• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

MP on näkymätön, "motion camouflage"

Italowestern

ReliaTec Shoppiuggeli
Ehkäpä osasyynä ikäviin "Auto tuli Stop-merkin takaa eteen"-tyyppisiin onnettomuuksiin on ollut tuo tiedelehdissäkin kirjoiteltu suoraan kohti lähestyvän kapean ajoneuvon näkymättömyys, "motion camouflage" jossa kapea lähestyvä kohde on voinut jäädä kokonaan näkemättä, mikäli autoilija on katsonut erityisesti vasemmalle hyvin lyhyen aikaa ennen päätöstä ylittää risteys.

Stop-merkin rauhallinen noudattaminen auttaa huomattavasti muiden lähestyvien ajoneuvojen havaitsemista. Mikäli risteykseen pysähtyy vain hyvin lyhyesti, ja vaivihkaa vilkaisee sivulleen, ei moottoripyörää ehdi välttämättä nähdä lainkaan.

Syy tähän ilmiöön on ihmisen näön rakenteessa ja moottoripyörän kapeudessa, joka huonontaa stereonäön avulla havaittavaa kohteen lähestymistä, koska kohde ei näytä leventyvän eikä liikkuvan taustaansa nähden samalla tavoin kuin lähestyvä auto.

Muunmuassa linnut käyttävät tätä tosiasiaa hyväkseen saalistaessaan. Suoraan kohdetta lähestyvä piste ei näytä liikkuvan lainkaan eikä edes kasvavan ennen kuin aivan lähellä, jolloin on jo myöhäistä reagoida mitenkään.

Liikenteessä tämä voi johtaa siihen, että näköhavaintoa moottoripyörästä ei synny lainkaan. !!

Ja nyt ei ole kyse auton A-pilarin taakse piiloon jäämisestä, joka on toinen erittäin hyvä syy pysähtyä Stop-merkin kohdalla.

Kun esim. T-risteyksessä kaksi ajoneuvoa lähestyy risteystä suurinpiirtein samalla nopeudella, jää auton kuljettajan havaitsematta kaikki ne kohteet jotka liikkeen kanssa synkronissa pysyvät A-pilarien takana piilossa.

Vaaditaan auton kuljettajan liikkumista tuulilasia kohti ennen risteyksen läpiajoa, että kaikki kohteet huomataan sekä pysähtymistä, että erityisesti vasemmalta lähestyvä moottoripyörä huomataan.

Vasemmalta lähestyvä MP näet ajaa varsinkin kauempaa ja pitkää suoraa tullessa lähestulkoon kohti risteyksessä olevaa autoa ja sen kuljettajan on äärimmäisen vaikeaa arvioida kohteen etäisyyttä ja nopeutta tahi havaita sitä ollenkaan. MP voi jäädä ns. liikkumattomaksi pisteeksi osaksi maisemaa. Ajovalo ei aina lisää havaittavuutta riittävästi, varsinkaan kirkkaana ja aurinkoisena kesäpäivänä.

Siksi, varotaan MP:llä ajaessa risteyksissä aina varsinkin oikealta tulevia autoja, oli sitten risteyksessä kolmioita tai Stop-merkkejä tai ei, sillä reagointiaika oikealta tulevaan esteeseen on aina lyhyempi kuin vasemmalta lähestyvään.

Oikealta tulevan motoristin autoilija huomaa helpommin, mikäli ei vaan ole siellä A-pilarin takana piilossa. Oikealta tullessa MP-näyttää auton kuljettajasta nopeammin isommalta ja autoilijakin osaa automaattisemmin väistää, kun huomaa lähestyvän ajoneuvon ja sen nopeuden paremmin.

Hiukan auttaa, kun jättää itselleen MP:n sarvissa enemmän selviytymistilaa ja ajaa keskemmällä tietä. se auttaa molempiin asioihin, havaittavuuteen sekä reagointiaikaan ja tilaan. On helpompi valita mitä itse tekee eli koettaako pysähtyä vai väistää.

