Naiset, neuvokaa m-kuumeista

[Earache]

Sitä vois sääntönä pitää että lisää kuutiomäärään kaksio nollaa perään ja jos yli sen on ajettu ni en ainakaan itse menis ostamaan.

No, selvähän se että uuden ostaminen on aina varminta kuten autojenkin puolella, mutta tuo "kaksi nollaa" ei kyllä mielestäni oikein toimi ainakaan pienempien pyörien kohdalla... Tuon ohjeen mukaan 12500 km ajettu 125-piikkis olisi liikaa ajettu, ei nyt sentään. Tiedän, sanoitkin vaan että et itse menisi ostamaan, mutta kuitenkin.

En tiedä tarkemmin piikkien ajomääriä että paljonko ne kestää ajaa mutta 500cc ja ylöspäin niin rupee minun mielestä tuo kaava olemaan varsin mainio. Onhan toki että 600cc pyörillä ajetaan se 10000km mut yleensä se isompaa huoltoa vaatii että tuohon päästään.

Noita tollasia kommentteja että yli 30-40tkm ajettuja ei pidä ostaa ne on romuja kuulee jatkuvasti näiltä immeisiltä jotka ilmeisesti rakastavat rahoitusfirmoja,ja uskovat/nielevät kaiken mitä myyjiltä ja maahantuojilta kuulevat.Ja sit on viellä näitä jotka ostavat -05 pyörän tänä keväänä ja ensi vuonna se onkin jo aivan täysipaska vaikka mittarin on tullu 6000km! mitä ne kaveritkin ajattelee jos mä ajan viime vuoden mallilla? Kyllä se asia on näin että pyörä kestää mainiosti kilometrejä jos vaan jaksetaan huoltaa,ja ajetaan asiallisesti. hyvä esimerrki on hondan vfr 750 f,näillä pyörillä ajetaan enemmän kun fiiatila,eli 100tkm ei noille vehkeille ole mitään.. ja minä henk.koht arvostan enemmän motoristia joka elää varojensa sallimissa rajoissa eli jos on varaa vaan 5000eeron pyörään niin ei sit oteta monsteri lainoja 15.000 eeron pyörään ja olla sitten kusessa maksujen kanssa...

Hyvä esimerkki löytyy kotiloista. minä ja hyvä lapsuuden ystäväni päätimme vaihtaa jo loppuun ajetut automme,no minä mietin että rahoituksella en osta,päädyin sitten ostamaan "vanhan paskan" -89 perus toyota corollan aj.140tkm. makso 1500 eeroo,on nyt toiminu moitteetta 2v-42tkm. kaveri halusi välttämättä uutta, no osti -99 citikan aj.60 tkm,otti rahoituksen jota vielläkin makselee ja auto on käynyt jo tässä vaiheessa niin kalliiksi että poika ei kehtaa edes sanoa paljon menny,kottero on jatkuvasti korjattavana(maksaa aivan mahottomia kun ei noille autoille voi itse mitään tehdä!). mitä opimme tästä itse maksoin 1500 vanhasta rojusta joka ei ole esteettisesti se kaikkein kaunein mutta PELAA mainiosti!-- kaveri ostaa uutta ja kaunista jota on nyt korjannut ja lyhennellyt 5 toyota corollan hinnalla!!!

KANNATTAA AINA MIETTIÄ VÄHÄN MITÄ TEKEE!

 

[peekoo]

Kiitos kaikille teille neuvoistanne - älkääkä vielä lopettako. Koska en ole edes diletantti näissä hommissa, taidan tehdä seuraavasti: ostan ilman pankkia pienen, käytetyn customin, käyn muutamalla ajotunnilla ja harjoittelen kesän. Jos jostain syystä laji ei olisikaan sitä mitä kuvittelen, pyörälle on varmasti ottaja. Poika se vei skootterinkin. Eikö muuten viissatanen tai kuussatanen ole aika iso aloittaa? Saisko sellaista normaalikokoinen nainen nostettua, jos kaatuisi?

