-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Noloin kaato/kaatuminen
- Keskustelun aloittaja Vihree
- Aloituspäivä
Joo-o hauskoja tarinoita, joten kannanpa minäkin korteni kekoon. Oli kesä -87, naapuri kylässä isot suunnistuskilpailut ja minulla helkama raisu mm. Kaverin (jolla oli soliferi) kanssa päätettiin lähteä katsastamaan tilanne paikanpäälle.. Noo, siinä ajettiin peräkanaa sen väen paljouden keskellä kaveri edellä ja minä perässä (silmät jossain aivan muualla kuin tiessä). Vauhtia oli jotain 20km/h molemmilla, kunnes kaveri huomasi tien sivussa jonkun tutun ja jarrutti... Minähän en tätä kaverin hiljentämistä huomannut ennenkuin soliferin perään on matkaa liian vähän. Tein tönkköjarrutuksen mutta siitä huolimatta perään ajo on väistämätön
*kolahdus* Minä lensin tangon yli ja muutaman kerran pyörähdettyäni jäin istumaan tielle naama menosuuntaan päin, jolloin saatoin todeta kaverin jatkavan pystyssä matkaansa roikottaen raisuani perässään joka oli tarttunut sarvistaan kiinni solikan tarakkaan. Kaveri ei omalta hävetykseltään kehdannut pysäyttää sen vertaa että olisi jättänyt moponi pois kyydistä, joten jouduin nilkuttamaan puolijuoksua mopoyhdistelmän perässä useita kymmeniä metrejä... Ja väkeä oli ympärillä varmaan satoja, hävetti kyllä ihan satasella
Viimmein kaveri tajusi sen verran että pysäytti ja minä sain irrotettua kovia kokeneen raisuni. Mopo käyntiin ja tanko vinossa mutkaista tietä näkymättömiin tarkastelemaan vaurioita... Täytyy kyllä sanoa että tuo oli siihen astisen elämäni "tähtihetki"...
Saksassa Bremerhavenissa ajelin leirintäalueelle. Erään asuntovaunun takaa ryntää
Horst käsillään huitoen suoraan eteeni. Pysäytän ja jätän koneen käymään kun
selvästi ärsyyntynyt mies yrittää huutaa: "Auf dem Campingplatz ist Höchsttempo 20!
Verstehen Sie, Tempo 20!" Pyörittelen päätäni vaikka ymmärsin hyvin tulleeni
asvalttisuoraa hieman sallittua kahtakymppiä kovempaa. Tässä vaiheessa paikalla on
hieman yleisöäkin...
No minä siitä sitten käännyn nurmikentälle kohti teltta-aluetta ja kiihdytän ainakin kaksi kertaa
siihen sallittuun kahteenkymppiin - kun ruohikossa viistosti ajosuuntaani nähden kulkeva
betoninen sadevesikouru vie etupyörän alta. Pyörä liukuu muutaman metrin nurtsilla
ja minä jään maahan istumaan. Kaatuessa kaasukahva kääntyi niin että kone ulvoi
kunnon kierrokset - koko leirintäalue kääntyi viimeistään tässä vaiheessa katsomaan.
Vilkaisen taakseni ja näen Horsitn pyörittelevän päätänsä ja NAURAVAN minulle.
Syystäkin. Kyllä v*tutti!
Horst käsillään huitoen suoraan eteeni. Pysäytän ja jätän koneen käymään kun
selvästi ärsyyntynyt mies yrittää huutaa: "Auf dem Campingplatz ist Höchsttempo 20!
Verstehen Sie, Tempo 20!" Pyörittelen päätäni vaikka ymmärsin hyvin tulleeni
asvalttisuoraa hieman sallittua kahtakymppiä kovempaa. Tässä vaiheessa paikalla on
hieman yleisöäkin...
