Mielenkiintoinen pläni. Ja tosiaan vaikuttaa siltä, että Mustanmeren ja Kaspianmeren välistä meneminen toistaiseksi hyvin vaikeaa.
Siihen varmaan kannattaa varautua, että Iranin jälkeen eteneminen hidastuu aivan oleellisesti, niin teiden kuin rajanylitystenkin osalta. Korkeat vuoristot tietysti vielä ihan asia erikseen.
Siitä tulikin mieleen: Teheranin ja Kaspianmeren välissä on yli 5500 metriä korkeat vuoret (Mt Damavand tai jotain sinnepäin). Tuolla olisin varmaan käynyt, vaan oli siinä vaiheessa sen verran kiire päästä Pakistanin läpi, ennen kuin ruutitynnyri poksahtaa, ettei sitten lähdetty enempiä kiertoteille.
Teheran muuten eräs paikka, missä hyvä kartta-aineisto navigaattorissa olisi aika timanttia... kohtuullisen iso, ja sekava! Opastuksetkin oli mielenkiintoisia, esim. ´Ajatollah Khomeini Boulevard´ on tuonnepäin, mutta miksi suotta kertoa, mikä on seuraava paikkakunta, minne tie vie! Samantapaiseen logiikkaan on tullut joskus törmättyä esim. Ranskassa, mutta tuolla päin tietysti lisähaasteena farsin kieli, jonka aakkoset meidän silmäämme vähän kuin jotain matoja. Onneksi pääteillä luki yleensä jotain myös meidän aakkosillamme.
Jos olisi enemmän aikaa, niin Iranissa esim. Qom, Esfahan, Yazd ja Bam ehdottomasti näkemisen arvoisia. Moni kehui vuolaasti myös Shirazia, Persepolista ja Bandar-e Abbasia, niissä me tosin emme tulleet itse käyneeksi.
edit. Niin joo, ainakin sen verran kannattaa kyllä viettää aikaa Iranissa, että ehtii tutustua maan ehkäpä hienoimpaan ´nähtävyyteen´, nimittäin iranilaisiin ihmisiin. Heidän ystävällisyytensä oli alkuun jotain aivan käsittämätöntä. Mikä parasta, se on yleisimmin ihan aitoa, eikä sisällä minkään sorttista kieroutta, niinkuin välillä jossain Euroopan turistikohteissa, tai Intiassa tai Thaimaassa.
Iranissa turistia ei yleensä nähdä pelkästään ´kävelevänä käteisautomaattina´.
Myöskin kuva, jonka media maalaa kyseisestä maasta, on monesti hyvin erilainen kuin se kuva, jonka keskiverto matkailija saa Iranista, ja kiitos siitä kuuluu pitkälti iranilaisille ihmisille.