 

[Ninnair]

moiks,
ekan pyöräni ostin yhdeltä tamperelaiselta helppoheikiltä. Maksoin vuoden -61 250cc Royal Enfieldistä 5 000 mk ja olin onneni kukkuloilla. Mustalahden jokaviikkoisiin kokoontumisiin en kehdannut lähteä kertaakaan kun en meinannut saada potkukonetta ilman hikijumppaa käyntiin, polkaisutekniikka oli hukassa. Yhden kesän ajelin ja vaihdoin hiukan uudempaan, hiukan isompaan, yhtä romuun 750cc Triumph Bonnevilleen vm -85. Kaksi kesää taisin sitä potkia  

Pari kesää sitten vihdoin luovuin (toisaalta harmi, toisaalta onni...) vanhoista briteistä ja siirryin nappikoneisiin, ja Hondaan. Nyt pelittää  

Opetus: osta mitä ostat, vaihtoon se menee kuitenkin... eri asia on sitten kuinka paljon kukkaro kärsii joka vaihdossa mutta jos kuluja rupeaa laskemaan, kannattaa mennä munamankelilla.

 

[MattiR]

...Saisko sellaista normaalikokoinen nainen nostettua, jos kaatuisi?

Se mitä saa tai ei saa nostettua ... hmmmm .. riippuupi paljon siitä,
että miten on nostotekniikka hallussa. Nostaminen on tekniikkalaji.
Täällä foorumissa on jossain nostamistekniikoista paljonkin keskusteltu.
"Isohkokin" värkki saattaa nousta hyvinkin kevyesti.

TÄSSÄ on ainakin yksi nostotekniikakeskustelu.
Siellä on hyviä linkkejä .. vaikka heti siinä ensimmäisessä, jossa
Lady nostaa isohkon mopon.

 

[Ninnair]

muistaessani vielä, käys tsekkaamassa mimmimotoristien sivuja, www.wima.fi, on meitä Suomessa ihan kerhoksi asti

 

[Holtsu]

Hmm..pirusti täällä on vaan naisia joita luulin profiilin perusteella mieheksi...

 

[Mami]

Kävin autokoulun toissa kesänä, a-korttia, ei ollut eikä minkään valtakunnan ajokokemusta 2-pyöräisistä, muusta kuin fillarista. Kaadoin autokoulun prätkän ajoharjotteluradalla

2 kertaa..usko meinasi loppua, mutta otin lisätunteja ennen inssiä saadakseni varmuutta ajotouhuun ja hienostihan se alkuhankaluuksien jälkeen alkoikin sujua

. Sain kortin ja sitten alkoi armoton pyöräkuume ja koeajorumba. Koeajoin ER-5:n, totesin sen helpoksi ajettavaksi, mutta ulkonäkö oli ehkä liian tavanomainen... Sitten sattuin kohdalle vähän ajettu EN500 customi, kun on leveä peppu ja lyhyet jalat, niin customissa on painopiste alempana ja pyörä on paljon helpompi käsitellä. Nyt on 2 kesää ajeltu ja seuraavaa odotellaan kuumeisesti

.

 

[MattiR]

Hmm..pirusti täällä on vaan naisia joita luulin profiilin perusteella mieheksi...

Errare humanum est

 

[kurja]

Kyllä kuussatasen pyörän jaksaa pienikin ihminen nostaa ilman kummempia ongelmia, varsinkin jos joku on ensin kertonut/näyttänyt miten se käy helpoiten. Jos sinne autokouluun menet niin siellä kyllä ohjeistavat.

Mielestäni 500-600cc pärrät eivät ole mitenkään liian isoja ensipyöräksi, varsinkaan noissa hieman iäkkäämmissä (kustomeissa) ei tehojakaan kovin hirveästi ole. Esim. kevari ensipyöränä ei välttämättä ole se paras juttu, vaikka olisikin helppo käsitellä, koska kovin pikkuisesta mopottimesta kasvaa ulos niin helposti - jos ostaa sen viis- tai kuussatkun niin sillä varmaan jaksaa ajella vielä ensi kesänäkin.

