Täsmälleen yllä mainitusta syystä möin toisen pyörän purkamoon. Kone olisi FJ:ssä ollut vielä ehjä, mutta kaikki muu sitten olikin jo loppu. Mitäpä sitä vakuutuksia maksamaan vehkeestä, joka vain seisoo vartoilemassa remonttia, johon en koskaan ryhtynyt ja joka maksaa enemmän kuin ihan ajokelpoinen peli. Tästä voimme päätellä, että en rakastu pyöriini niin että niitä pitäisi loputtomasti kunnostaa. Käyttöesine mikä käyttöesine. Tosin arvostan niitä, jotka parhaassa tapauksessa omin käsin pitävät kunnossa jotakin kiintoisaa vanhaa pyörää. Ja yksi kiintoisuuden peruste on vuosikymmenten takainen tavallisuus erityisesti, jos malli on jo käynyt harvinaiseksi. Silloin maksamisen perustekin on vähän toinen kuin minulla. Minulle prätkä on autoa hauskempi tapa taittaa arkisia taipaleita.
Mutta asiaan takaisin: polttoaineenkulutus on vain yksi kustannuksia aiheuttava tekijä, kuten tässä on laskelmissa nähty. Minun tapauksessani siitä aiheutuu noin puolet moottoripyöräilyn kuluista. Pääomakuluja voi vähentää etsimällä kenties jo ikääntyneen, mutta poikkeuksellisen hyvin pidetyn pyörän, jota sitten pitää useita vuosia. Vakuutukset kannattaa kilpailuttaa, eikä näihin vanhoihin käyttöpyöriin välttämättä kannata ottaa täyskaskoa. Ja pyörä tietenkin ostetaan säästöillä, ei minkäänlaisella luotolla. Huolloista pihistely lienee hölmöä: uudet öljyt ja suodattimet ajoissa ja pyörä muutoinkin säätöihin!
Näin vertailun vuoksi minua kiinnostaisi autoilun kustannukset vaikkapa juuri 10 000 kilsaa kohden. Minulla ei oikein ole tuntumaa siihen, kun en omista kotiloa. Makselen vain käyttöni mukaan bensiiniä puolisoni autoon silloin kun sitä tarvitsen.
