Nythän on aika mielenkiintoinen aika päällä ja tästä
kehittymässä.
Suurten ikäluokkien asuntovarallisuus on luonnollisen
poistuman kautta laukeamassa viisikymppisten syliin.
Ihan kiva heille... veroineen ja käytännössä usein myös
"putkiremppakuluineen" tms. peruskorjauskuluineen.....
jotka ovat ihan huomionarvoinen palikka pelissä.
Samaan aikaan "jantteripolvi" joutuu vielä tässä kohtaa
hankkimaan asuntoa..... sieltä missä on töitä, vaikka 1 as/pks = 5-6kpl sammoo kammoo sieltä
missä ei ole töitä.
Tämä "pätkätöillä", tai kuitenkin ilman ihmeempää varmuutta töiden pitkäaikaisuudesta
suhteutettuna asuntolainahommiin.
Hieno yhtälö

.
Hiukan tuota tietysti jeesaa se, että suurilta ikäluokilta perittävät asunnot
ovat jo pitkälti "ihmisten ilmoilla ja maksettuja"..... höystettynä kesämestoilla.....
jotka jossain muodossaan ovat usein heidän vanhempiensa kotisijoja/sijoilla.
Hyvä kesämökki hevonperseessä kun on kovempaa valuuttaa kuin kunnon
kämppä Kaskisissa.... vaikka rannalla

.
Älkääpä nuoriso olko ihan masentuneita.
Maltti on valttia... ja ottakaa huumorilla kuten sketsitkin kertovat..... perintöä odotellessa

.
OK, eihän tuo kaikille "osu", mutta isossa kuvassa aika monelle.
Tässä kohtaa... kun pitää se perhe perustaa ja kunnon kämppä hommata sieltä
missä on töitä.... ja ilman kunnon "jeesiä" mistään.... ei kyllä naurata. Niin se on.
Jos tuota vanhempaa päätä ajattelee ja koko palettia vaikka kolmen-neljän elävän
sukupolven osalta.....
Vanhemmasta päästä kannattaisi siirtyä lämmittelemään luitaan EU:n sisällä hyvinkin
puolilla kuluilla paikallisesta..... tehdä täällä kämppäsinksauksia keskenään
ja antaa ajan kulua.
On vaan oikeasti kohtalainen riski vanhemmilla polvilla (maksetun ja pantiksi menevän omaisuuden suhteen)
laittaa "nimeä paperiin" että jantteri saa hankittua kelvollisen asunnon "pätkätyöpohjalle"
aivan tähtitieteelliseen hintaan ja kohtuuttomilla asumismeno-osuuksilla tuloistaan.
Kohtalainen tai hyväkään koulutus ei enää takaa ihan riittävää jatkuvuutta (asuntovelkahommiin nähden)
työelämän ja jatkuvien tulojen suhteen.
Äkkiä käy niin, että on koko orkesteri isovaareista ja mummoista bebeihin saakka perseet
paljaana kunnan asuntojonossa..... kun jantteripolvi "tukehtuu" kämpäksi naamioituun norsuun.
OK, pessimisti ei pety, eikä pessimismillä välttämättä mitää voita.
Monessa asiassa pessimismin ja realismin raja on niin veteen piirretty viiva että alta pois.
Realisti sitten taas saa vähemmän kynsilleen kuin optimisti, joka tahtoo turhan usein sitten kuitenkin
olla "yltiöoptimisti".
Hauska juttu sinällään.... että aina tahdotaan keskittyä pelkästään "tienaamiseen ja omaisuuden hankintaan".
Tosiasiassa, siinä kohtaa kun alkaa jotain omistamaan..... ihan yhtä tärkeää on osata "pitää se".
Sillä tienaaminen ei ole huono juttu sekään, mutta siihenkin liittyy "alle" ensin se,
että se on osattava pitää.