Perse puutuu, mitkä pöksyt auttaa?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja oili
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Liittynyt
9.7.2004
Sijainti
Raisio
Perse puutuu, mitkä pöksyt auttaa?

Tuli tuossa vedettyä Afrikkalaisella 2600km lenkki ja pisin veto yhdellä tauolla oli 670km.

Afrikkalaisen satula nyt ei ole varsinaisesti kuin oikeissa matkalehmissä, joten perse oli aika hellänä.

Uusi satula on käynyt mielessä, mutta kun niissä ei ole toimivuus takuuta, eikä 80kiloinen koe tuntumaa kuten minä 110 kiloinen sika.

Pyöräilyshortseja on joskus tullut käytettyä, mutta onhan niiden kanssa olo kuin olisi ukkokodissa vaipoissa. Nyt sitten kävi mielessä kompressio shortsit, koten onko näistä kokemusta?
 
Ongelma kuulostaa tutulta parin vuoden takaa, kun hommasin tuon nykyisen 1290 Adventure Kotarin. Alkuperäinen penkki oli aivan hanurista, varmaan tarkoituksella, että saisivat myytyä lisävarusteina Powerparts-penkkejä. Kun edellisessä 1190 Adveturessa mulla sellainen olikin ja se oli tosi hyvä niin tilasin uuteenkin sellaisen ja vielä korotettuna, että saisin polvikulmaakin vähän loivemmaksi. Mutta ei tuokaan ollut vielä hyvä... sitten kokeilin kaikenlaisia poppakonsteja, lampaantaljaa, pyöräilyhousuja, saumattomia kalsareita, melkein ostin Air hawkin. Ehkä noi pyöräilyhousut oli parhaat, mutta fiilis oli tosiaan vähän niinkuin olisi vaipat jalassa tai jopa pökäle housussa.

Sitten jostain Adventure-saitilta huomasin tällaisen ranskalaisen puljun kuin Top sellerie (https://www.topsellerie.com/en/home). Näitä kehuivat ja kehun minäkin. Suunnittelin itse kuosit, korotukset ja geelit heidän nettisovelluksella ja lähetin sitten alkuperäiset satulat Ranskaan talven sydämellä. Kuukauden päästä ne tuli takaisin. Työn laatu oli oikein priimaa ja mukavuus on nyt ok tasolla. Parissa kesässä ei ole tullut mitään käytön jälkiä tai kulumaa. Hintalappu näytti olevan tuolle nyt 280€ jos käytetään vanhoja satulan pohjia. Jos haluaa uudet, niin se onnistuu, mutta hinta nousee sitten yli 600€:n.
 
Air hawk ollu käytössä pitkillä matkoilla kymmenisen vuotta erilaisissa pyörissä, jopa Wingissä. Kun laittaa sopivan vähän ilmaa siihen niin tuntuma pyörään säilyy hyvänä. Suosittelen. Topselleriestä ei niinkään hyviä kokemuksia.
 
Itse vaihdoin mopo merkistä toiseen (customeita) ja uuteen eka istumalla ajattelin että ompa pehmeä penkki. No liian pehmeä oli, eka yli 300km:n lenkki meinasi jäädä kesken kun persiö puutui ihan järjettömästi. Vanhasta selkäsuojasta ( mukulainen ja kova) leikkelin istuimen muotoisen palan ja kokeilin, sehän tepsi. Tekele meni kuin tarkoitettuna ikean johonkin nailoniseen laukkuun jonka sai sopivasti sujautettua kantoremmistä satulan ja tankin väliin kiinni. Helppo ja halpa testi joka oli kerralla hyvä.
 
mikkotee sanoi:
Air hawk ollu käytössä pitkillä matkoilla kymmenisen vuotta erilaisissa pyörissä, jopa Wingissä. Kun laittaa sopivan vähän ilmaa siihen niin tuntuma pyörään säilyy hyvänä. Suosittelen. Topselleriestä ei niinkään hyviä kokemuksia.

Airhawk ei oikein toiminut Afrikkalaisessa, tuntui sopimattomalta penkin muotoihin ja jotenkin reunatkin painoi ikävästi.
 
mikkotee sanoi:
Air hawk ollu käytössä pitkillä matkoilla kymmenisen vuotta erilaisissa pyörissä, jopa Wingissä. Kun laittaa sopivan vähän ilmaa siihen niin tuntuma pyörään säilyy hyvänä. Suosittelen. Topselleriestä ei niinkään hyviä kokemuksia.

Mikä meni Top Selleriessä pieleen?
 
Pyörät ja kuskin "perusasennot" niissä vaihtelee. Olipa sitten jalat edellä apinakiikku, tai pystyenska, näissä ongelman merkittävä alkulähde on "kaikki paino persiillä"😱. Tuo asia ei muuksi muutu.

Jakkaran malli ja kiinteys ovat toki myös merkittäviä tekijöitä, joihin liittyen jossain on aina ne kulminaatiopisteet, joissa "liian" kova muuttuu optimiksi.... ja sitten edelleen "liian" pehmeäksi.