No minä siitä sitten käännyn nurmikentälle kohti teltta-aluetta ja kiihdytän ainakin kaksi kertaa
siihen sallittuun kahteenkymppiin - kun ruohikossa viistosti ajosuuntaani nähden kulkeva
betoninen sadevesikouru vie etupyörän alta. Pyörä liukuu muutaman metrin nurtsilla
ja minä jään maahan istumaan. Kaatuessa kaasukahva kääntyi niin että kone ulvoi
kunnon kierrokset - koko leirintäalue kääntyi viimeistään tässä vaiheessa katsomaan.
Vilkaisen taakseni ja näen Horsitn pyörittelevän päätänsä ja NAURAVAN minulle.
Syystäkin. Kyllä v*tutti!
Pahimmat mokat sattui mopoaikoina, siitä sitten viisastunut?
Ensimmäisen mopon sain alle, piti päästä eka kertaa ajamaan vaikka oli lumi maassa. No pyörä kyljelleen, kytkinkahva poikki. Mahtava neitsytmatka. Kahva korjattiin ja asia unohtu...viikoksi. Seuraavalla viikolla oli pakko päästä ajamaan, nyt tietenkin vahingosta viisastuneena. No ei mitään, samassa paikkaa juuri samanlailla nurin. Ja kahva tietenkin taas poikki. Voi sitä vitutuksen määrää ja isäukon "Minähän sanoin"-irvintää...
Vuosi myöhemmin piti näyttää mopolla nokkelaa pysähdystä, mutta eihän se soralla tietenkään pysähtynyt ja jyräsin erään tyttösen päälle. Tein kyllä lähtemättömän vaikutuksen, tosin en toivottua
Prätkä nyt on ollut alla tämän kesän ja pitihän se sekin saada nolosti nurin, nyt tosin parkkipaikalla. Huolimattomasti potkaistu sivutuki+aamu"pirteys" ja soppa oli valmis. Pyörä kippasi minua kohti kun seisoin vieressä ja pottaa poistin päästä. Eka reaktiot oli tunkea oikea jalka alle ja vasen käsi tangon pään suojaksi! Sen verran kyljellään ehti käydä, että vasen koppa otti pikku naarmua. Onneksi on nakupyörä...Tuota omaa uhrautumista on tullut vatvottua muutaman kerran tässä viikolla...
Ensimmäisen mopon sain alle, piti päästä eka kertaa ajamaan vaikka oli lumi maassa. No pyörä kyljelleen, kytkinkahva poikki. Mahtava neitsytmatka. Kahva korjattiin ja asia unohtu...viikoksi. Seuraavalla viikolla oli pakko päästä ajamaan, nyt tietenkin vahingosta viisastuneena. No ei mitään, samassa paikkaa juuri samanlailla nurin. Ja kahva tietenkin taas poikki. Voi sitä vitutuksen määrää ja isäukon "Minähän sanoin"-irvintää...
Vuosi myöhemmin piti näyttää mopolla nokkelaa pysähdystä, mutta eihän se soralla tietenkään pysähtynyt ja jyräsin erään tyttösen päälle. Tein kyllä lähtemättömän vaikutuksen, tosin en toivottua
Prätkä nyt on ollut alla tämän kesän ja pitihän se sekin saada nolosti nurin, nyt tosin parkkipaikalla. Huolimattomasti potkaistu sivutuki+aamu"pirteys" ja soppa oli valmis. Pyörä kippasi minua kohti kun seisoin vieressä ja pottaa poistin päästä. Eka reaktiot oli tunkea oikea jalka alle ja vasen käsi tangon pään suojaksi! Sen verran kyljellään ehti käydä, että vasen koppa otti pikku naarmua. Onneksi on nakupyörä...Tuota omaa uhrautumista on tullut vatvottua muutaman kerran tässä viikolla...
