MIndye sanoi:
Saisko tästä jotain tiivistelmää? Kaksi ekaa lausetta näkee ilman tilausta.
Koko juttu:
Elina Valtonen
Eilen 17:00
Kumpi tunne on päällimmäinen: aito harmitus siitä, että Kymiringin tie on ollut niin takkuinen vai näsäviisasteleva ja tympeä fiilis siitä, että olihan tämä jo etukäteen tiedossa.
Iitissä sijaitsevan moottoriradan Kymiringin taustayhtiö on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin ja siltä peritään nyt noin 25 miljoonaa euroa. Saneerausohjelma on vielä varmistamatta. Massiivisen hankkeen suurin takaisku oli täksi kesäksi kaavaillun Moto GP -osakilpailun peruuntuminen, sillä rata ei läpäissyt Kansainvälisen moottoripyöräilyliitto FIM:n lopputarkastusta.
Moto GP -tapahtuma siirrettiin ensi vuoteen, mutta tapahtuman järjestäjä Lahti Eventsin toiminta aiotaan lopettaa velkojen vuoksi. Lukuisat muut hankkeelle töitä tehneet tai materiaaleja hankkineet yritykset ovat vaikeuksissa.
Ratayhtiö vaikuttaa olevan niin syvällä suossa, että koko Kymiringin tulevaisuus on hyvin epävarma.
Kansainvälisen tason radalta puuttuu uskottava budjetti
Ratamoottoripyöräilijöiden keskuudessa Kymiringiin on suhtauduttu suurella innolla ja odotuksella. Samalla sen toteutumista on pidetty alusta asti hyvin epävarmana. Keskeisin epäilyksen syy on raha.
Jos verrokkeja hakee maailmalta, Saksassa sijaitseva moottorirata Nürburgring myytiin vuonna 2014 vajaalla 100 miljoonalla eurolla. Walesissa on Kymiringin tavoin yritetty saada pystyyn uutta Moto GP -tason moottorirataa. Luvut julkisuudessa vaihtelevat, mutta pienimmillään puhutaan yli 200 miljoonan punnan (noin 240 miljoonaa euroa), enimmillään yli 400 miljoonan punnan (noin 470 miljoonaa euroa) hankkeesta.
Tätä taustaa vasten Kymiringin toistaiseksi toteutunut budjetti, noin 30 miljoonaa, tuntuu asetettuihin tavoitteisiin nähden täysin epärealistiselta.
Kuten todettua, jälkiviisastelusta jää todella tympeä maku. Epäileminen ja väheksyntä on huomattavasti helpompaa kuin yrittäminen ja epäonnistuminen.
Kymiring on Suomessa poikkeuksellinen ja rohkea hanke. Ei sellaista voi lähteä vetämään asenteella, että tehdään nyt jotain ja katsellaan mitä siitä seuraa. On tähdättävä korkealle.
On ihan selvää, että moottoripyöräilyn kuninkuusluokan Moto GP:n Suomeen saamisen markkinoiminen ja myyminen on mille tahansa sidosryhmälle huomattavasti helpompaa kuin sen, että tällä edistetään moottoriurheilua ja liikenneturvallisuutta Suomessa.
Näitä puheenvuoroja kuitenkin itse kaipaisin juuri nyt.
Radalla ajaminen hyödyttää kaikkia
Väitän, että Kymiringin potentiaalia ei ole täysin ymmärretty edes tavallisten motoristien keskuudessa. Kymenlaaksosta katsoen aivan naapurissa on kuskien kehuma hieno moottorirata, jolle kuka tahansa pääsee harjoittelemaan. Autolla tai pyörällä.
Suljetulla radalla ajaminen olisi hyödyllistä kaikille moottoripyöräilijöille.
– Rataharjoittelu on siitä hyvä myös kokemattomille kuskeille, että siellä se on turvallista. Ei ole muita eri suuntaan kulkevia, sanoo Ring Race Clubin puheenjohtaja Jouni Hätinen.
Ring Race Club on vuonna 2019 perustettu yhdistys, joka järjestää Kymiringillä avoimia ratapäiviä ja muita tapahtumia.
Hätisen mukaan avoimille ratapäiville voi tulla huolettomin mielin, sillä kaikki säännöt ja ratakäyttäytymiseen liittyvät asiat kerrotaan ennen päivän alkua kaikille pakollisessa ohjaajakokouksessa. Kokemattomille annetaan niin paljon opastusta kuin he sitä kokevat tarvitsevansa. Ensivaste on yhdistyksen tapahtumissa aina paikalla.