Jo aiemmin mainitusta viissatasesta gpz-s:stä tulee mieleen ehdottaa saman pyörän ärrämallia, jos sellaisen jostain löydät -pikkuisen pirteämpi nelipyttyinen malli, joka voisi olla siinä mielessä parempi että siihen ei kyllästyisi niin nopeasti. Itselläni on sellainen odottelemassa lumien sulamista =)

 

[Hulina]

Kyllä kuussatasen pyörän jaksaa pienikin ihminen nostaa ilman kummempia ongelmia, varsinkin jos joku on ensin kertonut/näyttänyt miten se käy helpoiten.

Eikä se nyt mikään maailman häpeä ole, jos vähän miehiltä (jos niitä on saapuvilla) nostoapua pyytää. Herrasmiehet tulevat jopa sitä itse tarjoamaan

Tsemppiä kaikille naisille kivan harrastuksen aloitukseen!
Itse aloitin ilman mitään ajokoulutusta isolla pyörällä, mutta ko. tapaa en välttämättä suosittele..

 

[matti-750]

Sitä vois sääntönä pitää että lisää kuutiomäärään kaksio nollaa perään ja jos yli sen on ajettu ni en ainakaan itse menis ostamaan.

No, selvähän se että uuden ostaminen on aina varminta kuten autojenkin puolella, mutta tuo "kaksi nollaa" ei kyllä mielestäni oikein toimi ainakaan pienempien pyörien kohdalla... Tuon ohjeen mukaan 12500 km ajettu 125-piikkis olisi liikaa ajettu, ei nyt sentään. Tiedän, sanoitkin vaan että et itse menisi ostamaan, mutta kuitenkin.

En tiedä tarkemmin piikkien ajomääriä että paljonko ne kestää ajaa mutta 500cc ja ylöspäin niin rupee minun mielestä tuo kaava olemaan varsin mainio. Onhan toki että 600cc pyörillä ajetaan se 10000km mut yleensä se isompaa huoltoa vaatii että tuohon päästään.

Noita tollasia kommentteja että yli 30-40tkm ajettuja ei pidä ostaa ne on romuja kuulee jatkuvasti näiltä immeisiltä jotka ilmeisesti rakastavat rahoitusfirmoja,ja uskovat/nielevät kaiken mitä myyjiltä ja maahantuojilta kuulevat.Ja sit on viellä näitä jotka ostavat -05 pyörän tänä keväänä ja ensi vuonna se onkin jo aivan täysipaska vaikka mittarin on tullu 6000km! mitä ne kaveritkin ajattelee jos mä ajan viime vuoden mallilla? Kyllä se asia on näin että pyörä kestää mainiosti kilometrejä jos vaan jaksetaan huoltaa,ja ajetaan asiallisesti. hyvä esimerrki on hondan vfr 750 f,näillä pyörillä ajetaan enemmän kun fiiatila,eli 100tkm ei noille vehkeille ole mitään.. ja minä henk.koht arvostan enemmän motoristia joka elää varojensa sallimissa rajoissa eli jos on varaa vaan 5000eeron pyörään niin ei sit oteta monsteri lainoja 15.000 eeron pyörään ja olla sitten kusessa maksujen kanssa...

Hyvä esimerkki löytyy kotiloista. minä ja hyvä lapsuuden ystäväni päätimme vaihtaa jo loppuun ajetut automme,no minä mietin että rahoituksella en osta,päädyin sitten ostamaan "vanhan paskan" -89 perus toyota corollan aj.140tkm. makso 1500 eeroo,on nyt toiminu moitteetta 2v-42tkm. kaveri halusi välttämättä uutta, no osti -99 citikan aj.60 tkm,otti rahoituksen jota vielläkin makselee ja auto on käynyt jo tässä vaiheessa niin kalliiksi että poika ei kehtaa edes sanoa paljon menny,kottero on jatkuvasti korjattavana(maksaa aivan mahottomia kun ei noille autoille voi itse mitään tehdä!). mitä opimme tästä itse maksoin 1500 vanhasta rojusta joka ei ole esteettisesti se kaikkein kaunein mutta PELAA mainiosti!-- kaveri ostaa uutta ja kaunista jota on nyt korjannut ja lyhennellyt 5 toyota corollan hinnalla!!!

                                             
KANNATTAA AINA MIETTIÄ VÄHÄN MITÄ TEKEE!