Myös pitkien valojen vilkuttelu saattaa auttaa havaitsemista, mutta siinä vaarana piilee, että stop merkin takana odottava autoilija käsittää merkin kohteliaaksi "mene vain"-merkiksi ja lähtee risteyksestä liikkeelle juuri eteesi.

Jos se paha tilanne yllättää kaikesta huolimatta, niin
hartialukko iskee helpoiten, jos seuraa eteentulevaa kohdetta/estettä silmillään, eli kannattaa mieluummin katsoa esteen taakse, jos vain mahdollista ja väistää sieltä jos mahdollista tai mikäli takaa mahtuu vaikka ojaan, on sekin parempi kuin päin auton kylkeä tai vastaantulijan keulaa.

Perä on muutenkin henkilöautoissa usein kevyempi kuin keula, joten siihen osuminen voi olla lievemmin vammauttavaa, sekä lisäksi ainakin porrasperäisen auton perän yli lentäminen ei välttämättä aiheuta samanlaista jatkotörmäystä tuulilasiin ja A-pilariin kuin keulan puolella.

Äkillisissä tilanteissa yleensä paras tapa pienentää vammautumisriskiä on jarruttaa tehokkaasti ja sitä kannattaa harjoitella etukäteen kuten väistöäkin.
 
Kiitos! Loistavaa, todellista, liikenneturvallisuuden parantamiseen tähtäävää mietintää. Ainoa asia, joka pisti silmään oli, että muistaakseni tilastollisesti tuo vasemmalta tuleva auto on keskimäärin vaarallisempi, kuin oikealta tuleva.
Syyksi on mietitty todellakin noita näkyvyyttä peittäviä pilareita tai muuta näkemäestettä autokuskin oikealla puolella (matkustaja?).
Hartialukko on mielenkiintoinen! Olin itse tiiviisti harjoitellut tehokasta jarrutusta mp:llä. Kun sitten vastaantuleva auto aikoinaan käänsi nopeasti ja äkkiarvaamatta eteeni, oli kaikki todennäköisesti mennyt pieleen. Kävin myöhemmin katsomassa pyörääni keskusvarastolla ja huomasin jarrukahvan muotoutuneen uuteen muotoon käteni puristuksessa. Ei siis mitään malttia, vaan kaikki voimat peliin.
Muuten en tapahtumasta muista mitään, joten tieto siitä, mitkä olivat vaihtoehdot väistämisen suhteen, ovat poissa.
 
Hyvää tekstiä, ei ole ite ennen tullut asiaa ajateltua noin. Harmi vaan kun saatais joka ikinen tajuamaan ja pohtimaan liikenneasioita näin syvällisesti.

Ite koitan niin prätkällä kuin autollakin stop-merkin kohdalla noudattaa käytäntöä etten vilkuile vasemmalle tai oikealle ennen kuin olen menopelin merkin kohdalle pysäyttänyt. Eli ei mitään ennakointia vaan pysähdyn ensin ja sitten alkaa pää kääntyilemään. Prätkällä oikealle kääntyessä toi välillä jää mutta sillon otan ajolinjan aluksi käännöksen jälkeen ihan oikeaan reunaan, jos jäi joku havaitsematta niin sit siitä voi vielä mahtua ohi.
 
No, tottahan tuo kirjoitus on mutta ei tuossa mitään uutta ole. Samaa ne opettajat autokoulussa toitotti.
 
Jos ei jarrutusmatka riitä ja eikä ole paikkaa mihin väistää, esim vastaantulevan liikenteen ja liikenteenjakajien takia, kannattaa yrittää yli. Eli tähtää auton matalaan kohtaan, tapeista ponnistus satulalle ja siitä ponnistus edelleen ylöspäin. Voi olla nopeassa tilanteessa pirun vaikeaa, ellei mahdotonta, mutta jos tämän väistösuunnan, normaaleiden sivusuuntaisten liikkeiden lisäksi, saisi iskostettua selkärankaan, niin ei siitä haittaakaan olisi. Ja rakkaasta pyörästä luopuminen voi olla vaikeaa ja sen yrittää viimeiseen asti pelastaa pyrkimällä epätoivoiseen jarruttamiseen kera hartialukon, mutta jos törmäys on väistämätön, niin kaikki keinot on sallittuja.

