Lyhyesti: II/01Vähän OT:
Toi on niin tuttua. Ethän vaan ollut Lahdessa intissä syksyllä 1993? Siellä tuli fillarimarssilla kaveri Salpausselkää alas melko vauhdikkasti kun jarrut ei toimineet.
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Noloin kaato/kaatuminen
- Keskustelun aloittaja Vihree
- Aloituspäivä
Mun ninjalle kävi samallailla. Ei onneks menny lunastukseen, mut seiso kuukauden päivät. Peruuttaja oli myös nainen(ylläri?), eikä nähny mopoa vaikka oli ainut parkissa oleva ajoneuvo siinä rivissä. Sitä sitte selviteltiin kaikilla kielillä tota juttua.
Vituttaa vieläki, vaikka mopo jo myyty pois.
Ottiko tää kuski suhun ite yhteyttä, vai lähtikö reilusti vähin äänin pois paikalta?
Ettei vaa ollu punanen 98´ Honda CRV kyseessä?
Vähän myöhässä mutta enivei, olin telotun ninjan vieressä jo
Ninja oli poissa käytöstä kolme viikkoa kesä-heinäkuussa =P kyllä oli hauskaa.
Eilen oli sitten samalla kotikadulla kaadettu jonkun cebari eikä mitään lappua, mutta siihen vaan jouduin jättämään ninjan taas parkkiin.
Joutuu valitettavasti nostamaan tämän topikin ylös... Tänään tuli kynnettyä ojan pohjaa velskolantiellä busanistien letkassa. Tiukka mutka oikealle ja ukko vähän unessa ajautuen vastaantulevien kaistalle. Siellä vähän irtokiviä ja pieni paniikki -->mopo suoraksi ja sukellus ojan pohjalle. Kaikki oikean puolen katteet, äänenvaimennin uusiksi ja tankkiin pari naarmua. Ajot on ajettu vähäksi aikaa. Ukko selvis kipeytyneellä ranteella.
Vmatti
Total Domination
todistetaan tuo oikeaksi - onneks busakaveria ei jätetä vaan autetaan vaikeilla hetkillä
Ajoin tossa mutkatiellä ja jätskikauppiaden tehovalvonnan seassa ja ties missä ilman ongelmia, ja sitten menin tankkaamaan ja ohhoh ei se sitten pysynytkään siinä sivujalalla vaan tuli syliin
melkein tuuletin kun Ninja oli kyljellään. Jalkatappihan siitä vaan meni ja kiitos sille Honda(?)-kuskille joka suorastaan juoksi tarjoamaan apua.
Itselle kävi viime kesänä aika samanlainen tilanne. Pysähdyin kaverin viereen levikkeelle ja laitoin huolimattomasti sivujalan alas. Ei ehtinyt kissaa sanoa kun pyörä oli jo menossa kyljelleen ja eihän sitä jaksa pitää pystyssä kun menee painopisteen yli. Siinä sitten jarruttelemaan "laskien" pyörän kyljelleen sivulaukun varaan. Kaveri tuli nopeasti jelppimään ja onneksi vahingot jäivät vähäisiksi. Kyllä nauratti liian nopea maisemien katseluAjoin tossa mutkatiellä ja jätskikauppiaden tehovalvonnan seassa ja ties missä ilman ongelmia, ja sitten menin tankkaamaan ja ohhoh ei se sitten pysynytkään siinä sivujalalla vaan tuli syliinmelkein tuuletin kun Ninja oli kyljellään. Jalkatappihan siitä vaan meni ja kiitos sille Honda(?)-kuskille joka suorastaan juoksi tarjoamaan apua.
Onneksi sullakin meni vähillä vammoilla
Tulihan se ensimmäinen kaato sitten itsellekin, neljättä ajokautta mopoilua opettelen ja läheltä on pitänyt useammankin kerran...
Eilen aamulla sitten ajelin Tampereella Viinikankatua alaspäin, vesikeli, mutta olisiko ollut öljyläikkä tms. vielä liukkautta lisäämässä juuri väärässä kohdassa kun ajattelin ruveta pikkuhiljaa hidastamaan vauhtia mäen alla olevaan liikennevaloristeykseen, eikä tarvittu kuin pieni hipaisu etujarrukahvaan ja samantein etunen lukkoon ja mopo alta.