No mulla itellä on 110 000 ajettu VFR -87 eikä mitää huoltoja
kummempaa, pitää vähän kuunnella ja huoltaa, itte neki voi tehdä. säästyy rahaa siihen ajamiseen ja muuhun kun ei tartte pankkien
lainatiskeillä notkua.

 

[canepazzo]

Kiitos kaikille teille neuvoistanne - älkääkä vielä lopettako. Koska en ole edes diletantti näissä hommissa, taidan tehdä seuraavasti: ostan ilman pankkia pienen, käytetyn customin, käyn muutamalla ajotunnilla ja harjoittelen kesän. Jos jostain syystä laji ei olisikaan sitä mitä kuvittelen, pyörälle on varmasti ottaja. Poika se vei skootterinkin. Eikö muuten viissatanen tai kuussatanen ole aika iso aloittaa? Saisko sellaista normaalikokoinen nainen nostettua, jos kaatuisi?

Killuuttimet ja möreämpi ääni on mullakin, mutta ei haitanne...

Ilman pankkia hommattu pienehkö mopotin on oiva tapa edetä, mutta sen pyörän tyyppiä ei vielä kannata lyödä etukäteen lukkoon.
Erityyppisillä pyörillä on myös varsin erilainen ajotuntuma ja erot ovat nimenomaan siinä ajamisen fiiliksissä, käytön monipuolisuudessa ja varsinkin ajomukavuudessa, ja ulkonäkö on ajon ja sen opettelun kannalta vähiten tärkeä ominaisuus, siis jos mopotin on etupäässä ajelemista varten hommattu.
Onko viis-kuussatanen liian iso? No ei välttämättä. Riippuu niin paljon yksilöstä, mutta aika yleinen aloituskoko se on. Enemmän voi olla merkitystä sillä pystyykö muuten käsittelemään pyörää esim. paikallaan, jne. Eikä se kustomikaan ole välttämättä se ihanteellisin vaihtoehto, vaikka ne matalia ovakin. Kyllä niissä silti painoa riittää.
Eli kokeilla kannattaa kaikennäköstä.

Tuossahan on tullutkin jo monta vaihtoehtoa, ne tavanomaiset Kawa ER:t, Honta CBF:t ja Suska GS:t sekä hiukan terhakkaammat Kawa GPZ 500 ja vaikka Susna SV650, ja varsin järkeviä vaihtoehtoja (kustomille) ja helposti opittavia peruspyöriä ovatkin. Niiden lisäksi on toki monta muutakin merkkiä ja mallia, esim. tuo jo mainittu Ducati Monster, sitten vaikka Cagiva River tai Canyon, Vanhemmat pikku-Banditit, pikkuzetorit yms...

Tollaisen vajaat kakssataakilosen peruspyörän nosto ja käsittely voi olla jopa helpompaa kuin kustomin, mutta tosiaan parempaa tuntumaa saa vaikka erilaisia pyriä taluttamalla - jos nyt ei sentään ihan kaatamalla!

 

[Sanzibar]

Hellurei ja hellät tunteet!
Itse ajoin kortin viimo kesänä, ja sitten ostin myös pyöränkin, Kawa GPZ500`s. Pyöristä en tiennyt yhtikäs mittään kun autokouluun menin, tai noh, enhän oikein tiedä niistä vieläkään.. Mutta ajan kanssa kyllä oppii. Miulla oli kaveri mukana ku pyörän ostin, se osas katsoa pyörän kunnon yms. mitä itse en ois tajunnut katsoo. Kävin sit ottaa tyypit pyörällä ja se tuntui tosi hyvältä, ja sen sit loppujen lopuksi ostin.
Ei varmaankaan kantsi kovin isoa pyörä aluksi ostaa, mut ei pientäkään.. Meitsi haluis nyt jo pikkasen isompaa..

Tuolla on jo aikasemmin sanottu että kantsii käydä  harjottelemassa jollain kurssilla vähän sitä pyörän käsittelyä, mutta parhaimmin saat opeteltua sitten omalla pyörälläsi kun sen joskus ostat. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan pyörän. Ja eikun pärryyttelemmään.  

