-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Norjaan mennessä Käsivarrentietä vai Ruotsin puolta?
- Keskustelun aloittaja Pressa
- Aloituspäivä
oli vielä kohtuu ajettavissa vaikka oli routavaurioita... Jopa tuplax selvisi niistä... 
Tornion suunnasta ennen Kirunaa tietöitä ja erittäin huonosti toteutettu. Pitkän matkaa isokokoista soraa, joka pyörii renkaan alla. Välillä myös nopeasti tulevia pieniä sorapätkiä, joiden jälkeen paikoitellen öljyäkin. Tuntuma, ettei tienpitäjän mielenkiinto Kirunan tietä kohtaa ole kummoinen, kun edellisenä kesänä huonoa tietyötä toisissakin paikoin. Norjan puolella massiivisia tietöitä ennen Kilpisjärveä, mutta huomattavasti järkevämmin ja paremmin toteutettuna. Massiivinen = suuria kallioleikkauksia ohituskaistojen rakentamista varten.
Taffu
Aina rähmällään
Pressa sanoi:
http://no.wikipedia.org/wiki/Fartsgrenser_i_Norge#Fartsovertredelser_som_medf.C3.B8rer_b.C3.B8ter
Noi ilmeisesti pitää paikkaansa. Ite en oo ikinä sakkoja Norjassa ollessa maksanut, vaan kotiin palattuani. Muistaakseni kuukausi tms maksuaikaa.
Reissusta palailtu ja aika kirjoittaa hieman fiiliksiä ja ajatuksia. Pe siis lähdettiin aamusta tielle ja päivä oli aikalailla siirtymäajoa kohti Kilpisjärveä. Välillä ajettiin Pellosta Ruotsin puolelle mutta tietyö pakotti takaisin Suomen puolelle Kolarista. Käsivarressa maisemat alkoivat parantua ja loppu Saanatunturin kupeeseen on hieno. Kuuma päivä oli ajaa vuoret paikallaan goretexissa. Mökki Saivaara oli positiivinen yllätys, saunallinen iso mökki kunnon terassit jne. Pieni kävely Kilpis-hotellilla ja 12 asiakkaan "Poropaistijuhlilla" rannassa heh ja unta.
Aamulla jatkettiin matkaa ja tie oli hieno mutta pomppuinen kun alettiin laskeutumaan Norjan puolella kohti rannikkoa. Kohta oli massiiviset tietyöt edessä ja sitten köröteltiin ja jonotettiin useita kertoja kunnes lopulta tultiin Skibotn. Mahtavat maisemat heti ja tie oli alussa ihan hyvää. Sitten taas välissä sellaista routapattia ettei takalaukku meinannut pysyä paikallaan vaan liukui kohti kuskia. No maisemat aivan huikeat kuten 20v sitten käyneenä muistelinkin ja ajamista riitti vuonon rantaa useammaksi tunniksi.
Lisää bensaa ja Busa tuntui toimivan ihan hyvin 95okt bensalla vaikka säädetty 98. Välillä noustiin ylös tunturiin ja korkeimmalla kohdalla pieni kahvitauko upeissa maisemissa ja taas jaksoi mennä kohti Altaa. Tie oli aika makeaa ja kunnon mutkaa laskussa.
Altassa tankkaus ja köröttelyä "kylän" läpi 10km. Toisella puolella kylää oli Subaru livennyt kunnolla kaiteen kautta kallionseinään, kuski ja matkustaja kuitenkin jalkeilla Politin puhuttelussa. Sitten hanaa, tässä kohtaa saatiin hieman vettä mutta ei pahasti. Lopulta Kvalsundin komea silta tuli näkyviin ja kun oltiin körötelty läheisen kylän läpi johon ilmeisesti poikitaisten korjausten seuraksena oli tehty 30kpl hidastetöyssyjä huh, sitten jo kylmenevässä illassa hyvällä fiiliksellä kohti Hammerfestia, lämpöä reilu 10. Kaupunkiin saavuttiin ja päätettiin käydä ostoksilla marketissa ennen kaupunkia. Ihmetys oli kumma että sieltä löytyy oikeaa olutta kaupasta nykyään ja niitä muutama ruokien kylkeen kärryyn ja kassalle. Kello oli kuitenkin 5min yli klo 18 joten kummakäytöksinen miesmyyjä ei myynyt meille oluita, puhuen vaan huonosti Norjaa radiopuhelimeen että hakekaa oluet kassalta eikä puhunut meille mitään. No pitäköön tunkkinsa ja ruokien kanssa mökille hyvillä mielin koska vaikka juomat jäivät ostamatta laukuista löytyi "evästä".