Ei siinä, ihan mukavastihan se meni, vauhtia oli ennen tilannetta maksimissaan 50 km/h, pyörä liukui nätisti vasemmalla kyljellään edellä ja minä perässä. Kun luisu loppui ei muuta kuin äkkiä ylös ja perkeleellisen kiroilun ja adrenaliinin voimalla yli 230 kiloinen -05 vuoden shadow pystyyn ja melkein heittämällä sivummalle jalkakäytävän puolelle. Ensin tietty syynättiin pyörän vauriot, etulokaria, kytkinkahvaa, peiliä, jalkatappia, sivulaukkua ja sen semmoista pikkuosaa mitä nyt vasemmalta puolen löytyi oli enemmän tai vähemmän paskana, ihme kyllä tankissa ja koneen kyljessä ei ollut naarmun naarmua. Siinä sitten kun hiukan rauhoittui niin huomasi vähän itseäänkin vilkaista, mitään (uutta) vikaa ei miehestä kumminkaan löytynyt, housut vähän taskun kohdalta repesivät, onneksi olin kuitenkin ihan oikeat ajohousut ottanut, farkut tai ohkaista puuvillaa olevat reisitaskupöksyt olisivat taatusti olleet riekaleina.
Sen verran sain jalkatappia ja vaihdepoljinta potkittua suoremmiksi että pääsin ajamaan tärkeään tapaamiseen mihkä olin menossa ja paluumatkalla viemään pyörän pajalle. Kohtuullisen paljon vituttaa vieläkin, pitää vaan toivoa, että korjaamolla ei tärväänny ihan koko loppusyksy...
No niinno, ei tässäkään kyllä mitään noloa kyllä ollut, mutta kaato nyt kumminkin.
Eilen aamulla sitten ajelin Tampereella Viinikankatua alaspäin, vesikeli, mutta olisiko ollut öljyläikkä tms. vielä liukkautta lisäämässä juuri väärässä kohdassa kun ajattelin ruveta pikkuhiljaa hidastamaan vauhtia mäen alla olevaan liikennevaloristeykseen, eikä tarvittu kuin pieni hipaisu etujarrukahvaan ja samantein etunen lukkoon ja mopo alta.
Ei siinä, ihan mukavastihan se meni, vauhtia oli ennen tilannetta maksimissaan 50 km/h, pyörä liukui nätisti vasemmalla kyljellään edellä ja minä perässä. Kun luisu loppui ei muuta kuin äkkiä ylös ja perkeleellisen kiroilun ja adrenaliinin voimalla yli 230 kiloinen -05 vuoden shadow pystyyn ja melkein heittämällä sivummalle jalkakäytävän puolelle. Ensin tietty syynättiin pyörän vauriot, etulokaria, kytkinkahvaa, peiliä, jalkatappia, sivulaukkua ja sen semmoista pikkuosaa mitä nyt vasemmalta puolen löytyi oli enemmän tai vähemmän paskana, ihme kyllä tankissa ja koneen kyljessä ei ollut naarmun naarmua. Siinä sitten kun hiukan rauhoittui niin huomasi vähän itseäänkin vilkaista, mitään (uutta) vikaa ei miehestä kumminkaan löytynyt, housut vähän taskun kohdalta repesivät, onneksi olin kuitenkin ihan oikeat ajohousut ottanut, farkut tai ohkaista puuvillaa olevat reisitaskupöksyt olisivat taatusti olleet riekaleina.
Sen verran sain jalkatappia ja vaihdepoljinta potkittua suoremmiksi että pääsin ajamaan tärkeään tapaamiseen mihkä olin menossa ja paluumatkalla viemään pyörän pajalle. Kohtuullisen paljon vituttaa vieläkin, pitää vaan toivoa, että korjaamolla ei tärväänny ihan koko loppusyksy...
