Onnettomuus on vain ajan kysymys?

[Hammurab]

Liikennevakuutuksesta korvataan kuskin henkilövahingot. Herää kysymys että entäs jos vakuutettu ajoneuvo ei ole lähimainkaan sellainen kuin papereissa seisoo.

Henkilövahingoissa on helposti kysymys kymppitonneista, jos työkyky jää vajaaksi niin nuorella henkilöllä sadoista tuhansista kun pitkä työura jää toteutumatta.

Vakuutusyhtiö kyllä oikein mielellään rajoittaa korvaussummia jos vaan hyvä syy löytyy. Kannattaa miettiä että jos sittenkin odottelis sen vajaan vuoden tai käytännössä ensi kesän niin että sais virallisen piikkisen alle.

Kuvan perusteella voipi käydä ns. ohraisesti lenkkareilla ajettaessa jos nauha nappaa rattaaseen kiinni. Voi tulla jalkaan verenkiertohäiriö. Oletettavasti oikeat ajosaappaat eivät ole tuossa kehitysvaiheessa kovin suosittuja, olletikin huppari ja tennarit lienevät pop.

Liikennevakuutuksesta korvataan vastapuolen vahingot ja henkilövahingot, myös silloin kun ajoneuvo tai kuljettaja ei ole kunnossa. Käräjillä sitten syylliseltä osapuolelta vakuutusyhtiöt ja mahdollisesti jopa rahoitusyhtiö hakevat velkomustuomion korvauksista ja menetyksistä. Olen itse ollut todistajana yhdessä tapauksessa jossa epäkuntoisen kuorma-auton kuljettaja ajoi reilulla ylinopeudella ja kajautti toisen kuorma-auton keulaan. Korvausvaatimukset vakuutusyhtiöiltä ja vastapuolen auton omistaneelta rahoitusyhtiöltä eivät olleet ihan pieniä.

 

[speedheadshot]

Liikennevakuutuksesta korvataan vastapuolen vahingot ja henkilövahingot, myös silloin kun ajoneuvo tai kuljettaja ei ole kunnossa. Käräjillä sitten syylliseltä osapuolelta vakuutusyhtiöt ja mahdollisesti jopa rahoitusyhtiö hakevat velkomustuomion korvauksista ja menetyksistä. Olen itse ollut todistajana yhdessä tapauksessa jossa epäkuntoisen kuorma-auton kuljettaja ajoi reilulla ylinopeudella ja kajautti toisen kuorma-auton keulaan. Korvausvaatimukset vakuutusyhtiöiltä ja vastapuolen auton omistaneelta rahoitusyhtiöltä eivät olleet ihan pieniä.

Enpä ole tällaisesta menettelystä ikinä kuullut ja olen ollut aika monessa kolarissa osallisena. Liikennevakuutus korvaa vastapuolelle aiheutuneet haitat eli jos on kaksi ajoneuvoa, niin molempien liikennevakuutus korvaa toistensa vahingot. Kasko korvaa sitten oman ajoneuvon vahinkoja enemmänkin. Ikinä en ole kuullut sellaisesta, että syyllinen olisi joutunut korvaamaan vastapuolen kuluja omasta lompakostaan. Sitä vartenhan ne vakuutukset otetaan, että ne korvaavat, jos jotain sattuu. Jos syyllinen joutuisi vastapuolen vakuutusyhtiölle korvaamaan kuluja, niin kellä tässä maassa olisi varaa ajaa millään ajoneuvolla?



https://www.lvk.fi/liikennevakuutuskeskus/tehtavat-ja-organisaatio/

https://www.lvk.fi/korvaukset/liikennevahinkojen-korvaaminen/

https://www.lvk.fi/korvaukset/henkilovahingot/

https://www.lvk.fi/korvaukset/omaisuusvahingot/

 

[airmax]

Edit: "vastaa lainaten" ei näköjään toiminut, joten tämä vastauksena edelliseen viestiin.


Kyseessä on vakuutusyhtiön takautumisoikeus, joka määritellään liikennevakuutuslain 73 §:ssä. Takautumisoikeuden realisoitumisen tavanomaisin tilanne on sellainen, että syyllinen kuljettaja on aiheuttanut vahingon (onnettomuuden) esim. törkeällä liikenneturvallisuuden vaarantamisella.

Tässä tapauksessa on lisäksi hyvä huomoida, että viritetystä moposta puuttuu asianmukainen liikennevakuutus, jolloin vakuutusyhtiö voi liikennevakuutuslain 46 § perusteella kieltäytyä korvaamasta omistajan/haltijan/kuljettajan henkilövahinkoja, jos voidaan osoittaa kuljettajan tienneen vakuutuksen puuttumisesta. (useinkaan erilaiset selitykset "en millään osannut arvata, että vakuutus puuttuu" ei mene läpi)

 

[Nitrous]

Sitä vartenhan ne vakuutukset otetaan, että ne korvaavat, jos jotain sattuu. Jos syyllinen joutuisi vastapuolen vakuutusyhtiölle korvaamaan kuluja, niin kellä tässä maassa olisi varaa ajaa millään ajoneuvolla?