Prätkäkorttia ajellessa tuli kaaduttua monta kertaa (paikaltaan), koskapa koulun pyörä oli sellainen enduromallinen, korkeampi ja minä taas päinvastoin kunnon hukkapätkä. Eli pyörän selässä sain varpaat juuri ja juuri maata hipomaan, joten kummoista epätasaisuutta alustassa ei tarvittu kun en enää pyörää saanut pystyssä pidettyä. Niinpä pyörä kaatui jo heti ensimmäisellä ajokerralla, pysäyttäessäni sen tien laitaan. Oli piennar asfalttia matalammalla, joten oikealle kippasin, kädellä vastaan ja käsi siteisiin viikoksi - ranne venähti oikein kunnolla. Noh, tästähän luonnollisesti seurasi, että pelkäsin kallistaa pyörää oikealle pitkään tuon jälkeen - oli vauhtia tahi ei. Eli oikealle kääntymisistä tuli yleensä aika laajoja. Niitä sitten harjoittelin koulun pyörällä, suljetulla tienpätkällä ihan urakalla.
Kertaalleen em. harjoittelusessiolla olin kääntymässä oikealle, kun puolimatkassa iski tenkkapoo - ei tää käänny!! -> Käännynkin vasemmalle... Vaan tilaa ei ollut enää kääntyä, piennar tuli vastaan, minä pyörän kanssa pari metriä luiskaa alas metsään, siellä "totesin parhaaksi" hypätä kyydistä ja laskeuduin nätisti pehmeälle sammalmättäälle - pyörän jatkaessa matkaa pari metriä edessä olevaa isoa kiveä päin. Pieniä vaurioita pyörään (naarmuja), omat korkeintaan henkisiä.
Kertaalleen em. harjoittelusessiolla olin kääntymässä oikealle, kun puolimatkassa iski tenkkapoo - ei tää käänny!! -> Käännynkin vasemmalle... Vaan tilaa ei ollut enää kääntyä, piennar tuli vastaan, minä pyörän kanssa pari metriä luiskaa alas metsään, siellä "totesin parhaaksi" hypätä kyydistä ja laskeuduin nätisti pehmeälle sammalmättäälle - pyörän jatkaessa matkaa pari metriä edessä olevaa isoa kiveä päin. Pieniä vaurioita pyörään (naarmuja), omat korkeintaan henkisiä.
Nolo homma oli, kun meikäläinen pitkän ajopäivän päätteeksi, parkkeerasi Gold Wingiä 1500 (noin 375kg + minä + muija) hakeakseen muutaman karhunpojan saunaseuraksi.
Siinä sitä huolettomasti veklasin ja päästin kallistumaan liikaa. Siinä vaiheessa ei enää voi muuta, kuin jarruttaa kaatumista jalkavoimin.
Olipahan kolmella kevarijätkällä hauskaa, kun mammutti kaatui pihaan ja sitä alettiin nostaa takaisin tolpilleen.
Pyörään ei tullut mitään (pokaraudat), mutta henkinen kolhu kuljettajalle kyllä jäi.
Siinä sitä huolettomasti veklasin ja päästin kallistumaan liikaa. Siinä vaiheessa ei enää voi muuta, kuin jarruttaa kaatumista jalkavoimin.
Olipahan kolmella kevarijätkällä hauskaa, kun mammutti kaatui pihaan ja sitä alettiin nostaa takaisin tolpilleen.
Pyörään ei tullut mitään (pokaraudat), mutta henkinen kolhu kuljettajalle kyllä jäi.
Kaksi paikallaan kaatamista takana, eka oli Ducati-vuokrapyörän kaato levyjarrulukon unohduttua kiinni viime kesänä... Rengas ei ehtinyt edes pyörahtää ja napata kiinni, vaan tajusin unohdukseni juuri lähtiessäni liikkeelle. Sekunnin murto-osan liian myöhään... Siitä sitten mopo vasemmalle kyljelleen mukulakivikadulle. Muks! Sain sentään jalallani jarrutettua sen verran, että lopuksi tavallaan vain laskin pyörän siihen kadulle. Eihän tuossa muuten mitään meganoloa ollut, mutta miksi sen ainoan vähänkin tutumman naapurini pitikin kävellä ohi juuri silloin... Taisin lehahtaa jonninverran punaiseksi, mutta mitään
ei sentään sattunut... Mielessä vilahti pyörän 1000 euron omavastuu, joten mopo ylös noin sadasosasekunnissa ja vaurioita tutkimaan...