 

[Fum28]

Ajamaan oppii kyllä ilman autokouluakin, mutta toki se on hieman vaikeampaa??? Kaatoja tulee jos on tullakseen molemmille eli ajotekniikat loppupelissä opetellaan pikkuhiljaa ja siihen ei autokouluhinnoilla kenenkään rahkeet taida riittää

Mutta mopon pitää miellyttää omistajaa eli näyttää hyvältä, koska turha pilata fiilistä sillä että HÄVETTÄÄ ajaa mopolla, vaikka se olisi kuinka hyvä jonkun muun mielestä

Käy kylmätyypittämässä mahdollisimman monia, jotta löytyy sekä esteettisesti hyvä että mukava istua, sen jälkeen pyydä vaikka joku kokeneempi ajamaan valitsemaasi laitetta ja jos tulee hyväksyntä niin ei kun opettelemaan ja harjoittelemaan

ps. nainen en ole mutta niitäkin olen kuunnellut

 

[samu69]

Osta juuri se mikä silmää / sydäntä eniten miellyttää ja tuntuu mukawalta ja haluttawalta..... ei tartte sitten harmitella jälestäpäin....

ja satsaa niihin pääliwaatteisiin kanssa kunnolla .....

tää on waan niin mukawaa ja ihanan...........

P.S joskus se naisellinen puoleni waan tunkee läpi

 

[Timo Tasakaasu]

Ilman pankkia hommattu pienehkö mopotin on oiva tapa edetä, mutta sen pyörän tyyppiä ei vielä kannata lyödä etukäteen lukkoon.
Erityyppisillä pyörillä on myös varsin erilainen ajotuntuma ja erot ovat nimenomaan siinä ajamisen fiiliksissä, käytön monipuolisuudessa ja varsinkin ajomukavuudessa, ja ulkonäkö on ajon ja sen opettelun kannalta vähiten tärkeä ominaisuus, siis jos mopotin on etupäässä ajelemista varten hommattu.
Onko viis-kuussatanen liian iso? No ei välttämättä. Riippuu niin paljon yksilöstä, mutta aika yleinen aloituskoko se on. Enemmän voi olla merkitystä sillä pystyykö muuten käsittelemään pyörää esim. paikallaan, jne. Eikä se kustomikaan ole välttämättä se ihanteellisin vaihtoehto, vaikka ne matalia ovakin. Kyllä niissä silti painoa riittää.
Eli kokeilla kannattaa kaikennäköstä.

Tuossahan on tullutkin jo monta vaihtoehtoa, ne tavanomaiset Kawa ER:t, Honta CBF:t ja Suska GS:t  sekä hiukan terhakkaammat Kawa GPZ 500 ja vaikka Susna SV650, ja varsin järkeviä vaihtoehtoja (kustomille) ja helposti opittavia peruspyöriä ovatkin. Niiden lisäksi on toki monta muutakin merkkiä ja mallia, esim. tuo jo mainittu Ducati Monster, sitten vaikka Cagiva River tai Canyon, Vanhemmat pikku-Banditit, pikkuzetorit yms...

Tollaisen vajaat kakssataakilosen peruspyörän nosto ja käsittely voi olla jopa helpompaa kuin kustomin, mutta tosiaan parempaa tuntumaa saa vaikka erilaisia pyriä taluttamalla - jos nyt ei sentään ihan kaatamalla!

Tuossa on kohtalainen lista vaihtoehdoista ensipyöräksi. Yksi pyörätyyppi vaan puuttuu.
Helpoimmat ajettavat ovat katuendurot. Ajoasento on ryhdikäs, jolloin näkee ympärilleen parhaiten ja kuljettaja on muutenkin tasapainoisessa asennossa, ei jalat ja kädet edessä. Kaverin customilla lähdin kerran pikku lenkille ja heti ekassa risteyksessä oli loppua tila kesken, kun ulkokurvin puoleinen käsi ei ohjaus linkussa enää ylety kahvalle

