Brittiselostaja kommentoivat, että nuo Bostromin vaikeudet kuulema johtuivat ainakin osaksi Bridgestonen renkaista. Niitä on kuulema vaikea prässätä niin lujaa, että ne pysyvät oikeassa lämpötilassa. (Tässä kohtaa tietysti tälläinen tavan pulliainen ihmettelee, että kuinka kovia ukkoja tuolla Motogp:ssä on, jos jenkkien yksi kovimmista Superbike-kuskeista ei saa pidettyä rengasta ajamalla lämpimänä.)
eipä näytä Toni Eliaskaan pystyvän siihen, vaikka on Moto2-maailmanmestari, ja aiemmin voittanut ainakin yhden MotoGp-kisankin (tosin silloin vielä tonnisella).
Ehkäpä ei ole kyse vain käyttölämpötilaan saamisesta vaan vähän laajemminkin siitä, kuinka rengas käyttäytyy sitten, kun päästään pidon rajamaille. Muun muassa Spies on ollut sitä mieltä, että juuri se on hänellä ollut se kaikista vaikein asia opetella sen jälkeen, kun vaihtoi WSB:stä MotoGP:hen.
Rengaspuolella asiat on muuttuneet sikäli päälaelleen, että aiemmin kun oli useita merkkejä, niin valmistajat pyrkivät koko ajan kehittämään paremmin (kärki)kuskeilleen sopivia renkaita. Tietenkin, koska niin saatiin voittoja ja menestystä. Nyt kun on pelkästään Bridgestonen kumit, niin voivat olla varmoja että niillä voitetaan, ja voidaan hyvillä mielin valmistaa tiettyä kisaviikonloppua varten tietty määrä erityyppisiä renkaita ja todeta että siinä on, pitäkää hauskaa.
Eli nyt sitten se on kuljettajan+tiimin tehtävä yrittää saada säädettyä moottoripyörä sopimaan tietylle renkaalle, eikä niin kuin ennen, että rengasvalmistaja modifioi renkaita aika rajustikin toiveiden mukaan, sopimaan tiettyyn pyörään (tai jopa tietylle kuskille).