No niinno, ei tässäkään kyllä mitään noloa kyllä ollut, mutta kaato nyt kumminkin.
G
Guest
Guest
Tulipahan tällättyä Honda kunnolla kyljellensä Kehä III:lta Espoonlahteen päin noustessa tänään ~18:30.
Tuossa:
Pikkuisen ehkä olin vielä jarrun päällä kun eturengas vaipui niin rauhaisasti alta että kerkesin melkein kirota ennenkuin jäin liukumaan mopon perään. Rastas tökkäsi kyljellään rotvallin reunaan ja keikahtipa vielä toisellekkin laidallensa.
Nostan pyörän pystyyn ja hämmästelen että mistäs se noin ison öljyläikän ehti oksentaa allensa siihen tien penkalle.
Bläkärissäpä olikin öljyt sisällä! Sen sijaan jonkun muun fiuden katteenpalanen lillui siinä öljyläikässä.
Kaatokohtaa tutkiessa panen sitten merkille että kauniissa sateenkaaren väreissä heijastelee sateen kastelema asvaltti siinä kohdasssa. Niin ja Triumphin jalkatappi ojanpenkalla.
Joku muukin ehtinyt siis jo paikkaan tutustua. Tixtekseissä ja hanskoissa hädin tuskin naarmua. Liukasta oli.
Saapas nähdä meneekö lunariin, kaksikymmentä vuotta tulikin edellisestä kaadosta täyteen.
Sattui vielä poliisit paikalle ennenkuin ehdin soittaa ja hehän toteavat vaan ettei tuommoisista pikkuöljyläikistä kannata yrittää tienpitäjää vaivata. Niin se kyllä tietysti. Noh, sade tuon tipan jo huuhtoi pois? Varovainen pitää syyssateissa olla.
Tuossa:
Pikkuisen ehkä olin vielä jarrun päällä kun eturengas vaipui niin rauhaisasti alta että kerkesin melkein kirota ennenkuin jäin liukumaan mopon perään. Rastas tökkäsi kyljellään rotvallin reunaan ja keikahtipa vielä toisellekkin laidallensa.
Nostan pyörän pystyyn ja hämmästelen että mistäs se noin ison öljyläikän ehti oksentaa allensa siihen tien penkalle.
Bläkärissäpä olikin öljyt sisällä! Sen sijaan jonkun muun fiuden katteenpalanen lillui siinä öljyläikässä.
Kaatokohtaa tutkiessa panen sitten merkille että kauniissa sateenkaaren väreissä heijastelee sateen kastelema asvaltti siinä kohdasssa. Niin ja Triumphin jalkatappi ojanpenkalla.
Joku muukin ehtinyt siis jo paikkaan tutustua. Tixtekseissä ja hanskoissa hädin tuskin naarmua. Liukasta oli.
Saapas nähdä meneekö lunariin, kaksikymmentä vuotta tulikin edellisestä kaadosta täyteen.
Sattui vielä poliisit paikalle ennenkuin ehdin soittaa ja hehän toteavat vaan ettei tuommoisista pikkuöljyläikistä kannata yrittää tienpitäjää vaivata. Niin se kyllä tietysti. Noh, sade tuon tipan jo huuhtoi pois? Varovainen pitää syyssateissa olla.
Olin ihan varma, että vain minä voin tehdä jotain niin noloa kuin kaatua pyörällä tai kaataa sen, mutta...
Mulla kun ei ajokokemusta kaksipyöräisillä ollut ennen ensimmäistä ajotuntiani viime huhtikuussa, niin ei ollut hajuakaan, että missä se kytkimen tuntuma sijaitsee tai että kuinka nopeasti sen saa nostaa ylös. Minua pelotti sitten niin halvatusti, kun piti koittaa ensimmäistä liikkeellelähtöä, ja oltiin vielä pienellä parkkipaikalla, kun muuta mahdollisuutta ei silloin ollut. Opettajakin oli just sanonut, että "et sä niin kovaa pääse, etten mä sais sua kiinni".