Vaarallinen vehje aloittelijalle. Olisi varmaan joutunut vastaantulijan kaistalle. Enskojen ja customeiden moottorit ovat joustavia ja yllätyksettömiä. Ahtaissa tiloissa pienestä kääntöympyrästä on iso hyöty. Katuenduro sopii kaikille teille ja näin ollen ennen seuraavan pyörän ostoa pääsee rauhassa maistelemaan, että tietää mistä tykkää. Yleensä endurot vaan ovat melko korkeita ja siksi lyhyille sopimattmia. Noista löytyy pari vähän matalampaakin. Kaikki ensimmäistä pyrää ostavat käykääpä istumassa BMW F650GS. On katuenduroista kaikkein varmaan kaikkein matalin. Viimeisimpänä vaan ei vähimpänä aloittelijaa ajatellen. Tuota Bemaria saa myös ABS-jarruilla ja suurin osa pyöräkaadoista on jarrutusvirheitä. Miettikääpä sitä. Enskat kestää kaatumisiakin paremmin kuin muut.

Tämän foorumin mielipide oikeasta pyörästä:
Katuenduron ja varsinkaan Bemarin ulkonäkö ei ole cool. Pyörä on pappapyörä, jos siinä ei ole paljon hiilaria ja kovat äänet ja minivilkut kirkkailla laseilla ja huggeri ja undertray ja kevyemmän näköinen kilpiteline. Äläkä vaan osta gorpukua ja laukkuja parantamaan käytettävyyttä. Iridium- tai ainakin tumma visiiri on ainoat sallittavat. Vähän väliä siitä, että olet porukan jarruna sitten, kun retki vähän venähtää pidemmäksi ja kerkiää hämärä laskeutumaan ja pahimmassa tapauksessa vesisade. Ainoat oikeat renkaat ovat Pirelli Diablot.

 

[canepazzo]

Yleensä endurot vaan ovat melko korkeita ja siksi lyhyille sopimattmia. Noista löytyy pari vähän matalampaakin. Kaikki ensimmäistä pyrää ostavat käykääpä istumassa BMW F650GS.

Juuri tuon korkeuden takia jätin tuon kieltämättä mukavan ensipyörän pois listasta. Korkeutensa ja usein vakiona olevien 'rupulikumien' takia se saattaa aiheuttaa aloittelevalle naiskuskille turhaa ujostelua. Mutta jos pituutta riittää niin tosiaan eipä juuri leppoisampaa aloituspyörää ole, tuon jo mainitun Cagiva Canyonin (taitaa olla matalampi kuin BMW) ohella. Näkyvyys on hyvä, samoin ketteryys esim. kaupunkiliikenteessä. Myös sileämpiä maantierenkaita kyllä löytyy.

Minäkään en kyllä menisi suosittelemaan jotain kustomia ensipyöräksi, vaikka niitä melkoisen paljon sellaisina onkin. Se on tietty osittain makuasia ja opetellahan voi vaikka trikellä tai yksipyöräisellä, mutta peruspyörätyyppinen ajokki on tasapainoisempien ajo-ominaisuuksiensa ansiosta minusta parempi tapa opetella harrastuksen niksi ja salat. Siis jos tosiaan 'pystymettästä' lähdetään liikkeelle.

Ulkonäkö- yms. juttuihin voi panostaa enemmän sitten kun itse ajohomma on paremmin hanskassa ja tietää paremmin mitä *itse* pyörältään haluaa. Moni on pysynyt nk. peruspyörälinjalla pitempäänkin, kenties vain isompaan ja eriväriseen vaihtaen. Minusta ainakin kuulostaa aika oudolta tuossa jossain aiemmin heitetty ajatus että ajaminen jollain itse hankitulla ajokilla voisi 'hävettää'. Höh, herää kysymys että ollaanko sitä silloin harrastamassa moottoripyörällä ajoa vai moottoripyörän kanssa esilläoloa. Tai no, tosiaan, jos mopotin hommataan etupäässä patsasteluun, niin mitäs väliä niillä ajo-ominaisuuksilla oikeastaan on, eihän niitä juuri parkissa tarvita. Mutta silti, minusta aloittelijan kannattaa panostaa ensin ajo-ominaisuuksiin ja niiden opetteluun ja vasta myöhemmin ulkonäköön. Sitäpaitsi, oli mopo sitten minkämallinen tahansa ja omasta mielestä ihq, aina se ällöttää jotakuta toista.
Oho, tulihan taas saarnattua...

