Mopoilu ja diabetes?

[Dr3z]

Eiköhän jätetä nuo ykkös vs. kakkos -keskustelut vaikkapa D-liiton palstoille. Jutellaan mieluummin D:hen JA mopoihin liittyvistä asioista.

Diabeteksesta puhuttaessa pitäisi nimen omaan erottaa tyypin 1 ja 2 diabetekset toisistaan, koska ovat täysin eri asiat. Tyypin 2 nimenä olisi parempi pitää metabolinen oireyhtymä, jonka yhtenä oireena on verensokerin nousu.

Olen Empun kanssa samaa mieltä, että ei täällä palstalla kannata erotella eri tyypin diabeteksia suuremmin. Insuliineja tarvii käyttää joskus myös kakkostyypissä ja samat pulmat säilytyksissä yms. on silloin kuin ykköstyypeilläkin.

Olisi kuitenkin hyvä selventää kumpaa tyyppiä sairastaa, jos se on tarpeellista kussakin tekstissä. Olen puolestani VAK:n kanssa samaa mieltä tuosta erottelusta, koska kuten jo todettu ne ovat niin erilaisia. 2 tyypissä on niin monia variaatioita hoitomuodoista ja insuliininpuutteen asteesta, kun taas ykköstyyppi on aina sama homma.

 

[Ässä]

Tämä olikin mukava keskustelu lukea. Tyttärellä 1 -tyyppi, mutta ajokortin hommaamiseen vielä jonkin verran aikaa. Jotenkin olin ajatellut, että se ei ole itsestään selvyys tuo prätkäkortin hommaaminen diabeetikolle. Mut hyvä tietää, et se on mahdollista!

 

[Wolff]

Jotenkin olin ajatellut, että se ei ole itsestään selvyys tuo prätkäkortin hommaaminen diabeetikolle. Mut hyvä tietää, et se on mahdollista!

Samassa terveystarkastuksessa joutuu käymään kuin tervekin henkilö. Diabeetikot joutuu em. lisäksi muistaakseni 10v välein toimittamaan dokumentin kykeneväisyydestä ajokorttiin poliisiviranomaisille. (normi terveystarkastus)

 

[Perkele]

Jotenkin olin ajatellut, että se ei ole itsestään selvyys tuo prätkäkortin hommaaminen diabeetikolle. Mut hyvä tietää, et se on mahdollista!

Samassa terveystarkastuksessa joutuu käymään kuin tervekin henkilö. Diabeetikot joutuu em. lisäksi muistaakseni 10v välein toimittamaan dokumentin kykeneväisyydestä ajokorttiin poliisiviranomaisille. (normi terveystarkastus)

Pitääkö tämä paikkaansa? Ei minulla ole tarvinnut (10v kortti kyllä ollut) toimittaa mitään papereita. Luulisi, että esim. hoitavalla lääkärillä on oikeus sanoa mielipiteensä, jos esim. alkaa silmänpohjissa olla tosiaan esim. näkemisen kannalta jo oleellisia muutoksia / tai jotain vastaavaa.

Onko tuo tieto ihan virallista, että tulee toimittaa jotain jonnekin? Mulla ei ole erinäiset lääkärit ja hoitajat koskaan mitään maininneet.

- P

 

[Perkele]

Tämä olikin mukava keskustelu lukea. Tyttärellä 1 -tyyppi, mutta ajokortin hommaamiseen vielä jonkin verran aikaa. Jotenkin olin ajatellut, että se ei ole itsestään selvyys tuo prätkäkortin hommaaminen diabeetikolle. Mut hyvä tietää, et se on mahdollista!

Jos terveys on muuten kunnossa, niin ei vaikuta sitten millään tavalla kortin saamiseen. Miksipä vaikuttaisi? Ei tämä sairaus tarkoita sitä, etteikö pystyisi toimimaan ihan normaalisti.. joitain rajoituksia tästä luonnollisesti tulee (lentäjän ammatista on turha haaveilla

) , mutta melkein kaikki ns. normiasiat ja niiden kanssa eläminen on täysin susta itsestäs ja asenteistas kiinni.