– Ajoryhmät järjestetään kokemuksen ja nopeuden mukaan hitaaseen, keskinopeaan ja nopeaan ryhmään. Aloittelevat ja vähemmän radalla ajaneet eivät aja kokeneempien tai kilpakuljettajien kanssa, jotta vältytään suurilta keskinäisiltä nopeuseroilta.
Ensikertalaiset pääsevät ohjeistusten jälkeen "possujunaan" eli rata ajetaan vedetyssä letkassa läpi, jotta ajolinjat ja jarrutuskohdat hahmottuvat.
Hätisen mukaan rataharjoittelun suuri etu on se, että omaan pyörään voi tutustua turvallisissa, valvotuissa ja hyvissä olosuhteissa. Ratapäiviin on ollut kovaa kiinnostusta.
– Viikonlopun tapahtumissa on päästy yli 200 kävijän saldoihin. Valtaosa on tavallisia katumotoristeja, jotka haluavat päästä esimerkiksi kokeilemaan pyöränsä huippunopeutta.
Kynnys radalla ajamiseen on korkea
Monet arastelevat radalla ajamista, sillä hallitsevat mielikuvat liittyvät kilvanajoon ja kovaan vauhtiin. Suomalaisten motoristien kirjo on laaja, mutta ratamoottoripyöräilyn maailmaa pidetään nuorten ja höyrypäisten miesten hallitsemana. Moottoripyöräily on naisharrastajien kasvaneesta määrästä huolimatta maskuliininen harrastus, jossa ennakkoluulojen ja stereotypioiden ylittäminen ei ole mikään pikkujuttu.
Hätisen mukaan varsinkin naiset arastelevat olevansa radalla hitaampia kuin muut. Vastaavasti hän on myös nähnyt kuskeja, jotka kuvittelevat olevansa nopeampia kuin ovatkaan.
– Moni katumotoristi, joka ei ole aktiivisesti käynyt radalla, mutta omistaa nopean pyörän, kuvittelee kuuluvansa keskinopeaan ryhmään. Jos isoja nopeuseroja syntyy, me nappaamme tällaisen kuskin haastatteluun ja ehdotamme siirtymistä hitaampaan ryhmään. Vastaavasti hitaasta ryhmästä siirretään nopeammat pois.
– Yhden ainoan kerran silmiini on sattunut sellainen motoristi, joka ajoi niin hitaasti, että siihen oli pakko puuttua. Kehotin häntä hankkimaan ajokokemusta ennakoivan ajon kurssilla. Silloin oli tultu kaupasta suoraan radalle.
Kun rata-ajoon liittyvän kynnyksen saa ylitettyä, tulee harrastukseen Hätisen mukaan valtavasti uusia hienoja puolia.
– Sosiaalisuus ja yhteisöllisyys ovat isot tekijät. Radalla on yhtäkkiä sata samanhenkistä ihmistä, monennäköistä persoonaa ja erilaisia harrastajia.
– Parhaimmillaan kuljettajasta ja moottoripyörästä muodostuu yksi kokonaisuus. Oppii sen, miten moottoripyörää ohjataan. Ei ohjaustangosta vaan enemmänkin kehon painon siirroilla. Ja onhan moottoripyöräily pirun mukavaa.
Radat kaipaavat kasvojenkohotusta
Puhutaanpa sitten vielä siitä moottoriurheilusta. Suomessa on tällä hetkellä Kymiringin lisäksi kuusi moottorirataa. Niistä neljässä ajetaan ratamoottoripyöräilyn SM-kisoja.
Olen vuosien varrella vieraillut useampaan otteeseen SM-osakilpailuissa Suomen eri moottoriradoilla. Niistä karkeloista on glamour kaukana.
Kisoissa käy vähäisesti yleisöä ja varikolla kulkee vain tiimien oma väki. Ratafasiliteetit ovat vanhoja ja kulahtaneita. Kisamakkaraa yleensä saa, mutta oheispalvelut ovat vaatimattomia. Pöly tunkeutuu joka huokoseen, ja usein sää on tukalan kuuma tai sateinen.
Eikä yhdelläkään olemassa olevalla radalla ole Kymiringin etua, erinomaista katsomopaikkaa, josta näkee lähes koko radan. Kymiring voisi olla Suomen hienoimpia moottoriurheiluratoja kisavieraalle.
