G
Guest
Guest
Morjensta kaikille.
Tilanne on seuraavva:
Piikin jälkeen (~10 v sitten) hommasin hiljattain ensimmäisen ison pyörän. Pyörä on yhden litran Yamaha YZF.
Piikin sain ympäri aikanaan tiukasta kaarteesta, jossa tienpinnassa soraa. Piikillä uskalsin vielä kantata kaarteeseen ihan kunnolla. Tuon tapahtuman jälkeen en enää ollutkaan niin kovin varma kaarteista.
Nykyisellä pyörällä en uskalla kantata kaarteeseen suorastaan yhtään. Olen ollut jo jokusen kerran tilanteessa jossa kaarre tuntuu menevän pitkäksi. Kyseessä ei ole ylinopeus vaan rauhallinen alle 60 nopeus. Samaisen kaarteen ajaisin autolla 100 ilman mitään ongelmia. Kaarteessa tulee tunne että nyt kaadutaan jos kanttaan yhtään enempää ja paniikki iskee ja jarrua... Jarrulla vielä varmasti menen joku päivä nurin...
Olin pari viikkoa sitten ennakoivan ajon kurssilla keräämässä itsevarmuutta, mutta tuli kyllä lähinnä tunne että se vei itsevarmuutta entisestään. Väistö ei onnistu vastaohjauksella ollenkaan ainaisen kaatumisen pelon vuoksi. Kouluttaja kyllä oli asiallinen ja rakentava, mutta vika kyllä taitaa olla korvien välissä.
Onko muilla ollut vastaavaa ongelmaa ja miten saan päähäni taottua ettei se pyörä kaadu ja saisin vähän mielekkyyttä asiaan. Nykyiseltään tuntuu että moottoripyöräily ei ole kivaa jos sitä pitää pelätä. Kunniotan pyörää kyllä, mutta ei se ole oikein sitä pelätä. Nyt ajan vain isoja teitä joissa ei tarvitse mutkassa tehdä suorastaan mitään... Mutkateitä (niitä joissa haluaisin ajaa) kartan kuin ruttoa...
Tuntuu jälleen kerran siltä että pyörä myyntiin kun tästä ei kerran tule mitään. Jo yksistään rahallisen panostuksen vuoksi se ei ole järkevää ja tärkeimpänä moottoripyöräily on helvetin kivaa hommaa...
Mitä tehdä? Pyörä myyntiin vai onko parempia ideoita ? Kaikki kommentit vinkit ja neuvot ovat tervetulleita ja arvostan niitä suuresti.
Tilanne on seuraavva:
Piikin jälkeen (~10 v sitten) hommasin hiljattain ensimmäisen ison pyörän. Pyörä on yhden litran Yamaha YZF.
Piikin sain ympäri aikanaan tiukasta kaarteesta, jossa tienpinnassa soraa. Piikillä uskalsin vielä kantata kaarteeseen ihan kunnolla. Tuon tapahtuman jälkeen en enää ollutkaan niin kovin varma kaarteista.
Nykyisellä pyörällä en uskalla kantata kaarteeseen suorastaan yhtään. Olen ollut jo jokusen kerran tilanteessa jossa kaarre tuntuu menevän pitkäksi. Kyseessä ei ole ylinopeus vaan rauhallinen alle 60 nopeus. Samaisen kaarteen ajaisin autolla 100 ilman mitään ongelmia. Kaarteessa tulee tunne että nyt kaadutaan jos kanttaan yhtään enempää ja paniikki iskee ja jarrua... Jarrulla vielä varmasti menen joku päivä nurin...
Olin pari viikkoa sitten ennakoivan ajon kurssilla keräämässä itsevarmuutta, mutta tuli kyllä lähinnä tunne että se vei itsevarmuutta entisestään. Väistö ei onnistu vastaohjauksella ollenkaan ainaisen kaatumisen pelon vuoksi. Kouluttaja kyllä oli asiallinen ja rakentava, mutta vika kyllä taitaa olla korvien välissä.
Onko muilla ollut vastaavaa ongelmaa ja miten saan päähäni taottua ettei se pyörä kaadu ja saisin vähän mielekkyyttä asiaan. Nykyiseltään tuntuu että moottoripyöräily ei ole kivaa jos sitä pitää pelätä. Kunniotan pyörää kyllä, mutta ei se ole oikein sitä pelätä. Nyt ajan vain isoja teitä joissa ei tarvitse mutkassa tehdä suorastaan mitään... Mutkateitä (niitä joissa haluaisin ajaa) kartan kuin ruttoa...
Tuntuu jälleen kerran siltä että pyörä myyntiin kun tästä ei kerran tule mitään. Jo yksistään rahallisen panostuksen vuoksi se ei ole järkevää ja tärkeimpänä moottoripyöräily on helvetin kivaa hommaa...
Mitä tehdä? Pyörä myyntiin vai onko parempia ideoita ? Kaikki kommentit vinkit ja neuvot ovat tervetulleita ja arvostan niitä suuresti.