Olipa kerran neljä motoristia samalla tien pätkällä samanä päivänä ja lähes samaan aikaan.
Kaksi ensimmäistä, olkoot he vaikka Kukkis ja Vetis ovat ajelulla samanlaisilla pyörillä ajaen tarkasti ja liikennesääntöjen mukaan, koska Kukkis ei halua ylittää nopeusrajoitusta ja Vetis ei pidä paikkaa sopivana vetopaikkana. Keskellä ei mitään, olkoon vaikka Ranualla, saavutaan lentokoneiden varalaskupaikalle.
Koska puoleen tuntiin ei ole näkynyt mitään muuta liikennettä ja olosuhteet vaikuttavat kaikin puolin optimaalisilta, pysäyttää Vetis varalaskupaikan alkuun kysyen kaveriltaan, että ”kiinnostaisiko kokeilla huippuja”.
Kukkista ei kiinnosta ja hän yrittää puhua ystävänsäkin pois aikeesta. Vetis ei anna perksi, jolloin vastuuntuntoisena kuljettajana Kukkis käyttää viimeisen argumenttinsa: ”En ole kanssasi samaa mieltä mutta vedä nyt sitten jos on aivan pakko. Mutta sitten ei hullutella, anna minä menen edeltä ja tarkistan radan huolella”.
Kukkis ajaa kiitorataa selkeästi alle rajoituksen tarkkaillen huolellisesti tien pintaa ja etsien tien varren sarvipäitä, keskelle erämaata levitoituneita lastentarhoja, UFOstaan jääneitä vihreitä miehiä ja marjastajamummoja, mutta löytää vain alun kolmatta kilometriä pitkän ja 50 metriä leveän hyväkuntoisen, puhtaan ja kesäisen lämpimän asfaltin, jonka varrelta pusikotkin on raivattu pientareen taakse.
Myös kiitoradan jatkeella eteenpäin vaaramaisemassa näkyvän tieosuuden ensimmäiset pari kilometriä näyttävät yhtä tyhjiltä kuin tulomatkakin toisessa suunnassa. Haikein mielin Kukkis soittaa ystävälleen eikä viitsi valehdella nähneensä mitään estettä vedolle, koska tietää että valheesta jäisi kuitenkin kiinni saman tien. ”Minä en yhtään pidä tästä ja vaikka oletkin radalla kellottanut kansallisella tasolla kovia aikoja ja MP-mekaanikkona pidät aina pyöräsi hyvässä kunnossa, niin minusta saisit silti tulla sieltä ihan rauhassa. Mutta en minä mitään esteitä nähnyt kiitoradalla enkä sen ympäristössä. Muistathan nyt sitten olla varovainen. Katso riittävän kauas ja muista tunnelinäön vaikutus”
Vetis sulkee visiirin ja päättäväisten kasvojen ilme rauhoittuu keskittyneeseen huolelliseen suoritukseen. Suoran lyhyys on tiedossa, joten ranne annostelee vahvalle moottorille runsaasti happea. Ei niin paljoa että sutiminen häiritsisi, mutta sen verran että etupyörän ohut ote tiehen kertoo teleskooppien venymisestä lähes äärimittoihinsa.
Mölyputken ärähdyksen saatellessa Vetiksen matkaan lähestyy kuitenkin kaverusten takaa heidän tulosuunnassaan maantiellä vielä kolmaskin samanlainen pyörä ja tämä tulee jo valmiiksi erittäin suurella ylinopeudella.
Kolmannen pyörän paljon ja usein myös liikenteen seassa erittäin kovaa ajava kuljettaja ehtii havaita nopeasti kiihdyttävän pyörän ja vaikka hänen lähtönopeutensa on jo valmiiksi reilusti yli rajoituksen, päättää hän kiitoradalle saapuessaan vääntää kaasuläpät täysin auki ja lähteä perään.
Vetis on jo hidastamassa kiitoradan toisessa päässä kun hänen perässään tuleva kolmas motoristi, olkoon hänen nimensä vaikka Pollari, huomaa pyöränsä kalibroidun mittarin näyttävän 275 km/h. Pyörään kiinnitetty tutka on hetkeä aiemmin näyttänyt Vetikselle täsmälleen samaa lukemaa.
Pollarin keskittyessä antamaan kirjallista arviota Vetiksen ajotavasta huomaa Kukkis hyvänä havainnoijana kolmikon tulosuunnasta lähestyvän neljännenkin motoristin, olkoon vaikka HH, niinkuin Hornet Hemmo. Tämä neljäs ei aja samanlaisella muoviluodilla kuin kolme edellistä, koska HH on tänään töissä ja hänellä on allaan Hornet. Hänessä on myös vähän Kukkiksen vikaa ja hänkin uskoo erittäin kurinalaiseen sääntöjen noudattamiseen ja sen lisäksi myös jatkuvaan harjoitteluun vaaratilanteiden varalta.