Noinhan se menee silloin, kun kyseessä on vahingoksi katsottava tapahtuma. Sitten jos kuljettajan voidaan katsoa aiheuttaneen tapahtuneen joko tahallisesti tai vakavalla piittaamattomuudella, ei homma enää olekaan välttämättä ihan noin yksioikoinen. Esim. kännissä ilman korttia katsastamattomalla ajoneuvolla ei välttämättä kannata lähteä kolaroimaan ja luottaa vakuutusturvaan.

 

[speedheadshot]

Kyseessä on vakuutusyhtiön takautumisoikeus, joka määritellään liikennevakuutuslain 73 §:ssä. Takautumisoikeuden realisoitumisen tavanomaisin tilanne on sellainen, että syyllinen kuljettaja on aiheuttanut vahingon (onnettomuuden) esim. törkeällä liikenneturvallisuuden vaarantamisella.

Eli tarkoittaako tämä sitä, että jos saan tuomion törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta mikä voi tulla jo 30km/h ylinopeudesta, niin vakuutusyhtiö voi vaatia minulta korvauksia?

 

[speedheadshot]

"73 §
Vakuutusyhtiön takautumisoikeus
Vahinkoa kärsineen oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutusyhtiö on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutusyhtiölle.

Jos kolmas henkilö on yksityishenkilö taikka työntekijä, virkamies tai näihin vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan rinnastettava muu henkilö taikka ajoneuvon omistaja, haltija, kuljettaja tai matkustaja, oikeus siirtyy kuitenkin vain, jos hän on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta tai jos kuljettaja on aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa 48 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa"

Eli tämän ymmärtäisin niin, että törkeällä huolimattomuudella ei 1:1 tarkoiteta törkeää liikenteen vaarantamista vaan siinä on jotkin toiset kriteerit.

 

[Hammurab]

Eli tarkoittaako tämä sitä, että jos saan tuomion törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta mikä voi tulla jo 30km/h ylinopeudesta, niin vakuutusyhtiö voi vaatia minulta korvauksia?

Jos aiheutat onnettomuuden samalla kun tuohon törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen syyllistyt niin kyllä, vakuutusyhtiö voi oikeusteitse vaatia sinulta takaisin vakuutusyhtiön maksamat korvaukset. Se että saat tuomion törkeästä liikenneturvan vaarantamisesta ei ole yksinään vakuutustapahtuma josta vakuutusyhtiö maksaisi korvauksia jolloin tietenkään mitään korvauksiakaan ei kukaan voi vaatia.

 

[speedheadshot]

Jos aiheutat onnettomuuden samalla kun tuohon törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen syyllistyt niin kyllä, vakuutusyhtiö voi oikeusteitse vaatia sinulta takaisin vakuutusyhtiön maksamat korvaukset

Se onkin sitten eri asia miten vakuutusyhtiö näyttää toteen vaikka ylinopeuden. Pitäisi olla melkein selvännäkijä palveluksessa. Mutta tietty, jos ajaa törkeän tutkaan ja samalla vaikka poliisiautoa päin, niin silloinhan tuo täyttyisi kyllä tai niin, että poliisi ajaisi perässä ja tekisi ne oliko se nyt kaksi mittausta. Mutta muutoin sitä voi olla vähän vaikea todistaa. Mutta ok, tuo on teoreettisella tasolla siis täysin mahdollista

 

[Ghostrider]

^On siihen keinot olemassa, että ilman tutkalukemaa saadaan todettua onnettomuustilanteessa ajetun ylinopeutta. Eli vaikka kuinka kiistäisit, saadaan taskulaskimella ynnättyä lento- ja liukumatkoja ja sen perusteella se ylinopeus todennettua. Oikeudenkäynnissä ei yleensä riitä rajaton usko omiin kykyihin ja kiistämiseen, vaan siinä voi se epäiltykin joutua omaa kantaansa perustelemaan.

Ja mitä topikin alkuperäiseen aiheeseen tulee, niin näyttää melko perinteiseltä mopomiesten touhulta. Joko tuossa sattuu tai ei, sen näkee sitten aikanaan. Jos sattuu vähän, siitä on helppo ottaa opiksi. Jos taas ei satu mitään, ei ole mitään mistä ottaa opiksi, jolloin touhu jatkunee ehkä seuraavankin menopelin kanssa samanlaisena.

