Omaha Beachin ravintoloista löytyy englanniksi ruokalistat. D-Day pubissa selviät myös varmasti. Älä ota negatiivista asennetta Ranskiksiin. Me saatiin yösija jostain en muista mistä pikkukylästä, kun näytettiin käsillä lapsena opittua tuutu-asentoa (ensiksi kämmenet yhteen posken viereen ja sitten halukasta sormenosoittelua huoneiden suuntaan). Huoneen buukkaamisen jälkeen koputtelimme tyhjyydestä ontahtalevia vatsakammioita ja osoitin sormella tyhjää suutani. Kohta olimme pöydässä ja meille puhuttiin kohteliaasti Ranskaa. Imitoin kanaa (tiputanssista on siis hyötyä) ja tarjoilija sanoi pulee. Nyökkäilin innoissani. Seuraavaksi juomapuoli hoitui kansainvälisillä sormimerkeillä oluthanan suuntaan ja emäntä vanhasta latinan muististaan repäisi sanan - vino! Ruokailun ja juomailun päätteeksi esittelin pyörää yhdelle ranskikselle (kiinnostus kuutioihin ja huippunopeuteen ovat globaalia), se onnistui osoittamalla nopeusmittaria (220 km/h mikä on vale, ellei ole jyrkkä alamäki, mutta mistä ranskis sen tietäis) ja 1200 tekstiä katteen kyljestä. Aamulla laskun maksaminen onnistui lukemalla numeroita kassakoneesta. Hinta luettiin illalla paperista, joka hyväksyttiin sanalla - vii, eikun oui.
Ai niin ja hotelli löydettiin ajamalla paikallisen bikerin perään ja kysymällä Hotel de Ville eli kylän uniputka. Pariisissa ei kannata kysyä samaa, ellei ole rahamiehiä.
Normandiassa majoitusvaihtoehtoja oli kiitettävästi. Telttailemalla pääsee sitten jälkikäteen retostelemaan, mutta myös mukavia gästhouse tyylisiä palveluja on myös tarjolla. Kovat jätkät nukkuu tietysti poteroissa (toinen silmä nukkuu ja toinen tarkkailee mahdollista maihinnousua), joita ranta myös tarjoaa.
Suosittelen ehdottomasti maita, joissa "on vähän pallo hukassa". Ranska on hieno maa, vaikka Korkeajännitykset kertovatkin muuta.
Bastogne? Use the maps google, Luke! Keskitysleirit ovat myös "kivoja". Katso Buchenwaldin rahanväärentäjistä kertova elokuva, jonka nimeä en nyt muista. Saat käynnistä enemmän irti (en ole käynyt siellä).