Melkolailla koluttuani tätä(kin) foorumia ristiin rastiin ja ees taas, osunut useampakin (yleensä eriävä) mielipide siitä millaisella sitä ryhtyisi aloittelijaurpona pyöräilemään.
Jos nyt tällaanen 50kg anorektikontapainen alta 170cm hukkapätkä tyttölapsi ottaa alleen jonniin viisi kertaa itsensä painoisen custominkuvatuksen niin onko se yhdensuunnan reissu joka sillä tehdään. Meinaan että jos se lopulta on pysäytettävä sillä kuhmuraisella hietikolla ennen tukevaa betoniseinää ja eteenpäin ei ole pääsyä niin mites kotomatkalle päästään? Onko täällä hintelänpuoleisia neitoisia tai poikaisia, jotka osaa kertoa kuinka sitä taaksepäin on saatu kiskottua.
Customit miellyttää silmää, mutta toistuvasti tulee eteen ehdotuksia etenkin kawasaki er 5 ja sen tapaisista peruspyöristä aloittelevalle ja etenkin naiselle. Jos noin ajamisen ja ennen kaikkea oppimisen kannalta aatellaan niin onko tuo niiin suuresti kätevämpi kuin jokin kuussatanen customi?
Jotka aloittelijalle customia ehdottavat perustelevat enimmäkseen sillä, että jalat yltää hyvin maahan. Mutta olenko tyhmänlainen vai miksen ymmärrä tuon perusteen pointtia, kun en minä jalat maassa ole koskaan ajellut. Kait se riittää, että ne tapeille yltää, siis ajamisen kannalta. Onko aloittelija-custom-yhdistelmälle siis muuta puoltavaa perustetta.
Onhan se toki hauskaa jos pyörä paikallaan pysyy pystyssä, mutta jos pakko on kaatua niin mieluummin paikallaan kun sata lasissa. Kait?
Lähinnä kuitenkin tuo pyörän liikuttelu paikallaan askaruttaa. On jo oma piha semmoinen kyntösavipelto, että siitä pääsee lähtemään joutunee kiskomaan suuntaan jos toiseenkin.
Ja entäs jos (melkovarmasti kun) sen päivänä eräänä nakkaan retkottamaan kyljelleen tohon pitkin pihamaata. Keittelenkö kahvit ja oottelen nolona että isäntä tulee kotio nostamaan vai onko teillä hihassa hyviä kampeamiskeinoja.
Ongelma saattaa vaikuttaa mitättömältä jos lukija sattuu olemaan pystypakastimen kokoinen korsteeni.
Kuinka suuresti pitäisi ottaa huomioon pyörää valitessa kuinka näppärästi sen liikuttelu onnistuu paikallaan. Eihän se pääasia ole, ajaahan on tarkoitus eikä työnnellä ja talutella, mutta realiteetit huomioiden, enhän minä aja sillä mitenkään ja mihinkään jos en saa ees pihasta lähtemään.
Tälläinen kymysys alkoi ahdistamaan pienessä päässä.
Se on täällä ihan suu ymmyräisenä.
Mutta persuuksia polttelee, että pyörä on alle saatava...
... vaikka sitten kyljelleen retkottamaan jos niikseen tulee.
Jos nyt tällaanen 50kg anorektikontapainen alta 170cm hukkapätkä tyttölapsi ottaa alleen jonniin viisi kertaa itsensä painoisen custominkuvatuksen niin onko se yhdensuunnan reissu joka sillä tehdään. Meinaan että jos se lopulta on pysäytettävä sillä kuhmuraisella hietikolla ennen tukevaa betoniseinää ja eteenpäin ei ole pääsyä niin mites kotomatkalle päästään? Onko täällä hintelänpuoleisia neitoisia tai poikaisia, jotka osaa kertoa kuinka sitä taaksepäin on saatu kiskottua.
Customit miellyttää silmää, mutta toistuvasti tulee eteen ehdotuksia etenkin kawasaki er 5 ja sen tapaisista peruspyöristä aloittelevalle ja etenkin naiselle. Jos noin ajamisen ja ennen kaikkea oppimisen kannalta aatellaan niin onko tuo niiin suuresti kätevämpi kuin jokin kuussatanen customi?
Jotka aloittelijalle customia ehdottavat perustelevat enimmäkseen sillä, että jalat yltää hyvin maahan. Mutta olenko tyhmänlainen vai miksen ymmärrä tuon perusteen pointtia, kun en minä jalat maassa ole koskaan ajellut. Kait se riittää, että ne tapeille yltää, siis ajamisen kannalta. Onko aloittelija-custom-yhdistelmälle siis muuta puoltavaa perustetta.
Onhan se toki hauskaa jos pyörä paikallaan pysyy pystyssä, mutta jos pakko on kaatua niin mieluummin paikallaan kun sata lasissa. Kait?
Lähinnä kuitenkin tuo pyörän liikuttelu paikallaan askaruttaa. On jo oma piha semmoinen kyntösavipelto, että siitä pääsee lähtemään joutunee kiskomaan suuntaan jos toiseenkin.
Ja entäs jos (melkovarmasti kun) sen päivänä eräänä nakkaan retkottamaan kyljelleen tohon pitkin pihamaata. Keittelenkö kahvit ja oottelen nolona että isäntä tulee kotio nostamaan vai onko teillä hihassa hyviä kampeamiskeinoja.
Ongelma saattaa vaikuttaa mitättömältä jos lukija sattuu olemaan pystypakastimen kokoinen korsteeni.
Kuinka suuresti pitäisi ottaa huomioon pyörää valitessa kuinka näppärästi sen liikuttelu onnistuu paikallaan. Eihän se pääasia ole, ajaahan on tarkoitus eikä työnnellä ja talutella, mutta realiteetit huomioiden, enhän minä aja sillä mitenkään ja mihinkään jos en saa ees pihasta lähtemään.
Tälläinen kymysys alkoi ahdistamaan pienessä päässä.
Se on täällä ihan suu ymmyräisenä.
Mutta persuuksia polttelee, että pyörä on alle saatava...
... vaikka sitten kyljelleen retkottamaan jos niikseen tulee.