 

[speedheadshot]

^On siihen keinot olemassa, että ilman tutkalukemaa saadaan todettua onnettomuustilanteessa ajetun ylinopeutta. Eli vaikka kuinka kiistäisit, saadaan taskulaskimella ynnättyä lento- ja liukumatkoja ja sen perusteella se ylinopeus todennettua. Oikeudenkäynnissä ei yleensä riitä rajaton usko omiin kykyihin ja kiistämiseen, vaan siinä voi se epäiltykin joutua omaa kantaansa perustelemaan.

Ei taida Suomalainen oikeuskäytäntö kuitenkaan tuntea sellaista tapaa menetellä, että syytetyn on todistetava syyttömyytensä (jos ei vero tai sana vs sana oikeutta lasketa) eli puuttuvan näytön vuoksi minun syytettynä on tässä todistettava, että tällaista mitä ei ole ikinä tapahtunut ei ole tapahtunut. Jos näin voisi tehdä, niin kenet vaan voisi haastaa oikeuteen mistä vaan ja vaatia, että hänen piitää todistaa syyttömyytensä ja jos ei siihen pysty, niin on syyllinen. Tämähän olisi aivan loistava bisnes!... Ehkä jossain Venäjällä tällainen on normia, mutta ei Suomessa. Kyllä se niin päin yleensä menee, että todistustaakka on syyttäjällä. On näitä laskelmia joskus esitelty ja jopa ihan silmilminnäkijä lausuntoja huomattavasta ylinopeudesta, niin ei yhtään mitään merkitystä ole niilla kommenteilla ollut, kun vastapuoli sanoo, että ei pidä paikkaansa. Kaikki tällaiset em. ovat aihetodisteita ja Suomessa ei saa aihetodisteita käyttää oikeudenkäynnissä. Tietty jos syytetty myöntää asian, niin silloinhan se on eri asia, mutta kuka myöntää tietäen, että on tulossa iso lasku? Vaihtoehtona jäädä valehtelusta kiinni ja saada siitä maksimissaan tuntuvat sakot tjms. ja varsinkin, kun se lasku on tulossa vakuutusyhtiöltä eikä miltään kärsivältä ihmisraukalta.

Väitän, että tälläkin foorumilla olevista motoristeista suurin osa ajaa miltei jokaisella ajokerralla pienen ylinopeuden. Mutta se on mielestäni aika eri onko se ylitys 10-30km/h, kuin jos se on esim. 50-200km/h. Mielestäni ei siis puhuta yhtään samasta asiasta millään tavoin.

 

[jaket]

veikkaan että jäljet swingissä on pienin ongelma. 125cc kone monkeyssä liikenteessä mopoikäisellä on se isompi ongelma.

 

[Kotarikuski]

Tässä spekulaatiossa ei kai ole kysymys ylinopeudesta vaan siitä että jos onnettomuuteen joutuva ajoneuvo ei vastaakaan sitä mitä otteeseen on merkitty, niin miten vakuutusyhtiö tulkitsee korvausvelvollisuutensa. Heillä on kyllä riittävästi lakimiehiä ja kapitaalia riitatilanteita varten.

Meinaan että siinä on vitsit vähissä jos äksidentissä tulee pitkäaikaisia vammoja ja jää osittainenkin työkyvyttömyyseläke saamatta.

 

[Goofy S]

Moikka!

Minun veljenpojalla on mopo johon hän on pultannut kiinni 125cc koneen ja arviolta mopossa huiput luokkaa 85km/h, luultavasti enemmän. Tästähän voi olla monta eri mieltä............

Sinuna keskustelisin vakavasti veljesi kanssa.

 

[Ghostrider]

Ei taida Suomalainen oikeuskäytäntö kuitenkaan tuntea sellaista tapaa menetellä, että syytetyn on todistetava syyttömyytensä (jos ei vero tai sana vs sana oikeutta lasketa) eli puuttuvan näytön vuoksi minun syytettynä on tässä todistettava, että tällaista mitä ei ole ikinä tapahtunut ei ole tapahtunut. Jos näin voisi tehdä, niin kenet vaan voisi haastaa oikeuteen mistä vaan ja vaatia, että hänen piitää todistaa syyttömyytensä ja jos ei siihen pysty, niin on syyllinen. Tämähän olisi aivan loistava bisnes!... Ehkä jossain Venäjällä tällainen on normia, mutta ei Suomessa. Kyllä se niin päin yleensä menee, että todistustaakka on syyttäjällä. On näitä laskelmia joskus esitelty ja jopa ihan silmilminnäkijä lausuntoja huomattavasta ylinopeudesta, niin ei yhtään mitään merkitystä ole niilla kommenteilla ollut, kun vastapuoli sanoo, että ei pidä paikkaansa. Kaikki tällaiset em. ovat aihetodisteita ja Suomessa ei saa aihetodisteita käyttää oikeudenkäynnissä. Tietty jos syytetty myöntää asian, niin silloinhan se on eri asia, mutta kuka myöntää tietäen, että on tulossa iso lasku?