Ei juuri mitään! Ei naarmun naarmua missään! Ainoa kilahtunut osa oli etuvilkun varsi (n.58 EUR). Naapurinikin muuten käyttäytyi moitteettomasti. Jos itse olisin ollut hänen tilallaan, olisin varmasti tahtomattanikin purskahtanut nauruun. Tämä ei, tuli vaan tutkimaan jälkiä ja oli iloisen näköinen hänkin, kun mitään kummempaa ei löytynyt... Tiedä sitten, purskahtiko nauruun heti kun pääsi kulman taakse?
Se toinen kaatuminen... Sattui noin neljä tuntia sitten Neste Linnatuulen pihalla Janakkalassa... Uhrina tällä kertaa oli oma, upouusi VFR! Käännyin parkkiruutuun vähän turhan jyrkästi tms. ja pyörä oli vielä kallellaan vauhdin loppuessa.
Taas sain pistettyä hanttiin sen verran, että pahemmilta kolhuilta sentään vältyttiin. Jälkiä tuli kuitenkin vähän enemmän kuin edellisessäkin tapauksessa: Taustapeiliin tuli naarmu, katteisiin muutama kolhu ja kytkinkoppaan?? tms.
kolhu. Tutkin nuo vähän hämärässä, mutta jos naarmut ovat huomenaamullakin niin mitättömiä kuin miltä näytti, en maaliakaan (ts. maalariakaan) aio käyttää...
Kylläpä ihmetyttää, millä eväillä tälläinen urheilematon, hintelä, mukamas kipeäselkäinen jolppi heilauttaa juuri tankatun n. 240 kg painoisen möhkäleen ylös asfaltista noin kutakuinkin valonnopeudella, sen kummemmin miettimättä... Ennen kuin vain kukaan näkee! Eikä nähnyt, luulen!
Siitä sitten kahville... Pöytääni tuli joku, kuulemma uudella 600 RR:llä ajeleva, tännekin kenties kirjoitteleva(?), ja tästä ehkä itsensä tunnistava tyyppi, jonka kanssa juteltiin niitä näitä... Enpä kehdannut tunnustaa...
Mitäs noista... Ainoa ongelmani on nyt identiteettikriisi. En tiedä, kuulunko virallisesti jo kaatuneisiin vaiko vielä sitä odottaviin, sillä mopo on nyt kaatunut alta kahdesti, itse en vielä kertaakaan... Kop kop kop...
Mikko
Se toinen kaatuminen... Sattui noin neljä tuntia sitten Neste Linnatuulen pihalla Janakkalassa... Uhrina tällä kertaa oli oma, upouusi VFR! Käännyin parkkiruutuun vähän turhan jyrkästi tms. ja pyörä oli vielä kallellaan vauhdin loppuessa.
Taas sain pistettyä hanttiin sen verran, että pahemmilta kolhuilta sentään vältyttiin. Jälkiä tuli kuitenkin vähän enemmän kuin edellisessäkin tapauksessa: Taustapeiliin tuli naarmu, katteisiin muutama kolhu ja kytkinkoppaan?? tms.
Kylläpä ihmetyttää, millä eväillä tälläinen urheilematon, hintelä, mukamas kipeäselkäinen jolppi heilauttaa juuri tankatun n. 240 kg painoisen möhkäleen ylös asfaltista noin kutakuinkin valonnopeudella, sen kummemmin miettimättä... Ennen kuin vain kukaan näkee! Eikä nähnyt, luulen!