Eräs tuttu, vuosia sitten, taajamanopeudessa, testasi tämän onnistuneesti ja vakavasti loukkaantumatta.
 
Motoristia ei huomata koska moottoripyörää ei tietoisesti etsitä. Sama koskee muuten myös hirviä, tosin niistä muistutellaan liikennemerkeillä kun taas prätkistä ei.

Tähän on fysiologinen ja psygologinen syy; Ihminen havaitsee parhaiten sen mitä katseellaan etsii, ja muut asiat voivat jäädä kokonaan huomaamatta vaikka ne olisivat kirkkaana aivan keskellä näkökenttää. Toisinsanoen autot huomataan, prätkiä ei. Hyvä esimerkki selektiivisestä havainnoinnista: http://www.youtube.com/watch?v=bioyh7Gnskg

Itse heräsin tähän kun auto oli pamauttanut jonon perässä olevan moottoripyörän päälle. Autoilijalta kysyttiin, että miksi näin kävi? Vastaus oli, että autoilija ei huomannut jonon perässä olevaa yli tuhat kuutioista moottoripyörää vaan jarrutti jonoon viimeisen auton mukaan.

Tähän on ratkaisuna muistuttaa autoilijoita moottoripyörien olemassaolosta tietoiskuilla, lehdissä ja muilla (positiivisilla) tavoilla.
 
Helposti tulee alitajuisesti seurattua itselle vaarallisimpia kohteita...eli autolla ajaessa rekkoja. Varsinkin autoilijoiden enemmistöllä, jolla ei prätkätaustaa...Tai vaikka onkin, niin aina ei ajatus ole täysin liikenteen seuraamisessa. Valitettavasti  
nixweiss.gif
 
Tuo pyörästä poistuminen saattaa todella pelastaa! Kauan sitten kaveri oli ostanut muotia olevan 4-1 putken tuutti-Hondaansa ja laittoi sen illalla kiinni ja kokeili sitä illan tunteina n 3 km suoralla ( v. muistaakseni 1974) Kääntyi sitten yksi pappa eteen pihatieltään Datsun 120 Y autollaan. Kaverilla paljon kokemusta crossista ja osasipa 180 nopeudessa (muistinsa mukaan ja laskelmien mukaan, koska siihen ehti kiihdyttää siihen vauhtiin siinä kohtaa. Ja sen muuten kuuli kotiini vajaan kilometrin päähän) vetäistä jalkansa satulalle. Pyörä kuori Datsunin kyljen kuin sardiinipurkin avattaessa. Siihen aikaan ei juuri tuollaisessa käytössä ollut kypärää muusta varustuksesta puhumattakaan. Pyörä nousi silminnäkijän mukaan taivaisiin, josta mätkähti pellolle n. 100 m:n päähän törmäyspaikasta. Kaveri oli pyörinyt ojaa pitkin törmäämättä mihinkään. Illalla sairaalasta kotiin kun eivät pitäneet pikkusormen murtumista kovin vakavana vammana.
Minulla on vielä jossakin pari kuvaa pyörästä sieltä pellolta, eikä todellakaan ole kaupunkitarina. Tapahtui Kellokoskella.
 
Jos ei jarrutusmatka riitä ja eikä ole paikkaa mihin väistää, esim vastaantulevan liikenteen ja liikenteenjakajien takia, kannattaa yrittää yli. Eli tähtää auton matalaan kohtaan, tapeista ponnistus satulalle ja siitä ponnistus edelleen ylöspäin.
Voi olla täysjarrutuksessa polvien puristaessa tankkia vähän konstikas toteutettava. Harvalla lienee luontoa tai malttia lopettaa jarruttaminen ja hypätä. Tosi pätevä henkilö voisi vielä ilmasta käsin päin potkia puusilmän peilit paskaksi...
 
