perhe-elämän ja moottoripyöräilyn yhdistämisen vaikeus

[Dosifei]

perhe-elämän ja moottoripyöräilyn yhdistämisen vaikeus

Sain mulle 30v lahjaksi A-kortin ja moottoripyörän, mutta plussasin testillä samoihin aikoihin niin nyt olen sitten pienen tytön onnekas äiti.. ja yksinhuoltaja!

En tiedä miten tästä harmituksesta pääsee eroon, kun mies (tai nykyään ex) ehtii kyllä moottoripyöräillä, mutta ei ehdi katsoa lastaan sen aikaa, että voisin itse päästä joskus johonkin ajelemaan.

Miten muilla perheellisillä on aikaa moottoripyöräilyyn? Miten ajankäyttö on suunniteltu töiden, perhe-elämän ja harrastusten kohdalla? Nyt kaipaisin hyviä näkökulmia siihen, miten muissa perheissä toimitaan kun tämä meidän perheen malli johti eroon....

 

[lario]

Sain mulle 30v lahjaksi A-kortin ja moottoripyörän, mutta plussasin testillä samoihin aikoihin niin nyt olen sitten pienen tytön onnekas äiti.. ja yksinhuoltaja!

En tiedä miten tästä harmituksesta pääsee eroon, kun mies (tai nykyään ex) ehtii kyllä moottoripyöräillä, mutta ei ehdi katsoa lastaan sen aikaa, että voisin itse päästä joskus johonkin ajelemaan.

Miten muilla perheellisillä on aikaa moottoripyöräilyyn? Miten ajankäyttö on suunniteltu töiden, perhe-elämän ja harrastusten kohdalla? Nyt kaipaisin hyviä näkökulmia siihen, miten muissa perheissä toimitaan kun tämä meidän perheen malli johti eroon....

Meillä rouva sanoo, että nyt on naama sen näköinen, että käyhän vähän tuulettamassa päätä tien päällä...
Rouva hevostelee ja mitä mopoilen, joten molemmilla on omat jutut, joihin toinen ei puutu edes sadan metrin päästä.
Molemmat käydään vuototellen tallilla ja "ratsastamassa".
Ei siinä mitään sen kummoisempaa systeemiä tarvita. kun toinen on poissa, niin toinen tuuraa.

 

[Streethawk]

Oma (ehkä vähän kyyninen) mielipiteeni on, että jos ei noinkaan simppeliä asiaa saa suhteessa toimimaan, niin parempi onkin erota. Ehkä siellä on jo taustalla paljon muutakin ongelmaa kuin normaalin ajankäytön jakaminen. Ei pitäisi olla vaikea juttu kummankin antaa toisilleen myös omaa aikaa sekä ottaa yhteistä aikaa, ilman sitä lasta. Ei kenekään pitäisi elää suhteessa, joka rajoittaa normaalia elämää. Siinähän pää hajoaa ja katkeroituu.
Eron jälkeen tietty asia vähän toinen. Jos ei isä lastaan voi hoitaa, niin sukulaiset tai ystävät sitten? Pääasia, että otat omaa aikaa ja pääset tuulettumaan välillä.
Nimim. (ent.) yh-isä

 

[jlik]

Sain mulle 30v lahjaksi A-kortin ja moottoripyörän, mutta plussasin testillä samoihin aikoihin niin nyt olen sitten pienen tytön onnekas äiti.. ja yksinhuoltaja!

En tiedä miten tästä harmituksesta pääsee eroon, kun mies (tai nykyään ex) ehtii kyllä moottoripyöräillä, mutta ei ehdi katsoa lastaan sen aikaa, että voisin itse päästä joskus johonkin ajelemaan.

Miten muilla perheellisillä on aikaa moottoripyöräilyyn? Miten ajankäyttö on suunniteltu töiden, perhe-elämän ja harrastusten kohdalla? Nyt kaipaisin hyviä näkökulmia siihen, miten muissa perheissä toimitaan kun tämä meidän perheen malli johti eroon....

