Eilen töistä tullessani koin nostalgiapläjäyksen joka toi minulle muiston välähdyksenä lapsuudesta. Pysähdyin risteyksessä stop-merkille, odottelin rauhassa parin auton ajavan ohi ja huomasin samalla pienen lippispäisen pojan sitkuttavan vasemmalta ohitseni kevyen liikenteen väylää pitkin. Poika jatkoi tunneliin joka johti edessäni menevän tien ali. Kiihdytin rauhallisesti tien yli ja huomasin pojan jonkinmatkaa etu-vasemmalla kiihdyttävän polkupyörällään kohti bussipysäkkiä. Poika kanttasi odottamaan minua bussipysäkille ja nosti kätensä korkealle tervehdykseen tärkeän näköinen ilme kasvoillaan. Kypärän sisällä välähti muisto jostain menneisyydestä kun seisoimme vaahtosammuttimen kokoisena kesänaapurin pojan kanssa maalla maitolaiturilla ja morjestelimme ohi-ajavia motoristeja, joita silloin oli tosin paljon vähemmän, ja se kun kotona kysyin että 'kuinka kauan mun pitää säästää että saisin moottoripyörän'. Morjestin luonnollisestikin takaisin ja kiihdytin kevyesti eteenpäin. Sisälläni pieni motoristi oli miltei hieman liikuttunut...