Ei muutaku tyttö korttia hommaamaan ja nauttimaan elämästä pärrän päällä

- P

 

[Emppu88600]

Onko tuo tieto ihan virallista, että tulee toimittaa jotain jonnekin?

Yleensä kyllä. Tässä yhteydessä mitä todennäköisimmin ei.

Kilks.

 

[Wolff]

Pitääkö tämä paikkaansa? Ei minulla ole tarvinnut (10v kortti kyllä ollut) toimittaa mitään papereita. Luulisi, että esim. hoitavalla lääkärillä on oikeus sanoa mielipiteensä, jos esim. alkaa silmänpohjissa olla tosiaan esim. näkemisen kannalta jo oleellisia muutoksia / tai jotain vastaavaa.

Ei minullekaan diabeteslekurit koskaan ole asiasta maininneet. Poliisilta tuli kuitenkin kotia virallinen muistutus asiasta ainakin ajokortin täyttäessä ekan 10v. En tiedä miten tulee käymään nyt toisen 10v kohdalla kun tuli tuo mopokortti ajettua tässä välissä (ja sitä varten toimitettua todistus terveydestä) ts. lasketaan uusi 10v tuosta mopokortista.

Mitään komplikaatioita tai liitännäissairauksia minulla ei ole sairauteni vuoksi ollut, joiden takia lekuri olisi viranomaisia "vihjannut". Näkökin on vielä ihan hyvä.

En tiedä vaikuttaako tuohon 10v aikaan esim. se onko d ollut jo ajokorttia ajettaessa vai onko sairastunut vasta ajokortin ajamisen jälkeen.

 

[Perkele]

Tämä selvä. Itseasiassa kun rupesin tarkemmin laskeskelemaan, niin kohtapuoliin tulee se 10 vuotta täyteen kortillista elämää, joten voinee alkaa odottelemaan lappusta postin välityksellä. Noh, mikäs siinä.. toimitetaan siis lääkärin todistus/lausunto, että kaveri ilmeisesti vielä uskalletaan liikenteen sekaan päästää

- P

 

[Ässä]

Jos terveys on muuten kunnossa, niin ei vaikuta sitten millään tavalla kortin saamiseen. Miksipä vaikuttaisi? Ei tämä sairaus tarkoita sitä, etteikö pystyisi toimimaan ihan normaalisti.. joitain rajoituksia tästä luonnollisesti tulee (lentäjän ammatista on turha haaveilla

) , mutta melkein kaikki ns. normiasiat ja niiden kanssa eläminen on täysin susta itsestäs ja asenteistas kiinni.

Ei muutaku tyttö korttia hommaamaan ja nauttimaan elämästä pärrän päällä

- P

Tuo lentäjän ammatti jäi mieleen aikoinaan tyttären sairastuttua, kun eri oppaita ja opuksia luin. Siispä alitajuntaan jäi, et jotain hämminkiä ajokortin kanssa sitten joskus aikanaan. No, prätkäkortin hommaamiseen on kuitenkin aikaa vielä ainakin kahdeksan vuotta. Itsestä se on paljon kiinni, kuten sanoit. Mutta tällä hetkellä vietetään kyllä ihan normielämää eikä olla vielä mistään paitsi jääty.

 

[Hulda]

Itselläni taipuksia toiseen suuntaan. Eli en sairasta diabetesta vaan mulla on luonnostaan "ärhäkkä haima", jonka seurauksena sokerit putoaa hypoglykemian puolelle.

Suunnilleen siis näin:
ellen syö säännöllisesti max. 2,5 tunnin välein ja riittävästi,  sokerit putoaa hypoglykemiatasolle. No sinne kun ne sitten toisinaan tipahtaa ja niitä yrittää nostaa kuten diapetikoilla esim. juuri glukoositableteilla, mehulla tms. haima sen kun innostuu insuliinin tuotannossa kun sokerit nousee ja seurauksena on liikaa insuliinia ja sokerit vielä alempana. Eli aivan mahdoton kierre  

Hoito on helppo, muistaa syödä kellon kanssa, mutta silti lipsahduksia aina silloin tällöin sattuu. Etenkin kun olen niin tottunut tuohon alhaiseen sokeritasoon, etten yleensä erota mitään tuntemuksia ennen kun sokerit on jo aivan penkin alla ja hirveä tärinä, oksetus, päänsärky ja kaksoiskuvat jne.