Dosifei,

Sun pitää saada ex-miehesi ymmärtämään että hänenkin on osallistuttava tyttärenne yhteishuoltajuuteen (oletan että teillä on yhteishuoltajuus). Jos hän ei kanna omaa vastuutaan niin kaveri on todella p*ska (sorry että käytän tällaista kieltä). Itse olen onnellisesti naimisissa joten mulla ei ole kokemusta tällaisesta tilanteesta, mutta olen seurannut yhden hyvän ystäväni (olen tuntenut hänet opiskeluajoista lähtien) tilannetta useita vuosia ja hänen ex-miehensä oli varsinainen mulkero. Tämä mulkero on kaiken lisäksi vielä narsisti, joten ero ja lasten huoltajuuden järjestäminen meni sitten oikeuteen saakka. Näin pitkälle menevää prosessia en voi suositella kenellekään joten kannattaa yrittää hoitaa asiat muulla tavalla sopimalla. Toivottoavasti löydätte kompromissiratkaisun jotta sinäkin pääset mopoilemaan.

Olen seurannut sun kirjoittelua tällä palstalla mutta en ihan tarkkaan muista kuinka kauan sulla on ollut oma mopo, mutta muistaakseni ei kovinkaan kauan. Omasta (lyhyestä) kokemuksesta ymmärrän että polte päästä ajelemaan voi olla todella kova ja ajan järjestäminen voi olla varsin haasteellista. Ajan järjestäminen, vaikka olisi onnellisesti naimisissa, voi olla muutenkin haasteellista. Itse hankin mopon toukokuussa mutta matkojen vuoksi pääsin aloittamaan mopoilun vasta heinäkuun puolenvälin kieppeillä. Sisareni sattui kuolemaan täysin yllättäen hieman aikaisemmin joten siinä tuli sitten hänen käytännön asioiden järjestelyt (hän oli sinkku) ja asioita järjestellään edelleen. Tämä prosessi on vienyt paljon aikaa. Kaiken tämän lisäksi olen opettanut tyttärelleni fyssaa mikä vei myös lähes kaiken ajan viimeisen kuukauden aikana (tyttäremme ei enää asu meidän kanssa). Oli todella vaikeaa löytää aikaa mopoilulle. No, onneksi nämä tilanteet ovat ohimeneviä. Vaimo on sitten tullut hieman mustasukkaiseksi tästä mun uudesta harrastuksesta ja välillä otetaan yhteen kun en pysty sanomaan milloin palaan kotiin (motokätköilyn vuoksi reissut saattaa kestää odotettua kauemmin). Ei siis ole ihan helppoa vaikka olisi onnellisesti naimisissa. Tavoitteena mulla onkin saada vaimo harakaksi ja olen alkanut harjoittelemaan tuon yllä mainitsemani ystäväni kanssa (on myös vaimon hyvä ystävä), kun hän on ollut harakkana aikaisemmin. Jos saan vaimoni harakaksi niin ehkä se sitten helpottaa tilannetta. Tämä ei tietenkään auta sun tilanteessa mutta halusin kertoa sen, että ajan järjestäminen perheellisen tapauksessa ei ole välttämättä yhtään sen helpompaa.

 

[AyrtonO]

Miten muilla perheellisillä on aikaa moottoripyöräilyyn? Miten ajankäyttö on suunniteltu töiden, perhe-elämän ja harrastusten kohdalla? Nyt kaipaisin hyviä näkökulmia siihen, miten muissa perheissä toimitaan kun tämä meidän perheen malli johti eroon....