Storvannet Camping oli heh perinteinen kasaricamping parakkiin tehtyine polettisuihkuineen ja leikkimökki liinavaateilla 70e yö kahdelta mutta pääasia että oli katto pään päällä ja lämmin sellainen. Syömään keskustaan ja vähän katselua ja unille. Aamulla lähdettiin 07 jälkeen jo liikkeelle koska tiedossa oli pitkä päivä, päätettiin ajaa kuitenkin Nordkapp eli 700km oli latua edessä. Mahtavaan mutta kylmään keliin lähdettiin poroja väistellen kiiruhtamaan. 70km ja tankki täyteen ja kolmen matkapyörän kolonna ajoi juuri ohi kun oltiin tankilla. No kohta tulivat perä edellä vastaan ja menimme kohteliaasti ohi.
Aamulla jatkettiin matkaa ja tie oli hieno mutta pomppuinen kun alettiin laskeutumaan Norjan puolella kohti rannikkoa. Kohta oli massiiviset tietyöt edessä ja sitten köröteltiin ja jonotettiin useita kertoja kunnes lopulta tultiin Skibotn. Mahtavat maisemat heti ja tie oli alussa ihan hyvää. Sitten taas välissä sellaista routapattia ettei takalaukku meinannut pysyä paikallaan vaan liukui kohti kuskia. No maisemat aivan huikeat kuten 20v sitten käyneenä muistelinkin ja ajamista riitti vuonon rantaa useammaksi tunniksi.
Lisää bensaa ja Busa tuntui toimivan ihan hyvin 95okt bensalla vaikka säädetty 98. Välillä noustiin ylös tunturiin ja korkeimmalla kohdalla pieni kahvitauko upeissa maisemissa ja taas jaksoi mennä kohti Altaa. Tie oli aika makeaa ja kunnon mutkaa laskussa.
Altassa tankkaus ja köröttelyä "kylän" läpi 10km. Toisella puolella kylää oli Subaru livennyt kunnolla kaiteen kautta kallionseinään, kuski ja matkustaja kuitenkin jalkeilla Politin puhuttelussa. Sitten hanaa, tässä kohtaa saatiin hieman vettä mutta ei pahasti. Lopulta Kvalsundin komea silta tuli näkyviin ja kun oltiin körötelty läheisen kylän läpi johon ilmeisesti poikitaisten korjausten seuraksena oli tehty 30kpl hidastetöyssyjä huh, sitten jo kylmenevässä illassa hyvällä fiiliksellä kohti Hammerfestia, lämpöä reilu 10. Kaupunkiin saavuttiin ja päätettiin käydä ostoksilla marketissa ennen kaupunkia. Ihmetys oli kumma että sieltä löytyy oikeaa olutta kaupasta nykyään ja niitä muutama ruokien kylkeen kärryyn ja kassalle. Kello oli kuitenkin 5min yli klo 18 joten kummakäytöksinen miesmyyjä ei myynyt meille oluita, puhuen vaan huonosti Norjaa radiopuhelimeen että hakekaa oluet kassalta eikä puhunut meille mitään. No pitäköön tunkkinsa ja ruokien kanssa mökille hyvillä mielin koska vaikka juomat jäivät ostamatta laukuista löytyi "evästä".
Storvannet Camping oli heh perinteinen kasaricamping parakkiin tehtyine polettisuihkuineen ja leikkimökki liinavaateilla 70e yö kahdelta mutta pääasia että oli katto pään päällä ja lämmin sellainen. Syömään keskustaan ja vähän katselua ja unille. Aamulla lähdettiin 07 jälkeen jo liikkeelle koska tiedossa oli pitkä päivä, päätettiin ajaa kuitenkin Nordkapp eli 700km oli latua edessä. Mahtavaan mutta kylmään keliin lähdettiin poroja väistellen kiiruhtamaan. 70km ja tankki täyteen ja kolmen matkapyörän kolonna ajoi juuri ohi kun oltiin tankilla. No kohta tulivat perä edellä vastaan ja menimme kohteliaasti ohi.