Mopoiluun se vaikuttaa ainakin niin, että kroppa tarvii enemmän ravintoa jos jännitän ajamista! Kerran olen kaatanut pyörän alhaisella sokeritasolla parkkihallissa kun ei vaan enää järki pelannut ja kerran kopsahti pyörä nurin liikennevaloissa  

Nuo episodit opetti, joten nyt etenkin ajokaudella mukana on aina repullinen eväitä  

ja kännykkä piippailee ruokakellona  

Kantapään kautta olen oppinut, mutta mulla sekä verensokerin vahtiminen että motoilu alkoi aika samoihin aikoihin. Nyt en luopuisi kummastakaan, en eväistä enkä motosta  

Tsemppiä myös muille sokereidensa kanssa eloa vasta opetteleville!

 

[Kutis]

Ihan paskapuhetta tommoset tarkastukset, kävin lääkärintarkastuksessa joskus 1991 tai jotain siinä paikkeilla kun hommasin silloisen piikkikortin. Sen jälkeen ei ole tarvinnut mitään tarkastuksia tai lupia hommata.

Oman diabetekseni kanssa olen ainakin todennut, että ajaminen nostaa verensokeria, varsinkin autolla huonossa kelissä. Lienee jotain tekemistä adrenaliinin kanssa. Tosin mopoilusta ei ole tullut kokemusta kymmeneen vuoteen. Onhan sokereita muutenkin seurattava jonkin verran, että osaa annostella ateriainsuliinit oikein.

 

[Wolff]

Ihan paskapuhetta tommoset tarkastukset, kävin lääkärintarkastuksessa joskus 1991 tai jotain siinä paikkeilla kun hommasin silloisen piikkikortin. Sen jälkeen ei ole tarvinnut mitään tarkastuksia tai lupia hommata.

Kannattaa ehkä lukea uusin Diabetes-lehti. Näemmä EU-direktiivi tullut voimaan 1996 ja tosiaan diabeetikon ajokyky tarkistetaan 1-5 vuoden välein tuon säädöksen mukaan. Ilmoitusvelvollisuus tässä on hoitavalla lääkärillä. Näyttäisi siis, että diabeetikot menisivät saman linjan mukaan kuin vanhuksetkin.

Artikkelissa on myös maininta, ettei tieto direktiivistä ole välttämättä levinnyt joka paikkaan.

 

[Guest]

Samaa lueskelin aamulla...

 

[Sara]

Itselläni taipuksia toiseen suuntaan. Eli en sairasta diabetesta vaan mulla on luonnostaan "ärhäkkä haima", jonka seurauksena sokerit putoaa hypoglykemian puolelle.

Suunnilleen siis näin:
ellen syö säännöllisesti max. 2,5 tunnin välein ja riittävästi,  sokerit putoaa hypoglykemiatasolle. No sinne kun ne sitten toisinaan tipahtaa ja niitä yrittää nostaa kuten diapetikoilla esim. juuri glukoositableteilla, mehulla tms. haima sen kun innostuu insuliinin tuotannossa kun sokerit nousee ja seurauksena on liikaa insuliinia ja sokerit vielä alempana. Eli aivan mahdoton kierre  

Hoito on helppo, muistaa syödä kellon kanssa, mutta silti lipsahduksia aina silloin tällöin sattuu. Etenkin kun olen niin tottunut tuohon alhaiseen sokeritasoon, etten yleensä erota mitään tuntemuksia ennen kun sokerit on jo aivan penkin alla ja hirveä tärinä, oksetus, päänsärky ja kaksoiskuvat jne.