Ilmeisesti muksusi on vielä ihan alkuvaiheissaan vai onko tästä jo enemmänkin aikaa? Ihan alkutilanteessa on tavallaan ymmärrettävää että onnekas isi tuntee olevansa hiukan ohuilla jäillä jäädessään yksin lapsen kanssa, mutta asia korjaantuu kun taapero kasvaa hiukkasen. Anyway, lähistöllä olevat isovanhemmathan ne meilläkin olivat/ovat se korvaamaton juttu, aina kun molempien kalenterit eivät sovi toisiinsa, oli erottu tai ei. Muksujen kasvaessa päiväkoti-ikään asiassa ei _pitäisi_ olla enää ongelmia - sopivasti limittäin öitä isän ja äidin luona, niin jää niitä vapaailtoja molemmille. Toki jos ex-uros ei ollenkaan ole kiinnostunut ottamaan jälkikasvuaan edes silloin tällöin öiksi luokseen, jaa-a Näitäkin oman elämänsä sankareita on liikkeellä.

 

[HiTec]

Sitä se elämä on, muutoksia täynnä. Ei mikään sano että jokaisen muutoksen jälkeen voisi enää pitää jostain vanhasta kiinni, vaan siitä on luovuttava tai ainakin lykättävä toistaiseksi. That's life. Usko pois, sitä elämää on myös muksun jälkeenkin, ihan kokemuksesta ja isän vinkkelistä. Toki siitä omasta korvavälistäkin pitää huolehtia ja kahta huolellisemmin jos on yh. Mutta onko se just mopo, jaa-a. Voihan se olla jotain muutakin, pääasia on että pää tuulettuu edes sen hetken

Meillä ajelut oli aika lepo kun muksut oli pieniä, mutta kun ne vähän kasvoi, ne otettiin mukaan ajelulle ja kaikilla oli kivaa. Meillä kumpikaan vanhemmista ei ole koskaan rajoittanut millään muotoa toisen menoja, molempien on päästävä tuulettumaan jopa ihan yksinkin. Ei parisuhde ole mikään paita-ja-perse -liitto, jossa kaikki ja joka ikinen juttu tehdään yhdessä. Kummankin pitää suoda sille toiselle myös omaa aikaa ja toki myös sille yhdessä tekemiselle pitää olla sitten se oma aikansa, muksujen kera ja ilman

No nyt meitin pienimmäinenkin jo aloittelee pikkuhiljaa omaa elämäänsä ja näin siihen ajamiseenkin jo riittää aikaa ihan toiseen malliin. Eli kyllä sitä elämää ON myös tuon elämänvaiheen jälkeen, don't worry

 

[Shoeiman]

Aika on varmaankin jokaisen lapsiperheen ongelma. Itsellä nuorimmainen aloitti juuri koulun ja tuntuu, että vasta nyt alkaa olla joskus omaankin aikaa. Kun omat lapseni olivat vuoden ikäisiä niin ei minulla ollut aikaa yhteenkään harrastukseen. Hyvä jos joskus kävelylle pääsi (töiden lisäksi). Jos lastesi isä huitelee muualla niin lapsesi tarvitsevat sinua sitäkin enemmän. Jos hän ei kanna vastuutaan, niin on lastesi onni, että edes sinä kannat.

Olen huomannut, että paras tapa ylipäätään harrastuksille on varata jokin säännöllinen aika. Itse käyn mopoilemassa la- ja su-aamuisin kun lapset tapittavat TV:tä tai muuten vain viettävät aikaa vielä pyjamissaan. Arki-illat onnistuvat aina joskus, meillä esim. lasten nukutukset ja iltatoimet hoidetaan aikuisten taholta vuoroiltoina. Voisitko järjestää itsellesi jonkin säännöllisen ajankohdan omille harrastuksillesi? Joku hoitaisi lapsiasi silloin? Vaikka edes 1-2 tunnin pätkä kerran pari viikossa? Jos lasten isä ei hoida lapsiasi, niin saisitko mummon tms hoitamaan? Anoppiakin voisi kysyä. Joka toinen viikko oma äitisi ja joka toinen anoppisi? Hoitonakki napsahtaisi heille kahden viikon välein. Tuon ajan sitten käytät mopoiluun tai johonkin muuhun omaan harrastukseen. On olemassa myös tukiperhe- tms. toimintaa jolloin saisit itsellesi aikaa vaikka kerran kuukaudessa tms.