Mutta kuinkas sitten kävikään. Vähän liian nopeasti sitten kuitenkin onnistuin sen kytkimen nostamaan, kaasuakin pikkasen liikaa ja pyörä ampaisi kohti tuliterää Bemaria... Nolostihan siinä kävi: metri ennen auton perää lensin selästä ja pyörä kaatui 5 cm:n päähän autosta. Onni onnettomuudessa. Pyörä ei kaatunut kenenkään päälle eikä minuun sattunut...
Toinen juttu oli sitten ensimmäisessä käsittelykokeessa. Jännitys oli vaihteeksi huipussaan ja inssi pyysi minua toistamiseen tekemään stop 'n' go:n. Luulin onnistuvani tällä kertaa täydellisesti, mutta voisin sanoa epäonnistuneeni täydellisesti.
Kiihdyttelin 40:iin ja aloitin jarrutuksen kartioiden kohdalta, probleemana vain takajarrulukko. Iskin jalan maahan puoli sekuntia liian aikaisin ja hups vain, jo oli pyörä oikealla kyljellään ja kaasu ulvoi viimeistä päivää. Opettajani juoksi paikalle pää kolmantena jalkana, joka oli tilanteen ainoa lohtu, ja inssinhän se pyörä oli siitä maasta sitten lopulta nostettava...
Ei tainnut mennä läpi se koe, ei, mutta seuraava menikin sitten täydellisesti
Pyörä on, (onnekseni), kaadettu minuakin ennen lukuisia kertoja, joista ainakin yksi käsittelykokeessa U-käännös-talutuksen aikana: jäbä oli lyönyt vahingossa etujarrun pohjaan ja pyörä olikin sen jälkeen paistatellut päivää asfaltilla. Openi tosin myönsi sen olleen ko. tyypille ihan oikein, koska ylimielisin elkein oli koko juttuun lähtenyt mukaan
Mulla kun ei ajokokemusta kaksipyöräisillä ollut ennen ensimmäistä ajotuntiani viime huhtikuussa, niin ei ollut hajuakaan, että missä se kytkimen tuntuma sijaitsee tai että kuinka nopeasti sen saa nostaa ylös. Minua pelotti sitten niin halvatusti, kun piti koittaa ensimmäistä liikkeellelähtöä, ja oltiin vielä pienellä parkkipaikalla, kun muuta mahdollisuutta ei silloin ollut. Opettajakin oli just sanonut, että "et sä niin kovaa pääse, etten mä sais sua kiinni".
Mutta kuinkas sitten kävikään. Vähän liian nopeasti sitten kuitenkin onnistuin sen kytkimen nostamaan, kaasuakin pikkasen liikaa ja pyörä ampaisi kohti tuliterää Bemaria... Nolostihan siinä kävi: metri ennen auton perää lensin selästä ja pyörä kaatui 5 cm:n päähän autosta. Onni onnettomuudessa. Pyörä ei kaatunut kenenkään päälle eikä minuun sattunut...
Toinen juttu oli sitten ensimmäisessä käsittelykokeessa. Jännitys oli vaihteeksi huipussaan ja inssi pyysi minua toistamiseen tekemään stop 'n' go:n. Luulin onnistuvani tällä kertaa täydellisesti, mutta voisin sanoa epäonnistuneeni täydellisesti.
Kiihdyttelin 40:iin ja aloitin jarrutuksen kartioiden kohdalta, probleemana vain takajarrulukko. Iskin jalan maahan puoli sekuntia liian aikaisin ja hups vain, jo oli pyörä oikealla kyljellään ja kaasu ulvoi viimeistä päivää. Opettajani juoksi paikalle pää kolmantena jalkana, joka oli tilanteen ainoa lohtu, ja inssinhän se pyörä oli siitä maasta sitten lopulta nostettava...