Mopoiluun se vaikuttaa ainakin niin, että kroppa tarvii enemmän ravintoa jos jännitän ajamista! Kerran olen kaatanut pyörän alhaisella sokeritasolla parkkihallissa kun ei vaan enää järki pelannut ja kerran kopsahti pyörä nurin liikennevaloissa  

Nuo episodit opetti, joten nyt etenkin ajokaudella mukana on aina repullinen eväitä  

ja kännykkä piippailee ruokakellona  

Kantapään kautta olen oppinut, mutta mulla sekä verensokerin vahtiminen että motoilu alkoi aika samoihin aikoihin. Nyt en luopuisi kummastakaan, en eväistä enkä motosta  

Tsemppiä myös muille sokereidensa kanssa eloa vasta opetteleville!

Aika erikoinen juttu, mutta todella hyvä tieto. Itellä ollu ongelmia verensokerin kanssa vaikkei diabetes olekkaan. Tosin taas miespuoleisilla sukulaisilla on diabetestä.

 

[SupaHessu]

1D onko se nyt sitten ollut neljä vuotta. En muista ihan tarkalleen näin äkkiseltään

.
Kun on sitä tullut metsässäkin rämmittyä ja vaellettua yms. niin insuliinit on ollut repussa jemmassa siten, että aurinko ei niihin porota eivätkä ne myöskään jäädy. Ihan hyvin on toiminut vaikka on viikonkin ollut ilman kylmää.

Pumppuhoidolla mennään, joten saapi vallan näppärästi napsittua boluksia jos tarvitsee. Jos iskee matalat verensokerit liikenteessä niin laitan pumpusta annostuksen 20% tunniksi ja syömiskelen siripiriä ja hetken päästä taas mennään.

Kannattaa aina hypon jälkeen tosiaan pitää hetki taukoa, että jos se kumminkin sieltä lähtee uudestaan alas.
Hirvittävästi ei kannata hypon kohdilla syödä, koska se jos mikä rasittaa kroppaa kun verensokerit on alhaalla, nousee ylös (pumppaat insuliinia), laskee hissinä alas jne.. siitä menee ainakin omalla kohdalla näkö ihan solmuun ja vitutuskäyrä hakkaa rajoittimelle.

Eipä ole käynnyt mielessä, että haittaisi mitään aktiviteetteja tuo. Tulee harrastettua mitä ikinä lystää missä ikinä lystää.
Äiti sitä on joskus kauhistellut, että mitä jos tulee hypoja ja sitten ajan sen rekka-auton, kolmen pakettiauton ja kahden liikennejakan kautta ojaan... sittenpähän ajan, mutta se ei ainakaan sokereistani johdu. Itse tunnen aika hyvin verensokerini ja pystyn sanomaan milloin on korkea ja milloin matala. Mittari on tässä todella hyvä apuväline.

Kuten edelläkin jo toisin sanoin mainittiin: Ennen syötiin eläkseen, nyt eletään syödäkseen.

Hyvä ruokailu aina ennen pidempiä ajoja (miksei lyhyempiäkin) on aina plussaa. Tukeva ateria kaikennäköistä ja järkevästi insuliinia ja radalle.

Itse sain ajokorttiin lääkärintodistuksen ilmaiseksi, kunta maksaa lääkärin ja silleen, eli jotain hyötyäkin. Säästö tosin on aika pieni. Kun kontrolliaikoja on 3 kuukauden välein niin tulee sitä terveyttäkin seurattua siinä, jos silmät esimerkiksi menee siihen kuntoon, että ajaa ei voi niin lääkäri siitä ilmoittaa eteenpäin, tai jos terveys muuttuu radikaalisti toiseen suuntaan.

 

[Hulda]

Hypoglykemiataipumus on enemmän ominaisuus kuin sairaus. Mutta näkyy selkeästi verensokerirasituskokeessa / paastosokerikokeessa. Diabeteksessa on lukemat on korkealla niin hypoglykemiassa ne sitten onkin niin "erinomaisen" alhaalla että päästä heittää.

Mutta helppo homma periaatteessa.  Suosia hitaita hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa, mutta unohtaa välipalat silloin kun on aika syödä kunnon ateria ja taas muistaa ylimääräiset välipalat aterioiden välissä.