Oletko ollut kuinka monta kertaa osallisena oikeudenkäynnissä? Siellä ei kiistämiset juuri paina, jos sillä vakuutusyhtiöllä tahi syyttäjällä on esittää laskelmia, joiden perusteella olet siihen ylinopeuteen syyllistynyt. Eli siinä nimen omaan todistetaan sinut syylliseksi, sitten on oikeuden tehtävä päättää esitettyjen todisteiden perusteella syyllisyydestä ja tuomioista. Pelkkä kiistäminen ei ole kovin hyvä peruste vastapuolen esittämiä todisteita kumoamaan.

Voi sitä toki kokeilla onneaan, mutta saattaa olla tuloksena iso kiukku, kun ei siellä uskottukaan vaikka kautta kiven ja kannon vakuutit että kymmenien metrien ilmalennon lähtönopeus oli 40 km/h.

 

[speedheadshot]

Oletko ollut kuinka monta kertaa osallisena oikeudenkäynnissä? Siellä ei kiistämiset juuri paina, jos sillä vakuutusyhtiöllä tahi syyttäjällä on esittää laskelmia, joiden perusteella olet siihen ylinopeuteen syyllistynyt. Eli siinä nimen omaan todistetaan sinut syylliseksi, sitten on oikeuden tehtävä päättää esitettyjen todisteiden perusteella syyllisyydestä ja tuomioista. Pelkkä kiistäminen ei ole kovin hyvä peruste vastapuolen esittämiä todisteita kumoamaan.

Voi sitä toki kokeilla onneaan, mutta saattaa olla tuloksena iso kiukku, kun ei siellä uskottukaan vaikka kautta kiven ja kannon vakuutit että kymmenien metrien ilmalennon lähtönopeus oli 40 km/h.

Mutta ei sillä välttämättä mitään merkitystä ole vaikka ylinopeus olisi todettavissakin ja vaikka syytetty jopa sen myöntäisi tai ei myöntäisi. Ei se 1:1 tarkoita sitä, että automaattisesti vakuutusyhtiö voittaa ja syyllinen todetaan korvausvelvolliseksi tms. siinä on aika monia muitakin asioita, jotka tulee huomioida, kuin pelkkä ylinopeus.

5.1 KKO 2016:36

Tapauksessa oli kysymys siitä, että A oli lähestynyt risteystä kuljettaen ajoneuvoyhdistelmää yli 80
km/t:ssa. Alueen suurin sallittu ajonopeus oli ollut 60 km/t. A oli törmännyt risteystä ylittämään
lähteneeseen, kärkikolmion takaa tulleeseen B:n kuljettamaan henkilöautoon. Törmäyksen
seurauksena B ja viisi kyydissä ollutta muuta matkustajaa olivat kuolleet. (KKO 2016:36.)
Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen asiassa rikoslain 23 luvun 1 §:n 1 momentin perusteella
liikenneturvallisuuden vaarantamiseen sekä rikoslain 21 luvun 8 §:n perusteella kuuteen
kuolemantuottamukseen ja tuomitsi A:n yhteiseen 100 päiväsakon sakkorangaistukseen.
Hovioikeudessa tuomio muuttui ja A:n katsottiin syyllistyneen liikenneturvallisuuden
vaarantamiseen, mutta syytteet kuudesta kuolemantuottamuksesta hylättiin. Korkein oikeus pysytti
Hovioikeuden tuomion katsoen, että henkilöautossa olleiden menehtyminen ei ollut aiheutunut A:n
huolimattomuudesta. (KKO 2016:36.)