Tie parani koko ajan mitä lähemmas Nordkappia tultiin. Viimeinen 100km on kyllä huikeaa tietä. Välillä noustaan 200m merenpinnasta ja sitten taas ihan rantaan. Lyhyttä mutkaa, pitkää mutkaa ja tasaista pintaa. Pari pienempää ja sitten 4km ja 7km tunnelit ja takaisin päivänvaloon. Innostuttiin kelistä ja tyhjästä tiestä nautiskelemaan vähän rajummilla tehoilla ja karhea tie teki tehtävänsä. Nordkappin portilla jonottaessa se iski: Takarengas yllättäen loppu ja kangas paistaa. Oltiin tutkailtu Metzeler Z06 kulutuspintaa joka päivä ja keskusteltu asiasta mutta tuosta mallista on todella vaikea todeta paljonko pintaa on jäljellä eikä renkaan pitänyt olla vielä loppu km perusteellakaan. Oli tiedossa pohjoisen karheat tiet jne mutta silti kävi näin. Latisti aika paljon tunnelmaa niemellä valokuvatessa että miten täältä Euroopan pohjoisimmalta niemeltä pääsee pois rikkinäisellä renkaalla. Alkoi ankara ajattelu. Plan A,B,C.. Päätin ajaa lähimpään kylään Honningsvåg rauhallisesti ja Shellille miettimään mitä tehdään.
Shellillä on rengasliike ja työntekijä nuorehko mies sattui olemaan vapaapäivänään siellä kahvilla. Kaksi päivää kestää saada rengas sinne ja kolme hotellia on lähellä. Mietintää. Lakselviin vajaa 200km ja siellä sama homma eli kahdessa päivässä saa renkaan mutta ollaan lähempänä kotia. Ajatus Suomen suuntaan lähtemisestä tuntui hyvältä joten renkaasta paineet pois 1.7bar ja rauhallisesti tielle tankki täynnä vauhtia 70-80km/h. Lakselvissa tarkisteltiin rengasta ja kunto oli pysynyt yllättävän hyvänä. Ei muutaku tankki täyteen ja samalla tyylillä kohti Karigasniemeä ja Suomen rajaa, ajatuksena Ivaloon mennään josta renkaan pitäisi löytyä.
Edelleen oli siis sunnuntai eikä tarkkaa tietoa 190/50 ZR17 renkaan saatavuudesta ollut vaikka tutut soiteltiin läpi matkalta.
Suomen raja tuli lopulta vastaan ja fiilis oli aika voittoisa. Ivaloon oli kuitenkin vielä matkaa ja renkaan kunto alkoi olla todella huono, raudoilla menty hyvän matkaa jo. Tie Kaamaseen oli kuitenkin paikoin niin hirveässä kunnossa, routapattia uraa ja kohoumaa että olin jo varma että tienvarsiremontiksi menee eikä renga kestä perille. Mutta edelleen vauhtia pois ja Kaamaseen tultiin. Sitten lipsuttelua Inariin jossa todetaan puhelimessa että Ivalon hotelli on täynnä. Ei muutaku riskillä 30km lisää Saariselälle alkuperäisen plänin mukaan ja saunan lauteilla alkoi jo kummasti naurattamaan.
Saatiin tieto että rengas saadaan ma iltana sinne Oulusta mutta paikalleen vasta ti. Sähköpostia paikallisiin rengasliikkeisiin ja aamulla puhelin soi että meillä on sinulle rengas Michelin Pilot Road 3 klo 14 Sodankylästä tuotuna. Hienoa otetaan se ja kiitos! No oli vielä ajettava renkaalla 30km takaisin Ivaloon ja renkaan teräs oli ruostunut yön sateessa sopivasti. Vierestä lähti Bemun matkapyörä lavetilla renkaanvaihtoon kun ikkunasta katsoin. No me mennään ajamalla. Rauhallisesti ajellen rengasliikkeen kyltti tuli lopulta vastaan ja saattoi vain todeta: 500km renkaalla josta on kankaat näkyvissä onnistuu kun on tuuria ja malttia.
Uusi rengas alla oli hetken "alkuliukkauden" kaikottua mukava mennä ja pyörän käytös parani huimasti. Loppusiirtymä Ouluun oli siirtoajoa josta ei sen ihmeempää mainintaa, poroja siellä täällä ja sääskiä paljon. Kotipihassa saattoi vain todeta: Huima reissu ja vaikka ankara moka mennä liian kuluneella renkaalla noihin olosuhteisiin, tässä on myös jotain jota ei rahalla saa. Seikkailu.