Tämän foorumin mielipide oikeasta pyörästä:
Katuenduron ja varsinkaan Bemarin ulkonäkö ei ole cool. Pyörä on pappapyörä, jos siinä ei ole paljon hiilaria ja kovat äänet ja minivilkut kirkkailla laseilla ja huggeri ja undertray ja kevyemmän näköinen kilpiteline. Äläkä vaan osta gorpukua ja laukkuja parantamaan käytettävyyttä. Iridium- tai ainakin tumma visiiri on ainoat sallittavat. Vähän väliä siitä, että olet porukan jarruna sitten, kun retki vähän venähtää pidemmäksi ja kerkiää hämärä laskeutumaan ja pahimmassa tapauksessa vesisade. Ainoat oikeat renkaat ovat Pirelli Diablot.

Niin, toi oli tietty hiukan kärjistetty esimerkki, mutta kaitpa se kertoo vaan enempi siitä millainen porukka täällä kaikkein aktiivisimmin harjoittaa mielipiteenvaihtoa. Ainakin tuon yhden äänestyksen perusteella Orgin vakiporukasta 18-25 -vuotiaita on reilu kolmannes, mutta sen näkyvyys monissa aiheissa on vielä suurempi. Lienee aikas normaalia muillakin vastaavilla foorumeilla.
Niin ja en osaa sanoa onko Pirelli Diablo se ainoa oikea, tuskin sentään, mutta kyllä se silti pirun hyvä rengas on.

 

[MotoNeiti]

Suosittelen ehdottomasti moottoripyöräilyn aloittavalle muutamaa tuntia autokoululla. Siellä oppii perustekniikat ajamisesta (miten pyörä kääntyy helpoimmin, miten hallintalaitteet toimivat ym). Lisäksi on kivempi kaataa se koulun pyörä, kuin se oma silmäterä. Vaikka käytetty "aloittelupyörä" onkin usein valmiiksi kaadettu, eikä uudet naarmut niin kovin haittaa, on se henkisesti isompi juttu kaataa oma pyörä alkumetreillä.  

Myös EAK-kurssit ovat erittäin suositeltavia, siellä kuulee teoriaa pyörällä ajamisesta, pyörästä liikenteessä, tilanteiden ennakoinnista ym. hyödyllistä. Sen lisäksi on käytännön harjoittelua pyörän käsittelystä, jarrutuksista ym. Itse kävin tällaisen kurssin kun ajokokemusta omalla pyörällä oli jo kertynyt jonkun verran.

Myös radalla kannattaa käydä harjoittelemassa. Eri kerhot ym. järjestää pitkin kesää radoilla ajoharjoittelutilaisuuksia, joihin voi ottaa osaa mielestäni edullisesti. Tilaisuudet yleensä alkavat kokoontumisella, jossa kerrotaan säännöt ja ohjeet. Radalla oppii hyvin pyörän käsittelyä ja ajamista, suosittelen. Viime kesänä Ahvenistolla järjestettiin vain naisille tarkoitettu ratapäivä, mikä oli mielestäni loistava idea. Siellä sai ajella ja opetella kaikessa rauhassa. Toivottavasti tänäkin kesänä järjestetään vastaava, mielellään useampiakin!


Pyörän ostotilanteeseen kannattaa ottaa joku kokeneempi kaveri mukaan. Mielellään vielä sellainen, joka ei tykkää samanlaisista pyöristä - auttaa nimittäin pitämään pään kylmänä, vaikka kuinka laput silmillä haluaisi ostaa sen unelmiensa pyörän osissa.  

Suosittelen, että käyt liikkeissä katsomassa ja koeistumassa (=kylmätyypit) erilaisia pyöriä. Itse suosittelen jo listattuja peruspyöriä (er5, gs500, cb500) aloittamiseen, koska niissä ajoasento on suht pysty (vrt. fillari) ja jalat saa tuettua tankkiin, mitkä molemmat auttavat tasapainon pitämiseen. Pyörissä on tehoa riittävästi maantieajoon, mutta ne eivät ole mitään "itsemurhatykkejä". Lisäksi ne eivät ole kovin isoja, joten myös hukkapätkillä on toivoa yltää maahan ja niiden käsittely paikaltaankin onnistuu. Mutta jos customit tai muoviluodit kiinnostavat tyyliltään enemmän, kannattaa sopivaa pyörää katsella sellaisista.  