Ei tainnut mennä läpi se koe, ei, mutta seuraava menikin sitten täydellisesti
Pyörä on, (onnekseni), kaadettu minuakin ennen lukuisia kertoja, joista ainakin yksi käsittelykokeessa U-käännös-talutuksen aikana: jäbä oli lyönyt vahingossa etujarrun pohjaan ja pyörä olikin sen jälkeen paistatellut päivää asfaltilla. Openi tosin myönsi sen olleen ko. tyypille ihan oikein, koska ylimielisin elkein oli koko juttuun lähtenyt mukaan
Se on poijjaat ja tytöt sillai, että wobbleriin ei vaadita keulimista, ja highsideriin ei vaadita kovaa vauhtia tai älytöntä kiihdytystä, jos vaan olosuhteet on oikeat eli väärät. Kyllä todella kiinnostais nähdä video siitä mitä mulle tapahtu, koska muistikuvat on perän irtoamisen jälkeen vähän hatarat. Vakuutusyhtiön täti kysyi puhelimessa, että "Ai pyörän takarengas siis irtosi?!
Naurattaa kun ajatteleekin Ninjan mahdollista myynti-ilmoitusta... "joo 1-kilpinen mutta pari juttua on sattunut...", taattu myynti
Jos ette vielä niin tee niin ajakaa mitättömätkin matkat aina täysissä ajovarusteissa, koska aina voi sattua jotain. Itse ajoin aikaisemmin työmatkat vielä farkuissa ja tossuissa, "koska sehän on vaan 2 kilsaa 40:n alueella" mutta onneksi en nykyään, tänään tuli suojille käyttöä.
Eka kaato tuli perjantaina iltavuoron päätteeksi. Lähin töistä kotio, ja tokassa risteyksessä eturengas lukkoon ja nurin. Ihmettelin et mitä vi**ua kävi enhän mä ees jarruttanut kovaa. Tulos kuitenkin on se jotta vaihtoon meni kypärä, takki, housut ja hanskat, moppelista vaihtoon tankopaino, undertail (jos jaksaa-> vähän naarmuja) kahvalämppärit, jarrukahva ja tankki. Kotiin tullessa vaimo totesi jotta se peruspunainen olikin aika tylsä väri. Moppeli kuitenkin on ajokuntoinen. Lauantaina aamulla kun menin sitten töihin ja keräsin katkenneen tankopainon tieltä, niin totesin et tiellä siinä kohtaa, josta jarrutukseni alkoi, on tamppantunutta savea viereiseltä työmaalta.
Kerran lippasin "moottoripyörällä".
Rakennettiin isäukon kanssa vanhasta Nopsan poikien polkupyörästä ja 127cc Briggs&Stratton -ruohonleikkurista ihan itse moottoripyörä. Huima vehje, kulki lievään alamäkeen 50-60 km/h. Rungon jäykkyys ei oikein vain riittänyt, tuntui vauhdissa siltä että vehje on tehty spagetista.
Kerran olin pikku hiprakassa hurjastelemassa mökkiraitteja pitkin, pimeällä luonnollisestikin. Ajovarusteina tietenkin pilkkihaalari ja kumisaappaat. Ajoviimaa estämässä mulla oli euromallinen hitsausmaski päässä. Juuri kun olin ottamassa huippuja niin loksahti maskin hitsauslasi eteen ja yö muuttui entistä pimeämmäksi. Kun sain maskin silmiltä niin ajoin viittäkymppiä ojanpohjaa pitkin. Kohta konttasin hakemaan mopoa pöpeliköstä. Kuskin poskeen tuli naarmuja, mopo saatiin kuntoon hitsaamalla lisää rautaa kylkeen. Unohtumaton kokemus!
Rakennettiin isäukon kanssa vanhasta Nopsan poikien polkupyörästä ja 127cc Briggs&Stratton -ruohonleikkurista ihan itse moottoripyörä. Huima vehje, kulki lievään alamäkeen 50-60 km/h. Rungon jäykkyys ei oikein vain riittänyt, tuntui vauhdissa siltä että vehje on tehty spagetista.
Kerran olin pikku hiprakassa hurjastelemassa mökkiraitteja pitkin, pimeällä luonnollisestikin. Ajovarusteina tietenkin pilkkihaalari ja kumisaappaat. Ajoviimaa estämässä mulla oli euromallinen hitsausmaski päässä. Juuri kun olin ottamassa huippuja niin loksahti maskin hitsauslasi eteen ja yö muuttui entistä pimeämmäksi. Kun sain maskin silmiltä niin ajoin viittäkymppiä ojanpohjaa pitkin. Kohta konttasin hakemaan mopoa pöpeliköstä. Kuskin poskeen tuli naarmuja, mopo saatiin kuntoon hitsaamalla lisää rautaa kylkeen. Unohtumaton kokemus!