Tämä on varmasti yksi syy nillle " se ilmestyi tyhjästä- tuli varmaan reilua ylinopeutta" selityksille - Ei katottu kunnolla, ei havaittu kohdetta ja se yllätti.

Toinen mikä liittyy tähän on ihmisen stereonäön vajavaisuus. Etäisyyden arviointi muutamaa kymmentä metriä kauemmas on liki mahdotonta ellei ole referenssiä.
Laskuvarjohyppääjät tietää tän hyvin, muutaman kymmenen-sadan metrin korkeuden jälkeen ei enää silmällä näe korkeutta.
Referenssinä liikenteessä voi olla esim tie -miten se kapenee horisontiin, sähköpylväät, kadun välit yms, mutta tällaiset käyttö tarkasti on hidasta- siis ei tapahdu lyhyellä vilkaisulla. Ja mitä kauemmas mennään sitä hitaampaa ja epätarkempaa se on.

Ja nopeuden arviointi vielä kertaluokkaa vaikeampaa varsinkin kauempaa -nopealla vilkaisulla ei pysty arvioimaan lähestyvän ajoneuvon nopeutta edes summittaisesti oikein - siltä etäisyydeltä miltä päätös pitää tehdä.
 
Jos ei jarrutusmatka riitä ja eikä ole paikkaa mihin väistää, esim vastaantulevan liikenteen ja liikenteenjakajien takia, kannattaa yrittää yli. Eli tähtää auton matalaan kohtaan, tapeista ponnistus satulalle ja siitä ponnistus edelleen ylöspäin.
Voi olla täysjarrutuksessa polvien puristaessa tankkia vähän konstikas toteutettava. Harvalla lienee luontoa tai malttia lopettaa jarruttaminen ja hypätä. Tosi pätevä henkilö voisi vielä  ilmasta käsin päin potkia puusilmän peilit paskaksi...
Ha ha.
 
Tämä on varmasti yksi syy nillle " se ilmestyi tyhjästä- tuli varmaan reilua ylinopeutta" selityksille - Ei katottu kunnolla, ei havaittu kohdetta ja se yllätti.
Näin oli omallakin kohdallani! Ammattikuljettaja, joka kääntyi eteeni, näki takanani tulevan auton, muttei minua. Sitten se siis tarkoitti, että olin tullut niin lujaa. Vielä kun joku tuttava jostain kaukaa oli kuullut kiihdytysäänen, oli asia hänen mielestään selvä. Sattui vaan niin ikävästi, että perässäni tullut auto ja silminnäkijä todistivat muuta ja ammattimiehelle tuli tappio. Onneksi oli täysjärkisiäkin paikalla!
 
Motoristia ei huomata koska moottoripyörää ei tietoisesti etsitä. Sama koskee muuten myös hirviä, tosin niistä muistutellaan liikennemerkeillä kun taas prätkistä ei.

Tähän on fysiologinen ja psygologinen syy; Ihminen havaitsee parhaiten sen mitä katseellaan etsii, ja muut asiat voivat jäädä kokonaan huomaamatta vaikka ne olisivat kirkkaana aivan keskellä näkökenttää. Toisinsanoen autot huomataan, prätkiä ei. Hyvä esimerkki selektiivisestä havainnoinnista: http://www.youtube.com/watch?v=bioyh7Gnskg

Itse heräsin tähän kun auto oli pamauttanut jonon perässä olevan moottoripyörän päälle. Autoilijalta kysyttiin, että miksi näin kävi? Vastaus oli, että autoilija ei huomannut jonon perässä olevaa yli tuhat kuutioista moottoripyörää vaan jarrutti jonoon viimeisen auton mukaan.

Tähän on ratkaisuna muistuttaa autoilijoita moottoripyörien olemassaolosta tietoiskuilla, lehdissä ja muilla (positiivisilla) tavoilla.
Tämä.
 