Vierailin Kymiringillä vuosi sitten SM-osakilpailuissa. Silloin alueella ei ollut vesivessoja tai vettä, eikä asvaltointia missään muualla kuin radalla ja varikkosuoralla. Katselimme kisaa hiekalla istuen. Siinä vaiheessa toiveikkuus tulevasta vielä voitti pettymyksen kalliista lipun hinnasta.
Oheispalveluiden lisäksi petrattavaa olisi itse tuotteessa. SM-kilpailuja ajavien kuskien määrä on tippunut roimasti viiden tai kymmenen vuoden takaisesta. Lajissa, joka pyörii käytännössä vain lisenssirahoilla, kuskien houkuttelu ja tyytyväisenä pitäminen tulisi olla ykkösprioriteetti.
Yleisöpotentiaalia on paljon
Kontrastiksi kävin tänä kesänä Imatranajoissa. Vierailijan näkökulmasta valittamista ei ollut oikeastaan muussa kuin helteisessä säässä. Pääkatsomosta kisaa pystyi seuramaan ison screenin avulla. Tunnelma oli korkealla ja lonkero virtasi.
Imatranajojen ja SM-sarjan suora vertailu on epäreilua tapahtumien erilaisten luonteiden vuoksi, mutta ei se tarkoita, etteikö toinen voisi toiselta jotain oppia.
Ahvenistoa ja Kymiringiä lukuun ottamatta kaikkia Suomen moottoriratoja rasittaa niiden sijainti keskellä korpea. Sijainti vaikuttaa keskeisesti radan käyttöasteeseen ja kykyyn houkutella tapahtumiin yleisöä. Lisäksi sesonki on lyhyt.
Moottoriradat ovat hankalassa noidankierteessä. Tapahtumiin pitäisi satsata yleisökokemuksen parantamiseksi, mutta ilman lippu- tai muita tuloja on suuria satsauksia mahdotonta tehdä.
On kuitenkin selvää esimerkiksi tänä kesänä Alastarolla ajetun SM-kisan, Imatranajojen tai ennätyksellisen yleisön houkutelleen Jyväskylän rallin perusteella, että yleisöpotentiaalia on. Suomi on moottoriurheilevaa kansaa.
Entä ilmastonmuutos?
Lopulta päästään kysymykseen siitä, onko moottoripyöräilyllä väliä. Miksi harrastusta tulisi edistää tai Kymiringin kaltaista hanketta kannustaa, kun ilmastonmuutos on aikamme merkittävin uhka? Kysymys on aiheellinen, eikä ilmaston kannalta oikein mitenkään perusteltavissa.
Suomessa ja Pohjoismaissa maabrändiä on rakennettu puhtauden ja luonnon varaan, joten öljyntuhruiset moottoriurheilulajit eivät oikein koskaan ole saavuttaneet kabinettikelpoisuutta. Suomalaiset moottoriurheilijat kustantavat pääomia vaativat lajinsa ilman Veikkaus-varoja.
Silti eri moottoriurheilulajeilla on vankkaa kannatusta Suomessa, maallamme on pitkä ja värikäs moottoriurheiluhistoria ja suurimmat tähtemme ovat olleet formula-, ralli- ja endurokuskeja. Kimi Räikkönen on globaalisti tunnetumpi kuin yksikään suomalainen jääkiekonpelaaja. Räikkönen on monelle ulkomaalaiselle ainut kosketus tuntemattomaan maahan nimeltä Suomi. Lienee sekin jonkin arvoista.
Sähköllä ja vedyllä kulkevat moottoripyörät voivat olla ratamoottoripyöräilyn tulevaisuus, mutta ne eivät ole sitä vielä. Mainituissa Imatranajoissa oli näytösajossa kolme sähkömoottoripyörää, joista yksi ei ollut riittävän kunnossa startatakseen ja yksi levisi pitkin Vuoksenniskaa. Kehittymistä vaatii kulttuurikin, jotta moottorin pärinään ja bensanhajuun tottunut yleisö ei kokisi tärkeän elämyksellisyyden puuttuvan.
Moottoriurheilu ei ole ihmiselle mitenkään välttämätöntä toimintaa, mutta kilvanajo tuntuu sitä olevan. Tavalla tai toisella, kilvanajo jatkuu.
Kymiringin kohtaloa puolestaan voi vain arvailla.
tsiisus
