Ja tässä tarinaa sunnuntain kisasta:
Lähtöpaikka oli siis eilisen kisan kierrosaikojen perusteella kuudes, eli pykälää huonompi kuin eilen. Kilpakumppanin valitettavasti kaaduttua warm-upissa, oli kakkosruutu tyhjänä ja eturivissä vain Kuparinen ja Kaartinen. Kakkosrivissä vierellä olivat Kallio ja Shumilin, jonka kanssa eilen ajettiin tiukasti kilpaa.
Koska sisälaidan lähtöpaikalta jää helposti pussiin ekassa mutkassa, päätin linjata pyörän ruutuun hieman vinoon, että pääsen keskemmältä rataa ykköseen ja blokattua vitosruudusta lähteneen Shumilinin linjan. Shumilin kuitenkin irtosi ruudusta paremmin ja jouduin vaihtamaan suunnitelman lennosta ja tähdätä kuitenkin ykkösen sisälaitaan, ja sain kuin sainkin poimittua yhden päänahan. Samaan aikaan kuitenkin Tuominen oli kymppiruudussa syönyt vähän ärjymmät kaurapuurot ja tyrkkäsi ykkösessä ulkokautta meikäläisen eteen. Hattua pitää nostaa noin kovasta startista.
Sijoitus oli tässä kohtaa siis viides. Tuominen teki mun onneksi pienen virheen kakkosen avauksessa ja pääsin sen ansiosta kuittaamaan Tonin kolmosen jarruun. Takasuoran päähän lasketellessa edellä olivat siis Kuparinen, Kallio ja Kaartinen. Eilen kärkikolmikko pääsi karkuun ja päätin, että tänään yritän seurata vaikka vähän väkisin. Tämä kuitenkin kostautui jo heti ensimmäisellä kierroksella, kun intoilin vähän liikaa viimeisen oikean avauksessa ja otin pienen haikkarin poikasen. Tuossa kohtaa pojat edellä saivat pienen kaulan, jonka päätin kuitenkin yrittää ajaa kiinni, mutta sen verta kovaa menivät, että ero kasvoi tasaisesti koko ajan.
Eron venähdettyä eteenpäin pariin sekuntiin alkoikin sitten eilisen toisinto, kun Shumilin hengitti takarenkaassa kiinni. Parin kierroksen jälkeen bemarin laulu riittikin ohitukseen bussipysäkin jälkeen, ja koska kaveri ei halunnut häipyä horisonttiin, päätin jäädä tarkkailemaan tilannetta ja etsimään kilpakumppanin heikkoja paikkoja. Molemmilla oli omat vahvat ja heikot alueensa radan eri osissa ja ero eli muutaman kymmenyksen sisällä, mutta selkeää ohituspaikkaa ei meinannut löytyä. Pari virhettäkin tuossa perässä roikkuessa sattui, ja pariin kertaan meinasi keula hieman luistella ykkösen sisäänmenossa ja perä karata kakkosen avauksessa.
Kisan puolen välin jälkeen totesin, että Bemari laulaa sen verran Suikkaa paremmin, että takasuoran päähän tai shikaanin jarruun joutuu yrittämään ohi liian isolla riskilllä. Olin kuitenkin selkeästi vahvempi sokean vasurin sisäänmenossa ja ulostulossa, joten päätin yrittää ohitusta sokeaa mutkaa seuraavan hevosenkengän jarruun heti, kun siihen tilaisuus tulisi. Heti seuraavalla kierroksella edellä menevä otti kuitenkin melkoisen haikkarin kakkosen avauksessa ja oli ihan tuurista kiinni, että ukko laskeutui takaisin pyörän päällä. Tämän virheen seurauksena pääsin kuittaamaan neljännen sijan takaisin kakkosen ja kolmosen välissä. Myös itselläni alkoi tässä kohtaa olla kohtuullisia pito-ongelmia takasen kanssa ja pariin kertaan mentiin vähän turhankin näyttävässä sladissa alalenkillä.
Muutaman kierroksen tarkkailun perusteella tiesin Shumilinin vahvaksi bussipysäkin jälkeen ja viimeisen oikean avauksesta shikaanin jarruun, joten muutin niissä omaa linjaa sen verran, että ohittaminen olisi hankalampaa. Kolme kierrosta ennen maalia alkoi meikäläiseltä loppumaan kunto, jonka takia jarrut sekä nopeat puolenvaihdot olivat todella raskaan tuntuisia ja odottelin, että Shumilin yrittää varmasti ohi jossain kohtaa.
Viimeiselle kierrokselle lähtiessä kakkosmutkan jälkeen oli keltainen lippu pystyssä ja syyksi paljastui kolmosessa pötköttävä Kaartinen. Tässä kohtaa tajusin, että nyt on sauma podiumiin, ja keltaiset liput ohituskiellon merkiksi takasuoran jarruun asti. Shumilinilla olisi siis vain yksi paikka yrittää ohitusta eli toistaa mun eilinen temppu shikaanin jarruun viimeisellä kierroksella. Ajoin loppu kierroksen mahdollisimman tarkasti ja satsasin kaiken vikan oikean avaukseen, ja shikaanin jarruun tullessa pidin linjan vasemmalla mahdollisimman pitkään, ettei sieltä ainakaan ihan ilmaiseksi ohi tultaisi. Eikä tultu! Maaliin siis kolmantena, eli kausi päättyi parhaalla mahdollisella tavalla, ensimmäiseen podiumiin SM -tasolla.
Isot kiitokset edustamalleni kerholle, HelRC:lle, joka jakoi kerhon parhaiten sijoittuneelle kuskille ihan mukavan kokoisen stipendin.
Tähän on hieno päättää kausi. Suuret kiitokset kaikille teille, jotka olette kauden aikana jeesanneet tavalla tai toisella. Iso rooli on ollut Mikolla, Tiialla, Tumpilla, Vesalla, Jonilla ja monella muulla. Ilman teidän jeesiä tämä ei olisi ollut mahdollista. Ja erityismainintana vielä kiitokset KVR:n Eemeli Lahdelle ja Roope Kylmäkoskelle koulutuksesta Alastaron kisan alla, ei todellakaan mennyt hukkaan. Näköjään reilun sekunnin pystyy näissäkin vauhdeissa vielä parantamaan päivän opetuksella.
P.S. Sijoitus sarjassa ilmeisesti seitsämäs tasapisteillä Kärjen Lassen kanssa.