Mutta muista, että oma äiti on 1-vuotiaalle se tärkein henkilö. Mopoilemaan ehtii hyvin myöhemminkin. Itse aloitin vasta yli nelikymppisenä

 

[Z-man]

Mutta muista, että oma äiti on 1-vuotiaalle se tärkein henkilö. Mopoilemaan ehtii hyvin myöhemminkin. Itse aloitin vasta yli nelikymppisenä

Mitä jos se onki oma isä? Eikai täällä ole sukupuolirasismia

 

[ropelius]

Itellä vajaa 3v mukula ja nyt eka kausi kohta takana pyörällä. Alkukesän ajot pääasiassa iltaisin, kun juniori oli jo nukkumassa - pikkulenkkejä kun hoitelin junnun iltatouhut ensin alta pois. Tämän lisäksi olin koko kesän 8-16 juniorin kanssa kun vaimo oli töissä. Ainoastaan yksi pitempi reissu to-su tuli tehtyä. Puolisolla vähemmän meneviä harrastuksia, joten tahtoo meikäläine olla se, joka enemmän kesäisin tahtoo pois otinurkista - talvella sitten toisinpäin...
Enemmänkin olisi ollut ajohaluja, mutta sillä olisi ollut kyllä hintansa kodin ilmapiirin happamoitumisen seurauksena... Kilsoja nyt 5200 eli melko vähän, mutta toisaalta se matkamittari pysyy samanlaisena aika pitkään, juniori ei...

 

[HiTec]

toisaalta se matkamittari pysyy samanlaisena aika pitkään, juniori ei...

Juuri näin!

 

[Streethawk]

Mutta muista, että oma äiti on 1-vuotiaalle se tärkein henkilö.

Ehkä (?) tässä tapauksessa, mutta ei se aina näin ole.

Mopoilemaan ehtii hyvin myöhemminkin.

Väärin. Jos nyt on polte ajamaan ja alkaa liikaa tinkimään omasta elämästä, niin siinä pää hajoaa ja alkaa vaan kaikki vit*uttaan. Lapsellekin parempi, kun isä/äiti voi paremmin.
Hyvät pienten lasten vahemmat: Ottakaa myös sitä omaa aikaa! Älkää kuvitelko ettette saisi mennä mihinkään, tehdä mitään, kun pitäisi olla koko ajan siinä lapsessa kiinni.

 

[Shoeiman]

Mitä jos se onki oma isä? Eikai täällä ole sukupuolirasismia

Toki se voi olla myös isä. Tosin aloittajan viestistä sai kuvan, että tässä tapauksessa se ei ole isä. Pahoittelen yleistävää lausetta, jonka olin kuitenkin tarkoittanut kontekstiin.

 

[Dosifei]

Mulla on edellisestä suhteesta 8 ja 10v tyttäret ja oon ollut niiden kanssa yh-äitinä jo pitkään. Olin siis laskenut vähän sen varaan, että nyt kun tytöt on vihdoin isoja niin mulla vois olla aikaa omalle elämälle. Pienin on nyt 1v 3kk. Sain moottoripyörän ja sain kortin. Ajattelin, että nyt kun tytöt on vihdoin koululaisia niin mulla olis mahdollisuus kulkea esim työmatkat moottoripyöräillen. Paskat.. Syntyi tämä pienimmäinen ja kaikista lupauksista huolimatta kaikki vastuu jäi mulle..

Miehen pyörään on tullu jotain 10 000 ja mun pyörään mun ajamia kilsoja alle 1000 ja niistä reilu 700 tuli meidän yhteisestä reissusta. Viimeksi pyörä on liikkunut parkkipaikalta sillee, että yhdessä käytiin ajelemassa.