5.1.1 Korkeimman oikeuden tuomio

Korkeimmassa oikeudessa kysymykseksi muodostui se, onko A:n syyksi luetun
liikenneturvallisuuden vaarantamisen osoittama huolimattomuus aiheuttanut B:n ja hänen
kyydissään olleiden viiden matkustajan kuoleman. Keskeisenä arvioinnin kohteena A:n osalta oli
rikoslain 3 luvun 7 §:ssä säädetyn huolimattomuuden arviointi sekä huolellisuusvelvollisuuden
rikkomisen relevanssi. B:n osalta arvioitiin väistämisvelvollisuuden laiminlyömisen merkitystä
kokonaisarvioinnissa. (Timonen ym. 2021, luku KKO 2016:36 Huolellisuusvelvollisuus
tieliikenteessä ja kuolemantuottamus.)
Korkein oikeus katsoi tapauksessa olevan riidatonta, että A on ajanut risteystä lähestyessään
ylinopeutta yli 20 kilometriä tunnissa ja näin ollen huolimattomuudestaan rikkonut tieliikennelain
säännöksiä tavalla, joka on ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta. A:n ajama yli 20
kilometrin ylinopeus on saattanut vaikuttaa B:n kykyyn arvioida ajoneuvojen välistä etäisyyttä ja
risteyksen turvalliseen ylittämiseen käytettävissä olevaa aikaa. A:n huolimattoman toiminnan
puolesta puhuu korkeimman oikeuden mukaan myös se, ettei A ollut hiljentänyt vauhtia ennen
risteysalueelle saapumista. Tieliikennelain 14 §:n (nykyinen TLL 28 §) mukaan kuljettajan on
risteystä lähestyessään noudatettava erityistä varovaisuutta nopeusrajoituksesta riippumatta.
Tämän lisäksi kuljettajan on tieliikennelain 23 §:n (nykyinen TLL 5 §) perusteella aina voitava
pysäyttää ajoneuvo edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa
tilanteissa. A on kuljettanut yli 63 tonnin painoista yhdistelmäajoneuvoa, joten hänellä on ollut myös
tästä syystä korostunut huolellisuusvelvoite. (KKO 2016:36.)
Korkeimman oikeus toteaa, että liikennesääntöjen rikkominen ei automaattisesti kuitenkaan
merkitse sitä, että kuolemantuottamusta arvioitaessa kuljettaja olisi menetellyt merkittävällä tavalla
huolimattomasti. Näin ollen kysymykseksi muodostuu, onko kuljettaja noudattanut sitä
huolellisuutta, jota liikenteessä edellytetään liikennevahinkojen välttämiseksi. Korkein oikeus viittaa
ratkaisussaan hallituksen esitykseen (HE 44/2002 vp s. 102), jonka mukaan lakiin otetut
huolellisuusvelvoitteet saattavat joissain tilanteissa väistyä ja esimerkiksi oikeus luottaa
liikenteessä tietyin edellytyksin toisen toiminnan asianmukaisuuteen saattaa vaikuttaa
huolellisuusarvioinnissa. (KKO 2016:36.)
Tieliikennelain 15 §:n (nykyinen TLL 25 §) mukaan kuljettajan, joka liikennesääntöjen tai
liikennemerkin mukaan on väistämisvelvollinen, on hyvissä ajoin nopeutta vähentämällä tai
pysähtymällä selvästi osoitettava, että hän aikoo noudattaa velvollisuuttaan. Onnettomuuspaikalla
B on ollut vahvan ja selvästi merkityn väistämisvelvollisuuden alainen. B:n kuljettaman ajoneuvon
vauhdin on täytynyt vähentyä lähes pysähdyksiin, koska ajoneuvo on jatkanut kulkuaan
risteysalueelle 1. vaihteella ja ryömimisnopeudella. Korkeimman oikeuden mukaan B:n auton
voimakas jarrutus ennen risteystä on antanut A:lle perustellun syyn olettaa, että B on huomannut
hänet ja on aikeissa noudattaa väistämisvelvollisuuttaan. Tästä syystä korkein oikeus katsoo, että
B:n kuljettaman ajoneuvon kulkeutuminen A:n käyttämälle ajoradalle on ollut yllättävää ja
ennakoimatonta. (KKO 2016:36.)
Ratkaisun mukaan A:n toiminnan huolellisuutta tukee myös se, että A on B:n kuljettaman
ajoneuvon havaittuaan kääntänyt katseensa eteenpäin muun liikenteen tarkkailemiseksi.
Tapahtumainkulun perusteella B:n kuljettaman ajoneuvon havaittuaan A:lla olisi ollut käytettävissä
olevan ajan ja ajomatkan perusteella mahdollisuus saada ajoneuvoyhdistelmä pysähtymään ennen
törmäystä. Korkein oikeus katsoi, että mikäli A olisi havainnut B:n laiminlyövän
väistämisvelvollisuuttaan, A olisi ylinopeudestaan huolimatta kyennyt estämään törmäyksen. (KKO
2016:36.)
Korkeimman oikeuden johtopäätöksestä ilmenee, että A:n vastuun arvioinnissa ei voida antaa
ratkaisevaa merkitystä sille, jos A:n auton nopeus olisi ollut alhaisempi. B on lähtenyt ylittämään
tietä, vaikka A:n kuljettama ajoneuvoyhdistelmä on ollut selvästi liian lähellä. Korkeimman oikeuden
mukaan A ei ole vallitsevissa olosuhteissa voinut varautua näin yllättävään ja selvästi
väistämisvelvollisuuden vastaiseen ajoon. Korkein oikeus toteaa ratkaisussaan, että se, ettei A ole
varautunut B:n laiminlyövän väistämisvelvollissuuttaan, eikä ole alentanut nopeuttaan risteystä
lähestyessään osoita A:ssa sellaista liikennesääntöjen vastaista huolimattomuutta, jolla hän olisi
aiheuttanut B:n ja hänen kyydissään olleiden kuoleman. Näin ollen korkein oikeus ei muuta
hovioikeuden tuomion lopputulosta. (KKO 2016:36.)

