onnettomuus ja sen mietiskely

[aimos]

Moro
Enpä tiedä kuuluuko tämä tänne vai mihin mutta kuitenkin.On tuossa pikkuhiljaa alkanut pelottamaan niitin mahdollisuus,ei itseni,vaan muijan ja mukuloitten puolesta.En ole muutenkaan mitenkään yltiöpäinen kuski mutta nyt on joku ihme itiö pesiytynyt aivoihin.
Kaupungissa tuntuu turvalliselta.Alhaiset nopeudet,tutut kuviot,yli 20v tahkonut samoja katuja.Isoja maanteitä välttelen nykyään.
Mieluummin ajelen pieniä maaseutulenkkejä ja jos joku paikallinen tulee roikkumaan niin päästän ohi.
Hurjinta mitä saatan tehdä,on aamulla työmatkalla klo 6.30 ajaa toistasataa.Pitkä suora,ei risteyksiä,pelkkää peltoa joten ei risteävää liikennettä,ei elukoita.
Vituttaa kun tuo jännitys haittaa jo normaalia ajelua.
Sekavaa tekstiä mutta ei humalaiselta vi muuta odottaakaan

 

[Mirro]

Käy välillä radalla kurvailemassa niin ei se arkiajo tunnu siltä että kohta mennään liikaa rajoilla ja sattuu leukaan. Tai siis no joo, pari lasia täälläkin kumottu

 

[Suzu-ukko]

Moro
Enpä tiedä kuuluuko tämä tänne vai mihin mutta kuitenkin.On tuossa pikkuhiljaa alkanut pelottamaan niitin mahdollisuus,ei itseni,vaan muijan ja mukuloitten puolesta.En ole muutenkaan mitenkään yltiöpäinen kuski mutta nyt on joku ihme itiö pesiytynyt aivoihin.
Kaupungissa tuntuu turvalliselta.Alhaiset nopeudet,tutut kuviot,yli 20v tahkonut samoja katuja.Isoja maanteitä välttelen nykyään.
Mieluummin ajelen pieniä maaseutulenkkejä ja jos joku paikallinen tulee roikkumaan niin päästän ohi.
Hurjinta mitä saatan tehdä,on aamulla työmatkalla klo 6.30 ajaa toistasataa.Pitkä suora,ei risteyksiä,pelkkää peltoa joten ei risteävää liikennettä,ei elukoita.
Vituttaa kun tuo jännitys haittaa jo normaalia ajelua.
Sekavaa tekstiä mutta ei humalaiselta vi muuta odottaakaan

Humalainen vastaa...samoja tuntemuksia ittellä. Mutta perhana ajellaan vaan ollaan tarkkoja jne..Jos sattuu ni sattuu minkäs sille voi.

 

[Taajuus]

Minä olen alkanut pelkäämään kaupunkiajoa.

Varmuus pyörään ja omaan ajoon on tämän kesän tällien jäljiltä pikkuhiljaa palannut, vaikka jostain syystä edelleen sitä pyörän pysymistä tiessä kiinni kantatessa ajoittain epäilee.

Mutta MUITA tielläliikkujia pelkään niin perkeleesti. Aikaisemmin olin vähän naivin luottavainen, nyt tosiaan sillä "murhanhimoiset kotilokuskit" asenteella.

 

[poku]

Tästä ajatuksesta alkaa turvallinen moottoripyöräily. Kun älyät että mahikset selvitä kolarista on pienet alat miettimään ajolinjoja ja nopeuksia. Moottoripyöräilijän pahin vihollinen on motoristi itse!

 

[Bali Sunset]

Luet vain riittävästi kukkapöksyjen ihannoimaa aavemaariaa herätessäsi aamuisin, liityt keskustapuolueeseen ja kumartelet esi-isääsi jaakko-ilkkaa sekä rehti-vanhasta,ajattelet naidessasi jäätteenmäkeä(silmät kiinni tietty) ja jos siitä huolimatta kuuma kivi putoaa päähäsi niin ei kannata surra,vehreät niityt ja paratiisi odottaa.

