Perheenäidin mietteitä

[Hapsu]

Meillä on 4 alle 10v mukulaa ja ensalkuun tuntu tietty vähän haljulta lähteä siitä aina yksin ajelemaan, tänä vuonna vaimo kuitenkin hommas kans kortin ja pyörän, niin vahtivuoro voidaan vaihtaa ovella lennosta ja ajaminen on paljon kivempaa kun molemmilla on sama harrastus ja omaa aikaa siihen. Eli ymmärrystä asialle molemmin puolin ja joskus pääsee sit kaksinkin ajeleen kun on niin kivoja kavereita jotka tulee mukuloita vahtiin

Mutta.. anna mennä vaan kyllä jokaisella pitää olla oma harrastus ja siihen varattua aikaa, ei pelkästään lapsien kanssa olemalla jaksa...

 

[TeeVee]

... meillä tuossa 6vk ikäinen poika

blaa blaa blaa ...

joskus kyllä v"#%aa kuin pientä oravaa.

Sopiva lainaus

Noin nopeesti käyny v*tuttaan... Hei, levon kannalta. Kyl sitä aikaa vielä on ja vähän ajan päästä sulla on oivallinen mekaanikkokaveri ojentelemassa työkaluja jne.

Meillä 8 ja 4 v muksut, molemmat jo pikkusen istuskellut (lähinnä päiväkodista/koulusta kotiin matkoja) kyydissä ja tykkäävät kovasti. Just ostettiin pojjaalle 50ccm jammu... Nyt vaan yhteisen harrastuksen pariin

Meni niin paljon asian sivusta ettei oo tosikaan, mutta siis en tunne huonoa omaa tuntoa ajeluista!

 

[waterboy_]

Kiva kun on kohtalotovereita..  

 2,5v ja 3 viikkoa vanhat kun on talossa nii kyllä on moponkans aika vähissä. Mutta ei lapsia ja mopoa tarvi tärkeysjärjestykseen arpoa, kyllä sellainen asia löytyy suoraan selkäytimestä. Taas täällä lapsenvahtina ja ORGissa....
Kyllä ajaminen aina välillä piristää, vaikka se nyt vähäistä onkin. Toki lapsiperheessa pitää vanhemmilla harrastuksensa olla mutta ajankäyttö pitää pitää kohtuudessa. Ikinä ei mopoilustani ole sanomista tullut, mut omatunto ohjaa aikanaan kotii.
Ajetaan taas enemmän kun lapset alkaa pärjään enemmän iteksee.

Samoilla teemoilla mennään. Kotona reilun puoli vuotta vanha poika ja sen kanssa päivät menee, kun emäntä on töissä. Vähäiseksi on kilometrit jääneet, mutta sitten kun pyörän päälle pääsee, niin ajetaan vähän reippaampi lenkki. Välillä kyllä alkaa korvien välissä puristamaan, kun ulkona on loistava keli ja ei ole mitään mahdollisuutta päästä ajelemaan. Itse olen ajatellut asian niin, että otetaan nyt ilo irti tästä pojan kanssa telmimisestä kun se ei kuitenkaan kauan enää ole näin pieni. Sitten ehtii kyllä kiertää pyörällä Suomea ja Eurooppaa...

 

[Makeka]

Omatunto ohjaa, ja äideillä jotka eivät tuoksu päivästä toiseen pullalle ja elä elämäänsä lasten kautta, se on yleensä kroonisesti huono. Joka reissulla, ennen lähtöä, matkalla ja palatessa pistelee, mutta toisaalta jos joudun könöttämään kotona päivästä toiseen, mun levottomuutta ei kestä kukaan. Joitain asioita täytyy vain hyväksyä, ja olen näemmä aina väärässä paikassa, oli tuo paikka mikä hyvänsä.

 

[psi-]

Meillä on 5v poitsu ja sen "takia" on ainakin 3 viimeistä vuotta ollut niin että kumpikin pyrkii antamaan toiselle aikaa omiin harrastuksiin. Vaimolla on omat säännölliset harjoitukset ja joskus viikonloputkin muualla ja minulla on nyt sitten tuo pärrä kun ei ole aikaisemmin muuta aikaa vievämpää oikeastaan ollutkaan. Pointtina on siis että kumpikin järjestää toisen harrastukselle aikaa ettei lähtis nuppi kaakkoon/mökkiytyisi. Sillä lailla pääsee myös syyllisyydestä, kun antaa ja saa yhtä lailla.

Silloin kun poitsu oli pienempi niin tilanne oli jonkin verran erilainen siihen asti että siitä tuli vähemmän vaimosta riippuva, mutta silloinkin sillä oli muistaakseni omia säännöllisiä menoja, poika vaan tuli niihin mukaan.