Arvioiko ihmiset oikeasti nopeutta ja etäisyyttä katsomalla sitä lähestyvää ajoneuvoa? Sehän on tosi vaikeaa. Itse yritän verrata ajoneuvon keulan paikkaa suhteessa tien sivun kiintopisteisiin, eli katson sen ajoneuvon ja taustan leikkausviivojen muutosta.

Eli esimeriksi katsomalla arviolta että montako lyhtypylvään väliä on kohteeseen ja kauanko lähestyvältä meni yhteen pylväiden väliin. Sekunti on 120 km/h, kaksi sekuntia 60 km/h. Yks-kaks ja paljonko meni välejä?

En minä ainakaan osaa luotettavasti arvioida vastaantulijan nopeutta ja etäisyyttä sitä vastaantulijaa pelkästään katsomalla. Eihän se niin paljoa kasva että siitä osaisi arvioida.

Eikö tuo arviointi ole muulla tavoin tosi vaikeaa? Miten te muut arvioitte?
 
tuskin ne mitään etäisyyttä arvioi, jotka ei näe sitä kohdetta.

omasta mielestä autoilijan virhe huomata tulija ei ole mikään ihme. olen itsekkin monesti tehnyt virheen, mutta jos motoristina odottaa, että ne ei näe, niin asiaan voi varautua.

1. jos lähestyy risteystä, jota lähestyy auto, kannattaa laskea sen varaan, että hän ei näe sinua. muuta nopeutta ylös tai alas, jotta ette kohtaa risteyksessä. tai valmistaudu pysähtymään.

2.ajaessa jotain mutkatietä, voi hyvin ymmärtää, että mutkan takana olevista risteyksistä tulevat autot eivät voi tietää mitä mutkan takana on, jos pyörä tulee reilulla nopeudella, niin autoilijan katselu ei auta mitään. katseen jälkeen auto lähtee liikkeelle, pyörä lähestyy kymmeniä metrejä sekunnissa. tähän ei auta kuin hidastaa omaa vauhtia. varsinkin sokkomutkiin. lakihan taitaa sanoa, että ajoneuvo pitää pystyä pysäyttämään tien näkyvällä osuudella.(melko haasteellinen vaade, mutta laissa se on).

3. tuohon näkymättömyyteen, jos näet auton tulevan sivusta, heiluta pyörää. mutkittele. se näkyy, koska hahmo liikkuu taustaa vasten ja pyörän hahmo kallistelee. tätä käytän lähinnä esim valtatiellä jos vastaantuleva auto on kääntymässä vasemmalle eteeni. voi käyttää myös sivusta tuleviin.

4. jos ajat auton perässä ja oikealta lähestyy auto, niin mene oikeaan reunaan, jotta tulet pois edellä ajavan auton takaa, jos katseesi menee yli edellä ajavan katosta kohti sivusta tulevaa autoa, hän ei näe sinua, koska vain kypäräsi on näkyvissä.(hyvin värikäs kypärä voi näkyä auton yli).



JT
 
Tuo on oikein mielenkiintoinen teoria ja liikkuu vähän samoilla linjoilla kuin omatkin pohdiskeluni.

Aivotutkijat ovat jo pitkään todistelleet, ettemme me suinkaan "näe" (ja ymmärrä) kaikkea sellaisena kuin silmiin tulee vaan aivot tulkitsevat kuvia ennen niiden "näkemistä".

Tästä voisi johtua tuo Italowesternin mainitsema toiminta, että näennäisesti paikallaan oleva objekti ei kiinnosta, joten sitä ei tarvitse "nähdä".

Samaan asiaan voisi liittyä myös putkinäkö. Kovassa vaudissa uusia näköhavaintoja tulee niin nopeasti (siis kaikki samat kuvat, mutta nopeammin), että aivot eivät ehdi niitä kaikkia prosessoimaan vaan keskittyvät vain suoraan edessä oleviin - ja siten tärkeämpiin - kohteisiin.

Risteystilanteen näkymättömyydessä voisi olla kyse samantapaisesta asiasta.