Niin,ei tämä kuulu tänne vaan terapeutille

 

[jammu]

Itse olen joutunut MP:llä kerran onnettomuuteen, kun vastaantulija halusi kääntyä tien yli vasemmalle ja sitten leikittiin hetken aikaa teräsmiestä. Muiden  liikenteessä liikkuvien huomioiminen lisääntyi tämän jälkeen aika paljon. Nyky'ään tule otettua linja mahdollisimman kauas tielle tulevasta autosta tai kääntyvästä autosta. Pari kertaa olen joutunut väistämään kolmion takaa tulevaa ja molemmilla on ollut känny korvalla autoilijalla. Ajaminen on kuitenkin hauskaa ja kaikilla taitaa olla se kohtalo jossakin. Pelkoa ei jäänyt ja meno jatkuu. Voi sitä joutua onnettomuuteen junassa tai kotona.  

 

[S.Telvio]

Moro
Enpä tiedä kuuluuko tämä tänne vai mihin mutta kuitenkin.On tuossa pikkuhiljaa alkanut pelottamaan niitin mahdollisuus,ei itseni,vaan muijan ja mukuloitten puolesta.En ole muutenkaan mitenkään yltiöpäinen kuski mutta nyt on joku ihme itiö pesiytynyt aivoihin.
Kaupungissa tuntuu turvalliselta.Alhaiset nopeudet,tutut kuviot,yli 20v tahkonut samoja katuja.Isoja maanteitä välttelen nykyään.
Mieluummin ajelen pieniä maaseutulenkkejä ja jos joku paikallinen tulee roikkumaan niin päästän ohi.
Hurjinta mitä saatan tehdä,on aamulla työmatkalla klo 6.30 ajaa toistasataa.Pitkä suora,ei risteyksiä,pelkkää peltoa joten ei risteävää liikennettä,ei elukoita.
Vituttaa kun tuo jännitys haittaa jo normaalia ajelua.
Sekavaa tekstiä mutta ei humalaiselta vi muuta odottaakaan

Moron,

Ymmärrän tasan tarkkaan mitä ajat takaa. Samat fiilikset silloin tällöin. Helvetinmoinen hikoilu ennen 500km reissua maantiellä johon sisältyy iso pätkä motaria. Kyllä se siitä kun ajelee muiden mukana eikä provosoi/provosoidu niin kuin autolla. Valitettavasti. Omaa ajoa muut huomioiden niin siitä se lähtee.
Itse en halua suin surmin ajaa kaupungissa. Siellä sattuu ja tapahtuu liiankin kanssa. Maantiellä mennään kuitenkin pääasiassa leppoisilla nopeuksilla ja melko turvallisessa ympäristössä.
Ei kun baanalle nauttimaan!

 

[Maza]

Itellä vähän sama fiilis kuin lätkäkaukalossa. Pyrkimys päästä vastustajaa vältellen maalille. Tsekkaan mistä on mahikset mennä ja välillä vastustaja pääsee iholle. Olen kuitenkin niin ovela ja vikkelä, jotta ehdin alta pois. MUTTA... kaukalossakin tulee sitten jossain vaiheessa niittiä, joka sattuu enemmän tai vähemmän..Sitä odotellessa pelailen tuolla liikenteessä sitä peliä ja siellä vallitsevin säännöin; olivat ne säännöt sitten viidakon lakeja tai tieliikennelakeja, mulle aivan sama.

Se, mitä pelissä tapahtuu niin tapahtuu; ei siinä jäädä ihmettelemään.

"erilaista elämänfilosofiaa" osa 1.
Vaikkei uskoisi niin oon ihan selvinpäin

 

[tommie]

Osta isompi.

 

[ek@]

Ei kun baanalle vaan. Kerran täällä vaan eletään ja on monta syytä elää kuin vain pysyä hengissä.