Tekniset viat ovat erittäin harvoin onnettomuuden pääasiallisena syynä, mutta nyt on käynyt niin huono tuuri, että Hornet on juuri hetki sitten kärsinyt vakavan teknisen vaurion ja väistämätön metsään meno on vain sekuntien kysymys, ellei HH tee oikeita ratkaisuja ja nopeasti.
Vanhasta muistista HH kuitenkin bongaa tuon saman kiitoradan. Ei ole aikaa varoitella eikä pyytää virka-apua. Kaukaa katsoen kiitorata näyttää tyhjältä, se on menoa nyt.
Kukkiksen havainnon varoittamana kolmen pyörän partio siirtyy hieman edemmäs jatkamaan Vetiksen palautekeskustelua. Heidän poistuessaan kiitoradan päästä jatkuvalle tielle Pollari aivan uteliaisuuttaan painaa taaksepäin mittaavan tutkan liipaisinta juuri samalla hetkellä kun HH:n ohjaaman F/A 18 Hornetin päälaskutelineen pyörät ulvaisevat asfaltilla. Nokkapyörä roikkuu vielä ilmassa ja tutka näyttää lukemaa 275 km/h.
Hornet pysähtyy juuri ja juuri kiitoradan päähän eikä kenellekään käy kuinkaan.
Seuraavan päivän lehtiotsikot ovat mielenkiintoisia.
Kaleva:
”Ilmavoimien kone suoritti onnistuneen hätälaskun Ranualla, mutta kenellekään ei aiheutunut vaaraa”.
Pohjolan Sanomat:
”MP-poliisi joutui ajamaan 275 km/h tavoittaakseen ylinopeutta ajaneen. Liikenne ei kuitenkaan vaarantunut.”
Bomber Magazine:
”Suomen nopein Hornet polttaa rengasta 275 km/h hytti pystyssä”
Ja vielä yksi. Lehden nimeä en voi mainita, mutta otsikko menee näin:
”Tappajakaahari pakeni moottoripyörällään 300 km/h sekä moottoripyöräpoliisia että ilmavoimien hävittäjää. Vain uskomaton tuuri säästi ihmisuhreilta.”
Hyvät lukijat, tämä tarina on OSITTAIN tosi.
Kaksi ensimmäistä, olkoot he vaikka Kukkis ja Vetis ovat ajelulla samanlaisilla pyörillä ajaen tarkasti ja liikennesääntöjen mukaan, koska Kukkis ei halua ylittää nopeusrajoitusta ja Vetis ei pidä paikkaa sopivana vetopaikkana. Keskellä ei mitään, olkoon vaikka Ranualla, saavutaan lentokoneiden varalaskupaikalle.
Koska puoleen tuntiin ei ole näkynyt mitään muuta liikennettä ja olosuhteet vaikuttavat kaikin puolin optimaalisilta, pysäyttää Vetis varalaskupaikan alkuun kysyen kaveriltaan, että ”kiinnostaisiko kokeilla huippuja”.
Kukkista ei kiinnosta ja hän yrittää puhua ystävänsäkin pois aikeesta. Vetis ei anna perksi, jolloin vastuuntuntoisena kuljettajana Kukkis käyttää viimeisen argumenttinsa: ”En ole kanssasi samaa mieltä mutta vedä nyt sitten jos on aivan pakko. Mutta sitten ei hullutella, anna minä menen edeltä ja tarkistan radan huolella”.
Kukkis ajaa kiitorataa selkeästi alle rajoituksen tarkkaillen huolellisesti tien pintaa ja etsien tien varren sarvipäitä, keskelle erämaata levitoituneita lastentarhoja, UFOstaan jääneitä vihreitä miehiä ja marjastajamummoja, mutta löytää vain alun kolmatta kilometriä pitkän ja 50 metriä leveän hyväkuntoisen, puhtaan ja kesäisen lämpimän asfaltin, jonka varrelta pusikotkin on raivattu pientareen taakse.