Ja mikä parasta, kun ensin tottuu mättämään ruokaa tuon parin tunnin välein niin annoskoko pienenee väkisin. Eihän sitä muuten jaksa syödä niin usein!
Ja säännöllisistä ja terveellisistä aterioistahan seuraus on, noh sorjempi varsi  

 

[Guest]

Ykkönen ja... olisko 8 vuotta? Ei oo koskaan mitään harrastuksia haitannut (kelkkailu, mopoilu yms).

Talvella tuli "kyniä" pidettyä aina mahaa vasten kelkkatakin taskussa, mutta kesällä ne menee ihan tuolla repussakin. Kyllä kai se jo ajoviimakin jonkun verran niitä viilentää, vaikka helletteä oliskin? Uskoisin ainakin.

 

[Radoni]

Eli D1 ollu nyt 15 vuotta eli aina sieltä peruskoulusta asti. Kolmas kausi prätkän päällä menossa ja ongelmia ei ole ollut. insuliinit kulkee omassa pussissaan repussa tai lyhyemmillä reissuilla takin povarissa.

Itse en ainakaan uskalla lähteä pyörällä liikenteeseen jos hiemankin tuntuu siltä että olis nälkä. Toissapäivänä olin kauppaan menossa mopolla ja pyörän päälle noustessa tuli hieman samanlainen olo kuin ekaa kertaa ison pyörän selkään hypätessä, eli kädet täris eikä homma tuntunu muutenkaan tutulta. No siitä takasin sisälle ja leipää naamariin kera mehun ja hetken päästä takasin

Itse pidän reissussa mielelläni sokerit hieman perustasoa korkeammalla varsinkin pitkien siivujen välillä, olo jotenkin turvallisempi näin. Emäntä lähihoitaja niin apukin on kyllä aina enemmän ku lähellä

Nälkäisenä moni kiukkuisempi --> agressiivista ajoa -->

 

[Perkele]

No siitä takasin sisälle ja leipää naamariin kera mehun ja hetken päästä takasin

Itse pidän reissussa mielelläni sokerit hieman perustasoa korkeammalla varsinkin pitkien siivujen välillä, olo jotenkin turvallisempi näin. Emäntä lähihoitaja niin apukin on kyllä aina enemmän ku lähellä

Nälkäisenä moni kiukkuisempi --> agressiivista ajoa -->

Noi tuntemukset mistä Radoni kirjoitti on myös aika pitkälti yksilöllisiä ja jossain vaiheessa voi myös olla, ettei niitä edes tule. Tuonkin takia mittaaminen tärkeää.

En halua kärjistää, enkä varsinkaan kyseenalaistaa kenenkään toimintatapoja juurikin yllä mainitun yksilöllisyyden vuoksi, mutta esimerkiksi tuo näläntunne ei välttämättä liity millään tavalla diabetekseen jollain toisella sairastavalla. Itsestäsihän sinä toki puhuitkin etkä muista

Äh, pointtia taas varmaan mun viestistä turha hakea. Kannattaa kuitenkin olla varovainen noiden "nälkä -> agressiivista ajoa -> kynttilä" juttujen kanssa. Täällä sarvikuonojen maassa kun tuo yleistämisen jalo taito edelleen kohtuu korkea ja porukka vetää monesti (en tarkoita mitenkään tätä foorumia, vaan myös elämässä yleensä) vähän vääriä johtopäätöksiä ja yleistyksiä asioista ja paljon löytyy ihmisiä jotka edelleen ajattelee, että tämä tauti vie kakskymppisenä hautaan jne. jeesuksen aikaista juttua

Yleistä höpinää (ei lainattuun tekstiin kohdistettua):
niin kauan kuin tuntee itsensä ja kroppansa ja tsekkailee niitä sokereita (sitä vartenhan ne laitteet on tehty, vaikkakin monessa paikassa saa liuskoja itkeä itselleen) niin tuolla liikenteessä ei olla sen vaarallisempia. Tuossa se peikko piileekin, ei passaa lausunnoilla tehdäkään meistä sen vaarallisempia. Tuohon kun joku ikävä kyllä jossain vaiheessa voi tarttua.

- P

edit: kirotusvireitä ja kieliasua korjailtu.