Mä tossa koin kauhun tunteen kun yhtenä päivänä vein kaveria kotiin.. Siihen mennes lapsonen oli käyttäytyny kunnol, mut sit tää päättiki yllättäen kammeta mutkas vastaan..
Tämä kyl käveli kotiinsa lopun matkan. Onk muil ollu ongelmii kyytiläisten kans?
Mää olen sinällään aina ihmetellyt tätä pyörä menee minne lystää asennetta. Totta hetkellinen ikävä tunne siitä tulee kun kaveri roikkuu väärään suuntaan, mutta sen saa kyllä suomen tieliikennenopeuksissa helposti korjattua roikkumalla itse vastaan ja sillä maagisella työntö-/vastaohjauksella. Enemmän minä pelkään sitä mihin se kaveri sieltä takapenkiltä oikein päätyy. Yleensä roikkujien kohdalla tyssään mopon ja ilmoitan teatraalisella äänellä tietäväni minne minä ja mopo ollan menossa, mutta matkustajan päämääräksi arvelen lepikkoa. Tähän mennessä on auttanut kaikkien kohdalla.
Ja mitä tulee vasta-/työntöohjauksen terminologiaan, niin itse nuorenpolven kuskina kyllä pidän enemmän vastaohjauksesta. Ai miksi? Minä näes pääsääntöisesti vedän tangosta ohjatessani. Työntäessä käännöksestä tulee helposti kulmikas, koska ainakin itsellä työntö on koordinaatioltaan heikompi kuin veto.
Työntöohjauksesta ainakin itselle muodostuu sellainen käsitys, että vastaohjausta käytetään ainoastaan voimakkaissa väistöissä tai ohjausliikkeissä, eikä suinkaan kaikessa mahdollisessa ohjaamisessa. Itse ohjaan pyörää tankoa vääntämällä, kroppa tulee sitten joskus mukana kun jaksaa/jos jaksaa. Kokeilkaa ihmeessä ajella yhdellä kädellä tiukkojakin mutkia. Se on ainakin itselleni ollut kovin valaisevaa. Mutta siis opetelkaa myös se veto-ohjaus ennen näitä yksikäsiajoja, ettette löydä itseänne pöpeliköstä.
Ainiin... Olihan mula itseasiassa asiaa tuosta mutkapelostakin (taas menee jaaritteluksi). Itse olen kärsinyt ko. ongelmasta reilun 1½-kautta, lippasin ekan pyöräni ensimmäisen kauteni loppuvaiheilla; sateella, liukkaassa risteyksessä revittämällä (fiksu poika, eikös?). Sen jälkeen mutkaan mentäessä on järki joutunut vakuuttamaan vaistolle, ettei hämminkiä ole. Vaisto vaan on ilmeisesti survonut kokonaisen paketillisen korvatulppia korviinsa, kun ei viesti tahdo oikein mennä perille.
Tänä kautena sitten päätin ottaa härkää sarvista, kun ihan oikeasti kamppailin moottoritien ja mutkapätkän välillä. Itselleni tuosta ajo-hanskassa läpyskästä sekä fysiikan opinnoista on ollut aikalailla hyötyä. Järki saa pikkuhiljaa (ilmeisesti viittomakielellä) selitettyä vaistolle, että kitka on ihan oikeesti tosi jänskä juttu ja että kaarteisiin on mahdollista ajaa aivan järjettömän kovaa.
Ajo-hanskassa taas on opettanut sen miten mutka pitää oikeasti ajaa että se tuntuu hallitulta. Oma kikka viitoseni perustuu seuraaviin toimintatapoihin:
1. Päätä nopeus ja noudata sitä johdonmukaisesti. Siihen jarruun siis ei kosketa mutkan aikana. Nopeudet aloitetaan niin pienistä, että mutka ihan varmana selvitään läpi.
2. Käänny mutkaan mahdollisimman myöhään. Tätä kannattaa harjoitella vaikka parkkipaikalla. Piirrä liidulla "tie" ja ylhäältäpäin katsottuna optimiajolinja. Poikkeaa muuten aika pirusti siitä mitä nuppi yrittää kokemattomalle tarjota.
3. Roikota sisäkarteenpuoleista polvea rennosti ja paina ulkokaarteen puoleinen kinttu tankkiin kiinni. Nojaa samalla hieman sisäkaarteen suuntaan (se MotoGP-kuskia leikkivä kustomisti, jonka pöksyjen nyörit raahaavat maata, olen muuten sitten minä. Saa nauraa ihan vapaasti

)
4.
Lisää hieman kaasua.
5. Hartioiden lukkiutuessa, tuuppaa sitä stongaa vähän lisää.
Ja hartioiden lukkiintumista kannattaa ihan oikeasti seurata tietoisesti. Ne on muuten ainakin itsellä yllättävän usein täysin lukossa, jolloin ohjaus on pelkän painonsiirron varassa (toi no siis ei oikeastaan minkään varassa, jos ruvetaan harrastamaan intiimikontaktia pilkun kanssa, mutta eihän aleta? Eihän?). Mikään kikka kolmonen ei käännä pyörää, jos hartiat ovat juntturassa, joten rauhallisesti. Ei siis 150km/h mutkaan hokien, että kyllä tää kääntyy. Äijät orgissa lupasivat niin
Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän, mutta onnistuu kyllä. Se on vähän sama homma muidenkin pelkojen kohdalla. Jos niitä ei koskaan kohtaa ei niistä koskaan pääse eroonkaan.
Mutta siis opettele se vastaohjaus (jos et vielä osaa), se on oikeasti hemmetin näppärää. Mutta on hyvä muistaa että pelkkä vastaohjaus ei tee autuaaksi. Se vasta antaa välineet millä kurvista päästään tarpeen vaatiessa pihalle suorastaan diabolista vauhtia.
Mutta hyvää kautta sinne suuntaan.