Siitä sitten kahville... Pöytääni tuli joku, kuulemma uudella 600 RR:llä ajeleva, tännekin kenties kirjoitteleva(?), ja tästä ehkä itsensä tunnistava tyyppi, jonka kanssa juteltiin niitä näitä... Enpä kehdannut tunnustaa...
Mitäs noista... Ainoa ongelmani on nyt identiteettikriisi. En tiedä, kuulunko virallisesti jo kaatuneisiin vaiko vielä sitä odottaviin, sillä mopo on nyt kaatunut alta kahdesti, itse en vielä kertaakaan... Kop kop kop...
Mikko
Tää on varmasti typerin kaato mitä idiootti voi tehdä: Keväällä just pyörän hankkineena pyrähdin pyörällä meidän kerrostalon pihaan polleena tyttönä. Utelias juoruakka-naapurini naamataulu vilahti ikkunassa, joten minä nokka pystyssä parkkeerasin fillarini liian kiireellä -> hyppäsin reippaasti pyörän päältä sillä seurauksella että pyörä römähti vasemmalle kyljelleen mukavaa meteliä pitäen. Idiootti-minä kun en kiireessä varmistanu että jalka oli perillä asti, perikshän se tietty anto. Minä onneton riisikeppi naapuriin anomaan nostoapua..
Tausta: Kesäkuun alussa Cebari oli yön aikana kaadettu oikealle kyljelleen. Mopo oli, kuten yleensä, iso roballa parkissa autojen välissä. Kaato oli joko ilkivaltaa tai sitten joku ammattikuski oli autoaan pysäköidessään tönäissyt sen nurin. Joka tapauksessa mopo korjaamolle, vakuutusyhtiön tarkastaja paikalle ja osat vaihtoon (sivukate, vilkku, peili, änkkäri, jalkatappi, jne...). Sivukatteen toimitus kesti, mutta elokuussa sekin oli paikallaan ja mopo näytti taas kelvolliselta.
Elokuun puolessa välissä loppui kesäloma. Ensimmäinen työpäivä takana. Viiden ruuhkassa ja normaalissa kesäsäässä (satoi kaatamalla) ajelin kohti Punavuorta. Mechelininkadulla olin vaihtamassa kaistaa ja samalla kun etunen osui ratikkakiskon kohdalle, niin se myös lähti kiskon suuntaan vaikka pyörä oli menossa oikealle. Mitään en ehtiny tehdä kun pyörä oli jo kyljellään ja autot kiilasivat molemmin puolin ohi. Cebari säksätti makuullaan keskiviivalla ja minä paniikissa sitä sammuttamaan. Sitten raivolla pyörä pystyyn ja pakko myöntää, että jopa toivoin ettei kukaan pysähtyisi tarjoamaan apuaan tai kysymään miten kävi. Sen verran paljon nolotti ja vitutti, tuossa järjestyksessä. Virrat takaisin päälle ja käynnistysyritys. Ei mitään. Hetki piti rauhoittua ennen kuin ymmärsin vaihtaa ykköseltä vapaalle. Ei sittenkään mitään. Pyörää nostaessani olin tietenkin painanu sammutusnapin pohjaan. Kolmannella kerralla starttasi ja mahdollisimman tehokkaasti ja rauhallisesti pois paikalta. Kotona ensin kolme röökiä ja sitten tilannekatsaus: vaihtoon kaikki samat osat, jotka oli juuri saatu vaihdettua. Korjaamollakin ehdottivat, että jos kaataisin seuraavan kerran vasemmalle kyljelle, niin sinnekin saataisiin uutta osaa.