Niin tällä vain yritän sanoa sitä, että ei se ole aivan niin yksioikoista, että jos olet ajanut ylinopeutta, niin olet täysin selkeästi kaikkeen syyllinen ja tuomio tulee jne. Vaikka ylinopeus olisi kiistattomasti osoitettavissakin siis.

 

[Ghostrider]

Mutta ei sillä välttämättä mitään merkitystä ole vaikka ylinopeus olisi todettavissakin ja vaikka syytetty jopa sen myöntäisi tai ei myöntäisi. Ei se 1:1 tarkoita sitä, että automaattisesti vakuutusyhtiö voittaa ja syyllinen todetaan korvausvelvolliseksi tm

Niin tällä vain yritän sanoa sitä, että ei se ole aivan niin yksioikoista, että jos olet ajanut ylinopeutta, niin olet täysin selkeästi kaikkeen syyllinen ja tuomio tulee jne. Vaikka ylinopeus olisi kiistattomasti osoitettavissakin siis.

No, sinä yritit vielä edellisessä viestissäsi väittää, että ylinopeutta ei voi todistaa ellet aja päin tutkaavaa poliisiautoa. Eli tuo sanomasi on muuttunut aika tavalla tässä kahden edellisen viestin välillä. Yritä siis päättää mitä olet väittämässä, niin voidaan päästä tässä keskustelussa johonkin.

Ylinopeus on todennettavissa monella muullakin tavalla kuin vain tutkalla, eikä siinä pelkkä kiistäminen lämmitä leivättömän pöydän ääressä. Korvausvastuut ovat vielä sitten asia erikseen, kuten totesitkin.

 

[pupu]

Niin tällä vain yritän sanoa sitä, että ei se ole aivan niin yksioikoista, että jos olet ajanut ylinopeutta, niin olet täysin selkeästi kaikkeen syyllinen ja tuomio tulee jne. Vaikka ylinopeus olisi kiistattomasti osoitettavissakin siis.

Ko tapauksessa, nopeus todettiin ajopiirturista.
Eikä ylinopeus ei ollut törkeän suuri, eli rekan kuljettaja ei syyllistyny törkeään liikenteen vaarantamiseen...

 

[speedheadshot]

No, sinä yritit vielä edellisessä viestissäsi väittää, että ylinopeutta ei voi todistaa ellet aja päin tutkaavaa poliisiautoa. Eli tuo sanomasi on muuttunut aika tavalla tässä kahden edellisen viestin välillä. Yritä siis päättää mitä olet väittämässä, niin voidaan päästä tässä keskustelussa johonkin.


Ylinopeus on todennettavissa monella muullakin tavalla kuin vain tutkalla, eikä siinä pelkkä kiistäminen lämmitä leivättömän pöydän ääressä. Korvausvastuut ovat vielä sitten asia erikseen, kuten totesitkin.

"Yritä siis päättää mitä olet väittämässä"


Samat sanat


Pelkkä kiistäminen on sinun sanomaasi, ei suinkaan minun Toki jotain muutakin kannattaa sanoa, kuin pelkästään kiistää, valehdella ei saa, mutta jos vähän juksaa Ja siis poliisiautoa päin ajaminen ja tutkaaminen ovat kaksi eri tapahtumaa, sinä itse olet ne yhdistänyt yhdeksi ja samaksi tapahtumaksi eli ensin oli tutkaaminen, jolla todennettiin ylinopeus ja sen jälkeen poliisiautoa päin ajaminen, josta syntyi korvausvelvollisuus. Minähän nimenomaan olen väittänyt, että tutkaamisella voi todistaa nopeuden, mutta törmäyksellä poliisiautoon ei voi sitä todistaa, se on nimenomaan sinun väittämääsi, ei minun.