 

[Bone]

Pelkääminen on varmaan oikeesti kauhea fiilis.
Heittämättä yhtään "Neanderthaalia" täytyy todeta oman
pään olevan siltä osin armeliaalla tavalla rakennettu, että
asioiden miettiminen, tai rytinän alkaminen,
johtaa suoraan selviytymisstrategian puolelle.

Tuota "mekaniikkaa" on kyllä ihan riittävän monessa ja
erilaisessa asiassa testattu ihan tappia myöten niin pakkotilanteessa kuin vapaaehtoisestikin.

Rationaalinen ajattelu ja reagointi lienee pelon pahin vihollinen?

 

[hra1150]

Tuttu paradoksi. Nuorempana, kun oli jotain hävittävää, elämä edessä jne, olin kuolematon ja käyttäydyin sen mukaan. Nyt, kun elämä on eittämättä ainakin iltapäivässä, alkaa pelko hiipiä puseroon. Ostetaan nahkapukua, käydään radalla harjoittelemassa ja ajetaan järjen kera, vaikka jäljellä ei ole juuri muuta kuin liian paljon työtä, kivulias vanhuus ja lähtöterminaali.

 

[Kerma]

Tuttu paradoksi.

Ja niin totta!

 

[Bone]

HÖH

"Life Is A Bitch.... But God, I Love How She Rock`s Me"

 

[Ride-]

Eihän pyörällä pysty ajamaan jos pelottaa jo himasta lähteminen?
Vähän aikaa kaatumisen jälkeen jännitti oikealla kaartuvat mutkat kun semmoisessa lähti pelit alta, mutta sekin on mennyt ohi.
Aika vähän tulee kyllä välillä ajateltua ajaessa, lähinnä joskus mietitty ajojen jälkeen että "mitä jos sieltä mutkaan olisikin tullut..", mutta turhaa hommaa sekin.

Keskitytään siihen ajamiseen eikä mietitä liikaa

 

[Number28]

Itselläkin kyllä käy välillä onnettomuus mielessä ja juuri sen takia, että haluan elää itse sekä että minulla on loistava kumppani elämässäni ja että minulla on vanhemmat jne.

Mutta aina välillä alkaa miettimään, että eikö se ole todella itsekäs ajattelutapa miettiä, että miten muut selviäisivät minun mahdollisesta kuolemasta. En minä kuitenkaan korvaamaton tällä maapallolla ole ja ilman minuakin on elämää ja ilman minuakin mun läheiset voivat herätä uuteen aamuun.

 

[Sindrom]

Eilen piti käydä leffassa pyörällä, tuntui että maailma pysähtyi kun viininpunainen corolla tulee sisäkurvissa vastaan.
Onneksi kuski ei ollut kännissä (mistäs minä sitä tiedän), kun kuitenkin ylinopeudella, väärällä kaistalla ja kännykkään puhuen onnistui nopeasti hakeutumaan omalle kaistalleen.

 

[Anatooli]

Balilla on sana hallussa!

Mä en pelkää juuri mitään, paitsi ehkä korkeita paikkoja...

Olen havainnut, että siihen auttaa siedätyshoito, muutama viikko vuoristolaisteillä Euroopassa työntää pelkoa kauemmaksi.

Suosittelen keulimista, kiihdyttelyä, kuminpolttoa, mutka-ajoa, moottoritierevittelyä ja kaikkea mahdollista siedätyshoitoa.

Punkasta pois, kuminaamari päähän ja SadoMasokismia harrastamaan kellariin!

Ps. Jos vielä jotain ongelmia jää, niin avaudu! Kyllä kaverit mielellään neuvoo.

 

[lario]

Joskus takavasemmalta hiipii ajatus onnettomuudesta, varsinkin jonkun "läheltä piti" tilanteen jälkeen tai, kun kuulee, että vierestä on jollekkin sattunut.
Onneksi ne ajatukset saa "vielä" työnnettyä taka-alalle, eikä ne suuremmin vaivaa.

Murehditaan vasta sitten, kun on jotain murehdittavaa.

Onneksi kovin moni meistä ei tunnusta
murehtivansa