Elokuun puolessa välissä loppui kesäloma. Ensimmäinen työpäivä takana. Viiden ruuhkassa ja normaalissa kesäsäässä (satoi kaatamalla) ajelin kohti Punavuorta. Mechelininkadulla olin vaihtamassa kaistaa ja samalla kun etunen osui ratikkakiskon kohdalle, niin se myös lähti kiskon suuntaan vaikka pyörä oli menossa oikealle. Mitään en ehtiny tehdä kun pyörä oli jo kyljellään ja autot kiilasivat molemmin puolin ohi. Cebari säksätti makuullaan keskiviivalla ja minä paniikissa sitä sammuttamaan. Sitten raivolla pyörä pystyyn ja pakko myöntää, että jopa toivoin ettei kukaan pysähtyisi tarjoamaan apuaan tai kysymään miten kävi. Sen verran paljon nolotti ja vitutti, tuossa järjestyksessä. Virrat takaisin päälle ja käynnistysyritys. Ei mitään. Hetki piti rauhoittua ennen kuin ymmärsin vaihtaa ykköseltä vapaalle. Ei sittenkään mitään. Pyörää nostaessani olin tietenkin painanu sammutusnapin pohjaan. Kolmannella kerralla starttasi ja mahdollisimman tehokkaasti ja rauhallisesti pois paikalta. Kotona ensin kolme röökiä ja sitten tilannekatsaus: vaihtoon kaikki samat osat, jotka oli juuri saatu vaihdettua. Korjaamollakin ehdottivat, että jos kaataisin seuraavan kerran vasemmalle kyljelle, niin sinnekin saataisiin uutta osaa.
Joo tota... Noloja on ollu kaikki mun kolme kaatoa... Eka parikertaa kaatanu paikaltaan silleen,että ite oon ollu jo 5m päässä pyörästä.
Mutta viimesin on ehkäpä se noloin... Ajelin tossa keväällä kylillä ja kanttasin jostain reilu 40km/h vauhista yhen liikkeen pihaan vasemmalle ja ilmeisesti painoin vähän liikaa takajarrua. Tulos--> perä irti ja kun se sai taas pitoa,niin sillon mentiin oikealle kylelle... Ite onnistuin hyppäämään pois kyytistä ja lähin juokseen... Oli vaan penkissä pölynen kengänjälki,kun olin ottanu vauhtia...
Kaveri oli omalla pyörällään siinä liikkeen pihassa... Ja hauskaa oli se,että kun se oli saanu oman pyöräsä justiin pari tuntia ennen pois korjuulta,niin minä pannutin omani... Kaveri vaan tokas,että hienosti hyppäsit.
Vauriot oli aika v.mäiset... Oikea etuvilkku poikki,jalkatapin runko murtu,oikea peili paskaks ja sitte se v**tumaisin,oikea kylki aika vahvasti naarmuilla... lisäks viel kate murtu vähän siitä etuvilkun ympäsiltä.
Tietenkään pyörässä ei kaskoa...
Kaikki muu on korjattu paitsi naarmut... Jänkättää vaan,että täyttääkö tuo kaatumisen kriteerit,vai onko vielä odotettavissa jotain paljon pahempaa...
Mutta viimesin on ehkäpä se noloin... Ajelin tossa keväällä kylillä ja kanttasin jostain reilu 40km/h vauhista yhen liikkeen pihaan vasemmalle ja ilmeisesti painoin vähän liikaa takajarrua. Tulos--> perä irti ja kun se sai taas pitoa,niin sillon mentiin oikealle kylelle... Ite onnistuin hyppäämään pois kyytistä ja lähin juokseen... Oli vaan penkissä pölynen kengänjälki,kun olin ottanu vauhtia...
Kaveri oli omalla pyörällään siinä liikkeen pihassa... Ja hauskaa oli se,että kun se oli saanu oman pyöräsä justiin pari tuntia ennen pois korjuulta,niin minä pannutin omani... Kaveri vaan tokas,että hienosti hyppäsit.
Vauriot oli aika v.mäiset... Oikea etuvilkku poikki,jalkatapin runko murtu,oikea peili paskaks ja sitte se v**tumaisin,oikea kylki aika vahvasti naarmuilla... lisäks viel kate murtu vähän siitä etuvilkun ympäsiltä.