Mutta jatketaan... Koska tässä jäi mietyttämään tässä meidän keskustelussa se, että jos tällainen tapahtuma kävisi, että vakuutusyhtiö lähtisi hakemaan takaisin maksua, niin se olisi varmaan sitten erillinen oikeudenkäynti ja perustuisi aiempaan oikeuden ratkaisuun syyllisyyksistä, koska jotain kättä pidempäähän heillä täytyy syyllisyyksistä olla esittää tällaisiin vaatimuksiin. Joten summa summarum pieni vilunkipeli voi toisinaan kannattaa, koska jos pystyy osoittamaan syyttömyytensä (oli sitten syyllinen tai ei), niin hyvin epätodennäköistä on (tai voi sanoa, että se ei ole mahdollista), että vakuutusyhtiö lähtisi hakemaan jotain takaisinmaksua, koska millä perusteella sellaista haettaisiin syyttömältä osapuolelta? Tosin asia erikseen on sitten se, että kaatuuko tämä vilunkipeli vastakkaisen osapuolen niskaa ja jos hän on syytön, niin vastuu asian eteenpäin viemisestä jää hänelle itselleen ja ilman uutta näyttöä voi olla vaikea näyttää toteen sellaista, joka muuttaisi aiemman ratkaisun toiseksi. Mutta joka tapauksessa se olisi erillinen juttu.


Nämä asiathan eivät ole mitään kiveen hakattuja absoluuttisia yhden totuuden totuuksia, jotka pätevät aina samanlaisina. Sama asia voidaan ratkaista monella eri tavalla, ei ole mitään yhtä ja oikeaa, absoluuttista totuutta olemassa tai käytäntöä olemassa Se olisikin aika helppoa tämä oikeudenkäyttö, jos näin olisi. Mutta olisiko sitten tarvetta asianajajille, kun poliisi voisi vain päättää miten asiat ovat Eli summa summarum luultavasti olemme molemmat yhtä oikeassa ja väärässä, molempien totuus on yhtä oikea ja suuri

Sopiiko tämä loppuratkaisuksi?

 

[Hammurab]

"Yritä siis päättää mitä olet väittämässä"


Samat sanat


Pelkkä kiistäminen on sinun sanomaasi, ei suinkaan minun Toki jotain muutakin kannattaa sanoa, kuin pelkästään kiistää, valehdella ei saa, mutta jos vähän juksaa Ja siis poliisiautoa päin ajaminen ja tutkaaminen ovat kaksi eri tapahtumaa, sinä itse olet ne yhdistänyt yhdeksi ja samaksi tapahtumaksi eli ensin oli tutkaaminen, jolla todennettiin ylinopeus ja sen jälkeen poliisiautoa päin ajaminen, josta syntyi korvausvelvollisuus. Minähän nimenomaan olen väittänyt, että tutkaamisella voi todistaa nopeuden, mutta törmäyksellä poliisiautoon ei voi sitä todistaa, se on nimenomaan sinun väittämääsi, ei minun.


Mutta jatketaan... Koska tässä jäi mietyttämään tässä meidän keskustelussa se, että jos tällainen tapahtuma kävisi, että vakuutusyhtiö lähtisi hakemaan takaisin maksua, niin se olisi varmaan sitten erillinen oikeudenkäynti ja perustuisi aiempaan oikeuden ratkaisuun syyllisyyksistä, koska jotain kättä pidempäähän heillä täytyy syyllisyyksistä olla esittää tällaisiin vaatimuksiin. Joten summa summarum pieni vilunkipeli voi toisinaan kannattaa, koska jos pystyy osoittamaan syyttömyytensä (oli sitten syyllinen tai ei), niin hyvin epätodennäköistä on (tai voi sanoa, että se ei ole mahdollista), että vakuutusyhtiö lähtisi hakemaan jotain takaisinmaksua, koska millä perusteella sellaista haettaisiin syyttömältä osapuolelta? Tosin asia erikseen on sitten se, että kaatuuko tämä vilunkipeli vastakkaisen osapuolen niskaa ja jos hän on syytön, niin vastuu asian eteenpäin viemisestä jää hänelle itselleen ja ilman uutta näyttöä voi olla vaikea näyttää toteen sellaista, joka muuttaisi aiemman ratkaisun toiseksi. Mutta joka tapauksessa se olisi erillinen juttu.


Nämä asiathan eivät ole mitään kiveen hakattuja absoluuttisia yhden totuuden totuuksia, jotka pätevät aina samanlaisina. Sama asia voidaan ratkaista monella eri tavalla, ei ole mitään yhtä ja oikeaa, absoluuttista totuutta olemassa tai käytäntöä olemassa Se olisikin aika helppoa tämä oikeudenkäyttö, jos näin olisi. Mutta olisiko sitten tarvetta asianajajille, kun poliisi voisi vain päättää miten asiat ovat Eli summa summarum luultavasti olemme molemmat yhtä oikeassa ja väärässä, molempien totuus on yhtä oikea ja suuri

Sopiiko tämä loppuratkaisuksi?

Oman kokemuksen perusteella noissa syyllisyyttä koskevissa istunnoissa käsitellään yleensä myös nuo vahingkonkorvaukset ihan kustannusten minimoimiseksi ja jotta kaikki saadaan yhdelle päätöslauselmalle.