Autoilija on ajellut rauhallisempaa tietä ja aivot ovat turtuneet kevyempään kuormaan. Risteykseen tulo aiheuttaa pienen paniikin aivoissa ja ne etsivät mahdollisimman nopeasti vaarallisia kohteita ympäristöstä ja kiireen takia keskittyvät tunnistamaan ensin autoja.

Kävelijät, potkupyöräijät ja motoristit jäävät kokonaan tunnistamatta ensimmäsellä skakannauksella. Jos aikaa on ja kuski on yhtään kokenut, hän suorittaa uuden skannauksen etsiäkseen muita kohteita.

Jos aikaa ei ole tai kuski ei ymmärrä, huonompi juttu meille muille...


Tätähän ei ole ymmärtääkseni todistettu, mutta siitä huolimatta siitä voisi johtaa pari ohjetta, jotka kuulostavat ihan fiksuilta ainakin minusta (yllätys!):

- aja riittävän hitaasti risteykseen, että ehdit "nähdä" koko tilanteen. Pysähdy tarvittaessa, ei se ole paha synti.

- opettele erikseen skannaamaan motoristit ja kevyen liikenteen väylät. Tämä ei mene automaattisesti myöskään motoristeilta, mutta meille se on ehkä helpompi opetella.

- kaikki, mm jaket:in listaamat, huomionherätyskonstit edistävät asiaa ja auttavat meitä erottumaan taustasta

T:Hessu
 
Samaan asiaan voisi liittyä myös putkinäkö. Kovassa vaudissa uusia näköhavaintoja tulee niin nopeasti (siis kaikki samat kuvat, mutta nopeammin), että aivot eivät ehdi niitä kaikkia prosessoimaan vaan keskittyvät vain suoraan edessä oleviin - ja siten tärkeämpiin - kohteisiin.
Melkein. Ihmissilmä käsittelee n. 25 kuvaa sekunnissa, fyysiset syyt voin kaivaa neuropsykologian luentomuistiinpanosta jos jostakin löytyvät. Suuremmalla nopeudella ehditään liikkua pidempi matka siinä ajassa kun silmän muutaman asteen levyiselle terävänäköalueelle muodostuu kuva. Putkinäkö johtuu tällöin siitä, ettei ole aikaa katsoa lainkaan sivulle, että ehditään tunnistaa edes suoraan edessä havaittavat kohteet. Hitaammassa nopeudessa ihminen "skannaa" normaalisti jatkuvasti hieman sivusuunnassakin. Putkinäköefektin saa aikaan ihan paikallaankin keskittymällä kaukaiseen kohteeseen.

Toinen asia on sitten liike. Käytännössä liikkeen havaitseminen vie noin 1/5 sekuntia ja alle 1/15 sekunnissa ei liikettä havaita lainkaan. Nopean liikkeen havaitseminen on vaikeampaa kuin hitaan.

Eli stop-merkillä pitäisi katsoa molempiin suuntiin 0.2 sekuntia että olisi mahdollista havaita lähestyvä ajoneuvo. (Sekkarin kanssa voi kokeilla miten kauan menee 10 vilkaisun tekemiseen - ja tuossa on mukana pään kääntymiseen menevä aika.) Satasen vauhdissa tuossa ajassa ajoneuvo etenee reilut viisi metriä joten puusta tai a-pilarista syntyvä katve peittää helposti moottoripyörän vaikka auto pystytäänkin havaitsemaan. Sitten kun ollaan totuttu siihen, että vilkaisu riittää on soppa valmis.
 
Juu - suurin vastuu on sillä joka on se sivutieltä tuleva. Niiden pitäis käyttää hetki.

Paljon auttaa myös se että sisäistää että liikkeellä on moottoripyöriä- siloin ne on helpompi havaitakin.