Myös kiitoradan jatkeella eteenpäin vaaramaisemassa näkyvän tieosuuden ensimmäiset pari kilometriä näyttävät yhtä tyhjiltä kuin tulomatkakin toisessa suunnassa. Haikein mielin Kukkis soittaa ystävälleen eikä viitsi valehdella nähneensä mitään estettä vedolle, koska tietää että valheesta jäisi kuitenkin kiinni saman tien. ”Minä en yhtään pidä tästä ja vaikka oletkin radalla kellottanut kansallisella tasolla kovia aikoja ja MP-mekaanikkona pidät aina pyöräsi hyvässä kunnossa, niin minusta saisit silti tulla sieltä ihan rauhassa. Mutta en minä mitään esteitä nähnyt kiitoradalla enkä sen ympäristössä. Muistathan nyt sitten olla varovainen. Katso riittävän kauas ja muista tunnelinäön vaikutus”
Vetis sulkee visiirin ja päättäväisten kasvojen ilme rauhoittuu keskittyneeseen huolelliseen suoritukseen. Suoran lyhyys on tiedossa, joten ranne annostelee vahvalle moottorille runsaasti happea. Ei niin paljoa että sutiminen häiritsisi, mutta sen verran että etupyörän ohut ote tiehen kertoo teleskooppien venymisestä lähes äärimittoihinsa.
Mölyputken ärähdyksen saatellessa Vetiksen matkaan lähestyy kuitenkin kaverusten takaa heidän tulosuunnassaan maantiellä vielä kolmaskin samanlainen pyörä ja tämä tulee jo valmiiksi erittäin suurella ylinopeudella.
Kolmannen pyörän paljon ja usein myös liikenteen seassa erittäin kovaa ajava kuljettaja ehtii havaita nopeasti kiihdyttävän pyörän ja vaikka hänen lähtönopeutensa on jo valmiiksi reilusti yli rajoituksen, päättää hän kiitoradalle saapuessaan vääntää kaasuläpät täysin auki ja lähteä perään.
Vetis on jo hidastamassa kiitoradan toisessa päässä kun hänen perässään tuleva kolmas motoristi, olkoon hänen nimensä vaikka Pollari, huomaa pyöränsä kalibroidun mittarin näyttävän 275 km/h. Pyörään kiinnitetty tutka on hetkeä aiemmin näyttänyt Vetikselle täsmälleen samaa lukemaa.
Pollarin keskittyessä antamaan kirjallista arviota Vetiksen ajotavasta huomaa Kukkis hyvänä havainnoijana kolmikon tulosuunnasta lähestyvän neljännenkin motoristin, olkoon vaikka HH, niinkuin Hornet Hemmo. Tämä neljäs ei aja samanlaisella muoviluodilla kuin kolme edellistä, koska HH on tänään töissä ja hänellä on allaan Hornet. Hänessä on myös vähän Kukkiksen vikaa ja hänkin uskoo erittäin kurinalaiseen sääntöjen noudattamiseen ja sen lisäksi myös jatkuvaan harjoitteluun vaaratilanteiden varalta.
Tekniset viat ovat erittäin harvoin onnettomuuden pääasiallisena syynä, mutta nyt on käynyt niin huono tuuri, että Hornet on juuri hetki sitten kärsinyt vakavan teknisen vaurion ja väistämätön metsään meno on vain sekuntien kysymys, ellei HH tee oikeita ratkaisuja ja nopeasti.
Vanhasta muistista HH kuitenkin bongaa tuon saman kiitoradan. Ei ole aikaa varoitella eikä pyytää virka-apua. Kaukaa katsoen kiitorata näyttää tyhjältä, se on menoa nyt.
Kukkiksen havainnon varoittamana kolmen pyörän partio siirtyy hieman edemmäs jatkamaan Vetiksen palautekeskustelua. Heidän poistuessaan kiitoradan päästä jatkuvalle tielle Pollari aivan uteliaisuuttaan painaa taaksepäin mittaavan tutkan liipaisinta juuri samalla hetkellä kun HH:n ohjaaman F/A 18 Hornetin päälaskutelineen pyörät ulvaisevat asfaltilla. Nokkapyörä roikkuu vielä ilmassa ja tutka näyttää lukemaa 275 km/h.
Hornet pysähtyy juuri ja juuri kiitoradan päähän eikä kenellekään käy kuinkaan.
Seuraavan päivän lehtiotsikot ovat mielenkiintoisia.
Kaleva:
”Ilmavoimien kone suoritti onnistuneen hätälaskun Ranualla, mutta kenellekään ei aiheutunut vaaraa”.
Pohjolan Sanomat:
”MP-poliisi joutui ajamaan 275 km/h tavoittaakseen ylinopeutta ajaneen. Liikenne ei kuitenkaan vaarantunut.”
Bomber Magazine:
”Suomen nopein Hornet polttaa rengasta 275 km/h hytti pystyssä”
Ja vielä yksi. Lehden nimeä en voi mainita, mutta otsikko menee näin:
”Tappajakaahari pakeni moottoripyörällään 300 km/h sekä moottoripyöräpoliisia että ilmavoimien hävittäjää. Vain uskomaton tuuri säästi ihmisuhreilta.”
Hyvät lukijat, tämä tarina on OSITTAIN tosi.
