No kait se on pakko kertoa oma tarina...
Tapahtui syyskuisena viikonloppuna, kortti oli ollut taskussa silloin vajaan viikon.
Päätin lähteä kokeilemaan ensimmäistä kertaa meidän harkkapyörää, Suzuki TS. Kamat niskaan pihassa ja hyvin mielin liikenteeseen. Olin ajanut tällä pyörällä kaverin duunin parkkipaikalla noin 6 kertaa ennen.
Lähdin ajamaan tuttua tietä, ajattelin heittä noin puolen tunnin lenkin ja palata sitten kotia. No, kun olin ajanut noin kilometrin verran mopo alkoi nykimään ylämäessä. No, siinä sitten miettimään että mikäköhän suitsalle nyt tuli. Pääsin mäen ylös ja sitten olikin alamäki edessä kaartaen ensin oikealle ja sitten nousemaan ylös vasemmalle. Rullasin mäen alas kun mopo sammui. Ehdin vetää kytkimen sisään ja rullasin tien viereen ihmettelemään. Parkkeerasin mopon pientareelle, tuki alas ja äijä kyydistä pois. Siinä sitten hetken mietittyäni tajusin, että en helvetti ollut avannut bensahanaa....
. No ei siinä mitään, virheistä oppii. Hana auki ja äijä kyytin. No, kuinka ollakkaan, siitä asvaltilta oli helppo pompata pyörän kyytiin, mutta jotenkin nousin mopon päälle niin nopsaa, että pyörä heilahti oikealle, no siinä sitten jalkaa maahan, mutta kappas vaan, se puoli viettikin sitten aikalailla....Jalka ei yltänyt maahan ja pyörä lähti kaatumaan ojaa päin. Siinä vaiheessa tajusin, että siinä oli sellainen 30 asteen jyrkkä pudotus syvään ojaan, jossa oli vettä aivan helvetisti ja ojan toisella puolella kynnetty muitanen pelto. Ajattelin vaan, että äkkiä alta pois, hyppäsin kuuluisat kolmiloikat mopon päältä pois, siten että heitin kuperkeikan ojan pohjalle, ja juuri ennen syvää ojaa sain jalat jotenkin alle ja hyppäsin ojan yli sinne mutaiselle pellolle.......Ajokengät, uudet sellaiset tietty, upposivat 15 senttiä sinne mutaan......
No siitä sitten reippaasti ylös, ja katsomaan mitä mopolle kävi. Mopo makasi oikealla kyljellä 30 asteen kulmassa ojaan päin. Oja oli muutenkin aivan helvetin liukas, joten voitte kuvitella kuinka vaikea oli punnertaa pyörä pystyyn sieltä. Sain jotenkin pyörän ylös nostettua siitä, ja jaloilla jaksoin painaa sen lähestulkoon pystyyn, kunnes voimat loppuivat kesken. Tähän meni noin 15 minuuttia. Liuin 10 senttiä alaspäin mopon kanssa, mutta sain sen pidettyä samassa asennossa.... Siinä vaiheessa yksi auto pysähtyi paikalle ja tuli kyselemään, että miten kävi. Pikkasen nolotti, mutta kerroin vaan, että kaadoin pyörän ojaan.... Siinä vaiheessa oli vielä kypärä päässä, rillit aivan huurussa ja kaikki paikat tärisi.
Äijä nappasi vasemmasta kahvasta kiinni ja riuhtaisi mopon tielle. Minä jäin vielä sinne ojan pohjalle ja jouduin pyytämään apua, että pääsen ylös itse sieltä. Siinä sitten nolona vastaamaan äijän kysymyksiin, että ajoitko ulos tieltä vai miten kävi. Siinä sitten hetken ihmeteltiin ja kiittelin kovasti. Äijä lähti meneen, ja minä sitten rupesin katsomaan mopon vaurioita. Mopon jarrukahva meni tietysti poikki
, mutta muuta ei sitten tapahtunutkaan..... Että näin. Ja olin siis silloin ajanut kilometrin verran.
Tästä opin ainakin sen, että katotaan, että hana on auki ja katotaan mihin se mopo parkkeerataan.