Muistan lukeneeeni jostain britti tukimuksesta jossa oli tutkittu risteys käyttäytymistä - oliko 0.6 vai 0.9 sekuntia mitä keskimäärin käytettiin risteyksessä aikaa siihen katsomiseen ja päätökseen että menenkö vai en.

jos tuossa ajassa katsoo tuleeko risteävää liikennettä kummastakaan suunnasta, jalankulkijat jne - ei siinä paljon jää aikaa zuumailla nopeuksia ja varmistaa et on nähnyt kaiken mitä pitää.

Ehkä pitäis kääntää "target fixation" takaperin - siis se että jos katot panikkitilanteessa tolppaa jota yrität väistää niin osut siihen. mut jos katsot tyhjää rakoa niin et törmää esteisiin-> ei pitäisikään katsoa onko tulossa autoja tai pyöriä tms vaan pitäsi katsoa että onko tarpeeksi tyhjää tietä johon mahdun, silloin kaikki tiellä liikkuvat oliskin poikkeuksia jotka aivot huomaisi?
Eikä olis väliä mitä on tulossa.

Tuo toimii ainakin offari laskettelussa -jos väistät puita niin ei meinaa mahtua sinne väleihin mut kun saat aivot kääntymään niin että et arsinaisesti välitä puista vaan etsit vaaleaa reittiä niin homma sujuu- vaalea on avointa lunta ja/tai vähemmän varjoa=harvempaa puustoa.
 
Nää on mielenkiintoisia nämä ihmisen näkemiseen liittyvät jutut. Sekin että näkökentän sivussa olevia asioita ei pysty ymmärtämään vaikka ne pystyy näkemään. Kun tuijottaa suoraan eteen, niin sivulla voi nähdä jotain, mutta jos ei etukäteen tiedä mitäs siellä on, niin ei voi sanoa mikä se on. Näkökentän sivuosa on nopea ja sen tarkoitus on reagoida vain jos jokin liikahtaa. Vanhanaikaista telkkaria kun katsoo, niin se ei (periaatteessa) välky kun sitä katsoo suoraan, mutta jos telkku on näkökentän sivussa, niin kuva alkaa välkkymään, koska silmän nopeampi osa näkee useamman kuvan kuin mitä virkistystaajuus kerkiaa ruudulle piirtämään.

Aivoilla on sitten vielä ikävä tapa korjata virheitä kuvassa. Esimerkiksi silmän ikärappeumassa näkökenttään tulee "reikiä" mitkä on sokeita. Aivot täyttää nuo kolot siten että ne ei "haittaa", vaikka henkilöstä tuleekin huomaamattaan huonompi metsästäjä, lukeminen hidastuu ja liikenteessä on raskaampaa olla tarkkana. Mullakin on esimerkiksi oikean silmän keskellä tarkkaa näköä pieni sokea kohta (vaikkei ikärappeumaa olekaan), kahdella silmällä ei haittaa mitään ja jos luen oikealla silmällä, niin suunnilleen ison A-kirjaimen "etujalka" katoaa. Silmän sivuosassa voi olla henkilöillä paljonkin "reikiä" verkkokalvolla, eikä henkilö tiedä niistä mitään. Liikkeet sivusta jää vaan huomaamatta helpommin. Tämä korostuu juuri vaikka risteyksessä. Jos katso T-risteyksessä suoraan eteenpäin, niin vasemmalta ja oikealta emme näe silloin stereokuvaa, vaan näkökentän sivuosa näkee a) vain liikettä ja b) "monona" jolloin aivotkaan ei voi "laskea" kohteen liikkuvan. Hankala homma. Katseen siirtäminen tien horisonttiin on tärkeää.
 
Muutaman kerran on säikäyttänyt, kun vasemmalta tielle tuleva auto ajaa kaistojen keskelle ruuhkaisena aikana odottelemaan. Siis sellaisessa risteyksessä, jossa on keskellä viheraluetta ja tilaa seisottaa autoa.

Minun mielestä moottoripyöräilyä voisi mainostaa loppukeväästä televisiossa liikenneturvan puolesta. Lisäksi mainontaa voisi olla teidenkin varsilla.
 
Back
Ylös