Tietenkään pyörässä ei kaskoa...
Kaikki muu on korjattu paitsi naarmut... Jänkättää vaan,että täyttääkö tuo kaatumisen kriteerit,vai onko vielä odotettavissa jotain paljon pahempaa...
Omani on Tula-ajojen ajoilta.
Mokoman hormoonimonkeyn kippasin siististi hiekkatielle kaverin pihasta lähtiessäni.
Siis kurvasin tielle,nostin polleena vasemman kätöseni pystyyn ja wobblatiwobblatiwobblati. Etupyörä vengurteli omia teitään ja seurauksena oli liki paikaltaan maihin...hervottoman naurun saattelemana könysin pyörän alta esiin ja kaverit kävivät jeesaamassa mopon takaisin normaaliasentoonsa,minä takaisin satulaan ja kohti kotia.Korvat kuumottaen.
G
Guest
Guest
Jep.. Aina ei voi voittaa...
Oma noloin tapahtui muutama vuosi sitten kaverilta lainatulla ikivanhalla tuutilla, Kaunis kesäinen päivä ja alla pyörä joka oli kuin tehty kovaa ajettavaksi..
Tietysti setä sininen puuttui tähän ja kohta jo istuimmekin sedän autossa kirjallisia töitä tekemässä, saimme kuitenkin yhteisymmärryksessä sovittua hinnan hurjastelulle ja kaikki muutenkin päällisin puolin ok. v-käyrä vaan oli suht korkealla pistäessäni pottaa uudestaan päähän ja tehdessäni lähtöä, ständi ylös (eipäs mennytkään kun oli paskana ja valahtanut samantien takaisin alas), reipas kiihdytys ja seuraava mutka vasemmalle... Kyllä vitutti kun tuutti oli rytissyt suoraan pusikkoon kun ständi otti maahan.. Heti perään Konstaapeli Reinikainen karautti ritarina paikalle kommentoimaan että " taisikin unohtua äsken tuo pitkä puhallus.."
Morjens, oli aika voittaja olo...
Oma noloin tapahtui muutama vuosi sitten kaverilta lainatulla ikivanhalla tuutilla, Kaunis kesäinen päivä ja alla pyörä joka oli kuin tehty kovaa ajettavaksi..
Morjens, oli aika voittaja olo...
No, joo...
Pari viikkoa sitten, tein Katanaan taas vähän remonttia ja kävin sitten koeajolla. 3 km lenkki ja takas talliin, kun ei laite toiminut taaskaan... No, no piha oli märkä ja kun talliin pääsin ja sammutin pelin, aloin ihmettelemään mikä oikein höyryää. Sekunnin kuluttua totesin, että roiskevesi vaan se on ja aloin poistumaan pyörän päältä ja just kun olin saanut molemmat jalat sopivasti pelin samalle puolelle totesin, että kallistuu vähän liikaa...
En sitten ollut laittanut sivutukea alas...
Ei muuta kuin kampeamaan mopoa maan vetovoimaa vastaan. Liike pysähtyi juuri kun moottorin kylki hipaisi lattiaa... Ja siitä peli takaisin pystyyn. Ei muuten uskois että 220 kg nousee niin nopeasti. Onneks ei ollut ketään katsomassa, nytkin sieppas jo tarpeeks...
Pari viikkoa sitten, tein Katanaan taas vähän remonttia ja kävin sitten koeajolla. 3 km lenkki ja takas talliin, kun ei laite toiminut taaskaan... No, no piha oli märkä ja kun talliin pääsin ja sammutin pelin, aloin ihmettelemään mikä oikein höyryää. Sekunnin kuluttua totesin, että roiskevesi vaan se on ja aloin poistumaan pyörän päältä ja just kun olin saanut molemmat jalat sopivasti pelin samalle puolelle totesin, että kallistuu vähän liikaa...