Absoluuttisia totuuksia on oikeudenkäynneissä. Syyllisyys voi olla hyvinkin selvä ja tiedossa jo ennen haasteen toimittamista. Länsimaisessa oikeuskäytännössä asianajajan tehtävä ei ole todistaa asiakkaansa syyttömyyttä vaan taata asiakkaalleen oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu. Jos rattijuoppo tappaa jonkun liikenteessä ja jää paikanpäältä kiinni, ei syyllisyydestä tarvitse enää oikeudessa vääntää. Absoluuttinen totuus on se että on oltu kännissä ja nyt on joku kuollut. Oikeudenkäynnissä päätetään siis tuomiosta ja asianajajan tehtävä on saada tuo minimiin.

 

[speedheadshot]

Oman kokemuksen perusteella noissa syyllisyyttä koskevissa istunnoissa käsitellään yleensä myös nuo vahingkonkorvaukset ihan kustannusten minimoimiseksi ja jotta kaikki saadaan yhdelle päätöslauselmalle.

Absoluuttisia totuuksia on oikeudenkäynneissä. Syyllisyys voi olla hyvinkin selvä ja tiedossa jo ennen haasteen toimittamista. Länsimaisessa oikeuskäytännössä asianajajan tehtävä ei ole todistaa asiakkaansa syyttömyyttä vaan taata asiakkaalleen oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu. Jos rattijuoppo tappaa jonkun liikenteessä ja jää paikanpäältä kiinni, ei syyllisyydestä tarvitse enää oikeudessa vääntää. Absoluuttinen totuus on se että on oltu kännissä ja nyt on joku kuollut. Oikeudenkäynnissä päätetään siis tuomiosta ja asianajajan tehtävä on saada tuo minimiin.

Jenkithän on länsimainen oikeus, mutta ei sillä kyllä kovin paljon ole yhteistä suomalaisen oikeuskäytännön kanssa ja jälleen olen eri mieltä. Silloin, kun syyllisyys on epäselvää (ja se hyvin monasti voi sitä olla vaikka se lähtökohtaisesti olisikin jotain muuta syyttäjän mielestä ja syyttäjän mielestä kaikki on aina niin kovin selvää ja sama koskee haastetta, koska sehän on pääosin syyttäjän näkemys) niin asianajajan tehtävä voi olla kerätä uutta näyttöä, joka tukee syytetyn syyttömyyttä ja sitä näyttöä voidaan kerätä myöskin siellä oikeuden istunnossa, josta tulee myöskin juuri tämä oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu. Ja kyllä se todellakin voi se tilanne olla sekin, että se haaste voi olla jotain aivan muuta, kuin mitä oikeasti on tapahtunut ja vasta oikeudessahan se selvitetään asianomaisen, syytetyn, todistajien ja asiantuntijoiden kuulemisten perusteella miten mikäkin asia on todellisuudessa mennyt. Poliisihan ei näitä päätöksiä tee vaikka olisi miten kännissä ja verekseltään kiinni jäänyt, poliisin tehtävä on ainoastan toimittaa puolueeton esitutkinta. Mikään ei ole selvää ennen papin tai tuomarin aamenta ja se voi senkin jälkeen olla vielä epäselvää ja sen vuoksi meillä on sitten hovioikeus mm. olemassa, jossa on mahdollisuus käydä kolmen tuomarin läsnäollessa asiat läpi vieläkin tarkemmin ja se perustuu mm. siihen, että suomessa ei haluta tuomita kevein perustein ja kyllähän nuo käräjäoikeuden istunnot on aika kevyttä kamaa monasti, jotka sitten vähän kuin varmuuden vuoksi antavat jonkin tuomion mikä sitten monasti muuttuu hovioikeuden tarkemmassa syynissä ja molemmista oikeusasteista voi tulla myöskin täysin vapauttavia tuomioita. Eli mikään ei ole mitenkään sidottua haastehakemukseen. Mutta toki tällaisessa esittämässäsi tapauksessa, että joku on ajettu kännissä kuoliaaksi ja tekijä on sen tunnustanut, niin silloinhan se on aika selvä juttu, mutta siinäkin voi vielä olla monenlaista olosuhdetta takana, jotka selviävät tarkemmin vasta siellä oikeudessa. Ei se mitenkään 1:1 ole, että koska ihminen ajoi toisen kännissä kuoliaaksi, niin se olisi automaattisesti kuolemantuottamus ja päälle ajajan syytä, siinä voi olla vaikka mitä muuta taustalla. Voi olla myös niin, että on sitten tällainen juttu tai jokin muu ja käräjillä asianomainen lausuu toisin, kuin hovissa tai niin, että kärjäoikeudessa asia menee näin, mutta hovissa onkin uusi todistaja, jonka todistus saattaa kääntää koko jutun täysin päälaelleen.