Kannattaa varata rahaa pyörän lisäksi myös kunnollisiin ajovarusteisiin. Mitä varusteita kannattaa hankkia, siitä on jo paljon keskusteluja tälläkin foorumilla.

Moottoripuolen osaaminen ei ole aivan välttämätöntä, huoltoputiikithan on just sitä varten olemassa. Mutta kyllä halvemmaksi ja helpommaksi tulee, kun opettelee ihan perusjutut itse tekemään. Kokeneempi motoristikaveri on hyvä apu ja neuvojen lähde. Ja jollei sellaista ennestään ole, kerhojen tapaamisista sellaisia yleensä löytyy.

 

[kawabata]

suosittelen rottapyörää, koska minullakin on sellainen. mallilla ja merkillä ei niin merkitystä, merkki on siis merkityksetön vaikka olisikin merkillinen, kuten rotat usein ovat, hyvin merkillisiä kulkineita.

etuja rotissa ovat mm. huoleton ulkonäkö, pesuvapaita, pienet naarmut ja kippaukset ovat eduksi, sekä taatusti saa huomiota vaikka ei aina haluaisikaan. jokainenhan voi suositella sitä omaansa tai sen tyyppistä tai joskus itsellä ollutta pyörätyyppiä, tyypillä tarkoitan malleja ja merkkejä, sekä niihin istuvia ajoasentoja, makaako persreikä eteen- vai taaksepäin vai istuuko jäykännäköisesti jöpönä, on muistettava roikuttaakin ja vartalolla kallistella. naisilla pyöränhankinnan kriteeristö alkaa usein mataluudesta ja sitten ulkonäöstä, sen jälkeen painosta, jotkut naiset ovat päässeet yli tuosta vaiheesta ja hankkineet korkehkon sportin tai jopa enskan.

autokoulutunteja suosittelen etukäteen, sekä ennakoivan ajon kursseja hetikohta prätkän hankittua.

 

[canepazzo]

suosittelen rottapyörää, koska minullakin on sellainen. mallilla ja merkillä ei niin merkitystä, merkki on siis merkityksetön vaikka olisikin merkillinen, kuten rotat usein ovat, hyvin merkillisiä kulkineita.

etuja rotissa ovat mm. huoleton ulkonäkö, pesuvapaita, pienet naarmut ja kippaukset ovat eduksi, sekä taatusti saa huomiota vaikka ei aina haluaisikaan. jokainenhan voi suositella sitä omaansa tai sen tyyppistä tai joskus itsellä ollutta pyörätyyppiä, tyypillä tarkoitan malleja ja merkkejä, sekä niihin istuvia ajoasentoja, makaako persreikä eteen- vai taaksepäin vai istuuko jäykännäköisesti jöpönä, on muistettava roikuttaakin ja vartalolla kallistella. naisilla pyöränhankinnan kriteeristö alkaa usein mataluudesta ja sitten ulkonäöstä, sen jälkeen painosta, jotkut naiset ovat päässeet yli tuosta vaiheesta ja hankkineet korkehkon sportin tai jopa enskan.

autokoulutunteja suosittelen etukäteen, sekä ennakoivan ajon kursseja hetikohta prätkän hankittua.

Niin... ihmeen vähän noita naisrottapyöriä ja Kawabatareita on tien päällä näkynyt... sellainen naaraspuolinen Kawabata-mallinen rottapyörähän vois olla semmoinen Kawabatar-mallinen kukkapyörä, pohjaväri mattapintainen pinkki, kukka- kissanpentu- yms käsintehdyin maalauksin koristeltu, röyhelöitä sekä naha- ja kangasnyörejä rautalangan, steariinin yms sijaan siellä täällä, pöntöt maalattu näyttämään ilmanraikastimilta, jne... Mikähän semmoisen feminiinin Kärpion nimi vois olla? Mirriö, Surrio, Kissiö, Narpio?