Mun pyörä oli reilun kuukauden kaverilla lainassa, koska mua ärsytti katsoa sitä pihassa niin paljon. Nyt en osaa iloita edes hyvästä säästä kun nään sen vaan potentiaalisena ajosäänä ja ärsyttää niin paljon, ettei mitään rajaa..

 

[Cobretti]

Toki se voi olla myös isä. Tosin aloittajan viestistä sai kuvan, että tässä tapauksessa se ei ole isä. Pahoittelen yleistävää lausetta, jonka olin kuitenkin tarkoittanut kontekstiin.

[OT]
Ton ikäsenä se tärkein ihminen on kyllä äiti. Vaihe jossa isä nousee tärkeimmän asemaan tulee myöhemmin.

Vastasyntyneenä ja vauvana henkilö ei vielä omaa itsenäistä identiteettiä joten hän identifioituu äitiin, henkilöön jonka kanssa hän on ollut kirjaimellisesti yhtä. Myöhemmin isän tehtävänä on kutsua lapsi pois äidin helmoista itsenäisyyteen ja omaan identiteettiinsä.
[/OT]

 

[jaulis]

[OT]
Ton ikäsenä se tärkein ihminen on kyllä äiti. Vaihe jossa isä nousee tärkeimmän asemaan tulee myöhemmin.

Vastasyntyneenä ja vauvana henkilö ei vielä omaa itsenäistä identiteettiä joten hän identifioituu äitiin, henkilöön jonka kanssa hän on ollut kirjaimellisesti yhtä. Myöhemmin isän tehtävänä on kutsua lapsi pois äidin helmoista itsenäisyyteen ja omaan identiteettiinsä.
[/OT]

Täyttä satua.

 

[Jii_Koo]

Miten muilla perheellisillä on aikaa moottoripyöräilyyn? Miten ajankäyttö on suunniteltu töiden, perhe-elämän ja harrastusten kohdalla? Nyt kaipaisin hyviä näkökulmia siihen, miten muissa perheissä toimitaan kun tämä meidän perheen malli johti eroon....

Kerran pari kesässä yhdessä kun on lapsilla hoitaja. Muuten vuoronperään niin että toinen on kotona lasten kanssa ja toinen kurvailemassa pyörällä. Toisaalta nytkin molemmat pyörät ovat seisseet tallissa elokuun puolesta välistä kun on ollut niin paljon muutakin aktiviteettia kuin mopoilua.

 

[D-Iivil]

Re: perhe-elämän ja moottoripyöräilyn yhdistämisen vaikeus

Meillä on neljä kersaa (1v, 3v, 5v ja 8v). Tänä kautena oon saanut kelattua n. 18000km. Taikasana tässä on pitkä työmatka

 

[Jii_Koo]

Meillä on neljä kersaa (1v, 3v, 5v ja 8v). Tänä kautena oon saanut kelattua n. 18000km. Taiksana tässä on pitkä työmatka

Paljonko vaimosi on kelannut?

 

[D-Iivil]

Re: perhe-elämän ja moottoripyöräilyn yhdistämisen vaikeus

Paljonko vaimosi on kelannut?

Ei pahemmin perusta mopoilusta hän, joten pyöreät nolla kilometriä.
Mutta tosiaan ei sitä liiemmin sitten vapaa-ajalla olekaan mahdollisuuksia letkailla yms., aika hyvin on työllistävä vaikutus tuon lauman paimentamisessa. Nyt kun olen ollut kesälomalla, niin parissa viikossa on mittariin tullut huimat pari sataa kilometriä.

 

[Wildhillman777]

Itselläni kolme lasta. Vaimon suosiollisella avustuksella pääsen ajelemaan. Joskus on ohjelmaa niin paljon, että vasta myöhään illalla ehtii ajelemaan. Koita valjastaa joku ystäväsi hoitajaksi? Ei sitä tällä hetkellä niin paljoa ehdi ajaa, mutta jonkin verran kuitenkin. Alppireissut oon siirtänyt suosiolla tulevaisuuden haaveiksi..