Kokonaisuutena hieno reissu n2500km (kaverilla 1000km enemmän Etelä-Suomesta) siis mutta myös hirveät määrät tietöitä ja varsinkin huonokuntoisia teitä. Norjassa tiet on oikeasti huonossa kunnossa vaikka rahasta niiden jatkuva uusiminen ei ole kiinni ja syytäkin on korjata mitä siis nyt tekevät. Lampaita ja poroja on paljon ja kokoajan saa olla hereillä. Maisemat hienot lukuunottamatta 500km alussa ja lopussa joten kaukana se on. Nyt jo mietin että pistäis pyörän kärryyn ja ajais autolla Saariselälle josta lähtis käymään Nordkapp jne mutta eihän se ole oikeaa moottoripyörämatkailua, eihän?
Shellillä on rengasliike ja työntekijä nuorehko mies sattui olemaan vapaapäivänään siellä kahvilla. Kaksi päivää kestää saada rengas sinne ja kolme hotellia on lähellä. Mietintää. Lakselviin vajaa 200km ja siellä sama homma eli kahdessa päivässä saa renkaan mutta ollaan lähempänä kotia. Ajatus Suomen suuntaan lähtemisestä tuntui hyvältä joten renkaasta paineet pois 1.7bar ja rauhallisesti tielle tankki täynnä vauhtia 70-80km/h. Lakselvissa tarkisteltiin rengasta ja kunto oli pysynyt yllättävän hyvänä. Ei muutaku tankki täyteen ja samalla tyylillä kohti Karigasniemeä ja Suomen rajaa, ajatuksena Ivaloon mennään josta renkaan pitäisi löytyä.
Edelleen oli siis sunnuntai eikä tarkkaa tietoa 190/50 ZR17 renkaan saatavuudesta ollut vaikka tutut soiteltiin läpi matkalta.
Suomen raja tuli lopulta vastaan ja fiilis oli aika voittoisa. Ivaloon oli kuitenkin vielä matkaa ja renkaan kunto alkoi olla todella huono, raudoilla menty hyvän matkaa jo. Tie Kaamaseen oli kuitenkin paikoin niin hirveässä kunnossa, routapattia uraa ja kohoumaa että olin jo varma että tienvarsiremontiksi menee eikä renga kestä perille. Mutta edelleen vauhtia pois ja Kaamaseen tultiin. Sitten lipsuttelua Inariin jossa todetaan puhelimessa että Ivalon hotelli on täynnä. Ei muutaku riskillä 30km lisää Saariselälle alkuperäisen plänin mukaan ja saunan lauteilla alkoi jo kummasti naurattamaan.
Saatiin tieto että rengas saadaan ma iltana sinne Oulusta mutta paikalleen vasta ti. Sähköpostia paikallisiin rengasliikkeisiin ja aamulla puhelin soi että meillä on sinulle rengas Michelin Pilot Road 3 klo 14 Sodankylästä tuotuna. Hienoa otetaan se ja kiitos! No oli vielä ajettava renkaalla 30km takaisin Ivaloon ja renkaan teräs oli ruostunut yön sateessa sopivasti. Vierestä lähti Bemun matkapyörä lavetilla renkaanvaihtoon kun ikkunasta katsoin. No me mennään ajamalla. Rauhallisesti ajellen rengasliikkeen kyltti tuli lopulta vastaan ja saattoi vain todeta: 500km renkaalla josta on kankaat näkyvissä onnistuu kun on tuuria ja malttia.
Uusi rengas alla oli hetken "alkuliukkauden" kaikottua mukava mennä ja pyörän käytös parani huimasti. Loppusiirtymä Ouluun oli siirtoajoa josta ei sen ihmeempää mainintaa, poroja siellä täällä ja sääskiä paljon. Kotipihassa saattoi vain todeta: Huima reissu ja vaikka ankara moka mennä liian kuluneella renkaalla noihin olosuhteisiin, tässä on myös jotain jota ei rahalla saa. Seikkailu.
Kokonaisuutena hieno reissu n2500km (kaverilla 1000km enemmän Etelä-Suomesta) siis mutta myös hirveät määrät tietöitä ja varsinkin huonokuntoisia teitä. Norjassa tiet on oikeasti huonossa kunnossa vaikka rahasta niiden jatkuva uusiminen ei ole kiinni ja syytäkin on korjata mitä siis nyt tekevät. Lampaita ja poroja on paljon ja kokoajan saa olla hereillä. Maisemat hienot lukuunottamatta 500km alussa ja lopussa joten kaukana se on. Nyt jo mietin että pistäis pyörän kärryyn ja ajais autolla Saariselälle josta lähtis käymään Nordkapp jne mutta eihän se ole oikeaa moottoripyörämatkailua, eihän?
Viimeksi muokattu:
Ei...