vitsiksihän sekin väännettiin.
En ryhmää sen enempää arvostellutkaan, eikä siihen ole tarvettakaan, mukavaa porukkaa kaikki. Totuus on kuitenkin se, että risteyksen merkkaamisesta osa porukasta ei ollut koskaan kuullutkaan, vaikka se on ryhmäajon alkeita. Ei se sinun syysi ole, toki ryhmäajokokemusta ennen reissua kyselit ja kaikki vakuuttivat osaavansa. Homma olisi näköjään vaan pitänyt vääntää vaikka rautalangasta.
Toinen arvostelu joka koski ryhmäajoa, oli toki suunnattu kärjessä ajavalle, eli sinulle. Tällöinkään arvostelija en ollut minä, vaan eräs toinen peräpäässä ajava. Mutta ei siitä, eikä muustakaan minun puolestani tämän enempää.
Kyllä reissu kaiken kaikkiaan oli mielekäs ja suurelta osin hyväkin kokemus. Se oli kuitenkin sellainen kokemus, etten vastaavalle uudestaan lähtisi. En lähtisi siksi, koska omien kokemusten perusteella homman voi tehdä mukavamminkin - aikataulu ja vuodenaika tärkeimpinä kriteereinä. Kuukausi on mielestäni minimi tuollaiselle reissulle. Keskikesän 2006 helle oli jotain sanoin kuvaamatonta.. Joka päivä (paitsi kanjonilla) 40-47 C ja jopa >50C. Vegasissa klo 02 yöllä naapurihotellin mittari näytti 42 C. Ei enää ikinä heinäkuussa..
Kuten siinä kirjeessäkin silloin mainitsin, eräs osallistuja totesi reissun olleen täysi farssi. Farssiksi minä en matkaa tuomitse, mutta paljon olisi voinut tehdä toisin. Se, että matka oli 1. Route 66, ei ole oikea selitys.
Ja vielä kerran... Myöhemmistä 66 reissuista en ole kuullut mitään negatiivista – päin vastoin.
Jos haluat jatkaa keskustelua täällä, niin siitä vaan.. Uudestaan en ala ainakaan niitä negatiivisia kokemuksia reissusta kirjoittamaan... Mutta voin toki halutessasi kopioida sen osallistujille lähettämäni kirjeen tänne.
Ystävällisesti, Jaska
Vaikka omat reissut ei oo mitään "järjestettyjä" reissuja ollut niin isommassa ja jopa pienemmässäkin porukassa on aina ollut pieniä tai suurempia erimielisyyksiä aamuheräämisten ajankohdan, majoituspaikkojen, taukojen ja kaiken muunkin kesken. Se että itsellä on jotain odotuksia tai haluais käydä jossain paikassa ja osa ei halua ja loput on "ihan sama" on aika ikävä tilanne. Monelle reissulle oon lähtenytkin sillä mielellä että "kaikki käy ja mennään sinne minne muutkin". Näillä reissuilla on helpottanut että ei olla maksettu kenellekään matkanjärjestäjälle mutta onhan sekin laskettava menetykseksi jos vähäisistä vuosilomista uhraa reissuun puolet ja lisäksi tuhlaa reissussa reilun tukun rahaa. Ei huvittais kumpaakaan tehdä nauttimatta reissusta täysillä.
Itse kelailen yhä uudelleen yhtä takavuosien reissua kun Via Baltikaa oli ajettu jo useita kertoja Puolaan ja kaikki moittivat Balttian maita tylsäksi niin ajattelin että katsotaan reilu pari viikkoa mitä noista maista löytyy. Tavoite oli että Tallinnassa ollaan perillä. Yhdellä pyörällä ja emännän kanssa. Joka iltaruoan jälkeen tai vasta aamupalalla tuli kaivettua kartta esiin ja katsottua mihin sitten. Jos yhtäkkiä eteen tuli mielenkiintoisen näköinen paikka niin kurvattiin sinne. Yöpaikkoja ei suunniteltu ennalta ja siksi pari kertaa (öh. useamminkin) tuli eteen tilanne että pimeys laskeutui ja harhailtiin oudoilla seuduilla etsien leiripaikkaa/hostellia/mitä tahansa kattoa pään päälle.
Todellista vapautta kun ei ollut suunnitelmaa ja sai mennä minne haluaa ja jos olis viihtynyt vaikka Tallinnassa sen kaksi viikkoa niin se olis käynyt ihan yhtä hyvin. Nyt tuli tutustuttua melko hyvin Viroon, Latviaan, Liettuaan, Kaliningradiin ja paluumatka päätettiin vielä Saarenmaalle.
Pitää joskus kokeilla matkailua ihan yksin. En enää kummastele sellaisia reissaajia. Saa mennä minne haluaa ja tehdä juuri niin kuin haluaa.
Itse kelailen yhä uudelleen yhtä takavuosien reissua kun Via Baltikaa oli ajettu jo useita kertoja Puolaan ja kaikki moittivat Balttian maita tylsäksi niin ajattelin että katsotaan reilu pari viikkoa mitä noista maista löytyy. Tavoite oli että Tallinnassa ollaan perillä. Yhdellä pyörällä ja emännän kanssa. Joka iltaruoan jälkeen tai vasta aamupalalla tuli kaivettua kartta esiin ja katsottua mihin sitten. Jos yhtäkkiä eteen tuli mielenkiintoisen näköinen paikka niin kurvattiin sinne. Yöpaikkoja ei suunniteltu ennalta ja siksi pari kertaa (öh. useamminkin) tuli eteen tilanne että pimeys laskeutui ja harhailtiin oudoilla seuduilla etsien leiripaikkaa/hostellia/mitä tahansa kattoa pään päälle.
Todellista vapautta kun ei ollut suunnitelmaa ja sai mennä minne haluaa ja jos olis viihtynyt vaikka Tallinnassa sen kaksi viikkoa niin se olis käynyt ihan yhtä hyvin. Nyt tuli tutustuttua melko hyvin Viroon, Latviaan, Liettuaan, Kaliningradiin ja paluumatka päätettiin vielä Saarenmaalle.
Pitää joskus kokeilla matkailua ihan yksin. En enää kummastele sellaisia reissaajia. Saa mennä minne haluaa ja tehdä juuri niin kuin haluaa.