Sitten tullaankin siihen, että kun laitteet on luotu liikkumaan, niin sama koskee ihmistä ja sen persettäkin. Eli "staattisuus" alkaa hiljalleen ja väistämättä peittoamaan "hyvääkin ergonomiaa".
Tämän suhteen ollaan jokaisen kuskin kohdalla sitten "luontaisten taipumusten" äärellä. Eli jos tulee luonnostaan pyörittyä hieman epämukavalla ja ei niin ergonomisella jakkaralla..... ei sellaisen vempulan hanuri huuda hoosiannaa vielä samoilla maileilla/tunneilla kuin "staattisella kököttäjällä" loppuu sietokyky luxusjakkarallakin.

Ettei olis tämäkään juttu liian yksinkertainen, palataan lähtöruutuun ja otetaan ajoasentoyhtälöön (jätetään "polvikulma" tässä vaiheessa vielä pois) mukaan jalkatappien sijainti hanurin suhteen etu/takasuunnassa. Tähän asiaan yhdistetään vielä stongan sijainti/ korkeus, eli vaikutus ylävartalon perusasentoon.

Kaikki "painopisteeseen" ja eri ruumiinosien kuormitusvoimiin vaikuttavat päätekijät alkavat muotoutua. Pyörätyypistä (Naku---> puhelinkioski) riippuen, myös ajonopeus vaikuttaa noihin edellisiin.

Yhtä kaikki..... Paras lähtökohta vetää putkeen 350Xrautaperseet suht laillisilla kyydeillä syntyy pääosin siitä, että painoa saadaan jaettua nahdollisimman hyvin eri ajamiseen osallistuville kehonosille niiden "kantokyvyn" suhteessa. Se jalkatappien sijainnin merkitys tulee sitä kautta, että "perusasennossa" istuessa, noustessa "seisomaan", ei "kippaa" eteenpäin, eikä taaksepäin. Eli persettä on hyvä välillä "keventää" helposti jaloilla kun tuossa tilanteessa kroppa on jo balanssissa.

Eli hanurin "optimikestävyys" ja rento ajomukavuus koostuu kovin monesta osasta. Mitä useampi palikka on "kohdillaan" ilman kovia kompromisseja, lopputulos on yllättävän hyvä.
Tämän on joutunut vuosien varrella tunnustamaan itsekin.
Eli aika lailla samoista eväistä "optimaaliset asiat" rakentuu, omilla tavoillaan varusteidenkin suhteen.
Ihan ajotohveleista ruukkuun saakka.

Mutta... "Turhamaisuus"😁 ja "itsepetos"😞. Näistä tapaa rakentua muuten iloisen motoristin tuska ja kärsimys legien pituuksien kasvaessa.
 
Ettei olis tämäkään juttu liian yksinkertainen, palataan lähtöruutuun ja otetaan ajoasentoyhtälöön (jätetään "polvikulma" tässä vaiheessa vielä pois) mukaan jalkatappien sijainti hanurin suhteen etu/takasuunnassa. Tähän asiaan yhdistetään vielä stongan sijainti/ korkeus, eli vaikutus ylävartalon perusasentoon.
Tässä omassa nykyisessä pyörässäni törmäsin ekan kerran clipareihin ja tuli tätä kautta opittua että myös tuolla ranteiden kulmalla on se oma osansa tässä ergonomian yhtälössä, paljonko niille voi ladata kuormaa, keventää ahteriaan. Ja sitten itse liikkeessä, kuinka tuo tuuli ottaa rintaan vastaan ja jälleen muuttaa tätä ergonomiaa toisenlaisiin voimiin stongassa roikuskellessa. Miten se kaikista mukavakin etunoja käy niskoihin raskasta kypärää roikotettaessa...
 
Kylpä. Pitkässäkin sepustuksesta jää aika monta "muuttujaa" puuttumaan.

Vähän samat lainalaisuudet pätevät kuitenkin eri osioiden kesken/sisällä ja
kun "rantahiekalle rakentaminen" ei maailman sivu ole pohjustanut menestystä missään asiassa, toimivat "perustukset" (asiat) ovat niitä joihin kannattaa paneutua "rehellisesti".

Kaksipyöräinen, varsinkin moottoroitu, on siitä loputtoman kiehtova keksintö, että "staattisuus" minkä tahansa asian/tekijän suhteen ei tahdo toimia, vaan tuottaa enemmän ongelmia kuin hyötyä/iloa.

"Tasapainotilan" jatkuva muuttuminen/ muuttaminen kun on oikeastaan ihan kaikkeen väistämättä liittyvä asia.
Tämän hahmottamisen vaikeus on kovin yleinen vaiva, joskus jopa fataali ongelma.
Varsinkin jos hahmotuskyky on tasolla, jolla kokemuksesta ja kredibiliteetistä huolimatta on jopa ylitsepääsemättömiä hankaluuksia hahmottaa kääntämisen/kääntymisen ja kulloinkin vallitsevan tasapainotilan horjuttamisen (jota usein "kallistamiseksi" kutsutaan) aivan ratkaisevat erot😉. Sori tosta, oli vaan ihan pakko🤣.
 
Back
Ylös