Heh. Tuli myös kokeiltua eilen tota ojanpohjalla ajelua ja eihän siellä pystyssä pysyny. Eli liityin jo kaatuneiden mp kuskien sankkaan joukkoon. Myöhänen jarrutus tuntemattomaan mutkaan ei osottautunut kovin hyväksi ideaksi. Kasa pieniä kiviä keskellä omaa kaistaa = takarengas yrittää tulla ulkokautta ohi. Siinä vaiheessa kun pyörä oli taas hanskassa suunta oli kohti ojaa ja matkaa sinne tosi vähän. Pyörä ojaan ja oikealla kyljellä ojan penkkaa pitkin. Pysäyttää muuten karkean soran ja savivellin sekotus mp:n tosi nopeesti!
Tulos: ainakin sivu- ja etukate uusiks. Etuvilkun kunnosta ei tietoa, koska sitä ja johtoja en enää löytänyt, mutta pienellä päästiin. Kuskillekin vaan nahkarotsiin katu-uskottavuutta lisääviä naarmuja.
Kiitokset Yamaha(?) kuskille, joka auttoi työntämään pyörän ojasta ylös, sekä sille joka oli aiemmin samaan ojaan ajanut. Vanhoja jälkiä pitkin oli helpompi työntää oma ylös
Pitää se nyt sitten omakin kokemus tänne pistää. Vähän erikoisempi mutta sitäkin hauskempi.
Pyörällä huitelin töihin ja koko matka ihan nätisti meni. Nätti loppukesän keli ja hauskaa oli. Pyörä parkkiin duunipaikan pihaan ja pottaa pois päästä sun muuta. Siinä sitten polttelin tupakin pihamaalla ennen sisälle siirtymistä. Repun nostin selästä pihapenkille painamasta harteilta. Repussa oli perus survival-kitin (läppäri + eväät) lisäksi 1kpl Optiman auton akkuja joka piti uuden omistajan tulla lunastamaan samana iltapäivänä työpaikaltani pois.
Noh, siinä savukkeen nautiskeltuani nappasin potan toiseen käteen ja heilautin repun toisella kädellä olkapäälle. Kas kummaa se reilumman painoinen auton akku siellä repussa aiheutti lievän hämmennyksen tasapainoelimissä ja nätistä seisonta-asennosta kulkusuunta lähtikin suoraan alaviistoon taaksepäin. Kevyt piirretty tyylinen kompurointi ja huitominen tasapainon palauttamiseksi ei auttanut ja matka jatkui alaspäin. Sen verran sain pelastettua etten tullut reppu edellä asflattiin enkä naarmutonta pottaakaan viitsinyt teloa niin kyynerpäällä sitten nohevana otettiin ensikosketus maankamaraan.
Työkaveri vaan naureskeli vieressä kun kompuroin itseäni pystyyn sieltä
Loppujenlopuksi ei mitään vahinkoa. Läppäri pysyi ehjänä repussa, samoinkuin akku, pottaan ei saatu ensimmäistä naarmua eikä itselle käynyt kuinkaan kiitos ajovarusteiden jotka päällä oli. On niistä suojista vaan apua näin pienillä nopeuksilla
Ainut ketutus oli akun uusi omistaja joka ei sitten hakenutkaan sitä ja loppujenlopuksi akku seisoikin pari viikkoa pukukaapissa ennenkuin joku muu sen kävi ostamassa. Prkl
Pyörällä huitelin töihin ja koko matka ihan nätisti meni. Nätti loppukesän keli ja hauskaa oli. Pyörä parkkiin duunipaikan pihaan ja pottaa pois päästä sun muuta. Siinä sitten polttelin tupakin pihamaalla ennen sisälle siirtymistä. Repun nostin selästä pihapenkille painamasta harteilta. Repussa oli perus survival-kitin (läppäri + eväät) lisäksi 1kpl Optiman auton akkuja joka piti uuden omistajan tulla lunastamaan samana iltapäivänä työpaikaltani pois.
