Ei ole yksiselitteistä vastausta. Tai jollekin tietylle ihmiselle voi toki hyvinkin olla, mutta se ei välttämättä päde kaikille.
Riippuu myös erittäin paljon siitä, minkähänlaisesta pallonkiertoreissusta oikein on kyse.... sen voi tehdä niin kovin erilaisilla tavoilla. Esim. mitä maita/reittejä, ajeleeko mieluiten asfaltilla vai kinttupoluilla, ja paljonko on aikaa (pallonkiertäminen oikein pieniä teitä pitkin saattaa hieman kestää!) Ja toki sekin, minkä verran oikein on itsessä mekatsun vikaa, jne, jne jne.
Itse en lähtisi kovin kalliilla pyörällä (vaikken toisaalta millään ihan loppuunajetulla romullakaan välttämättä lähtisi!) Kamppeisiin tuppaa tulemaan kolhuja, ja jos esim. menee carnet-maihin, pyörän hinnalla on väliä. Samoin jos vaikka sattuu pyörä tipahtamaan paatista, niinkuin kävi Saarelaisen Jarin Wingille aikanaan Indonesiassa, niin kaskosta on turha luulla saavansa korvauksia (Saarelaisella onneksi oli massipuoli silleen kunnossa, että persus kesti jopa palkata sukeltajat naaraamaan peli takaisin ylös, ja kunnostaa se!)
Tärkeimpinä kriteereinä pitäisin sopivuutta itselle, sopivuutta omalle reissulle, sopivuutta omalle kukkarolle, sekä teknistä luotettavuutta. Myös varaosien saatavuus on toki yksi tärkeä pointti. Ja renkaitakaan ei yli 250cc pyöriin saa läheskään kaikkialta.
Ja huom. mitä isompi/painavampi pyörä, sen kalliimpaa on rahdata se yli valtamerten. Autolauttoja kulkee Euroopassa paljon, muualla tosi vähän.