En sitten ollut laittanut sivutukea alas...
Parempi puolisko aloitteli (vihdoinkin) omatoimisen moottoripyöräilyn viime lauantaina, ja nyt tarvittaisiin vilkku ja kytkinkahva. Onnellisena upouuden pyörän omistajana päätti sitten kontata heti siinä liikkeen pihassa. Mikäs se ORGin edellinen ennätys oli..?
Katsotaanpa, irtoaako asianomaiselta juttua ensiaskeleistaan tässä lähiaikoina.
Katsotaanpa, irtoaako asianomaiselta juttua ensiaskeleistaan tässä lähiaikoina.
Mihinkäs kikottimeen ?
Honda CBR 125R '04. Se vilkun varsi repesi jotenkin hämärästi puolivälissä olevasta saumasta, ei mene enää paikoilleen, vaikka korjattavissa olevan näköinen onkin. Vilkun "lasi" on suht ehjä.
Saa tarjota.
Pakko kertoa tämä. Erosin n. vuosi sitten ja ex-mies ei ollenkaan suvainnut ajatustakaan että olisin ajanut moottoripyöräkortin...samoin koko exän suku oli sitä mieltä että moottoripyöräily on hullujen hommaa...no nyt keväällä sitten ajoin kortin kun ei ollut ketään estelemässä ja ostin ekan mopon..
Poika oli isällään kesälomalla ja sinne ajelin mopon kanssa reteesti poitsua katsomaan...Paikalla oli exä + suku kesälomavierailulla sekä meikäläisen entiset naapurit pihahommissa.
Tyylikkäästi sitten kurvasin hiekkatieltä pihaan, jouduin väistämään vesisateiden tekemiä kuoppia ja betonirunpua mikä pilkotti hiekan alta...siihen sitten lipat melkeen paikaltaan etujarrulla kaikkien katsellessa....
Nousi 500:nen kawasaki tavallisen nopeesti pystyyn ja ajoin sillä sitten vielä metrin eteenpäin pensasaidan suojiin....mopoon ei tullut mitään mutta voitte uskoa minkä värinen naamataulu loisti kun otin kypärän päästä pois...
polvi oli kipee mutta sitähän minä en näyttänyt...totesin vaan että oho se kaatui...
Poika oli isällään kesälomalla ja sinne ajelin mopon kanssa reteesti poitsua katsomaan...Paikalla oli exä + suku kesälomavierailulla sekä meikäläisen entiset naapurit pihahommissa.
Tyylikkäästi sitten kurvasin hiekkatieltä pihaan, jouduin väistämään vesisateiden tekemiä kuoppia ja betonirunpua mikä pilkotti hiekan alta...siihen sitten lipat melkeen paikaltaan etujarrulla kaikkien katsellessa....
Nousi 500:nen kawasaki tavallisen nopeesti pystyyn ja ajoin sillä sitten vielä metrin eteenpäin pensasaidan suojiin....mopoon ei tullut mitään mutta voitte uskoa minkä värinen naamataulu loisti kun otin kypärän päästä pois...
polvi oli kipee mutta sitähän minä en näyttänyt...totesin vaan että oho se kaatui...
Tämä tapahtui aikoinaan mopolla..
Lähdin onnellisena veljen mopolla ajelemaan ja eräässä hiekkaisessa mutkassa se onnistui lähtemään hanskasta. Ajoin suoraan ojaan..
koiran ulkoiluttaja tuli hieman kauempana, joten jätinpä sen mopottimen sitten sinne ojaan, kun en kehdannut ruveta sitä sieltä nostamaan
Mulle toi oli noloo.. muut saivat hyvät naurut
Lähdin onnellisena veljen mopolla ajelemaan ja eräässä hiekkaisessa mutkassa se onnistui lähtemään hanskasta. Ajoin suoraan ojaan..
Mulle toi oli noloo.. muut saivat hyvät naurut