Noh, siinä savukkeen nautiskeltuani nappasin potan toiseen käteen ja heilautin repun toisella kädellä olkapäälle. Kas kummaa se reilumman painoinen auton akku siellä repussa aiheutti lievän hämmennyksen tasapainoelimissä ja nätistä seisonta-asennosta kulkusuunta lähtikin suoraan alaviistoon taaksepäin. Kevyt piirretty tyylinen kompurointi ja huitominen tasapainon palauttamiseksi ei auttanut ja matka jatkui alaspäin. Sen verran sain pelastettua etten tullut reppu edellä asflattiin enkä naarmutonta pottaakaan viitsinyt teloa niin kyynerpäällä sitten nohevana otettiin ensikosketus maankamaraan.
Työkaveri vaan naureskeli vieressä kun kompuroin itseäni pystyyn sieltä
Loppujenlopuksi ei mitään vahinkoa. Läppäri pysyi ehjänä repussa, samoinkuin akku, pottaan ei saatu ensimmäistä naarmua eikä itselle käynyt kuinkaan kiitos ajovarusteiden jotka päällä oli. On niistä suojista vaan apua näin pienillä nopeuksilla
Ainut ketutus oli akun uusi omistaja joka ei sitten hakenutkaan sitä ja loppujenlopuksi akku seisoikin pari viikkoa pukukaapissa ennenkuin joku muu sen kävi ostamassa. Prkl
Lähdin jälleen kerran aamusella töihin silloisella pyöräälläni Honda CB1300F:llä, peruutin sen katoksesta pois ja kävin kyytiin istumaan. Olin nähtävästi vielä jonkin verran unessa kun pyörä siitä horjahti toiselle kylelle ja sain jalan vähän väliin mutta liian lähelle pyörää ja se ei sitten pitänyt, no sitä sitten oltiin pyörän päällä istumassa pyörä kylellään siinä oli vielä semmoinen alamäkikin eli nostaminen oli jonkun verran työlästä . Onneksi kukaan ei nähnyt
pyörä pystyyn ja tarkistettiin vahingot ..pieniä painaumia moottorin lohkossa. Tuli mietittyä että kannattaakohan lähteäkään pyörällä töihin vai mennäkkö autolla
Todii, tulihan se kaatuminen sieltä tälle ensimmäiselle kaudellekin. Ajoreissun päätteeksi tuumasin käydä lähikaupassa, ja kuinka ollakaan pyörä sammahti kun risteyksen jälkeen olin kurvaamassa kaupan eteen parkkiin.
Tässä vaiheessa pyörä oli vielä pystyssä ja sain pideltyä sitä paikallaan toista minuuttia avuliaiden autoilijoiden ajellessa ohi. Ylös sitä ei saanut enää väännetytä joten ei muuta kun pyörä kyljelleen ja uudestaan ylös - vauriot, maalipinta jarrukahvasta ja stongan päästä otti osumaa, muutoin bemu näytti olevan samassa kunnossa kuin ennenkin.
Tässä vaiheessa pyörä oli vielä pystyssä ja sain pideltyä sitä paikallaan toista minuuttia avuliaiden autoilijoiden ajellessa ohi. Ylös sitä ei saanut enää väännetytä joten ei muuta kun pyörä kyljelleen ja uudestaan ylös - vauriot, maalipinta jarrukahvasta ja stongan päästä otti osumaa, muutoin bemu näytti olevan samassa kunnossa kuin ennenkin.
Hävettää oikeen kun pistää naurattamaan tuo tapaus. Salille vaan ahkerasti läpi talven että saa tarpeeksi lihasta jotta jaksaa pyörää kammeta pystyyn pahemmistakin asennoista, kun kerran niin painava on pitänyt hommata?
Nimimerkistä päätellen oletan että sulla kuitenkin se lähes auton painoinen 1200GS on.