G
Guest
Guest
No kun se alapään W-lukema vaikuttaa, etenkin mineraalipohjaisissa ja se todellinen viskositeetti laakereissa ja nokissa voi olla aivan muuta kuin etiketissä. Öljyt ohenevat huomattavasti korkeilla kierrosluvuilla ja lämpötiloilla. Esmes 20W50 valmistus aloitetaan 20W öljystä jota sakeutetaan muovipolymeerillä, joka vahventaa öljyä korkeissa lämpötiloissa. Paikoissa joissa on suuria leikkausvoimia (hankausvoimia), kuten laakereissa ja nokissa korkeilla kierrosluvuilla, nämä suuret polymeerimolekyylit ketjuuntuvat, ja öljy ikäänkuin leikkautuu luokitusta ohuemmaksi. Tyypillinen mineraali 20W50 onkin laakereissa vain SAE 30 tai 40 ja sama koskee muitakin moniasteöljyjä. Mineraali 5W30 leikkautuu luokkaan 10W tai 20W ja korkeilla kierrosluvuilla se voi vastata vain 10W öljyä laakereissa johtuen juuri lämpötilasta ja näistä leikkausvoimista. Polymeeriset sakeuttimet hajoavat kuumassa, pikeentyen männänrenkaisiin ja venttiilinnostimin sekä turbomyllyissä sen kanaviin. Tästä johtuen turbomalleihin ja ilmajäähyihin ei yleensä suositella laaja-asteisia moniasteöljyjä (0W40, 5W40, 5W50).
Oikea viskositeettiluokka riippuu monesta tekijästä, kuten lämpötilasta, moottorin kuluneisuudesta, laakereiden ja männän välyksistä, ja käyttötarkoituksesta. Yleinen nyrkkisääntö on käyttää matalinta viskositeettia jolla metallipinnat pysyvät erillään. Tätä suurempi viskositeetti ainoastaan hukkaa tehoa ja huonontaa öljyn pumpattavuutta kaikissa lämpötiloissa. Tiukoilla välyksillä vesijäähyillä 5W30 tai 10W30 pitäsi riittää. Kuumissa olosuhteissa (miksi öljynvalmistajat eivät Suomen kesää laske), 10W40 antaa lisää turvamarginaalia. No, itse käytän sitä vesijäähyssäni ja mihinkä tosiaankaan motossa tarviaa hyvää pakkasjuoksevuutta? Ilmajäähdytteisissä ja vanhemmissa suurivälyksisissä moottoreissa 15W50 ja 20W50 on hyvä valinta.
Jotkut vannovat kisaöljyjen nimeen, itse en niitä kadulla käyttäisi; ne poikkeavat tavallisista moottoriöljyistä siinä, että niissä ei käytetä peseviä lisäaineita jotka hieman lisäävät kitkaa. Siksi ne eivät sovellu katukäyttöön, varsinkaan mataliin lämpötiloihin, kertyy kakkaa ja kosteutta koneeseen. Pitäisi vaihtaa tonnin välein, ellei useamminkin tästä syystä ja ero kitkassa on niin pieni, ettei sitä normikäyttäjä huomaa missään. Paitsi hinnassa.
Joku todennäköisesti kiistää nämäkin faktat ja on eri mieltä, siitä vaan. Näin ne aikoinaan opetti, kun alaa ensin opiskelin ja myöhemmin öljy-yhtiöllä työskentelin. Onhan ne öljyt muuttuneet niistä ajoista, vaan eiköhän nuo perusteet ole ennallaan.
Oikea viskositeettiluokka riippuu monesta tekijästä, kuten lämpötilasta, moottorin kuluneisuudesta, laakereiden ja männän välyksistä, ja käyttötarkoituksesta. Yleinen nyrkkisääntö on käyttää matalinta viskositeettia jolla metallipinnat pysyvät erillään. Tätä suurempi viskositeetti ainoastaan hukkaa tehoa ja huonontaa öljyn pumpattavuutta kaikissa lämpötiloissa. Tiukoilla välyksillä vesijäähyillä 5W30 tai 10W30 pitäsi riittää. Kuumissa olosuhteissa (miksi öljynvalmistajat eivät Suomen kesää laske), 10W40 antaa lisää turvamarginaalia. No, itse käytän sitä vesijäähyssäni ja mihinkä tosiaankaan motossa tarviaa hyvää pakkasjuoksevuutta? Ilmajäähdytteisissä ja vanhemmissa suurivälyksisissä moottoreissa 15W50 ja 20W50 on hyvä valinta.
Jotkut vannovat kisaöljyjen nimeen, itse en niitä kadulla käyttäisi; ne poikkeavat tavallisista moottoriöljyistä siinä, että niissä ei käytetä peseviä lisäaineita jotka hieman lisäävät kitkaa. Siksi ne eivät sovellu katukäyttöön, varsinkaan mataliin lämpötiloihin, kertyy kakkaa ja kosteutta koneeseen. Pitäisi vaihtaa tonnin välein, ellei useamminkin tästä syystä ja ero kitkassa on niin pieni, ettei sitä normikäyttäjä huomaa missään. Paitsi hinnassa.
Joku todennäköisesti kiistää nämäkin faktat ja on eri mieltä, siitä vaan. Näin ne aikoinaan opetti, kun alaa ensin opiskelin ja myöhemmin öljy-yhtiöllä työskentelin. Onhan ne öljyt muuttuneet niistä ajoista, vaan eiköhän nuo perusteet ole ennallaan.
